Pistän tämän tänne, kun tuolla "Järki ja tunteet" palstalla keskustellaan ihan täyttä p"#kaa.
Auttakaa tunnemyllerryksestä kärsivää miestä! Tapasin viikonloppuna erään vanhan opiskelukarverini (naisen) ja taisin ihastua tähän vähän niinkuin ensisilmäyksellä. No onneksi tuo ihastuminen ei johtanut mihinkään. Juteltiin niitä näitä ja muisteltiin vanhoja opiskeluaikoja. Hän on oikein mukava henkilö. Tilanteesta tekee vähän kiusallisen se, että hän on käsittääkseni sinkku mutta minä puolestani kihloissa. Jos olisin sinkku, niin olisin pyytänyt häntä ulos. No nyt en saa tätä naista mielestäni ja minulla on pää aivan sekaisin :) Onneksi minulla on sen verran järki pelissä, etten herkästi sorru haaveista tekoihin. Vielä kun se järki saisi ne haaveet kaadettua. Miten minä pääsisin tästä asiasta yli? Pelkään että ennenpitkää järkikin katoaa.
"Kielletyt tunteet sisälläin, sinuun ne liittyy ystäväväin..."
Auttakaa tunnemyllerryksestä kärsivää miestä! Tapasin viikonloppuna erään vanhan opiskelukarverini (naisen) ja taisin ihastua tähän vähän niinkuin ensisilmäyksellä. No onneksi tuo ihastuminen ei johtanut mihinkään. Juteltiin niitä näitä ja muisteltiin vanhoja opiskeluaikoja. Hän on oikein mukava henkilö. Tilanteesta tekee vähän kiusallisen se, että hän on käsittääkseni sinkku mutta minä puolestani kihloissa. Jos olisin sinkku, niin olisin pyytänyt häntä ulos. No nyt en saa tätä naista mielestäni ja minulla on pää aivan sekaisin :) Onneksi minulla on sen verran järki pelissä, etten herkästi sorru haaveista tekoihin. Vielä kun se järki saisi ne haaveet kaadettua. Miten minä pääsisin tästä asiasta yli? Pelkään että ennenpitkää järkikin katoaa.
"Kielletyt tunteet sisälläin, sinuun ne liittyy ystäväväin..."
Vastaukset 9
Vanhimmat
kunhan nyt mietit, mikä sinulle elämässä on oikeasti tärkeää. En tiedä kuinka pitkään olet ollut nykyisessä suhteessa, mutta pitkässä suhteessa on ihan luonnollista ihastua muihinkin, kunhan ne jäävät haaveeksi. Jos tunne tuntuu voittavan järjen, niin soita ihastuksellesi ja kysy hänen fiilarinsa. Jos hänestä tuntuu samalta kuin sinusta, niin mieti sitten uudelleen, mitä menettäisit jos eroaisit kihlatustasi. Sinusta ja ihastuksesta ei välttämättä tule mitään, tai tulee jos on tullakseen. Voit siis menettää molemmat naiset. Toisaalta jos olet ollut vasta vähän aikaa kihloissa ja jo nyt ihastut toisiin, niin onko kihlattusi sinulle sittenkään se oikea? Järki voittaa jos niin haluat. Minuunkin ihastui eräs ukkomies ihan satasella, mutta aikoi säilyttää minut vain kauniina muistona sydämessään eikä meidän välillä tapahtunut mitään juttelua kummempaa.
Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä kokonaiset seitsemän vuotta, joista kolme vuotta kihloissa. Minä yritän kaikkeni, jotta haaveet eivät veisi voittoa. Valitettavasti muistan asioita pitkään, joten voi olla vaikea unohtaa tätä tapausta. Luulen että teen itsestäni idiootin, jos kysyn häneltä tunteistaan minua kohtaan. Entä jos tämä nainen ei olekkaan tuntenut minua kohtaan mitään. Hyvähän se tietenkin olisi, niin ei jäisi sitten vaivaamaan. Mutta tosiaan siitä jäisi minulle tunne, että nolasin itseni.
Ei sinun tarvi sit enää miettiä, kun tiedät jo vastauksen eli järki voittaa. Yritä nyt saada muistinmenetys jollakin tavalla:).. Tee kihlattusi kanssa kaikkea kivaa, kyllä ne ihastukset pikkuhiljaa unohtuu.
Heippa,
Olen ihan tismalleen samassa tilanteessa kuin sinä. Paitsi, että minä olen nainen, joka on kihloissa. Ja tapasin sattumoisin todella mukavan miehen yksissä kekkereissä. Ihastuin häneen niin kovaa, että melkein taju lähti! Olen ollut nykyisen mieheni kanssa jo toistakymmentä vuotta yhdessä, josta 1,5v kihloissa.
Mutta silloin kun ihastun, ihastuin aivan liian kovaa! En mieti mitään muuta. Aiemmat ihastukset ovat ajan myötä haalistuneet, mutta yhdessäkin meni ainakin vuosi. Mutta menipähän, on jälkeenpäin aika voittajafiilis.
Mutta nytten tämän uuden ihastuksen kanssa ei järki pelaa ollenkaan!! Pyysin häntä ihan vain ystävä ulos kahville (hän tietää, että olen kihloissa). Meillä oli aivan mielettömän hauskaa! Sattumoisin vain niin samat kiinnostukset ja puhetta riitti kummallakin. Yleensä vastapuolet vetoavat, mutta tämä on hassu tapaus. Olemme hänen kanssaan melkeinpä samanlaisia, ja oman mieheni kanssa täysiä vastakohtia. En ole ikinä seurustellut kenenkään muun kanssa.
Neuvoni sinulle on, että pyydä tätä naista vaikka ihan vain kahville. Voitte ystävinä keskustella ummet ja lammet, ja ehkä tämäkin selventäisi sinun omia ajatuksia. Ja jos olet onnekas, saat myös selville, että mitä mieltä hän on tilanteesta.
Toivottavasti auttoi. Rakkaus ei vain aina ole niin mustavalkoista!
Tekisi kyllä mieli pyytää häntä sumpille, mutta sitten tulee ne järjen sävelet. Eli entäs jos joku tuttu sattuu näkemään ja kertoo puolisolleni ("siellä se nyt vokottelee vaimokkeen selän takana"), entäs jos itse kerron puolisolleni ja hän suuttuu tai entä jos tämä nainen ei suostukkaan kahville ja kuvittelee minusta ties mitä.
Minä en häntä tunne kovin perusteellisesti, eli en pysty sanomaan olisimmeko samanlaisia. Avovaimoni kanssa emme kyllä ole ja mielestäni se on hyvä, ettei osapuolet ole samanlaisia. Parisuhde on jokseenkin liian tasaista, kun molemmilla on samat mielipiteet :)
btw. luulisi teidän olevan jo naimisissa, jos noinkin kauan olette olleet yhdessä ja vasta 1,5-vuotta kihloissa ;)
Jos pyydät kahville, niin mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Eivätkö kaksi ihmistä voi keskellä päivänvaloa käydä kahvilla? Itse olen kyllä kova tekopyhä, en olisi ikinä uskonut, että menisin kahvittelemaan toisen kanssa, mutta tässä sitä ollaan. Tämä on minulle täysin uusi tilanne. Minulla menee mieheni kanssa erittäin hyvin ja hän on paras mies, jonka voisin ikinä saada.
Joten en hae tältä ihastukseltani mitään lohtua, tukea tms. Hän vain kolahti! Sitä on vaikea selittää, niin kuin se nainen kolahti sinulle! En tunne tätä miestä myöskään hyvin, mutta parin tapaamisen pohjalta hänen intressinsä ovat samanlaiset minun kanssani ja siksi hänen kanssaan on niin helppo jutella.
Sinä olet selkeästi järkevämpi kuin minä! Nostan sinulle hattua siitä! Käytät järkeäsi ja rationaalisuuttasi. Minä olen vain tällainen juonitteleva naikkonen, joka ei arvosta sitä, että hänellä on jo ihana, rakastava mies. Jostain syystä tällä kertaa olen vain tällainen. Ei mikään logiikka maailmassa selitä tekojani! Emme ole siis kuitenkaan tehneet ihastukseni kanssa mitään kuin kahvitelleet kerran. En edes tiedä, että kiinnostanko minä häntä siinä mielessä. Tässä jutussa ei nyt oikein ollut mitään järkeä, kunhan purkaan tunteitana. Kiitos, että luet;)
Ja aloimme seurustelemaan yläasteella, joten olemme edelleen suhteellisen nuoria ja siksi emme ehkä vielä naimisissa?!:)
No jos joku kaverimme sattuisi näkemään minut toisen naisen kanssa kahvilla, niin aivan varmasti se näky herättäisi huomiota. Kuten jo kerroin, niin minut mustamaalattaisiin täysin. Esim. kun nytkin tapasin tämän naisen, niin samassa tilaisuudessa oli möys minun kaveripariskuntani ja kaverini vaimo on hyvin tarkka ja herkkä tämmöisissä asioissa. Kun he näkivät minun keskustelevan tuon naisen kanssa, niin kaverini tuli viisastelemaan että "Sullahan on nainen täällä.." ja vaimonsa sitten katsoi minua hämmästellen ja lievästi halveksien. Minulle jäi siitä samalla pieni morkkis.
Juu jos kaverisi vaimo on jo noin skarppina tuollaisesta, niin ehkä on parempi unohtaa koko juttu. Ihastukset kyllä onneksi haalistuvat ajan myötä, mutta kyllä se tiukkaa tekee siitä huolimatta:) Ja hyvä jos sinulle jäi siitä (jo tuollaisesta tilanteesta, jossa et tehnyt mitään väärää) pieni morkkis. Olet kihlatullesi hyvä mies ja välität hänestä selvästi todella paljon, kun noin tunnet.
Ihmiset toimivat mielijohteesta niin erilailla. Tai siis lähinnä, että sinä et ole (vielä) tehnyt ihastuksellesi mitään ja minä tein.
Tsemppiä meille kummallekin, eiköhän tämä tästä..toivottavasti;)
olis aika ällöä olla tollasen vatvomisen kohde varatulle. Tai vielä inhottavampaa olla se jonka kanssa olet kihloissa. Hyi olkoon, kihloissa toisen onnellisen tietämättömän kanssa, ja irstaat päiväunet sit toisen kanssa, ja tarkotus ei varmaan ole sitoutua kumpaankaan ja vaikka oliskin, niin toivottavasti molemmat tajuu, että susta ei ole siihen, vaan pitää hakee elämäänsä jotain jännitystä muualta.