Lopetin lääkkeet ja aloitin ryypiskelyn. En ole juoppo, mutta näin kesällä on kivaa heittää siideriä hetulaan ja nauttia kesästä. Kuka jaksaa kiskoa inhokki lääkkeitä naamariinsa, kun söpösti maniassa voi koheltaa kunnolla.
Saa nähdä mitä tohtori sanoo jos kerron.
Saa nähdä mitä tohtori sanoo jos kerron.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä tee tuota itsellesi,lääkkeet takaisin ettei käy huonosti.
Jokaisella tietysti omat kuviot ja vaikutukset matta äkkiseltään kuulosta aika holtittomalta. Lääkäri varmaan huolestuu, koska tällaienn kielii heikosta sitoutumisesta hoitoon ja voi vaikttaa tuleviin hoitokuvioihin.
Itselläni on käynyt näin parikertaa. Vauhdin kiihtyessä lääkkeiden otto pikkuhiljaa jäi (siis vahingossa) ja kohta se ei enää tuntunut tarpeelliselta. Saldona pari maniaa, pari sairaalareissua ja yksi itsari yritys. Harkitse vielä kerran!
Olen itse muutaman kerran lopettanut lääkityksen ja aloittanut ryyppäämisen, joka kerta päättynyt katastrofiin!! Viimeksi toukokuussa lopetin, ryyppäsin kunnes kesäkuussa jouduin sairaalaan kuukaudeksi. Pää aivan sekaisin, itsari yritys ja kämppä tuhottuna ja ihmissuhteet sotkettuna, myös rahat menneet ja velkoja ja mokia roppakaupalla. Onhan se alussa ihanaa, mania päällä ja kaikkivoipaisuus, elämä on ihanaa jonkin aikaa...mutta ainakaan mulla ei toimi, uskon vihdoinkin, toivottavasti ei ikinä enää!! Lääkkeet ja tasapainoinen elämä, pakko uskoa että en pärjää ilman lääkitystä. Ja muista että joka kohelluskerta voi olla se viimeinen, en halua pelotella, mutta leikit tulella, lopeta ryyppääminen ja aloita lääkkeet. Elämä voi olla hienoa ja mahtavaa ilman alkoholiakin!
ja siitä ihanasta kiitoradasta jolloin luulee että hyvin menee, vaikka sivullinen huomaa ettei nyt ihan mene.
Myönnän ettei elämä ole niin ....hm..fantastista se olo kun maniassa alkaa tulla se on niin hieno, mutta kun se tahtoo mennä ööveriksi niin voi kauhistus.
Myönnän senkin että alaisesti olen ajatellut lääkeiden poisjättämistä, mutta sitten taustalla on se suuri mörkötunne, niin ei kiitos.
Olisin mieluusti ilman tätä tautia, elämäni olisi täysin erilaista jos se olisi huomattu vaikkapa vaan 30 vuotta ennen.
Tulipas sohlattua.
mitä tehdä voit,Maaniselle viina ei sovi lainkaan koko loppuelämänä.mikäli haluat pysyä poissa sairaalasta,Sekoilet vaihdat partneria ja saat kaikki asiasi täysin sekaisin tuttavasi eivät halua tavata sinua,ajattele mikä on tärkeintä.
hän olisi sun äiti tai isä.Lääkäristä ei milloinkaan saa tulla niin riippuvaiseksi,että sanoo tolleen"saa nähdä mitä tohtori sanoo jos kerron".Tulee ainakin mulle mieleen kuin olisit lapsen asemessa lekuriis nähden.Onko tri alistanut sut lääkkeillä????????????????????????????????
hän on mitenkään riippuvainen lääkäristään.
Minulla on sama juttu yövalvomisen kanssa.
on kuitenkin paras diagnosoija ja tietää ja on nähnyt paljon. Parempi kuunnella lääkärin neuvoja kuin oman maanisen pään kuvitelmia. Siinä maniassahan voi luulla itseään lääkäriäkin viisaammaksi.
Voihan sen lääkärin kans neuvotella esim. lääkityksen mahdollisesta vähentämisestä tai muuttamisesta, mutta kaikkein tuhoisinta on sairaalla päällä ruveta hoitamaan itseään.
Oli muuten hyvä tuo erään kokemus, mitä maniassa ja juomalla sai aikaan elämäänsä. Ihan yhtä hurjaa on omakin touhuni ollut. Nyt syön lääkkeeni. 1 halvaantumisvaara oli kerran, kun maniahumalassa yritin tappaa itseni. Sairaalassa odoteltiin ja nesteytettiin myrkkyjä pois elimistöstäni ja odoteltiin joitakin päiviä, alkaako raajat vielä liikkumaan.
on merkillinen juttu. Menee lujaa ja kohta haluaa pois päiviltä. koettu on. Ei tosiaan passaa ottaa vaikka mieli tekee.