Viivi- kyselystä

Moikka!

Onko jollain tietoa, miten suuntaa-antavana tätä pohjoismaista Viivi-kyselyä voisi pitää?

Olen menossa ekaluokkalaistyttäreni kanssa tutkimuksiin ja sain ko. paperinipun täytettäväkseni.
toisilla osa-alueilla tyttö sopi kaikkiin väittämiin suorastaan täydellisesti ja toisilla osa-alueilla hän tuntui lähes vastakohdalta.

tiedän, tytär tutkitaan ja asiaan paneudutaan sitten vastaaanotolla. Mielenkiintoni heräsikin ehkä enemmän siksi, että perhepiirissä on toinen lapsonen, joka sopi reilusti yli puoliin joka osa-alueen väittämistä, eritoten impulssikontrolliin ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen liittyvissä kysymyksissä sekä puheliaisuuden ja kommunikoinnin aluella, mutta koska hänen vanhempansa ovat eronneet riitaisesti vuosia sitten, on äiti pannut kaikki työn koulunkäynti- ja kaveriongelmat eron piikkiin.

Voisiko todella olla, että jos äiti on psykologin (lapsi tavannut nla-lähetteellä 4v eron jälkeen noin vuoden ajan) luona valehdellut eron olleen riitaisan lisäksi väkivaltainen ja lapsen kuulleen paljon näitä riitoja (ei siis ole oikeasti kuullut, eikä väkivaltaa ollut, erosta 5v, lapsi tuolloin vaippaikäinen), psykologi keskittyisi pelkoihin, itsetunnonheikkouteen, ylipuheliaisuuteen, soisaalisiin vaikeuksiin ym. traumaperäisinä reaktioina ja mahdolliset tarkkaavaisuuden pulmat jäisivät häneltä huomaamatta?