paniikkihäiriö?

varo noita mömmöjä.
kaiki
jää loukkuun ja koukkuun, ja tappa ittensä tai muuta huonoo.

http://www.psychassault.org/cchr.html

Itselläni paniikkihäiriön oireet ilmetä, kun koin pitkäaikaista stressiä työtilanteen takia. Varmasti nuo kuolemantapaukset ovat jääneet mieleen kaihertamaan tai sitten, et ole tunteva ihminen. Muutto ja stressaava elämäntilanne aiheuttavat paniikkioireita ja niistä on mahdollista päästä eroon. Lääkärille voi mennä hakemaan masennuslääkettä, jos sitä tuntee tarvitsevansa, mutta tilanteelle lääkärikään ei voi mitään.

Kofeiinin jättäisin pois eli pienennä annosta viikon sisällä eli kahvi ja muut kofeiinipitoiset juomat pois. Teekin piristää ja energiajuomat. Jotkut ihmiset reagoivat niihin voimakkaasti ja poisjättäminen on halpa keino kokeilla mikä on vaikutus. Parannuskeinona itselleni toimi aika ja keskittyminen uuteen harrastukseen. Jos on pelko-oireita, ne on vaan kohdattava ja järkeiltävä itselleen, että tämä on normaalia ja minä en vahingoitu vaikka saisinkin jotain paniikkioireita. Jos keskityt pelkäämään tulevia kohtauksia ja mahdollisia oireita, tilanne vaan pahenee. Aika moni kuitenkin invalidisoituu, kun ei kestä niitä oireita.

Nopean avun saat tietysti lääkeistä, mutta ilmankin pärjää. Sinun on tartuttava itseäsi niskasta ja vakuutettava itsellesi, että olet järkevä ihminen ja pärjäät maailmassa. Paljon pahaa tapahtuu ihmisille kaiken aikaa, mutta vain ne asiat, joita ei saada kutistettua oikeisiin mittasuhteisiin alkavat vaikuttaa haitallisesti käytökseen ja mielialaan. Olet suuren muutoksen edessä ja usko, että selviät siitä ja elämä on edessäsi entistä haastavampana. SELVIÄT SIITÄ, JOS USKOT SELVIÄVÄSI! Paljon rohkeutta kohdata pelkosi ja ongelmasi - olet selviytyjä.

Noh, kerron oman tarinani. Tällä ei ole sitten mitenkään tarkoitus säikyttää.
Itselläni alkoi oireilut samalla lailla, kuin itse kuvailit. Koin elämässäni järkyttäviä hetkiä ja seurauksena päätä puristava vanne. Todella ärsyttävää. sitä kestikin sen puoli vuotta, mukana tietysti paniikkikohtaukset, ahdistus, masennus jne. Tilannetta ei auttanut yhtään se että asuin asunnossa jossa oli mittavat homevauriot, jotka hieman ehkä lisäsivät tätä oloa.. Todella paha stressi monesta eri asiasta ylläpitivät tätä myös.
Lääkäri määräsi samaa lääkettä kuin sinulla, oxamin. Tästä on ollut apua kovasti. Sitä ennen oli käytössä lääke nimeltä xanor, hieman tehokkaampi versio tuosta äsken mainitsemastani, mutta sata kertaa koukuttavampi.
Noh tässä vuoden mittaan on tullut koitettua 3eri mielialalääkettä, lähinnä sekoittivat pääni eivätkä auttaneet, mutta ne ovat aina henkilökohtaisia.

Onko sinulla ollut masennusta havaittavissa? Mainitsit lähipiirin kuolemista sekä muutosta opiskelusta.. Oletko näistä puhunut kenenkään kanssa? Esim. jonkun hyvän ystävän? Entä oletko jo päässyt aloillesi uuteen kouluun sekä uuteen paikkakuntaan? Mitä vähemmän sinulla on stressaavia tekijöitä ympärilläsi niin aina paremmat mahdollisuudet päästä eroon niistä kohtauksista. Lääkkeet ovat vain pieni lisä, eivätkä nekään takaa mitää, mutta niistä saatta olla silti iso apu. Kannattaa puhua lääkärisi kanssa. Kerrot vain rohkeasti tilanteen ja mietitte mikä olisi hyvä lääke siihen. Enemmän tuo on psykiatrin puuhia mutta ihan perus terkkarilääkärikin osaa neuvoa jonkun verran ja määrätä lääkkeitä koitettavaksi. Tässä muutamia joita itse olen koittanut.
Cipralex käytössä. Ensimmäinen mielialalääke. Ei tullut mitään, nuppi jatkuvasti sekaisin, pyörrytti.. 2viikkoa jaksoin ja sit heitin roskiin. Seuraavaksi lääke mistä monet ovat saaneet apua, Mirtrapiini. Se tosin vei itseltäni yöunet ja muutti persoonallisuutta niin että kaverit eivät meinanneet enään tuntea minua, joten ei sopinut minulle. Kolmannen nimeä en muista mutta siitäkään ei ollut apua.. näitä koitin siis noin puoli vuotta sitten. Nyt olen saanut stressiä karsittua pois mutta kaikki on mennyt pahempaan. Nyt lähinnä xanor ja oxamin että pysyis järjissään kun tuntuu et meinaa sekoo joka päivä.
Kahvista mainitsit niin kyllä ite sitä ainakin juon päivittäin monta kuppia, mutta niin join ennen kuin nämä oireet alkoivatkin. Tupakan lopetin kun oireet alkoivat.. nyt taas poltan ja tuntuu että se on vähentänyt stressiä ja sitä myötä auttanut. Hyvä että edes joku :) Noh, tässä elellään päivä kerrallaan ja toivotaan että joku päivä pääsen toteuttamaan suuren haaveeni musiikin suhteen sekä että pääsisin elämään normaalia elämää. Tätä kaikkea korostaa kyllä varmasti astma ja adhd, ainakin jonkinmoinen sellainen.

Noh tässä vielä toinen kertomus kaveristani.. hän on muutaman vuoden sinua vanhempi tyttö. Hänellä oli pahimmasta päästä paniikkikohtaukset. Tipahti polvilleen itki, ei saanut happea.. kamalaa katottavaa. Hänellä oxamin käytössä ja tietääkseni ei sen kummempia lääkityksiä. Kävi puhumassa ammattiauttajan kanssa muutaman kerran, purki itselleen järkyttäneet kokemuksen hänen kanssaan ja tietääkseni oireet poistuivat. Nyt varalla lääkettä mutta tarvitsee hyvin harvoin :)

Sinulle siis tiivistettynä. Älä lähde lääkehelvettiin siitä ei seuraa mitään hyvää. Itselläni alkoi unilääkkeestä koko projekti. Jos pystyt olla syömättä mitään niin aina parempi. Aloita vaikka ihan psykiatrista. Juttelet hänen kanssaan mieltäsi painavat asiat. Seuraat tilannetta. Käyt ehkä toisenkin kerran. Jos oireet vielä jatkuu niin sitten lääkkeet avuksi. Mutta mikä tärkeintä. Kaikki mistä saat ylimääräistä stressiä on karsittava pois. Kyllä se siitä. Uskoisin että sinulla on ilmennyt tuota vasta muutaman kerran ja olet siksi ehkä vähän hämilläsi. Uskot itseesi että kaikki on kunnossa ja ole vahva. Älä anna periksi niin pääset siitä helpommin yli kuin luuletkaan :) Onnea ja kaikkea hyvää.
Lopuksi vielä. Itse olen käynyt sydänkäyrät, magneettikuvat, verikokeet jne. siinä pelossa että jos olenkin jotenkin fyysisesti sairas että tää johtuu siitä. Stressi sen vain laukaisi. Hyvä on tietenki sulkea pahimmat vaihtoehdot muutamilla kokeilla terkkarissa kun eivät juuri mitään maksakkaan.

Mutta kyllä se siitä! TSEMPPIÄ :)

-m84-