Luin jostakin lehdestä eilen juttua ydinperheestä. Sen mukaan siihen kuuluu vanhempien lisäksi lapsi tai lapset. Mielestäni ydinperhe on tämän yhteiskunnan kantava voima. Monille on luonnollista muodostaa oma perhe. Sen lehtiartikkelin mukaan nuoret ovat kypsiä perheen perustamiseen sitten kun ovat irtautuneet omasta lapsuuden perheestään. Käsittääkseni tuota edeltää mm. itsenäistymisvaihe, eräänlainen kehitystehtävä.
Minun on vaikea ymmärtää, kuinka monet käyvät itsenäistymisvaiheen, yksin elämisen ajan niin lyhyessä ajassa. Monilla se itsenäistyminen tapahtuu jo asuessaan lapsuudenkodissa, josta sujuvasti voi muuttaa suoraan yhteiseen kotiin seurustelukumppaninsa kanssa. Vai voiko sittenkin olla niin, että myös parisuhde-elämää elävät työstävät hiljakseen sellaista itsenäistymisvaihetta?
On tietenkin taloudellisesti ja ekologiseti ajateltuna edullisempaa asua kahdestaan kuin yksin. Esimerkiksi kaksioiden vuokrat ovat suhteessa yksiöihin verrattuna huomattavasti edullisempia. Myös ruoanlaitto- ja muut asumiskulut jäänevät pienemmiksi.
Mutta mikä merkittävintä, yhteiskunnan terveydenhuoltomenot uskoakseni vähenevät kun asutaan yksin. Valtion päättäjiemme tulisi ehkä alkaa kannustaa ihmisiä pariutumaan. Olisiko syytä ottaa jälleen käyttöön ns. vanhanpiianverotus? Väittäisin, että mielenterveyskulut olisivat vähäisemmät, mikäli meitä yksinäisiä olisi vähemmän. En tarkoita, että meidät tulisi lopettaa, vaan että saisimme parempaa ja henkilökohtaisemmaksi räätälöidympää hoitoa ja oppisimme sosiaalisemmaksi. Tietenkään siihen ei ole varaa.
Ei parisuhde tietenkään kaikkien kohdalla varmaan vähentäisi mielen ongelmia. Olen kuullut, että yksinäisyyttä voi ilmetä jopa nuorten parien seurustelusuhteessa - hölmöä!
Oletteko koettaneet löytää ystäviä Intententin valtaisasta, klopaalista verkostosta? Olen kuullut, että sinne on avattu joku Veispuuk-niminen kohtauspaikka. Ennen ihmiset menivät tanssilavoille riiaamaan ja seurustelemaan, mutta nykyään kontaktia voi hakea jopa verkosta. Itse en kyseistä Veispuukista ole lähtenyt tavoittamaan uusia taikka vanhoja kavereita.
Yöllä kuulin radiosta melkoista juttua. Että valtio olisi hankkimassa varuskuntiin jotain hemmetin konsoolipelejä! Niillä kuulemma uskotaan olevan nuorille vaikutusta liikuntaharrastuksen lisäämiseen?! En tiedä onko niihin sitten mahdollista kytkeä jotain jumppa- tai hyppypelejä vai miten ne aktivoisivat yhä vain lihovaa nuorisoamme? Ne pelikonsoolit olivat nimeltään jotain Nindeendo Vii:tä.
Ydinperhe, tuo tulevaisuuden toivomme. Olen toistakymmentävuotta miettinyt, miten muodostetaan sellainen ydinperhe. Käsittääkseni Yksinäisen olisi ensin löydettävä mieluinen elämänkumppani, jonka kanssa olisi hyvä ja turvallinen muodostaa yhteinen perhe. Kyllä hatuttaa tosiaan, kun kerran televisiossa joku samperin ministeri kehotti suomalaisia lisääntymään! Tajusikohan hän, miten sellainen lausahdus on voinut olla monille tahtomattaan yksin jääneille isku vyön alle?
Joo, ei ole parisuhdetta eikä siis mahkuja saada ydinperhettä. Yksin vaan tästä lähden kohta kaupan kautta kotiin. Ei siellä ketään vastassa ole. Joskus illalla kaipaa kosketusta. Ei se vastakkaisen sukupuolen kosketus lainkaan pahalta tunnu, kyllä sitä vaan tahtoisi vielä kokea.
Ajattelin taas käydä illalla hypomaanisella parin tunnin kävelylenkillä. Se on sekä psyykelle että fyysisella terveydelle hyväksi.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!
Minun on vaikea ymmärtää, kuinka monet käyvät itsenäistymisvaiheen, yksin elämisen ajan niin lyhyessä ajassa. Monilla se itsenäistyminen tapahtuu jo asuessaan lapsuudenkodissa, josta sujuvasti voi muuttaa suoraan yhteiseen kotiin seurustelukumppaninsa kanssa. Vai voiko sittenkin olla niin, että myös parisuhde-elämää elävät työstävät hiljakseen sellaista itsenäistymisvaihetta?
On tietenkin taloudellisesti ja ekologiseti ajateltuna edullisempaa asua kahdestaan kuin yksin. Esimerkiksi kaksioiden vuokrat ovat suhteessa yksiöihin verrattuna huomattavasti edullisempia. Myös ruoanlaitto- ja muut asumiskulut jäänevät pienemmiksi.
Mutta mikä merkittävintä, yhteiskunnan terveydenhuoltomenot uskoakseni vähenevät kun asutaan yksin. Valtion päättäjiemme tulisi ehkä alkaa kannustaa ihmisiä pariutumaan. Olisiko syytä ottaa jälleen käyttöön ns. vanhanpiianverotus? Väittäisin, että mielenterveyskulut olisivat vähäisemmät, mikäli meitä yksinäisiä olisi vähemmän. En tarkoita, että meidät tulisi lopettaa, vaan että saisimme parempaa ja henkilökohtaisemmaksi räätälöidympää hoitoa ja oppisimme sosiaalisemmaksi. Tietenkään siihen ei ole varaa.
Ei parisuhde tietenkään kaikkien kohdalla varmaan vähentäisi mielen ongelmia. Olen kuullut, että yksinäisyyttä voi ilmetä jopa nuorten parien seurustelusuhteessa - hölmöä!
Oletteko koettaneet löytää ystäviä Intententin valtaisasta, klopaalista verkostosta? Olen kuullut, että sinne on avattu joku Veispuuk-niminen kohtauspaikka. Ennen ihmiset menivät tanssilavoille riiaamaan ja seurustelemaan, mutta nykyään kontaktia voi hakea jopa verkosta. Itse en kyseistä Veispuukista ole lähtenyt tavoittamaan uusia taikka vanhoja kavereita.
Yöllä kuulin radiosta melkoista juttua. Että valtio olisi hankkimassa varuskuntiin jotain hemmetin konsoolipelejä! Niillä kuulemma uskotaan olevan nuorille vaikutusta liikuntaharrastuksen lisäämiseen?! En tiedä onko niihin sitten mahdollista kytkeä jotain jumppa- tai hyppypelejä vai miten ne aktivoisivat yhä vain lihovaa nuorisoamme? Ne pelikonsoolit olivat nimeltään jotain Nindeendo Vii:tä.
Ydinperhe, tuo tulevaisuuden toivomme. Olen toistakymmentävuotta miettinyt, miten muodostetaan sellainen ydinperhe. Käsittääkseni Yksinäisen olisi ensin löydettävä mieluinen elämänkumppani, jonka kanssa olisi hyvä ja turvallinen muodostaa yhteinen perhe. Kyllä hatuttaa tosiaan, kun kerran televisiossa joku samperin ministeri kehotti suomalaisia lisääntymään! Tajusikohan hän, miten sellainen lausahdus on voinut olla monille tahtomattaan yksin jääneille isku vyön alle?
Joo, ei ole parisuhdetta eikä siis mahkuja saada ydinperhettä. Yksin vaan tästä lähden kohta kaupan kautta kotiin. Ei siellä ketään vastassa ole. Joskus illalla kaipaa kosketusta. Ei se vastakkaisen sukupuolen kosketus lainkaan pahalta tunnu, kyllä sitä vaan tahtoisi vielä kokea.
Ajattelin taas käydä illalla hypomaanisella parin tunnin kävelylenkillä. Se on sekä psyykelle että fyysisella terveydelle hyväksi.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhteiskunnan menot vähenevät kun asutaan yhdessä, eikä yksin.
"Luin jostakin lehdestä eilen juttua ydinperheestä. Sen mukaan siihen kuuluu vanhempien lisäksi lapsi tai lapset. Mielestäni ydinperhe on tämän yhteiskunnan kantava voima. Monille on luonnollista muodostaa oma perhe. Sen lehtiartikkelin mukaan nuoret ovat kypsiä perheen perustamiseen sitten kun ovat irtautuneet omasta lapsuuden perheestään. Käsittääkseni tuota edeltää mm. itsenäistymisvaihe, eräänlainen kehitystehtävä."
Sitä kutsutaan poikamieselämäksi. Kaltaiseni pummit voivat möyhentää yhteiskunnan taiteellisia virikkeitä ennen kuin elävät kuten ´normaalit´. En tarvitse perhettä, kunhan saan naisystävän, joka minua huomioi.
Kunpa voisimme vain kuin kipparikalle mennä öisin nukkumaan ja ajatella:"Tämmösiä herrantutteleita ollaan, mutta se on alright".
Btw, kesäkaduilla kuumilla on mehukasta piparia ja bisseä tarjolla, joten sekaan vaan, nuff said.