ajattelin joskus
ettei minusta taida olla eläjäksi
levoton
levoton kuin kosken virta
kuohut ja pyörteilevä vaahto
varjoissa olen syntynyt
( vaikka todellisuudessa sydäntalvena )
kasvanut hämärän huoneissa
nukkunut
liian monen elämän ohi
merestä synnyin uudelleen
aaltojen syleilyistä
sain kauneutta kasvoilleni
minusta tuli rakkaudessasi rikas
vartalostani kypsyi täyteläinen hedelmä
hellyytesi kainalossa
kosketuksistasi
n
a
i
n
e
n
taulu on täytetty
hyvyyden ja onnen siveltimen piirroin
ettei minusta taida olla eläjäksi
levoton
levoton kuin kosken virta
kuohut ja pyörteilevä vaahto
varjoissa olen syntynyt
( vaikka todellisuudessa sydäntalvena )
kasvanut hämärän huoneissa
nukkunut
liian monen elämän ohi
merestä synnyin uudelleen
aaltojen syleilyistä
sain kauneutta kasvoilleni
minusta tuli rakkaudessasi rikas
vartalostani kypsyi täyteläinen hedelmä
hellyytesi kainalossa
kosketuksistasi
n
a
i
n
e
n
taulu on täytetty
hyvyyden ja onnen siveltimen piirroin
Vastaukset 16
Vanhimmat
..hiukan erilainen on runosi. Tuo tehokeino "nainen" on vaikuttava. Viimeinen säe kruunaa kokonaisen hienon lukuelämyksen. : )
Kiitokset sinulle upeasta lukuhetkestä : )
olisiko tuo nyt sitten niin erilainen, ehkä.
En ainakaan kirjoittaessani tiedostanut tekeväni
muotistani poikkeavaa, mutta pitää uskoa
lukijaa, lukija on aina oikeassa.
Mutta aikuisena tässä iässä jo toki ollaan,
paljon kokeneena ja nähneenä.
Sinun palautteesi on aina yhtä kannustavaa,
sitä on ilo lukea Padme.
Lämmin kiitos Sinulle * poistuu tyytyväisenä *
toit valon elämääni
sytytit sydämeni huoneisiini lampun,
joka palaa hellyytesi sanoissa ja
kosketuksissasi.
Olen nainen!
Elän Sinulle!
Sinusta!
Hieman surullinen poljento
silti niin taidokkaasti kirjoitettu.
T: J
kylläpä olet löytänyt pienoiseen runoosi
taas lämpimiä ja hellyttäviä lauseita.
Sinulla on taito sanoa pienestikin hyvin paljon,
ellet ole sattumoisin itse sitä huomannut.
Ensimmäisessä säkeessä on taas toisella tapaa
ilmaistu sama asia, kuin omassa runossani.
Mutta siinä on ihan käsinkosketeltava tunnelma,
jonka loppusäe täydentää topakasti;
' huomaa minut
elän Sinulle, Sinusta - rakkaudestani '
Kyllä oli mahtavaa luettavaa taas, KIITOS !
Vaikka tiedänkin, ettet tätä heti kohta ole lukemassa
niin toivotan päiviisi rakkautta, valoa ja iloa.
Ennen sinua kuvittelin olevani aina
haaksirikkoutunut, viimeisellä rannalla,
kovapintainen mies savuavien hylkyjen
vierellä.
Ennen kuin sinä kosketit minua tuntui,
ettei minun pintani lävitse mene mikään,
ettei minulla ole kohtaa kyynelille kokea
sydämellä.
Mutta sinä nousit ja tulit savun seasta ja
rinnoiltasi valui suolainen meri. Astuit
minua kohti ja uumillasi oli vihreitä kasveja,
elämää.
Ja minun miehen haarniskani tippui ja
kovettunut sisimpäni puhkesi itkuun. Sinä
annoit minun nähdä venuksen, ei tarvittu
enempää.
Sinä Nainen pehmensit minusta
esiin Miehen.
http://www.youtube.com/watch?v=cq4Dsv7EdyQ
Kiitos Runostasi.
Rakkaus on kuin meri, joka
rakentaa ihmisen uudelleen ja
muokaa tunteet Rakkauden muotoon.
Kuin mainingit, jotka keinuttavat sielun
hellimään ja aallot liukumaan Rakastelua
kohti.
Suolainen meri kahden vartalon
pinnalla.
Ja Rakkautta.
Muuntautumiskyky erilaiseen Rakkausrunoon
on kirjoittajalle aina haaste, askel muukalaisen
syliin, mutta myös kypsyyskoe.
Tämä tekstisi oli erilainen ja kerrassaan
upea, kypsä ja kirpeä.
Hienoja osasia ja tummaa tunnetta.
Lukunautinto ja sisälle uppoavaa
ajattelua, ajatuksia.
Erittäin hyvä Runosi.
Siveltimien ja hymyjen päivää Sinulle.
ja siinä kohtaa, missä ilmeisesti isä tuli koiran kanssa
ja poika juoksi vastaan, tuli kyynel silmään. Koiraihminen
on aina koiraihminen, siinä oli niin liikuttava hetki - se
upposi sieluun asti.
Mennäkseni runoosi sitten.
Minä en yksinkertaisesti vaan ymmärrä, miten ihminen on
niin rikas, aina uusi ja tuore jokaisella runollaan, niin kuin
Sinä olet. Eihän tuohon osaa lisätä mitään, vaan pitää vain
todeta; upeus se on niin sanarikkaudeltaan kuin sanomal-
taankin.
' Sinä Nainen pehmensit minusta
esiin Miehen ' eipä voi päätös olla enenpää puhuva,
kuin tuo lause.
Olen sanaton, en pysty kuin kiittämään.
Runoilijoiden runoilija Sinä olet henkeen ja vereen !
Ja mitä tulee omaani, Padmekin mainitsi erilaisuudesta,
Sinä muuntautumisesta. Kaipa siinä sitten oli jotain
uutta, itse on kaiketi sokea asialle.
Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos - kaikesta.
Koski virtaa monta kertaa aika vuolaasti,
vaahtoavia pyörteitäkin siinä on,
onko se aina levottomuutta, jos vaikka...
olisi vilkkautta, no jaa, mene ja tiedä?
Varjon hämärässäkin voi syntyä, himmeässä tunnelmassa,
ja tuo on totta, että meri raikastaa ja kaunistaa ja
aallot syleilevät hellästi, kuin myös kädet jotka
kasvattavat naisesta naisen ja
täyttävät taulusi kauniin värikkäin piirroin!
Juuri niin, juuri niin, runosi puhuu tämän
kaiken, niin selkeästi jälleen kerran. :)
niin paljon, kuin olen näiden vuosien aikana seurannut
tuota koskea ja sen pauhua, niin tuntuu joka vuosi löytyvän
siitä jotain uutta. Kummallista, luulisi sen olevan jo tuttu
jokaista kiveä myöden, mutta ei.
Levottomuudeksi minä kutsuisin sitä pauhua, mutta ihan
yhtä hyvin sitä sopii kuvaamaan sana vilkkauskin -
molempi parempi.
Olen tuntenut kauan niin, että olen syntynyt varjoissa.
Kuvaan sillä lähinnä mieleni tummuutta ja apeutta, jota
kannan sisälläni. Hämärät huoneet sopii kuvaan paremmin
kuin hyvin tai himmeys, kuten Sinä asian ilmaisit.
Se pehmeä osuus sitten. Siihen yritin aina ja aina vain
tuoda meren voiman ja sen hyväilevän vaikutuksen
minuun/naiseen yleensä. Kädet muovaavat sisintä ja
hellivät ihoa, kosketukset kasvattavat rakkautta.
Kyllä Sinä olet tulkinnut runoani täysin niin, kuin olen sen
tarkoittanutkin.
Miellyttävää, että kävit jättämässä arvokkaan mielipiteesi
runostani. Nöyränä Sinua kiitän.
Niin,tämä on yksi kertaisesti kaunis runo...ja vahva kuvaus,pidin paljon!
paljon kiitoksia yksinkertaisen lyhyestä, mutta
sitäkin merkityksellisemmästä palautteestasi.
Kiitos tuntuu toisinaan vähäiseltä,
mutta en pysty enenpäänkään.
Kiitos siis Sinullekin !
... on kuljettanut sinua kehdosta asti
halki polttavan nuoruuden aikuisuuteen
ja olet kypsynyt matkan varrella
elämästä
joutuen varjoon vain silloin
kun olet astunut valosta pois
öiden hämärässä.
nyt katsot mennyttä
tulevaisuuden kynnyksellä
elämän tauluasi
ajatellen kuinka rikas oletkaan ...
no tämä runo sopisi kauvas tulevaisuuteen
erään kultasydämisen runoilijattaren viimeisiksi muistiin
merkityiksi sanoiksi.
aivan uskomaton runo, huippu sellainen !!!
hyvä upea linda !!!
on se sitten merkillinen tuo taitosi antaa palautetta,
minä olen tässä ihan hoo-Moilasena !
Niin hienosti olet asetellut sanasi runostani,
ja mikä loppu - jestas. Mutta nyt kun sanoit sen,
niin kyllä oikeesti voisi hyvinkin olla
' viimeiset muistiin merkityt sanani '
Eläppäs läikyttele sitä maljaasi nuin yli,
pienenpikin kyllä riittää =)
Miljoonin kiitoksin,
linda
minäkin tjn
aina waan täydellisempää sinulta ystäwäin :=D
vaikka taivaani olisi mustien pilvien peitossa,
Sinä tuot sinne aina auringon.
Halauksellinen kiitos,
nimim. sielu on kuitenkin rikki
Vahva runo niin vahvaa tekstiä että
ihokarvat nousevat pystyyn...helteestä
huolimatta.
Osaat tämän taidon kuin kommentoimisenkin
syvät juonteet niin halutessasi - sanoissasi
runonkielillä vahvaa lindaa...ehkä ylisanankin
voisin nyt heittää : Runoautomaatti !
Äläkä nyt sitten vähättele siinä
missä vahva olet.
Suven kauneutta että koskien sateenkaarien
väriä viikonvaihteeseesi.
olipas sillä sitten vahva vaikutus, osannut ajatellakaan
sitä NIIN vahvana.
' runoautomaatti ' kunpa olisikin sellainen,
jäisi jokaisen synnytystuskat kokematta.
En vähättele, en. Vaan otan hyvin nöyränä
sanasi vastaan ja kiitän sydämestäni.
Kaikkea hyvää myös omaan viikonloppuusi,
ainakaan lämpöä ei nyt puutu.