Tuossa kun luin viestiketjua "Masennukseni" ja siinä erityisesti nimimerkkien "kuoppien vanki" ja "Psykiatri" välistä sananvaihtoa, tuli mieleeni, että kyllä nyt tarttis tehrä jottai.
Olen huomannut tämän mielenterveyspuolen julkisen sektorin alasajon. Joka todella pakottaa pätevät psykiatrit lähtemään yksityiselle puolelle. Ja sitä kautta kaikki apua tarvitsevat, joilla vähänkin on rahaa, siirtyvät myös yksityiselle puolelle. Todellakin se "terapia" on yleensä sosiaalityöntekijän kanssa juttelua. Voihan se joskus olla hyvää ja voihan se "terapeutti" olla taitavakin, mutta yleensä se vain on niin, että kun ei ole asiaankuuluvaa pätevyyttä, niin ei siitä useinkaan paljon hyötyä ole. Nämä vaivat ovat, kuten nimimerkki Psykiatri on maininnut, koulutuksen lisäksi paljon käytännön kokemusta vaativia juttuja.
Ehdottaisin sinulle, Psykiatri, että kirjoitat tästä asiasta isoimpien lehtien mielipidesivuille. Sinä kun olet taitava kirjoittamaan näistä asioista ja sinulla on myös siihen tarvittavaa faktaa käytössäsi.
Minä kyllä sitten voin kirjoittaa joo-juttuja kirjoituksiesi tueksi näille mielipidepalstoille. Jos vaikka aloitettaisiin ensin Aamulehdellä ja Turun Sanomilla ja sitten siirryttäisiin valtalehti Helsingin Sanomiin. Pyrittäisiin saamaan kansa liikkeelle ja todella huomaamaan, että missä mennään.
Varmaan tämän palstan lukijoita lähtee myös mukaan tukijoukkoihisi. Kaikki mukaan vaan, nyt tehdään jotain, eikä anneta periksi.
Tsemppiä kaikille!!!
Olen huomannut tämän mielenterveyspuolen julkisen sektorin alasajon. Joka todella pakottaa pätevät psykiatrit lähtemään yksityiselle puolelle. Ja sitä kautta kaikki apua tarvitsevat, joilla vähänkin on rahaa, siirtyvät myös yksityiselle puolelle. Todellakin se "terapia" on yleensä sosiaalityöntekijän kanssa juttelua. Voihan se joskus olla hyvää ja voihan se "terapeutti" olla taitavakin, mutta yleensä se vain on niin, että kun ei ole asiaankuuluvaa pätevyyttä, niin ei siitä useinkaan paljon hyötyä ole. Nämä vaivat ovat, kuten nimimerkki Psykiatri on maininnut, koulutuksen lisäksi paljon käytännön kokemusta vaativia juttuja.
Ehdottaisin sinulle, Psykiatri, että kirjoitat tästä asiasta isoimpien lehtien mielipidesivuille. Sinä kun olet taitava kirjoittamaan näistä asioista ja sinulla on myös siihen tarvittavaa faktaa käytössäsi.
Minä kyllä sitten voin kirjoittaa joo-juttuja kirjoituksiesi tueksi näille mielipidepalstoille. Jos vaikka aloitettaisiin ensin Aamulehdellä ja Turun Sanomilla ja sitten siirryttäisiin valtalehti Helsingin Sanomiin. Pyrittäisiin saamaan kansa liikkeelle ja todella huomaamaan, että missä mennään.
Varmaan tämän palstan lukijoita lähtee myös mukaan tukijoukkoihisi. Kaikki mukaan vaan, nyt tehdään jotain, eikä anneta periksi.
Tsemppiä kaikille!!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ikävä kyllä näitä viestejä on lähetetty toistuvasti päätoimittajille ja muille päättäjille. Viestejä ei ole julkaistu tai vastaukset ovat erittäin ympäripyöreitä. En usko että näin voi vaikuttaa asioihin.
Isommissa medioissa on ollut jopa sensuuria. Kun ison lehden keskusteluareenalla käydään keskustelua siitä kuinka eri kansanedustajat äänestävät eri tavalla kuin puhuvat, loppuu keskustelu siihen. Välillä tuntuu että maininta sitesta www.eduskunta.fi on liikaa.
Psykiatrin vastaus vaikuttaa ihmeellisen pessimistiseltä. Mielenterveyden ongelmathan ovat hyvin suosittuja lehdissä nykyään. Esim. psykiatri Ben Furman on lehdissä harva se viikko ja on saanut oman suositun tv-ohjelmankin, joka taas pian jatkuu. Miksi hän saa juttunsa aina läpi ja on niin suosittu? Puhuuhan hän samoista asioista kuin muutkin psykiatrit. Kannattaisiko muidenkin psykiatrien ottaa hänen tavastaan mallia?
Kyllä minä myös uskon, että kyllä me jotain voidaan tehdä. Kova yritys ainakin päälle eikä anneta periksi. Luultavasti aion itse ainakin alkaa kirjoitella aiheesta lehtiin. Minulla tosin ei ole kovinkaan paljoa faktaa takana, mutta kaiketi riittävästi. Taidan kirjoittaa vieläpä omalla nimellä, niin tulee ehkä paremmin julkaistua. Ainakin joidenkin lehtien mielipidesivuilla ovat etusijalla omalla nimellä kirjoittavat.
Kyllä sun nimellä kannattaakin kirjoitella. Se on sopivasti itsevarman oloinen ja trendikäs. Toista on minulla.
Mutta tietäisitpä ihan oikean nimeni, se vasta mainio onkin :-)
Vastaukseni ei ole pessimistinen vaan realistinen. Olen nimittäin yrittänyt tätä jo. Olen lähettänyt noin 10 kertaa mielipidekirjoituksen johonkin valtalehteen näistä asioista. Niistä on vain yksi julkaistu ja sekin käsitteli vain yhtä pientä yksityiskohtaa.
Minulla on useita tuttuja toimittajina ja siinä porukassa vasta onkin vastarintaa. Jostain syystä lähes kaikilla tuntemillani toimittajilla on sellainen käsitys että vain terapia auttaa, oli kyse ihan mistä vaan psyykkisestä häiriöstä. Olen ollut näiden keskusteluiden aikana aivan äimän käkenä, kuin puhuisi idiootin kanssa joka ei millään argumentilla (tuhansia lääketutkimuksia, satoja tutkimuksia joidenkin häiriöiden vahasta biologisesta luonteesta ym ym) muuta kantaansa ja jatkaa taas alusta että siis kun vain terapia auttaa niin miksi te psykiatrit... Tai sitten vihjataan että lääkärit ovat kaikki lääkefirmojen korruptoimia eivät mitään muuta niin paljoa halua kuin lääkkeiden määräämistä jokaiseen mahdolliseen vaivaan että saisivat lisää sponssia firmoilta.
Kun miettii näitä keskustelujani, en yhtään ihmettele sitä yksipuolisuutta millä aihetta käsitellään lehdissä ja televisiossa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen nähnyt sanomalehdessä vain yhden asiallisen kirjoituksen psyykenlääkkeistä. Ja siinäkin oli useita virheitä.
Tämä lääkäripula ja psykiatripula käsitellään sekin hyvin yksioikoisesti. Kyse on vain siitä että noin 7 vuotta sitten Lääkäriliitto esti koulutuksen lisäämisen että lääkäreistä olisikin pulaa ja palkoja voitaisiin korottaa. Liitto antoi silloin asiasta lausunnon jossa esitettiin (mm 700 työttömään lääkäriin vedoten) että koulutusta ei lisätä mutta päätöksen teki valtiovalta. Muutama vuosi sen jälkeen liitolta kysyttiin taas mielipidettä ja liitto edelleen vastusti koulutuksen lisäämistä (tarkka perustetta en muista) mutta sen jälkeen koulutusta lisättiin rutkasti, jopa 60%. Ja silti keskustelu päättyy aina siihen että mutta kun lääkärit estivät koulutuksen lisääminen...
Ja sitten tämä lääkäreiden ahneus. Väittäisin ettlä lääkärit ovat keskimääräistä vähemmän ahneita, tekevät keskimääräistä enemmän palkattomia ylitöitä ja toimivat ilman korvausta yleishyödyllisissä yhdistyksissä ym. Se että lääkäri menee töiden jälkeen yksityisvastaanotolle, on ihmisten mielestä pelkkää ahneutta. Asiaa kokeilleena teidän että yksityisvastaanoton olosuhteet ovat täydellisen erilaisia kuin julkisen puolen virasa toimiminen. Yksityisvastaanotolla saa tehdä työnsä hyvin ja kiireettömästi. Se on pikemminkin hermolepoa ja itse jaksan tehdä sitä väsymättä vaikka 10 tuntia putkeen ilman taukoja. Yhteen aikaan tein jokaisena perjantaina tällaisen 10 tuntisen päivän ja se tuntui siltä kuin olisi aloittanut viikonlopun päivää liian aikaisin.
Kun en ole psykiatri, en voi kommentoida kuin osaa, mitä toit esille. Sain kuvan, että asiallisen tiedottamisen esteenä saattavatkin olla myös ennakkoluuloiset ja tietämättömät toimittajat. Näin varmasti onkin suurelta osin. Joitakin vuosia sitten julkisuudessa oli juttua Hyksissä työskentelevästä syöpälääkäristä, jonka toiminta lakkautettiin näyttöjen puutteessa. Hän sai runsaasti positiivista julkisuutta ja toimittajat olivat käärmeissään "hienojen hoitojen" lopettamisesta. Varmaan "suuri yleisö" kaipaa arkipäiväänsä draamaa ja sirkushuveja ja sitä toimittajat tuottavat. Nyt kysymys kuuluukin, miten mediassa voisi saada asiallista keskustelua aikaiseksi psyykkisistä pulmista. Ben Furmanin suosio ilmeisesti perustuu siihen, että hän ajattelee omasta toiminnastaan samoin kuin media omastaan; isot otsikot, räväyttäminen, hehkuttaminen, liioittelu ja hyvä-paha asetelman luominen tuo lukijoita (ja potilaita).
Olen ymmärtänyt, että vakavasti potilastyötä tekevät psykiatrit ja psykoterapeutit ovat hämmästyttävän yhtä mieltä lääkehoidon ja psykoterapian joustavasta yhteiskäytöstä psyykkisissä ongelmissa. Joskus lääkitys on ainoa oikea, paras menetelmä, joskus psykoterapia on yksin parempi, mutta useimmissa syvemmissä ja kroonistuneissa tilanteissa tarvitaan kumpaakin ja molemmat tukevat toinen toisiaan. Varsinaisessa potilastyössä taitaa harvemmin tavata näitä median kultasormia, joilla on nopea ja hauska neuvo ongelmiin.
Luin jostain, että Ruotsissa on organisaatio, jonka alle on saatu "kilpailevia" koulukuntia yhteistoimintaan. Sellainen voisi olla paikallaan luoda Suomeenkin. Olisiko sinusta psykiatri, sellaiseen veturiksi.
Tällaisessa yhteistoiminta organisaatiossa olisi katto korkealla ja seinät kaukana. Ei kuitenkaan niin, että sinne mahtuisi sellaisia, jotka suoraan yrittävät kaataa koko psykiatrian ja psykoterapian kenttää. Tarkoitan tällä näitä muutamia "benfurmaneita", joiden kanssa asiallinen keskustelu ei kertakaikkiaan onnistu.
Kiteytät todella hyvin tämän asian ja laitan sen vielä uudestaan tänne:"Olen ymmärtänyt, että vakavasti potilastyötä tekevät psykiatrit ja psykoterapeutit ovat hämmästyttävän yhtä mieltä lääkehoidon ja psykoterapian joustavasta yhteiskäytöstä psyykkisissä ongelmissa. Joskus lääkitys on ainoa oikea, paras menetelmä, joskus psykoterapia on yksin parempi, mutta useimmissa syvemmissä ja kroonistuneissa tilanteissa tarvitaan kumpaakin ja molemmat tukevat toinen toisiaan." Juuri tästä on kysymys. Eikä siitä että jompikumpi menetelmä olisi parempi. Ne ovat erilaisia ja molemmilla on etunsa ja haittansa. Ja myös rajoituksensa.
Taisin innostua taas kerran moittimaan toimittajia, mutta sinne suuntaan alkaa olla mitta täysi. Nämä kokemukseni nyt vaan ovat tällaisia melkein kautta linjan ja olen huomannut että potilaat ihan oikeasti muuttavat hoitoaan näiden sepustusten (mietin pitkään mitä sanaa käytän, mutta päädyin tähän lievempään ilmaisuus kun on alaikäisiäkin lukijoita) pohjalta. Ehdotinkin joskus että voitaisiin tehdä tutkimus siitä kuinka tällainen näkyvä juttu voisi lisätä lehden levikkialueella itsemurhia seuraavan 6 kk:n aikana.
Tuo koulukuntien yhdistäminen on minulla jo käytäntö omassa praktiikassani. Teen tiivistä yhteistyötä erilailla suuntautuneiden terapeuttien kanssa, samoin hypnoterapeutin, neurologin, työterveyslääkäreiden ja yleislääkäreiden kanssa. Luulen että netti tekee tämän mahdolliseksi pikkuhiljaa ja siihen olemme menossa joka tapauksessa.
Tämä kuvailusi kertoo hyvin ongelman laadun. Minusta medioissa pärjäävät myös asiallisin perustein ne jotka jaksavat perehtyä medioiden toimintatapaan. Eikös tuo ole psykiatrilta hieman huolestuttava asenne, että "enpä tiedä, yritetty on jne." Entäpä, jos alkaisit suhtautua mediaan samalla lailla kuin esim. kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä taikka pahasta narsistisesta problematiikasta kärsivään potilaaseen. Siihenhän olet saanut paljon koulutusta ja näytät pärjäävän oikein hyvin ko. kohderyhmän kanssa kommunikoidessa näillä vaativilla palstoilla. Et kai sentään päätäsi hakkaa seinää tällaisen potilaan jälkeen vastaanotollasi. Uskon, että yrität sen sijaan seuraavalla kerralla saada perille sen, mikä on mahdollista ja realistista. Eli; kyllä ehdotan tässä median toimintatapoihin syvällisesti tutustumista.
Siinä tällaiset isommat foorumit (kuten Ruotsissa) voisivat olla paikallaan.
Luin viime vuonna Svenska Dagbladetista (suurimpia ruotsalaisia sanomalehtiä) viime keväänä järjestetyistä psykoterapiamessuista, joissa järjestäjänä oli tämä yhteistoimintaorganisaatio. Oli siellä Suomestakin Ben Furman otsikolla "Psykoterapin är på väg att dö". Herätti vähän kummastusta tämä provokatiivinen esitelmä. Onneksi paikalla oli paljon muitakin alan ammattilaisia, jotka hillitsivät furman-shown syntymistä omilla vasta- argumenteillaan. Suomessa olisi käynyt toisin. Tästä juuri on kysymys.
Minusta luottamuksesi nettiin on hieman liiallinen. Netistä on tosi vaikea löytää järkeviä foorumeita melkein miltä tahansa alalta. Tulevaisuudessa netti pirstoutuu entisestään.
Ei-psykiatrina uskallankin antaa vinkin, että tutustuisit em. tavalla medioiden toimintaan. Aiheesta on paljon hyviä kirjoituksia ja postmodernia tiedonvälitystä tarkastelevia tutkimuksiakin.
Saako kysyä Psykiatrilta kuinka kauan hän on ollut virassaa, siis psykiatrin pätevyys ja onko aloja joihin olet erikoistunut?
Kiitos!!!
Huomasin, että kirjoitin aika kärkevästi. Tarkoitukseni ei suinkaan ole mollata sinua psykiatrina tai muutenkaan. Mielestäni työsi netissä on upeaa ja uskon, että ammattitaitosi ja kokemuksesi on erinomainen. Yhteiskuntamme murros on vaan ollut viime vuosina hirmuinen ja voi olla, että helppoheikit vievät keskustelua omille intressialueilleen, koska heiltä puuttuu "häpy" ja omatunto. Se olisi surullista.
Netistä löytyy monenlaista hyödyllistä. Lääkäriliitolla on oma suljettu keskustelualue. Newsseissä on joitakin ulkomaisia, pienen piirin ryhmiä, joissa puhutaan paljon syvemmällä tasolla. Pikkuhiljaa olen oppinut tuntemaan eri alojen osaajia, joihin saan helpoiten yhteyden emaililla.
Tuo julkisuusongelma vaikuttaa vahvalta. Mitäs siinä teet kun lehdellä on valta julkaista mitä haluavat ja valtalehtien päätoimittajillakaan ei ole sen vertaa älliä että kuuntelisivat järkiperusteita.
Tarkoitukseni on kirjoittaa nimettömänä, kuten sinäkin. Siksi en välitä kertoa tarkemmin itsestäni.
Kuten Jorkka edellä kirjoitti:"Haluan täällä selväsanaisesti ilmoittaa, että täällä keskustelupalstalla esiintyvä nimimerkki "Psykiatri" on todellakin psykiatri ja vieläpä erittäin hyvä sellainen."
Ehkä tämä keskustelu menee nyt hieman jankkaamiseksi. Mutta ihan tosissaan: lue, mitä itse kirjoitit äsken. Huomaatko, miten "syntipukkimaisesti" ajattelet valtamedioista. En epäile ollenkaan, ettetkö olisi oikeassa. Se vaan ei riitä. Vähän aikaisemmin kerroit isojen medioiden aiheuttamista mahdollisista itsemurhistakin, ja nyt vetoat pienen piirin nettikeskusteluihin. En voi ottaa kantaa psykiatrien taikka lääkäreiden suljettuihin foorumeihin, koska en ole psykiatri, enkä lääkäri. Uskon, että hyviä ja jalostavia keskusteluja käydään muuallakin. Minäkin jalostan usein itseäni keskustelemalla viisaiden ystävieni kanssa, joita on taksikuskeista ydinfyysikoihin.
Ei niistä ulkopuoliselle ole iloa, ellemme tule ulos komeroistamme. Kunnioitan paljon psykiatreja ja tiedän, että suuri osa on hyvin älykkäitä ja monipuolisesti sivistyneitä. Heitä varmasti itsesi lailla hermostuttaa tämä "yhden kohautuksen" julkisuus. Itse toimit mallikkaasti tällä foorumilla. Kiitos siitä.
Voi olla, että tämä foorumi on väärä tällaiselle keskustelulle. Tai sitten erittäin oikea.
Puhuin mm valtamedian vastuusta, kun kirjoittelu esim amsennuksen hoidosta on mitä on. Sitten kirjoitin siitä, kuinka erilaisia hoitomuotoja voitaisiin lähetää tiivillä yhteistyöttä ja siinä netti tulee toimimaan tähän suuntaan. Aiemmin esimerkiksi jonkun kollegat epämääräiset työtavat saivat olla kauan piilossa muilta. Nyt niistä voidaan keskustella saman tien joko suljetulla keskustelualueella tai emaililla. Voit arvata että tällainen pitää ihmisiä paremmin hereillä ja saa heitä tarkastamaan useammin työtapojensa oikeutta.
Hyvällä Psykiatrilla ja pätevällä Psykiatrilla on suuri ero.
Ok. Näistä en tietystikään tiedä mitään, mutta hyvä, jos näin on. Netti antaa varmasti näissä pienissä porukoissa uskalluksen sanoa suoremmin kuin nokat vastakkain.
Ongelmaksi jää yhä valtamediat, mitä niillä tarkoittanetkin. Niiden logiikkaan tutustuminen on pointtini, ei niiden edessä antautuminen.
Median ja nykyihmisen ihmiskuvaa valottaa mielestäni hyvin sosiologi Zygmunt Baumanin tuotanto. Suomessa samanlaisia ajatuksia on tuonut esille monta henkilöä, esim. psykoanalyytikko Pekka Sakki. Psykiatri Fred Alford taas on kirjoitellut medioiden intresseistä Usa:ssa. Kun en ole mediaihminenkään, en osaa sen kummemmin ottaa kantaa niihin, muuta kuin toteamalla, että mielenkiintoista.
Valtaa pitävät medioista Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Yle sekä itsenäisinä että omistustensa kautta. Pienemmän lehdet niin kuin Kaleva, jäävät helposti vähemmälle huomiolle vaikka toimitustyö olisi kuinka korkeatasoista.
Näiden valtamedioiden rooli olisi jotenkin ymmärrettävä jos ne olisivat kriittisiä kaikkia hoitomuotoja kohtaan. Esimerkiksi Hesari kirjoittaa aika usein täysin kritiikittä ns vaihtoehtohoidoista. Suolenhuuhtelusta kerrotaan sitä työkseen tekevän yrittäjän mielipide usealla palstalla ja isoin otsikoin. Sivun reunana pannaan pieni Hyksin ylilääkärin kommentti että mitään tieteellistä näyttöä asiasta ei ole eli homman nimi on rahat pois. Kyllähän tällainen "tasapuolisuus" kertoo selvästi mitä mieltä lehdessä ollaan.
Tyhmempikin huomaa että "Psykiatri" meni puihin!!!
Taisit tuoda vallan mainion teeman tänne. Viethän asiaa eteenpäin, vaikka omalla nimelläsi. Thank juu veri mats
Nyt on iskenyt päälle semmonen "talvisodan henki", että kyllä yritän konstilla millä hyvänsä saada asialle julkisuutta. Ennen en usko sitä mahdottomaksi kun olen kokeillut kaikkea mahdollista. Koitetaan sitten ensin vaikka Lapin Kansa -lehteä. Sen verran lappilainen minäkin olen vaikka en siellä asukaan, että eiköhän se jostain lähde käyntiin.
Hyviä ideoita otan mielelläni vastaan, sillä itselläni on vain hyvin kapea näköala näissä asioissa, vaikka paljon olenkin joutunut kokemaan. Mutta asiaa pidän kyllä todella tärkeänä. Kaikilla ei todellakaan ole varaa yksityisellä lääkärillä käymiseen etenkään jos on kysymyksessä terapia ja käyntejä näin ollen todella runsaasti. Kun KELA:n tukemaan terapiaan on mahdollisuus vain aniharvoilla. Täytyy olla joko puolikuollut tai sitten saada joltain lääkäriltä niin taitavasti kirjoitetun lausunnon, että menee läpi. Mutta nämä taitavat kirjoittelijat kyllä myös ottavat hyvistä lausunnoistaan kovan hinnan. Ja julkiselta puoleltahan semmoisia papereita ei helpolla saa.
Joten kyllä tässä työtä riittä, sen verran on systeemi mennyt nurinkuriseksi.