Tabula rasa

olisiko tuo nyt sitten niin erilainen, ehkä.
En ainakaan kirjoittaessani tiedostanut tekeväni
muotistani poikkeavaa, mutta pitää uskoa
lukijaa, lukija on aina oikeassa.

Mutta aikuisena tässä iässä jo toki ollaan,
paljon kokeneena ja nähneenä.

Sinun palautteesi on aina yhtä kannustavaa,
sitä on ilo lukea Padme.

Lämmin kiitos Sinulle * poistuu tyytyväisenä *

kylläpä olet löytänyt pienoiseen runoosi
taas lämpimiä ja hellyttäviä lauseita.
Sinulla on taito sanoa pienestikin hyvin paljon,
ellet ole sattumoisin itse sitä huomannut.

Ensimmäisessä säkeessä on taas toisella tapaa
ilmaistu sama asia, kuin omassa runossani.
Mutta siinä on ihan käsinkosketeltava tunnelma,
jonka loppusäe täydentää topakasti;

' huomaa minut
elän Sinulle, Sinusta - rakkaudestani '

Kyllä oli mahtavaa luettavaa taas, KIITOS !
Vaikka tiedänkin, ettet tätä heti kohta ole lukemassa
niin toivotan päiviisi rakkautta, valoa ja iloa.

ja siinä kohtaa, missä ilmeisesti isä tuli koiran kanssa
ja poika juoksi vastaan, tuli kyynel silmään. Koiraihminen
on aina koiraihminen, siinä oli niin liikuttava hetki - se
upposi sieluun asti.

Mennäkseni runoosi sitten.
Minä en yksinkertaisesti vaan ymmärrä, miten ihminen on
niin rikas, aina uusi ja tuore jokaisella runollaan, niin kuin
Sinä olet. Eihän tuohon osaa lisätä mitään, vaan pitää vain
todeta; upeus se on niin sanarikkaudeltaan kuin sanomal-
taankin.

' Sinä Nainen pehmensit minusta
esiin Miehen ' eipä voi päätös olla enenpää puhuva,
kuin tuo lause.

Olen sanaton, en pysty kuin kiittämään.
Runoilijoiden runoilija Sinä olet henkeen ja vereen !

Ja mitä tulee omaani, Padmekin mainitsi erilaisuudesta,
Sinä muuntautumisesta. Kaipa siinä sitten oli jotain
uutta, itse on kaiketi sokea asialle.

Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos - kaikesta.

niin paljon, kuin olen näiden vuosien aikana seurannut
tuota koskea ja sen pauhua, niin tuntuu joka vuosi löytyvän
siitä jotain uutta. Kummallista, luulisi sen olevan jo tuttu
jokaista kiveä myöden, mutta ei.

Levottomuudeksi minä kutsuisin sitä pauhua, mutta ihan
yhtä hyvin sitä sopii kuvaamaan sana vilkkauskin -
molempi parempi.

Olen tuntenut kauan niin, että olen syntynyt varjoissa.
Kuvaan sillä lähinnä mieleni tummuutta ja apeutta, jota
kannan sisälläni. Hämärät huoneet sopii kuvaan paremmin
kuin hyvin tai himmeys, kuten Sinä asian ilmaisit.

Se pehmeä osuus sitten. Siihen yritin aina ja aina vain
tuoda meren voiman ja sen hyväilevän vaikutuksen
minuun/naiseen yleensä. Kädet muovaavat sisintä ja
hellivät ihoa, kosketukset kasvattavat rakkautta.
Kyllä Sinä olet tulkinnut runoani täysin niin, kuin olen sen
tarkoittanutkin.

Miellyttävää, että kävit jättämässä arvokkaan mielipiteesi
runostani. Nöyränä Sinua kiitän.

paljon kiitoksia yksinkertaisen lyhyestä, mutta
sitäkin merkityksellisemmästä palautteestasi.

Kiitos tuntuu toisinaan vähäiseltä,
mutta en pysty enenpäänkään.

Kiitos siis Sinullekin !

on se sitten merkillinen tuo taitosi antaa palautetta,
minä olen tässä ihan hoo-Moilasena !

Niin hienosti olet asetellut sanasi runostani,
ja mikä loppu - jestas. Mutta nyt kun sanoit sen,
niin kyllä oikeesti voisi hyvinkin olla
' viimeiset muistiin merkityt sanani '

Eläppäs läikyttele sitä maljaasi nuin yli,
pienenpikin kyllä riittää =)

Miljoonin kiitoksin,
linda

vaikka taivaani olisi mustien pilvien peitossa,
Sinä tuot sinne aina auringon.

Halauksellinen kiitos,
nimim. sielu on kuitenkin rikki

olipas sillä sitten vahva vaikutus, osannut ajatellakaan
sitä NIIN vahvana.

' runoautomaatti ' kunpa olisikin sellainen,
jäisi jokaisen synnytystuskat kokematta.

En vähättele, en. Vaan otan hyvin nöyränä
sanasi vastaan ja kiitän sydämestäni.

Kaikkea hyvää myös omaan viikonloppuusi,
ainakaan lämpöä ei nyt puutu.