Yksin on parempi.

Olet introvertti persoona. Eli sä toisinsanoen viihdyt enimmäkseen yksin, ja liian runsaat sosiaaliset kontaktit lähinnä vie sulta voimat. Introvertti ei tarkoita kuitenkaan erakkoa. Hekin rakastavat kavereita, mutta niitä on usein vähemmän kuin ekstroverteillä ja välit kavereihin myös läheisemmät. Ekstrovertit on niitä lähes joka paikkaan kerkiviä sosiaalisia tyyppejä. Introverttiys on ihan luonnollista, heitä on jotain 1/3 suomalaisista. Tietty toiset on sitä hyvin vähän ja toiset enemmän. Turha valittaa siis yksinäisyyttäs. Kandee hankkii toisia introvertteja kamuiks.


Itsekkin olen introvertti, mutta kun seura on mulle oikeaa, lähinnä saan siitä energiaa. Tutun pienen kaveriporukan kanssa voisi viettää vaikka koko kesäloman 24/7, keksien aina uutta tekemistä. Myös tietyn tyylisiin tyyppeihin tutustuminen on helppoa kuin heinänteko ja kiintymys henkilöön syntyy. Sensijaan hyvin monien uusien ihmisten tapailu, jatkuva tutustuminen, jatkuva tekopirteys (johtuen siitä että tahtoo antaa ihmisille hyvän kuvan itsestään) lähinnä vie voimia. Samoin jatkuva oleskelu ihmisten kanssa jotka tunnen, mutta en tarpeeksi hyvin.
Toisaalta kavereistani osa on ekstrovertteja persoonia, ja heidän mukana pääse välillä kokemaan sitä "menoa" ja meininkiä, josta muuten voisi jäädä paitsi. Sekin on ihan kivaa vaihtelua. Itse olen 17 wee poika

Yksinolevien kannattaa ensin hoitaa pois alta ongelmat, kuten sos.tilanteiden pelko, masennus jne.... Sitten kun on terve, rohkeasti vain baanalle. Jos ei ole ainuttakaan kaveria niin sitten kannattaa uskaltaa ja liittyä johonkin toimintaan, tai ruveta harrastamaan, sieltä niitä löytyy.
Jos taas on edes hataria, mutta myönteisiä kaverisuhteita, kannattaa alkaa lähentämään niitä. Sitten sitä kautta saa rohkeutta tutustua ehkä hänen kavereihinsa jne. Lopulta oletkin verkostoitunut, kuten kuka tahansa. Ei kuitenkaan tarvitse olla läheisiä "parhaita" kavereita kuin noin 5, niin jo riittää. Heidän kauttaan voi sitten tutustua uusiin ja pitää heihin jonkinlaista yhteyttä.