Olen nuorinainen ja kärsin pahasta masennuksesta.. Yleensä en jaksa/pysty menemään ees pihalle ovesta, joten vietän yleensä kaikki päivät vuodenajoista riippumatta sisällä. Se on kamalan ahdistavaa. Jos pääsenkin lähtemään pihalle, multa kestää ainaki pari tuntia "valmisteluun" ennen lähtöä. (siis ihan vaan siihen, että pääsen ovesta ulos pihalle jossa on muutamia naapureita mitä ei aina ees näy) Täytyy ensiks laittaa hyvät vaatteet, parhaat mitkä löydän, laittaa hiukset ja katsella peilistä monta minuuttia sekä valittaa itsekseni kuinka lihava olen ja ruma.. Kärsin syömishäiriöstäkin.
Koskaan en ole tyytyväinen itseeni ja näen aina itteni suurena. Nyt olen itse koittanut parantua ainaki fyysisesti syömishäiriöstä ja painan nyt 44kg ja olen 157cm..mielestäni olen paisunut muodottomaksi.. :(
Eilenkin olin niin masentunut, koska oli lämmn ilma enkä uskaltanut laittaa t-paitaa ulos..laitoin pitkähihaisen..kotiin tulessa masensi niin että itkin pitkän aikaa ja olin onnellinen, koska pääsin ihmistenilmoilta kotiin..
Kavereita ei ole täällä ollenkaan, vain yksi eripaikkakunnalla..En vain jaksa tutustua kehenkään ja jos tutustun en jaksa lähteä enkä tavata ketään.. Se on ihan kamalaa!
Elämä tuntuu ihan hirveältä jokapäivä!
Koskaan en ole tyytyväinen itseeni ja näen aina itteni suurena. Nyt olen itse koittanut parantua ainaki fyysisesti syömishäiriöstä ja painan nyt 44kg ja olen 157cm..mielestäni olen paisunut muodottomaksi.. :(
Eilenkin olin niin masentunut, koska oli lämmn ilma enkä uskaltanut laittaa t-paitaa ulos..laitoin pitkähihaisen..kotiin tulessa masensi niin että itkin pitkän aikaa ja olin onnellinen, koska pääsin ihmistenilmoilta kotiin..
Kavereita ei ole täällä ollenkaan, vain yksi eripaikkakunnalla..En vain jaksa tutustua kehenkään ja jos tutustun en jaksa lähteä enkä tavata ketään.. Se on ihan kamalaa!
Elämä tuntuu ihan hirveältä jokapäivä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
että näet itsesi suurempana kuin todellisuudessa olet?
vaivalloisuuden kanssa. Mun on todella vaikeata saada itseäni repäistyksi mihinkään. Teen kaiken jotenkin pakon edessä. Ennen ulos lähtemistä laitan itseäni ja tarkistan asioita, siihen liittyy tiettyä hössötystäkin. Tekemisestä puuttuu selkeys ja järjestys.
Mut sitten kun olen saanut itseni käyntiin, tartuttua johonkin hommaan, asiat alkavat sujua. Kai tätä sanotaan aloitekyvyttömyydeksi. Tyypillistä masennuksessa.
Juuttuminen peilin eteen, vaatteiden valinta jne. on kai pelkkää huonoa itsetuntoa. Ihan ku munkin lärvillä tai vaatteilla olisi jollekin jotain merkitystä. Eivät normaalit ihmiset kyttää kenenkään olemusta, ellei se ole selvästi poikkeava, häiritsevä tai erikoinen. (Ja tällaset ihmisethän haluaakin huomiota.) Kai tällanen liika itsensä huomiointi on vääristynyttä ajattelua - ettei koskaan olis muka tarpeeks hyvä ja kelpaava sun muuta sontaa.
Onko sulla hoitoa tohon "sinuuteen"? ;-) Itse syön masislääkettä ja käyn mielenterveystoimistossa psykologilla kerran kuussa.
Miksi et hankkisi pyörää ja kävisi pyöräilemässä? Saisit liikuntaa ja näkisit muitakin maisemia kuin kodin seinät. Eihän siinä mitään, jos haluaa olla kotona, mutta kuulostaa siltä kuin et välttämättä haluaisi.
Pyöräily ei sillä tavalla kuluta voimia ja kun pyöräilet nopeasti tai syrjäisissä paikoissa, kukaan ei ehdi edes huomata sinua ja t-paitaasi!
tai terapiassa? Tiedätkö "hoito"kulttuurista? Odotetaan niin pitkään kunnes potilas ei tule enää ulos huoneestaan.
En saa tällähetkellä hoitoa tähän ongelmaan. Kävin terapiassa vielä keväällä. Nyt ajattelin vaihtaa terapeuttia ja mennä takaisin sinne..
Ja kyllä mulla on huono itsetunto, sen vuoksi varmaan en pääse lähtemään ulos ja masennuksen takia.
Päivät osaa olla ahdistavia. Onko kukaan parantunu tälläsestä masennuksesta ja ahdistuksesta?
Onpas loistavat mielenterveyspalvelut siellä sulla, kun voit vaihtaa terapeuttia, kun niin sattumoisin ajattelet.
Mitä muuta teidän ylhäisyytenne päähän on pälkähtänyt vaatia? (Ei tarvitse vastata, koska ketään kai ei kiinnosta.)
Herää pahvi!