Kirjoittanut: kyynel89, 29.2.2004 klo 15.08
...havaittiin pahanlaatuinen aivokasvain 6kk sitten. menin lääkäriin kovan migreenin ja huimauksen takia. lääkäri määräsi mulle migreeni lääkkeitä, ja lähetti kotiin. kun päänsärky ja huimaus vain pahenivat seuraaville viikoilla lääkkeistä huolimatta, menin yksityiselle lääkärille. siellä muutamien kokeiden jälkeen minut otettiin osastolle. tutkimusten jälkeen huomattiin, että kasvain on pahanlaatuinen, ja sitä olisi todella vaikea leikata. tosin leikkaus oli ainut mahdollisuus. Toivoinkin että se auttaisi, eikä kasvain uusiutuisi. kuitenkin kävi niin, ettei kasvainta saatu poistettua, ja sen jälkeen on käyty erilaisissa hoidoissa, syöty lääkkeitä ja toivottu että kasvain häviäisi näillä hoidoilla. mulla oli mahdollisuus jäädä sairaalaan, mutta halusin kotiin, ja kouluun (siksi aikaa kun pystyin) mutta nyt olen kotona, en voi liikkua paljoakaan. edellisellä lääkärin käynnillä mulle kerrottiin, ettei kasvain mitä todennäköisimmin parantuisi, ja elinaikaa ei ole paljoa jäljellä, n. muutama kuukausi. lääkärit, ja sukulaiset haluaisivat vielä jatkaa kemoterapiaa ja lääkitystä, mutta itse en jaksa enempää ja päätinkin että otan enään kipulääkkeitä. perheeni on yrittänyt suostutella mua sädehoitoihin ja muihin, mutta pysyn päätöksessäni. ja haluan olla kotona loppu ajan.
en nyt tiedä, että miks kirjotin tän tänne, mut tuntu et oli pakko jonnee kirjottaa....
toi oli siis ninan kirjottama viesti tänne.... halusin vaa kirjottaa, et nina nukku pois, toissa iltana, omassa huoneessaan, omassa sängyssään, ystävä vierellään. olimme vain paria päivää aikaisemmin suunnitelleet (ninan tahdosta) hänen muistotilaisuutensa... hänen vanhemmilleen emme siitä vielä silloin kertoneet, mutta eileen annoin hänen vanhemmilleen paperin, johon olin kirjannut ninan toiveet. ninan viimeinen sana mulle oli: kiitos. Hän oli rohkea loppuun asti, lohdutti muakin, kun itkin. hän ei pelännyt kuolemaa... kiitos kaikille ketkä vastasi silloin ninan viestiin....
...havaittiin pahanlaatuinen aivokasvain 6kk sitten. menin lääkäriin kovan migreenin ja huimauksen takia. lääkäri määräsi mulle migreeni lääkkeitä, ja lähetti kotiin. kun päänsärky ja huimaus vain pahenivat seuraaville viikoilla lääkkeistä huolimatta, menin yksityiselle lääkärille. siellä muutamien kokeiden jälkeen minut otettiin osastolle. tutkimusten jälkeen huomattiin, että kasvain on pahanlaatuinen, ja sitä olisi todella vaikea leikata. tosin leikkaus oli ainut mahdollisuus. Toivoinkin että se auttaisi, eikä kasvain uusiutuisi. kuitenkin kävi niin, ettei kasvainta saatu poistettua, ja sen jälkeen on käyty erilaisissa hoidoissa, syöty lääkkeitä ja toivottu että kasvain häviäisi näillä hoidoilla. mulla oli mahdollisuus jäädä sairaalaan, mutta halusin kotiin, ja kouluun (siksi aikaa kun pystyin) mutta nyt olen kotona, en voi liikkua paljoakaan. edellisellä lääkärin käynnillä mulle kerrottiin, ettei kasvain mitä todennäköisimmin parantuisi, ja elinaikaa ei ole paljoa jäljellä, n. muutama kuukausi. lääkärit, ja sukulaiset haluaisivat vielä jatkaa kemoterapiaa ja lääkitystä, mutta itse en jaksa enempää ja päätinkin että otan enään kipulääkkeitä. perheeni on yrittänyt suostutella mua sädehoitoihin ja muihin, mutta pysyn päätöksessäni. ja haluan olla kotona loppu ajan.
en nyt tiedä, että miks kirjotin tän tänne, mut tuntu et oli pakko jonnee kirjottaa....
toi oli siis ninan kirjottama viesti tänne.... halusin vaa kirjottaa, et nina nukku pois, toissa iltana, omassa huoneessaan, omassa sängyssään, ystävä vierellään. olimme vain paria päivää aikaisemmin suunnitelleet (ninan tahdosta) hänen muistotilaisuutensa... hänen vanhemmilleen emme siitä vielä silloin kertoneet, mutta eileen annoin hänen vanhemmilleen paperin, johon olin kirjannut ninan toiveet. ninan viimeinen sana mulle oli: kiitos. Hän oli rohkea loppuun asti, lohdutti muakin, kun itkin. hän ei pelännyt kuolemaa... kiitos kaikille ketkä vastasi silloin ninan viestiin....
Vastaukset 18
Vanhimmat
mä oon pahoillani.otan osaa
Olen myös pahoillani ja otant osaa. :(
Otan osaa.
Nouskoon tie sinua kohtaamaan. Olkoon tuuli aina takanasi. Lämmitäköön aurinko aina kasvojasi ja sade pisaroikoon pehmeänä niityllesi. Pidelköön jumala sinua kämmenellään, kunnes jälleen kohtaamme.
otan osaa suruun.
Otan osaa suureen suruun.
Oon kauhean pahoillani. Otan osaa.
Varmasti tosi raskasta, mutta koitetaan jaksaa.
Älkää pliis kirjottako tollasii. alkaa itkettää
mut otan osaa
Otan osaa Ninan kuolemaan.
Ihan itelläki tuli tippa silmää ku luki tota.
Suruvalittelut myös multa.
...minäkin otan osaa niinkuin varmasti kaikki muutkin. Uskon että Nina oli todella hieno ihminen. Kuolema voi olla joillekkin myös suuri helpotus.
.... nyt sä pilasit mun päivän...
-89 syntyny... Eli 15-vuotias? Niin nuoriki vielä... Maailma ei oo reilu. Otan osaa... tuli mullakin jo itku silmään tuosta.
Pahoillani sun puolesta...
Otan osaa suruusi, onneksi Ninalla oli rakasystävä vierellään.
...tie vain jatkuu jatkumistaa...
...mihin sitten? tiedä en...
Otan osaa,siunausta ja voimia sulle!
mä tiedän miltä susta tuntuu! ja mä otan osaa suuren suruun!! hänellä on nyt hyvä olla ja ei tunne kipua eikä tuskaa! muista et se ei oo kadonnu sun elämästä mihinkää,nyt se vaan kattoo kullatun pilven reunalta... sua ja sun suojelus enkelinä pitää susta huolta! koita jaksella ja hyvää jatkoo sulle! :)
*hali*
Mun paras kaveri kuoli myös syöpään tossa pari vuotta sitten. Sillon se oli vaan 10- vuotias. Viestisi toi vanhat muistot pintaan ja aloin kyynelehtiä tahtomattani.
Joten otan osaa.
Otan osaa suruusi, olit todella rohkea ja oikea ystävä ollessasi vierellä...