Voisiko joku

Terapian avulla pystyt paranemaan. Lääkkeet voivat vain piilottaa oireet.

Käytännössä siis haet kelan tukemaan psykoterapiaan. Vaatimuksena on muistaakseni 3kk kestänyt hoitosuhde psykiatrin lausunto. Julkisella puolella pääset psykiatrin luokse vain yleislääkärin lähetteellä. Psykiatriajan tulee järjestyä lakisääteisesti kuudessa kuukaudessa mikäli olet täysi-ikäinen ja kolmessa mikäli et ole. Yksityisellä psykiatrilla käyminen maksaa noin 60-100€/käynti.

Psykoterapia kestää kerrallaan vuoden, jonka jälkeen sitä on haettava uudestaan. Kolme vuotta on kuitenkin maksimi. Käyntejä on normaalisti 2-3 kertaa viikkossa riippuen minkä koulukunnan edustajan luokse menet. Kela maksaa käynneistä suurimman osan, itsellesi jää vain 0-20€/kerta riippuen terapeutin koulutuksesta.

Sinun tulee myös etsiä itse terapeuttisi. Tätä varten saat pitkän listan nimiä, joihin soitella. Jotta terapia toimisi on terapeutin oltava sellainen, jonka kanssa voit keskustella. Käytännössä siis käyt 1-2 tutustumiskäynnillä ja päätät haluatko jatkaa kyseisen terapeutin kanssa. Tutustumiskäyntejä kela ei korvaa, joten kannattaa se 100-200€ säästää ajoissa sukanvarteen.

Jos terveyskeskuslääkäri on hankala niin sinun täytyy olla vain päättäväinen ja vaatia pääsyä psykiatrin luokse. Tarjoavat nimittäin mömmöpurkkia aivan varmasti oikean hoidon sijaan.

Jos jäi jotakin epäselväksi niin kysy :) Muut voi sitten paikkailla virheitä, jos niitä eksyi tekstiin.

Olen ehdottomasti samaa mieltä toisen kysymykseesi vastaajan kanssa, että terapia auttaa ja lääkkeet pitävät vain oireet loitolla. Mutta toisaalta lääkkeet auttavat jaksamaan esimerkiksi terapiassa vaikeita asioita käsitellessä ja julkisilla paikoilla paniikkeja lieventäen. Terapia kun ei auta heti, mutta jotkin lääkkeet lievittävät nopeammin oireita.

Varsinkin, jos raha on kynnyskysymys, kannattaa pyrkiä mielenterveystoimiston psykiatrille. Joka kunnassa pitäisi olla mielenterveystoimisto.

Terapeuttini on sanonut, että pitkällä aikavälillä terapiassa ollessa potilaan aivojen hermoverkko muuttuu paikoin erilaiseksi, parempaan suuntaan. Välittäjäainetasot sen myötä myös.

Omasta ja terapeuttini mielestä pitkäkestoinen psykodynaaminen psykoterapia on parempi kuin kognitiivinen psykoterapia erityisesti vaikeampiin mielen häiriöihin ja sairauksiin. Kognitiivisella terapialla pyritään tulemaan toimeen oireiden kanssa ja lievittämään niitä, mutta dynaaminen terapia pureutuu syihin. Syitä käsitellen oireet väistyvät ajan kanssa.

Mielestäni traumojen käsittely ja purkaminen on järkevämpää kuin vain opetteleminen elämään ikävien asioiden kanssa, joihin pystyisi oikeasti vaikuttamaan. Joidenkin ihmisten (traumatisoituneiden ihmisten) muistiin on tallentuneina sietämättömiltä tuntuneita kokemuksia (traumoja), jotka on eristetty, ulkoistettu itsestä pois. Mutta ne eivät katoa, niin kuin muistotkaan eivät ihmisen eläessä katoa (paitsi ehkä dementiassa). Traumat aiheuttavat sen, että epämääräistä pelkoa ja ahdistusta "tihkuu" tietoisuuteen, koska mieli ei kokonaan ja lopullisesti pysty eristämään kaikkea traumoihin sisältyvää materiaalia (tapahtumapaikka, -aika, -tunteet, -reaktiot). Käsittelemättöminä traumat vaikuttavat siihen, miltä nykyhetki tuntuu ja miten se koetaan. Kun traumat käsitellään, niistä tulee tietoisia muistoja ja niihin liittyvät pelot ja muut epämieluisat tunteet häviävät. Tällöin ei tarvitse kamppailla nykyhetkessä menneiden ikävien asioiden kanssa.

Jotkut väittävät, että muun muassa psykoanalyysi ynnä muut tällaiset terapiat on menneiden märehtimistä, että pitäisi katsoa nykyhetkeen ja tulevaan. Mutta juuri menneitä märehtien (traumoja ja muita kokemuksia käsitellen terapiassa) ei tarvitse vetää kivirekeä nyt ja tulevaisuudessa, kun traumat eivät enää piinaa.