Missä se kulkee? Mistä sen tietää kummasta on kyse? Jos ihastuminen on kestänyt vuosia, voidaanko vielä puhua ihastuksesta?
Ihastumisen ja rakastumisen ero
Mizu30+
105583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun ihastuminen on ohi. Eli sitten, kun ei enää perhoset lentele vatsassa ja alkaa kumppanin kultaus karista. Sitten, kun kumppani tuntuu jo ihan tavalliselta ja välillä ärsyttävältäkin, kun huonot puolet ovat jo tulleet esiin eikä kumpikaan enää yritä olla muuta kuin on. Kun on nähnyt toisen likaisena, sairaana, vihaisena, tylsänä, tyhmänä, raivostuttavana. Ja silti vain tykkää.
Ihastunut voi olla vuositolkulla, jos ei ole vielä oppinut toista kunnolla tuntemaan eikä ole nähnyt hänestä kuin paraatipuolen. Jos ei ole asunut yhdessä. Eli kyllä sen tietää, sitten kun se alkaa olla rakastamista.
Ihastumisen ja rakastumisen ero taas - jota siis itseasiassa kysyitkin - on mielestäni ehkä siinä, että alkaa kaivata toista. Ihastunut voi kulkea kepeänä satunnaisesta tai suunnitellusta tapaamisesta toiseen, mutta rakastunut räytyy aina erossa ollessaan. Ajatukset pyörivät vain rakastumisen kohteessa eikä tahdo saada mitään aikaan eikä pysty keskittymään oikein mihinkään muuhun. Se on sitä aikaa, kun tekee mieli sanoa suuria r:llä alkavia asioita ja alkaa haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta.
Varmasti näihin löytyy yhtä monta mielipidettä kuin on ihmisiä.
yhdessä ennen avioliittoa, on erittäin paljon suurempi todennäköisyys että liittoo päätyy myöhemmin eroon kuin niillä jotka vasta avioituessa muuttavat yhteen. Oli lehdessä.
Siis sä puhut tottumisesta ja pelkuruudesta. Mukavuudenhalusta. Niistä säälittävistä "minä rakastan, vaikka oikeasti pelkään muutosta ja olen riippuvainen" tuo tilasto todistaa sen. Rakkaus ei liity tottumiseen, tuo on tottumista. Rakkaus jotain muuta.
tärkein ero ihastumisessa ja alun intohimossa verrattuna rakkauteen on tuo toisen tunteminen. Eka vuosi suhteessa on ihastumista ja intohimoa ihmiseen jota et vielä tunne. Rakkaus tulee sitten, kun tunnet ihmisen paremmin, ärsyttävine pikkumaisine piirteineen ja silti hyväksyt tämän ja tunnet vahvaa kiintymystä ja halua olla tämän kanssa ja pitää toisesta huolta. Eli voi olla vuosia ihastunut, mutta tuntematta ihastuksen kohdetta arjessa ei voi puhua oikeasti rakkaudesta. Se vaatii sen arjen ja toisen tuntemisen sitä kautta paremmin, jotta tunne syvenee rakkaudeksi.
Kaksi viikkoa sitten tutustuin ikäiseeni mieheen. Alusta asti sanoimme jatkuvasti toisillemme pidän sinusta paljon paljon paljon.. tunne on aivan täysin käsittämätöntä. Pelkästään hänen näkeminen ja joku ihana sana saa mun sydämen tykyttämään tuhatta ja sataa.. Hän on ajatuksissani jatkuvasti.
Puhuimme ensimmäisellä viikolla että onko tämä rakkautta, ja tulimme siihen lopputulokseen ja varsinkin hänen puolelta että pidämme vain toisistamme todella todella paljon, vanhempia ja lapsia voi rakastaa, mutta me vain tykkäämme toisistamme paaaaljon.
No tänään hän sitten sanoi että rakastan sinua, niiiin, ajattelin kuulevani tuon joskus vuoden päästä hänen suustaan.
Minusta tätä vahvempaa tunnetta toista kohtaan ei voi olla, sitten möhemmin kun kaikki tasaantuu, onko se enää rakkautta?
Mulle tuo kuulostaa voimakkaalle intohimoiselle ihastumiselle ja monethan kutsuu sitä rakastumiseksi, mutta oikeastaan se on vasta alku sille, että rakastaa. Se intohimoinen ihastus laimenee kyllä varmaan aina jonkin verran vähintään ja monethan koukuttuu siihen tunteeseen niin, etteivät oikeasti pysty rakastumaan. Halutaan kokea uudestaan ja uudestaan vain se alun huuma. Kannattaisi pitää elokuvarakkaus ja ihan oikeat ihmisten tunteet eri lokeroissa. On tärkeää ymmärtää, että se, mitä elokuvissa hehkutetaan rakkautena (se mitä nyt koet) on alkuhuuma. Sen pitkittyessä astuvat mukaan sitten ne todelliset rakkauden tunteet.
Jokaisen kannattaisi tutustua itseensä peruspsykologian kautta, oppia hieman siitä mitä on olla ihminen. Opetella tunnistamaan tunteensa ja nimeämään ne. Kirjasto on loistava paikka myös jos ihmisen seksuaalisuus kiinnostaa, liittyyhän se tähän voimakkaasti. Jos ei kehtaa lainata voi siellä silti lukupöydissä lukea ko teoksia.
että alkuhuuma ei ole sitä "oikeaa" rakkautta? Mutta alkuhuuma kuitenkin tarvitaan, koska sille perustetaan myöhemmät rakastumisen tunteet, ja ne pystyy erottamaan vain tottumuksen tuomasta kiintymyksestä.
Itse en muuten ole huomannut mitään eroa ihastumisen ja rakastumisen tunteessa alkuvaiheessa. Lasken vain ihastumisen sellaiseksi, joka lässähtää melko pian, eikä muutenkaan häiritse elämää niin paljon, eli toinen ei nyt ihan koko aikaa ole mielessä. Omalla kohdallani sitten rakkaus meneekin jo pitkälti pakkomielteen puolelle... :s
Toinen alkaa i:llä ja toinen r:llä.
Eli yritän sanoa, että sanojen sisältö on se, millaisiksi ne itse määrittelee. Olen monesti miettinyt, että oikeastaan pitäisi yrittää sanoa "rakastan sinua" muilla sanoin, niin silloin sen sisältö tulisi julki ja määriteltyä.
Rakastumisen kemia tunnetaan hämmästyttävän hyvin ja tieteellisen tarkasti. Hormonien konsentraatioissa voi toki olla yksilökohtaisia eroja. Eli lääketieteellisesti rakastuminen kyetään tunnistamaan ja luokittelemaan.
Loppujen lopuksi, onko itse sanalla mitään väliä. Eikö sisältö pitäisi olla olemassa ilman sanaakin ja sisältö pystyä osoittamaan teoin?
Rakastumisella ja rakastuneena olemisellakinon eronsa....lopulta jäljelle jää rakkaus... Kun riisut ne vaaleanpunaiset lasit päästäsi.....ja ihminen kaikkine vikoineen ja puutteineen on kuitenkin maailman tärkein....