Viivi tuossa alempana kirjoitti vl-uskovaisen naisen asemasta täydellisen tietämättömyyden syvällä rintaäänellä. Uskallanpa olettaa, ettei hän tunne yhtään vl-uskovaista pariskuntaa, kun on noin varma asiastaan. Hän on varmaan näitä "auttajia" ja muita kauhistelijoita, joita tällä palstalla tuntuu riittävän.
Uskovaisiin perheisiin mahtuu elämän koko kirjo, eikä kukaan varmasti ole täydellinen kristitty - sehän on jo silkka mahdottomuus ihmisyydenkin puolesta. Uskallan kuitenkin sanoa, että naisella on suurempi ihmisarvo uskovaisten joukossa, kuin monien ei-vl:en keskuudessa. Vaikka meillä on suuria perheitä, ovat myöskin perusarvot kunniassaan. Naisen ei tarvitse pelätä, että miehet hyppäävät toiseen sänkyyn, kun elämä jostain syystä ei mene putkeen.
En sano, että elämä olisi täydellisen onnellista AINA, ja surua ja murhettakin kohdataan. Samalla tavalla myös vl-pariskuntien kesken tullaan varmasti joskus siihen tilanteeseen, että mietitään, minne se rakkaus arjessa oikein hävisi. Kuitenkin halutaan muistaa se, mitä häätilaisuudessa luvattiin toinen toiselle:"rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä". Rakkaus on myös tahtokysymys, ei pelkästään tunteiden asia.
Meillä on perusluottamus siihen, että Taivaan Isä johtaa elämäämme ja että hyvää on edessäpäin, tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti. Ei elämä ole todellakaan aina ruusuilla tanssimista; tuskinpa on kenelläkään, näin rohkenen väittää. Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko!
Uskovaisiin perheisiin mahtuu elämän koko kirjo, eikä kukaan varmasti ole täydellinen kristitty - sehän on jo silkka mahdottomuus ihmisyydenkin puolesta. Uskallan kuitenkin sanoa, että naisella on suurempi ihmisarvo uskovaisten joukossa, kuin monien ei-vl:en keskuudessa. Vaikka meillä on suuria perheitä, ovat myöskin perusarvot kunniassaan. Naisen ei tarvitse pelätä, että miehet hyppäävät toiseen sänkyyn, kun elämä jostain syystä ei mene putkeen.
En sano, että elämä olisi täydellisen onnellista AINA, ja surua ja murhettakin kohdataan. Samalla tavalla myös vl-pariskuntien kesken tullaan varmasti joskus siihen tilanteeseen, että mietitään, minne se rakkaus arjessa oikein hävisi. Kuitenkin halutaan muistaa se, mitä häätilaisuudessa luvattiin toinen toiselle:"rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä". Rakkaus on myös tahtokysymys, ei pelkästään tunteiden asia.
Meillä on perusluottamus siihen, että Taivaan Isä johtaa elämäämme ja että hyvää on edessäpäin, tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti. Ei elämä ole todellakaan aina ruusuilla tanssimista; tuskinpa on kenelläkään, näin rohkenen väittää. Mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Liityt nyt hurskastelijoiden joukkioon!
Me sivusta katsojat olemme tarkkaavaista porukkaa.
Näemme ja aistimme ystävän, naapurin, sukulaisen hädän. Monesti emme kykene auttamaan, halusta huolimatta, koska, ns.uskovainen, ei alennu ottamaan meiltä apua vastaan.
Hyvää tahtoa olisi, apu vain ei kelpaa...
Mutta sinä Taivalkoskinen, älä hurskastele! Täälläpäinkin apua kaivattataisiin, jos uskailtaisi avun tarpeen ilmaista!
kun tuon esiin sen asenteen, joka antaa voimaa arkipäivään. Tietenkin, jos perheissä on vaikeaa, olisi haettava apua ja kuunneltava asiantuntijoita! Ei usko ratkaise arkipäivän polttavia ongelmia, vaikka antaakin voimia!
Ei ole helppoa lähteä hakemaan apua, jos omat voimat eivät riitä! Se ei ole helppoa kenellekään, olipa vakaumus millainen tahansa. Oletko sinä mennyt tarjoamaan apuasi ihmiselle, jonka tiedät vl-uskovaiseksi? Onko sinun helppo mennä "ojentamaan kättä" ja "neuvomaan" asioissa, joista sinulla on ehkä erilainen käsitys kuin uskovaisilla?
Miten asiaan liittyi se, että olen ex-taivalkoskelainen? Onko sinulla jotain hampaankolossa siellä asuvia uskovaisia kohtaan? Mietin sitä vaan, koska viestisi oli niin negatiivissävytteinen.
Muistat varmaan minut. Oletkos harkinnut ja kenties tullut uuteen tulokseen?
muistan ja olen edelleen samaa mieltä, kuin edellisen kerran asiaa kysyessäsi;) Oletko jo tehnyt lauantaisiivouksesi ja käynyt reippailemassa aurinkoisessa kevättalven säässä? Jos et, juoks juoks:))
Mitkä ovat vl-perheen perusarvot? Toisen kunnioittaminen, luottamus ja rehellisyys onnistuvat myös monissa ei vl-perheissä. Kuin myös anteeksiantaminen silloin kun virheisiin joudutaan. Joissakin jopa peremmin kuin joissakin vl-perheissä. En oikein jaksa sulattaa ajatusta, että vain vl:t 'osaavat' nämä yhteiselämän perusedellytykset. Jotenkin teidän elämänne on kauhean mustavalkoista, on vain pahoja ja vielä pahempia ihmisiä. Kirjoitit ettei naisen tarvitse pelätä miehen hyppäävän toiseen sänkyyn...Tyypillinen 'hallitsija' mies näkökulma. Eikö se todellisuudessa oikeassa parisuhteessa ole niin ettei aviopuolison tarvitse pelätä toisen hyppäävän toiseen sänkyyn?
Siinä olen samaa mieltä kanssasi että jossain vaiheessa jokaisessa parisuhteessa rakkaus on myös tahtokysymys, josta ainakin me haluamme pitää kiinni. Miksi on muuten vl-pariskuntia, jotka eroavat, mutta ovat siitä huolimatta vl:a?
puhuessa tarkoitin toisten kunnioittamista, rehellisyyttä jne. En kirjoituksellani suinkaan tarkoittanut, etteivätkö kyseiset arvot toteutuisi myös ei-vl-perheissä.
Toki uskollisuuden tulisi olla molemminpuolista. Uskovaisetkin ovat erehtyväisiä ihmisiä ja syntiin voi joutua kumpi tahansa. Tilanne on varmasti vaikea. Uskovaisilla on kuitenkin "armoetu" - syntiin joutuneella on mahdollisuus korjata tilannetta ja sopia asioista evankeliumilla, joka on suurempi "laastari" haavoille, kuin pelkkä anteeksipyytäminen.
Omassa tuttavapiirissäni ei ole eronneita vl-pariskuntia, mutta olen kuullut, että sellaisiakin on. Joskus voi käydä yhteiselämä niin vaikeaksi, että on mahdotonta jatkaa yhdessä. Syynä saattaa olla väkivaltaisuus tai muu vakava syy. Eroja kuitenkin harvemmin tapahtuu, käsitykseni mukaan.
Tekis mieli saapastella suvun talojen lähistöllä asuvaan nuoreen vl-perheen pihaan ja heittäytyä tuttavalliseksi. Sukutalon ikkunasta näen, että sieltä kulkee lapsia kylätietä pitkin, esim 4-v yksin päämäärättä. Huom ! Talo ei sijaitse sillä paikkakunnalla kuin itse asun, mutta sukuloitua tulee silloin tällöin ja vl-naapureistaan he kertovat ja näen heitä ikkunasta tuolloin.
Voisiko vl-saarnaajat saarnata tai Päivämies kirjoittaa aiheesta vauvojen ja pikkulasten korvat ? Kauhistaa miten poppiboxi jumputtaa ja desipelit on katossa autostereoissa ja 5 pikkulasta sisällä takapenkeillä, kun äiti ja isi nauttivat jytämusasta täysillä.
Kirjoituksistasi paistaa henki:
"Onneksi minä en ole niin kuin on tuo bublikaani"
Katsopa peiliin ja ota malka pois omasta silmästäsi.
Ja samma po finska, mitä tarkoitat ? Käsitykseni itsestäni ei millään tavoin riipu siitä mitä ikkunasta näkyy ja kuuluu. En ole kuuro enkä sokea. En sitäpaitsi ole tuonut millään tavoin tänne käsityksiäni itsestäni, ei liity tähän. Viesti oli sitäpaitsi vl-opelle.
ettei todellakaan ole vaikea nähdä toisessa vikoja, mutta löytää niitä itsestään ja tunnustaa ne ensin ja sitten vasta käydä katsomaan toisen vikoja.
"Naisen ei tarvitse pelätä, että miehet hyppäävät toiseen sänkyyn, kun elämä jostain syystä ei mene putkeen."
Ei tämä mikään itsestäänselvyys ole edes lestadiolaispiireissä. Uskottomuus on varmasti harvinaisempaa kuin väestössä keskimäärin, mutta yhdelläkään lestadiolaisella ei ole lopullisia takeita siitä, etteikö puoliso voisi joskus pettää. Varsinkaan, kun otetaan huomioon, että pettäminen voi olla muutakin kuin varsinaista seksuaalista aktiviteettia.