Olen kuulemma sen näköinen, että mua on helppo vihata. Miksi? Olen kuullut tuon niiiin monta kertaa. Olin kuulemma sen näköinen jo lapsena, mistä syystä aikuiset eivät halunneet toisinaan olla minulle ystävällisiä. Sain jopa kuulla olevani ei-haluttua seuraa heidän lapsilleen. Mitä mä olen tehnyt ansaitakseni sen? Olen melkein koko elämäni ollut hieman syrjäänvetäytyvää sorttia, hellämielinen, hyvää tahtova ja vahanaikainen. Yleensä olen ollut myös rauhan rakentaja ihmisten välillä. En kapinoinut kotona, vaan tein melkein aina kiltisti sen mitä käskettiin. Avasin vanhuksille ovet ja sanoin vieraille päivää. Kylässä tarjosin apua. Mikä siinä sitten on? En pukeudu provosoivasti, meikkaan hillitysti, tukka nätisti ponnarilla ja hymyilen usein. Mua on kuulemma helppo vihata ja näytän ilkeältä. En jaksa!!
Harvat kaverit ovat perustaneet perheensä ja muutaneet ympäri Suomea. Nyt minun yli 30-vuotiaan naisen olisi luotava ystäväsuhteita, mutta kun kukaan ei näe minua sen arvoisena. Milloin näytän juuri ilkeältä, milloin yritän liikaa, milloin olen outo, milloin mitäkin...
Minua ei kiinnosta juoruilu, enkä tarkoita pahaa muille. Silti aina kun jotain tapahtuu, niin syyttävä sormi osuu minuun. Varsinkin naiset ovat kimpussani, tai lähinnä supisemassa selän takana. Ei tunnu reilulta. Entiset ystävämiehetkään eivät voi olla enää tekemisissä kanssani heidän tyttöystävien / vaimojen vuoksi. En kuulemma ole hyvää seuraa. Miksi?!
Ei ole kiva joutua arvostelluksi sen takia miltä näyttää. Minkä minä sille voin. Olen tosi yksinäinen, mutta yritän urheasti leikkiä vahvempaa ja iloista ja sosiaalista etten karkottaisi viimeisiäkin ihmisiä ympäriltäni. Tuntuu pahalta kun ei ole ketään kenelle jutella asioista. Edes niistä arkipäiväisistä.
Ehkä olen hieman tylsä, myönnettäköön. En omaa mitään puhujan lahjoja, vaikka tykkäänkin jutella. En roiku puhelimessa mielelläni, enkä osaa värittää parhaimpiakaan tarinoitani kuulostamaan kovin hienolta.
Enää ei edes hymyilytä..
Harvat kaverit ovat perustaneet perheensä ja muutaneet ympäri Suomea. Nyt minun yli 30-vuotiaan naisen olisi luotava ystäväsuhteita, mutta kun kukaan ei näe minua sen arvoisena. Milloin näytän juuri ilkeältä, milloin yritän liikaa, milloin olen outo, milloin mitäkin...
Minua ei kiinnosta juoruilu, enkä tarkoita pahaa muille. Silti aina kun jotain tapahtuu, niin syyttävä sormi osuu minuun. Varsinkin naiset ovat kimpussani, tai lähinnä supisemassa selän takana. Ei tunnu reilulta. Entiset ystävämiehetkään eivät voi olla enää tekemisissä kanssani heidän tyttöystävien / vaimojen vuoksi. En kuulemma ole hyvää seuraa. Miksi?!
Ei ole kiva joutua arvostelluksi sen takia miltä näyttää. Minkä minä sille voin. Olen tosi yksinäinen, mutta yritän urheasti leikkiä vahvempaa ja iloista ja sosiaalista etten karkottaisi viimeisiäkin ihmisiä ympäriltäni. Tuntuu pahalta kun ei ole ketään kenelle jutella asioista. Edes niistä arkipäiväisistä.
Ehkä olen hieman tylsä, myönnettäköön. En omaa mitään puhujan lahjoja, vaikka tykkäänkin jutella. En roiku puhelimessa mielelläni, enkä osaa värittää parhaimpiakaan tarinoitani kuulostamaan kovin hienolta.
Enää ei edes hymyilytä..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pään sisältä. Sun pitää itse arvostaa itseäsi ja lopettaa toisten mielipiteiden miettiminen, ei kannata yrittää lukea toisten käytöksestä tai muusta omaa arvoaan vaan sinun pitää itse se tietää.
Hanki harrastuksia, joista itse innostut, sullo itsesi uusiin tilanteisiin joissa pakosti tapaat uusia tuttavuuksia. Kehitä omaa persoonaasi mielenkiintoiseksi ja hanki "väriä". Yritä nauraa jollekin, edes kerran päivässä ja mitä enemmän vesi silmistä valuu, sen parempi..
Yksinäinen? Nykyään niitäkin on enenevissä määrin, ylös, ulos ja harrastuksiin mars! Ole avoin kaikille ihmisille ja opettele puhumaan "niitä näitä" ...
Lopeta toi märehtiminen ja miettiminen, elämä helpottuu kun rupeet vaan elämään sen enempiä miettimättä :)
Tsemppiä kesään !
Täällä satelee aina näitä "ota itseäsi niskasta" -tyyppisiä vastauksia, joissa ratkaisuna tarjotaan uutta harrastusta, märehtimisen lopettamista jne. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Ymmärrän aloittajan tuntemuksia hyvin. Asiat menevät "väärin" jostain seikasta johtuen, johon ei parhaalla tahdollakaan kykene vaikuttamaan (esim. kasvonpiirteet).
Toki omaa ajatteluaan kannattaa muuttaa, sillä se on ainut, johon oikeastaan voi vaikuttaa, muttei se silti tarkoita, etteikö kuvatunlainen kohtelu satuttaisi. Niin, ja miksi sinun pitäisi muuttua? Miksi sinun pitäisi olla se joka "ottaa itseään niskasta kiinni"? Eikö juuri väärin kohtelevien tulisi muuttua?
Mikään ei ole tuskallisempaa kuin olla ruuminsa vanki, olla sisältään muuta kuin miksi ulkoa tulkitaan. Ihminen tulee aina kohdelluksi kasvojensa ja ruuminsa mukaan. Miten helppoa onkaan rakastaa suloista lasta... Kohtele kuitenkin itseäsi itsesi mukaan, sillä sinä näet sielusi. Sen kauneus on paljon tärkeämpää.
Jos ihmiset olisivat sokeita, he todennäköisesti näkisivät enemmän.
Kiitos hyvää tarkoittavista vastauksista. Ei ole kyseinen asia siitäkään kuitenkaan kiinni, ettei minun elämässä tapahtuisi mitään. Olen matkustellut eksoottisissa maissa, sukeltanut, moottoripyöräillyt, käynyt kursseja, harrastanut sitä tai tätä. Ei se harrastaminenkaan silti ole mikään ratkaisu ongelmiin Lopulta huomasin etten edes tykännyt kaikista harrastuksista, vaan tein niitä saadakseni edes jotain huomiota. Säälittävää ehkä, mutten tiedostanut tuota alkuksi itsekään. Harrastukset tuli ja meni, samoin ihmiset. Ei auttanut sekään. En ole mikään tarninan kertoja ja olen todella yrittänyt. Osaan pitää jonkinlaista keskustelua yllä, mutta se tyssähtää hyvin nopeasti.
Kuulostan ehkä joltain tuomiopäivän pasuunalta, mutta oikeasti todella hymyilen usein. Ainakin yritän. Olen kyllä oikeastikin helposti nauravaa sorttia. Ei se hymyileminen ja iloinen olemuskaan ole aina avain kaikkeen. Ei sekään, että olisin oma itseni. Olin oma itseni vuosia sitten ja ainoa mitä siitä seurasi oli vielä pahempi yksinäisyys ja väärin tulkinnat. Nyt olen omaksunut sellaisen välimuodon. Millainen oikeasti olen ja millaisista ihmisistä ihmiset edes jotenkin tykkäävät. En usko olevani ainoa, joka muuttaa käyttäytymistään tiettyjen ihmisten seurassa. Ei siitäkään ole pahemmin hyötyä ollut. Jos kasvoni kerran näyttävät ilkeiltä, niin hymyilyni tulkitaan vaan joksikin katalaksi, tai teeskentelyksi. Ei sekään aina auta, ettei välittäisi toisten puheista. Olen vuosien varrella kehittänyt aika kovan kuoren ulkoisia iskuja vastaan, muttei se tarkoita ettei ne asiat vaivaisi kun niitä alkaa miettimään.
Tuo oli jotenkin kauniisti sanottu, että ihmiset näkisivät enemmän jos olisivat sokeita. Se pitää kyllä varmasti paikkansa. Luultavasti silloin naisetkin olisivat toisilleen ystävällisempiä.
Musta tuntuu, että kyse on kateudesta. Ehkäpä sä oletkin "liian" hyvännäköinen ja "liian" hyvä tyyppi? Jopa siinä määrin, että naiset tuttuun tapaansa alkavat supisemaan selän takana ja iskemään puukkoa selkään. Varmaan niiden ystämiesten tyttöystävät ovat inisseet miehilleen, että ei tuollaisen "miestennielijän" kanssa saa edes hengailla. Tai vaikeahan mun on täällä arvuutella, miltä sä näytät. Ehkäpä sä olet törmännyt vain vääriin ihmisiin elämäsi aikana? Sellaisiin jotka eivät osaa arvostaa sun ystävyyttä?
Toivottavasti luet vielä tämän.
Ymmärrän hyvin miten ulkopuoli vaikuttaa ihmisten reaktioon. Minun onnekseni olen aina saanut nauttia juuri vastakohdasta. Olen juuri se jolla oli se naama lapsena että opet tykkäsivät, jolle ihmiset noin yleisesti aina hymyilee ja tulevat juttelemaan. bussissa se jonka viereen istutaan jne. Tiedän kuinka helppoa se on kun on "oikea" ulkonäkö.
Toivon sitä myös lapsilleni koska elämä on toisaan helpompaa kun omistaa muita miellyttävän ulkonäön. Tiedä että täällä sanotaan useasti että miksi pitäisi muuttua itse kun oikeasti muuttumisen kuuluisi olla muiden tehtävä. Jokaisen kuuluisia saada olla oma itsensä ja silti tulla hyväksytyksi jne.
Niin totta kai teoriassa se on juuri noin. Käytännössä sama kun hakkaisi päätä vastassa olevaan kallioesteeseen sanoen että mulla on oikeus mennä tästä tällä tavalla. Harmi vaan että kallio tulee aina olemaan kiveä joten ehkä on helpompi kuitenkin muuttaa omaa kulkureittiä.
Joten ehkä kannattaa miettiä ja kysellä ihan perus syytä inhoon ja miten "korjata" syytä. Ehkä auttaisi meikkityylin vaihtaminen? Vaatteissa muiden värien käyttäminen, uusi kampaus tai väri joka pehmentää piirteitä. Puhe terapeutille meno jos ihmisiä ärsyttää vaikka äänesi jne.
Lopulta ihan kirurgille meno, vaikka rehellisesti sanoen en ole kauneus leikkauksien kannattaja. Luulen kuitenkin että monet ovat kuitenkin saaneet suurimman avun juuri sieltä, koska kirurgi voi ihan oikeasti auttaa jos silmäpussit saavat muut kuvittelemaan että on aina väsynyt tai on kireä tyyppi koska huulet ovat kapeat jne.
En näe siinä mitään pahaa että otat avuksi muiden ihmisten ammattitaidot jotta saat esille oman kauniin sisäisen itsesi ilman että ulkoiset piirteet turmelevat sen muiden silmissä. Tasan eivät käy ulkonäkölahjat niin julmaa se vaan on.
Outous ja muut erikos piirteet ovat sitten ylensä mielestäni ryhmä kohtaisia ja kulttuuri sidonnaisia. Se mikä yhdestä on outoa on toisesta aivan normaalia. Esim. vaikka yksin puhelu tai röyhtäily, hiljaisuus tai lyhyys.
Mikä on hyvää seuraa ja mikä pahaa? Oletan ettet ole rikollinen tai päihde riippuvainen joten en nää mikset voisi olla hyvää seuraa. Et ehkä ole kaikille parasta seuraa mutta joillekkin varmasti jopa täydellistä.
Itse uskon että määrää tuo mukanaan myös laatua ihmissuhteissa. Jos vanhat suhteet eivät enää toimi niin on löydettävä uusia. Ehkä jopa parempi asia, eivät ainakaan kanna ennakkoluuloja sinusta mukanaan. Ystävyys suhteet tarvitsevat aikaa joten muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen ja sinua ympäröi oikeat ihmiset.
Onnea matkaan! Ihmisellä on oikeus onneen ja hyvään oloon joten käytä "kaikkia keinoja" koska olet sen arvoinen!
Onpa kumma kommentti. Tarjotaan neuvoja ulkonäön muuttamiseen aina plastiikkakirurgiaan asti. Huh, huh! Ja joku vielä kysyy, mistä syntyvät kapeat rajat sille, mitä hyväksytään. Vastaus: edellisen kirjoittajan kaltaisista ihmisistä, edellisen kaltaisista ajatuksista. Pidetään normina sitä, mitä oma peilikuva sattuu heijastamaan. Nenän paksuus tai perseen leveys ei kerro ihmisestä mitään. Itsekään en pidä isoperseisistä naisista, mutta annan niitten olla, enkä käskisi kenenkään mihinkään rasvaimuun mieltymysteni takia hakeutumaan.
Juuri niin!
Itse sanot ensin ettet pidä isoperseisistä naista mutta et halua muuttaa heitä, etkä tietenkään omiakaan mieltymyksiä, oletan.
Mitä he voivat tehdä asialla jos suurin osa ihmisistä on sinun kaltaisia. Ihmisiä joilla on sinunlaiset ajatukset? ihmisiä jotka eivät pidä heistä heidän takamuksensa takia. Odottaa että sinä ja muut muutatte mielenne? Hyväksyä tosi asia ettei suurin osa ihmisistä pidä heistä ja heidän ulkoisesta olemuksesta? Laihduttaa? Mitä sinä ehdottaisit suurperäiselle ? Auttaisiko se että isoperäiset käyttäytyisivät jotenkin eri tavalla että sinä alkaisit pitämään heistä? Sinä sanot että sinä annat heidän olla. Mitä jos he eivät halua että muut antavat heidän vaan olla. Hekin haluaisvat kuulua johonkin, niihin joista pidetään. Sellaisiin joiden seurassa halutaan olla.
Mitä jos suuri osa ihmisistä sanoisi sinulle usein että sinulla on kauhea ääni. Ehkä sinä omaat vahvan persoonan ja se ei häiritsisi. Mutta jos se alkaisikin häiritsemään. Ainaiset kommentit tyyliin " et viittis olla hiljaa kun sullla on niin ruma ääni". Saattaisivat jopa lähteä pois ja jättää sinut yksin. Niin, mitä tekisit?
Pitäsistkö suusi kiinni? Puhuisit vielä kovempaa? Kävisit kovaa kampanjaa muuttaksesi ihmisten mieltymyksiä? Tottuisit ja hyväksyisit että kerran päivässä tulee aina sama kommentti, surisit sitä mutta kärsisit urheasti lopun elämäsi? Ehkä se olisi kuitenkin helpompaa jalostaa puhetta loppujen lopuksi. Tosin en tiedä koska itselleni ei ole koskaan käynyt niin ja jotenkin tuntuu ettei sinullekkaan.
Jos ymmärsin oikein alloittaja kokee että hänet tuomitaan pelkän ulkokuoren perusteella. Kaiken lisäksi useasti. Se ärsyttää varmasti.
Tekstistä ei tule ilmi mitään sellaista miksi hänen pitäisi muuttaa sisintään, omaa itseään. Hän sanoo olevansa hyvää tahtova, hellämielinen jne. Muut eivät vain pidä hänestä ulkoisten seikkojen takia.
Asia on vaan niin että tilanne ei muutu miksikään jos jokin komponenteistä ei muutu. Luuletko että hän pystyy omalla asenteellaan muuttamaan ihmisten ulkonäkö käsityksiä? Hän hymyilee mutta sekin tulkitaan väärin. Omalla asenteellaan hän voi korkeintaan oppia kohtamaan asian eri tavalla ja ehkä oppia olemaan välittämättä. Hyvä niin. Ihanteellistahan olisi että hän löytäisi ympärilleen ryhmän johon hän sopii.
Enpä tiedä pitävätkö ihmiset omaa peilikuvaa normina. Määrätyt asiat luovat mielikuvia. Kuten punainen on lämmin, sininen on viileä, rypyt vanhuutta, silmäpussit väsymystä, (iso perse ei pidettävyyttä) jne. Ne ovat normeja joita on erittäin vaikea lähtemään muuttamaan.
Olen joskus miettinyt sitä miksi se koetaan niin tärkeäksi että omia sisäisiä ominaisuuksi pitää aina kehittä ja jalostaa ja muuttaa jotta saisi enemmän ystäviä ja hyväksyntää, mutta omaan ulkokuoreen puuttumista pidetään jotenkin syntinä.Vaikka suurimmaksi osaksi annamme kuvan itsestämme vaan ja ainoastaan ulkokuorella ja muutamalla standardi lauseella.
Aloittaja kirjoittaa:
"En usko olevani ainoa, joka muuttaa käyttäytymistään tiettyjen ihmisten seurassa. Ei siitäkään ole pahemmin hyötyä ollut. Jos kasvoni kerran näyttävät ilkeiltä, niin hymyilyni tulkitaan vaan joksikin katalaksi, tai teeskentelyksi. Ei sekään aina auta, ettei välittäisi toisten puheista."
Mieti tuota lausetta ja löydä siihen ratkaisu.
En jaksanut lukea koko selostustasi. Mutta ideahan oli, että vaikka kaikilla meillä on mieltymyksensä, ei pidä silti alkaa ihmisiä arvottamaan tai sulkemaan ulos pelkän ulkonäön perusteella. Saati vaatia heitä muuttumaan haluamansa kaltaisiksi.
En kirjoittanut, ettenkö voisi rakastua/pitää ihmisestä, joka ei ole esteettisesti juuri sellainen kuin mielikuvieni esteettiset ideaalit ovat. Okei, esimerkki oli kieltämättä rankka ja loukkaava, siitä pahoittelut. Mutta totuus on, että ajattelemme kaikki jonkin kauniiksi/jonkin vähemmän, mutta sen perusteella ei voi tuomita ihmisiä. Yleensä muutenkin, jos pidän tyypistä ihmisenä, pidän myös ulkonäöstä. Siinä ei perseen leveys tai nenän paksuus enää paina.
Älä aloittaja missään nimessä luule, että sinun pitäisi muuttaa ulkonäköäsi! Jos ei ihmiset pitkänkään ajan kuluttua näe sisääsi, ei heidän takiaan kannata tehdä alkuunkaan mitään. Niin kauan kuin yritetään miellyttää muita, ei mikään ikinä kelpaa.
Onpas kummallista, jos sinulle on sanottu, että sinua on helppo vihata.
Ulkonäössäsi tai olemuksessasi ei ole mitään outoa.
Sensijaan kuulemasi kommentit olemuksestasi ovat todella outoja! Noi ei ole korrektia sanoa kenellekään!
Toivottavasti kohtaat kivempia ihmisiä tulevaisuudessa.
Kyse ei ole ulkonäöstä vaan sigma-vaikutuksesta. Esimerkiksi jos olet erittäin suosittu, sinuun yhdistetään muitakin positiivisia ominaisuuksia kuten hyvä ulkonäkö, nerokkuus jne. Tässä tapauksessa asia menee juuri toisinpäin: viestität jotenkin toisille negatiivista ominaisuutta, joka sitten yhdistetään ulkonäköösi.
Kotipsykologi tuossa esitteli sigmateoriaansa, joka minusta tuntuu hieman lannistavalta.
Itse olen sillä kannalla, että jos sinulle on kommentoitu loukkaavia ja negatiivisia asioita,
niiden juuret ovat niiden ihmisten ajatusmaailmassa, mistä ne ovat lähtöisin. Eli nuo ihmiset,
jotka ovat sanoneet sinun olevan sen näköinen, että sinua olisi muka helppo vihata heijastavat
omaa pahaa oloaan sinuun.
He ehkä aistivat sinun olevan sellainen kiltti, ystävällinen ihminen millaisia he itse haluaisivat
olla, mutta eivät viitsi tai osaa. Tyyliin: Älä sinäkään yritä kun minäkään en viitti!
Kokeilevat, että mitä kaikkea uskot ja otat vastaan muilta.
Kuule: viittaa kintaalla tollaisille kommenteille, jotka tekevät sinut epävarmaksi!
Opettele luottamaan itseesi ja tykkäämään itsestäsi!
Opettele arvioimaan, milloin ihmisten kommentteihin kannattaa suhtautua vakavasti ja
milloin kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
Nauti elämästäsi ja ole oma kiva itsesi! Hakeudu postiviivisten ihmisten seuraan; sellaisten,
joiden seurassa saat voimaa itseesi etkä menetä omanarvontuntoasti!
Hyvä! Noinhan se juuri menee. Kiltti, toisia hyvin kohteleva, luotetettava, ei pahaa selän takana puhuva ihminen on pahinta myrkkyä niille, jotka eivät edusta mitään edellisistä. Siinä heidän tarpeensa sinun alentamiselleen.
Minulla on aivan samanlainen historia ja nykyhetki kuin sinullakin! Ihmeellistä että maailmassa voi olla joku toinen ihminen jolla on täsmälleen samat tuntemukset ja kokemukset, luulin että olen maailmassa aivan yksin tämän "kiroukseni" kanssa. Tuntuu väärältä että joku patistaa meitä kauneusleikkauksiin jotta voimme miellyttää niitä ihmisiä jotka ovat olleet meille julmia esim. juuri ulkoisen erilaisuuden vuoksi.. Silloinhan tukisimme juuri niiden vääristyneitä mielipiteitä! Tosin elämä olisi kyllä helpompaa kun olisi samannäköinen kuin muukin "sopulilauma", ei tarvitsisi etukäteen stressata jotain menoa tai tilaisuutta jossa kuitenkin joutuu enemmän tai vähemmän silmätikuksi vaikka miten yrittäisit näyttää samalta kuin muut. Olisi mahtava jos olisi niin itsevarma että se ihan huokuu ulospäin jolloin ilkeilyt tyrehtyisi alkuunsa, mutta kun on lapsesta lähtien saanut kolhuja sieluunsa niin vaikea on itsetuntoa tuosta noin vaan rakentaa.
Aloittaja, olisi mahtavaa vaihtaa ajatuksia kanssasi, voinko laittaa sulle tänne meiliosoitteeni?
Anteeksi jos sinusta tuntuu siltä että yritän patistaa sinut kauneusleikkaukseen. Tarkoitukseni oli vain sanoa että toiset ovat löytäneet apua ja ratkaisun sieltä. Leikkaukset ovat äärimmäinen keino jo pelkästään riskien takia. Mikä sen ihanampaa jos homma ratkeaa ilman. Kuten sanoin en ole leikkauksien kannattaja, luettelin vain vaihtoehtoja.
Kirjotit itse että elämä olisi helpompaa jos olisi samannäköinen kuin muu sopulilauma. Aivan. Samanlainen= helpompaa, erilainen= vaikeampaa. Joskus voi valita kumman haluaa, suurimmaksi osaksi ei. Molemmat kun eivät näytä olevan mahdollisia tällä hetkellä, valitettavasti.
Jos tapauksessasi on kyse itsevarmuuden puutteesta olet täysin oikeassa ettei sinun kuuluisikaan leikellä itseäsi.
Voimia joka tapauksessa tähän mailmaan joka on pullollaan ennakkoluuloja.
että ympäristön ihmisissä löytyy paljon ilkeyttä ja muuta sen sorttista vikaa, huonosta itsetunnosta johtuen. Kun joku herättää kateutta, niin häntä ehkä yritetään mustamaalata ylimieliseksi tai muuten ikäväksi ihmiseksi. Kannattaa tyytyä siihen, että saa yhden tai muutaman oikean ystävän. Loput katsokoot vain eteensä.
Muuten hyvä, mutta joskus kannattaa katsoa myös taakseen. Ja ehkä sivuillekin.