Unissani olit

tuhma ja hurja sen parempi ole.
Ei ollut kovin kiva herätä tuollaisen unen jälkeen. Ihan elävästi sanoi minulle että olen tyhmä ja turha ja ettei minun kannata tehdä mitään kun ei mistään mitään tule. Nyyh.

eipä tuo. kirjoitti:

tuhma ja hurja sen parempi ole.
Ei ollut kovin kiva herätä tuollaisen unen jälkeen. Ihan elävästi sanoi minulle että olen tyhmä ja turha ja ettei minun kannata tehdä mitään kun ei mistään mitään tule. Nyyh.

kattos unet kuvaavat omia ajatuksia, oikeastaan sinä sanoit niin hänelle. Kävisit pyytämässä anteeksi, sanot vaan, että untahan se eiks je.

nyt nyyhki kirjoitti:

kattos unet kuvaavat omia ajatuksia, oikeastaan sinä sanoit niin hänelle. Kävisit pyytämässä anteeksi, sanot vaan, että untahan se eiks je.

tapahtui. Jospa hän sanoi minulle noin elävässä elämässä myös ja nyt sitten myös unissa? Sekin on mahdollista.

En minä ole häntä tyhmäksi ja turhaksi sanonut. En ketään.

tiedät mitä kirjoitti:

tapahtui. Jospa hän sanoi minulle noin elävässä elämässä myös ja nyt sitten myös unissa? Sekin on mahdollista.

En minä ole häntä tyhmäksi ja turhaksi sanonut. En ketään.

Se on elävässä elämässä justiinsa samalla tavalla, joka sanoo rumasti hän kertoo itsestään. Siis etsii toisesta jotakin vikoja ja löytää ne omat viat, tietenkin kertoo sitten ne toisen vikoina. Tuo sinun sanontasi on aika paha, nyt sinun pitää päättää kumpi sen sanoi? Jos hän sanoi, sinun ei tarvi sanoa pahasti vaan jotain muuta, keksit kyllä. Jos taas itse sanoit niin käy pyytämässä anteeksi.

mitä? kirjoitti:

Se on elävässä elämässä justiinsa samalla tavalla, joka sanoo rumasti hän kertoo itsestään. Siis etsii toisesta jotakin vikoja ja löytää ne omat viat, tietenkin kertoo sitten ne toisen vikoina. Tuo sinun sanontasi on aika paha, nyt sinun pitää päättää kumpi sen sanoi? Jos hän sanoi, sinun ei tarvi sanoa pahasti vaan jotain muuta, keksit kyllä. Jos taas itse sanoit niin käy pyytämässä anteeksi.

Siis näin unta että hän sanoi minulle: "Olet tyhmä ja turha. Tuosta ei tule mitään".

En ole hänelle sellaista sanonut. Miksi tämäkin asia nyt sitten käännettiin toisinpäin. Näin unta että hän sanoi minulle noin. Ei hän ihan noilla sanoilla elävässä elämässä minulle puhunut, mutta vihjaili siihen suuntaan.

Varmaan olen tyhmä ja turha, uskon sen.

en minä kirjoitti:

Siis näin unta että hän sanoi minulle: "Olet tyhmä ja turha. Tuosta ei tule mitään".

En ole hänelle sellaista sanonut. Miksi tämäkin asia nyt sitten käännettiin toisinpäin. Näin unta että hän sanoi minulle noin. Ei hän ihan noilla sanoilla elävässä elämässä minulle puhunut, mutta vihjaili siihen suuntaan.

Varmaan olen tyhmä ja turha, uskon sen.

laitoin vain sinut ajattelemaan. Tuolla tavallahan ei saa kenellekkään sanoa eikä oikeastaan vihjaillakkaan. Unet kuitenkin ovat tosia jollakin tapaa, mutta ne ovat mennyttä elämää. Sinun täytyy itse luoda se tuleva, haastavaa, eikö vain?

kunhan kirjoitti:

laitoin vain sinut ajattelemaan. Tuolla tavallahan ei saa kenellekkään sanoa eikä oikeastaan vihjaillakkaan. Unet kuitenkin ovat tosia jollakin tapaa, mutta ne ovat mennyttä elämää. Sinun täytyy itse luoda se tuleva, haastavaa, eikö vain?

Kyllähän minua moni pitää tyhmänä ja turhana, eihän sille tietty mitään voi.
Tulevaisuuden unien toivoisin olevan enempi sellaisia pehmeitä ja kauniita. toivottavasti ensi yönä on parempia unia. Tai sitten ei lainkaan unia.

vihjailua. kirjoitti:

Kyllähän minua moni pitää tyhmänä ja turhana, eihän sille tietty mitään voi.
Tulevaisuuden unien toivoisin olevan enempi sellaisia pehmeitä ja kauniita. toivottavasti ensi yönä on parempia unia. Tai sitten ei lainkaan unia.

äläpäs tommosii, nokka pystyyn vaan. Siinä ei auta kuin ajatella ja tehdä sellaisia asioita, unessa sitten näkee oletko oikeasti tehnyt niin. Muista kirjoittaa muistilappuja vaikka jääkaapinoveen, siitä ne sitten näkyvät ja muistuvat.

no, kirjoitti:

äläpäs tommosii, nokka pystyyn vaan. Siinä ei auta kuin ajatella ja tehdä sellaisia asioita, unessa sitten näkee oletko oikeasti tehnyt niin. Muista kirjoittaa muistilappuja vaikka jääkaapinoveen, siitä ne sitten näkyvät ja muistuvat.

Olen saanut palautetta että olen epäonnistunut yksilö, jonkin verran. Kyllä se aina sattuu. Nyt tuo uni tuntui pahalta.
On niitä ihmisiä jotka tukevat minua eli en ole yksin.

nälvinyt. on. kirjoitti:

Olen saanut palautetta että olen epäonnistunut yksilö, jonkin verran. Kyllä se aina sattuu. Nyt tuo uni tuntui pahalta.
On niitä ihmisiä jotka tukevat minua eli en ole yksin.

olet epäonnistunut? Eikö asiaa voi korjata, jokainenhan elää tavallaan. Vahvuuksien löytäminen onkin sitten aika mahtava juttu, aina on jossain asiassa hyvä kunhan tekee jotain.

sitten kirjoitti:

olet epäonnistunut? Eikö asiaa voi korjata, jokainenhan elää tavallaan. Vahvuuksien löytäminen onkin sitten aika mahtava juttu, aina on jossain asiassa hyvä kunhan tekee jotain.

Lähtökohtaisesti aina on ihmisiä joiden mielestä olen epäonnistunut ilman että he selvittävät faktoja asioista. Sellaisia, joilla on mielestään oikeus arvostella, nousta toisten yläpuolelle.

Pitäsikö korjata heidän vaatimustasoaan vaiko minun suoritustasoani? Siinäpä se.
Joillekin ei kukaan eikä mikään kelpaa, aina pitää keksiä toisessa vikaa.
Joskus se sattuu. Aina ei jaksa välittää. On paettava pahoja ihmisiä. On hyviäkin ihmisiä.

Pitäisi saada hyväksyntää omana itsenään, se olisi hienoa. Aina ei voi voittaa.
Niin..on tärkeää voida tuntea onnistumisen elämyksiä. Tuntea että osaa, pärjää..kyllä se näin on. Pienissäkin asioissa voi pärjätä. Omalla tasollaan.

korjata. kirjoitti:

Lähtökohtaisesti aina on ihmisiä joiden mielestä olen epäonnistunut ilman että he selvittävät faktoja asioista. Sellaisia, joilla on mielestään oikeus arvostella, nousta toisten yläpuolelle.

Pitäsikö korjata heidän vaatimustasoaan vaiko minun suoritustasoani? Siinäpä se.
Joillekin ei kukaan eikä mikään kelpaa, aina pitää keksiä toisessa vikaa.
Joskus se sattuu. Aina ei jaksa välittää. On paettava pahoja ihmisiä. On hyviäkin ihmisiä.

Pitäisi saada hyväksyntää omana itsenään, se olisi hienoa. Aina ei voi voittaa.
Niin..on tärkeää voida tuntea onnistumisen elämyksiä. Tuntea että osaa, pärjää..kyllä se näin on. Pienissäkin asioissa voi pärjätä. Omalla tasollaan.

ihmiset, monesti he elävät näennäisesti hyvin. Todellisuus taitaa olla, että he elävät hyvin rajoitetussa pienessä maailmassa. Siellä täytyy näyttää ja uhota, vertailla itseään muihin, etsiä itselleen hyväksyntää sillä tavalla. Heitä on joka paikassa ei heille tarvi mitään esittää, olla oma itsensä vaan ja elää omaa elämää.

Kyllä se oma paikka löytyy jossa oikeasti arvostetaan ilman, että tarvii esittää mitään. Omalla tasolla tietenkin, sillä pärjää ja tulee hyvä mieli vaikka ei aina voittaisikaan. Voihan sitä aina muita kannustaa ja itse vaan osallistua.

tuollaiset kirjoitti:

ihmiset, monesti he elävät näennäisesti hyvin. Todellisuus taitaa olla, että he elävät hyvin rajoitetussa pienessä maailmassa. Siellä täytyy näyttää ja uhota, vertailla itseään muihin, etsiä itselleen hyväksyntää sillä tavalla. Heitä on joka paikassa ei heille tarvi mitään esittää, olla oma itsensä vaan ja elää omaa elämää.

Kyllä se oma paikka löytyy jossa oikeasti arvostetaan ilman, että tarvii esittää mitään. Omalla tasolla tietenkin, sillä pärjää ja tulee hyvä mieli vaikka ei aina voittaisikaan. Voihan sitä aina muita kannustaa ja itse vaan osallistua.

Olen tietenkin aina epäonnistunut, jos joku ihminen ei pidä minusta, jos en kelpaa tai miellytä. Tiedän että siihen he pyrkivät ja onnistuvatkin useimmiten. Ehkä pientä parannusta on tapahtunut kun olen oppinut ymmärtämään että heidän tavoitteensa on saada minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi aiheettomalla arvostelulla (kenellä on oikeus arvostella toista ihmistä paitsi esimiehellä työasioissa ja siitä ei ole kyse). Olen aina pärjännyt töissä ja se on yksi ilkeilyn aihe ollut aina. Ei saa olla ahkera eikä osata..

Voittaminen. Tarkoitan, että olen epäonnistunut jos saan joltain ihmiseltä huonoa kohtelua osakseni. En minä koskaan saa ketään voittaa, ei siitä pidetä. Minun pitää luovuttaa suosiolla muuten minut hylätään. Muiden pitää saada tuntea olevansa minua parempi ja minun tulee kerjätä heiltä hyväksyntää, sellaisena kelpaan.

Onneksi on luottoystäviä. Samanhenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät.
Töissä on pakko käydä. Sukulaisia on pakko tavata.

voittamisesta. kirjoitti:

Olen tietenkin aina epäonnistunut, jos joku ihminen ei pidä minusta, jos en kelpaa tai miellytä. Tiedän että siihen he pyrkivät ja onnistuvatkin useimmiten. Ehkä pientä parannusta on tapahtunut kun olen oppinut ymmärtämään että heidän tavoitteensa on saada minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi aiheettomalla arvostelulla (kenellä on oikeus arvostella toista ihmistä paitsi esimiehellä työasioissa ja siitä ei ole kyse). Olen aina pärjännyt töissä ja se on yksi ilkeilyn aihe ollut aina. Ei saa olla ahkera eikä osata..

Voittaminen. Tarkoitan, että olen epäonnistunut jos saan joltain ihmiseltä huonoa kohtelua osakseni. En minä koskaan saa ketään voittaa, ei siitä pidetä. Minun pitää luovuttaa suosiolla muuten minut hylätään. Muiden pitää saada tuntea olevansa minua parempi ja minun tulee kerjätä heiltä hyväksyntää, sellaisena kelpaan.

Onneksi on luottoystäviä. Samanhenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät.
Töissä on pakko käydä. Sukulaisia on pakko tavata.

tuntuu, helposti antaa myös periksi kun painostetaan. Saattaa olla kysymys niiden muiden pelosta, että menet heidän ohitseen, niinkuin varmaan käykin. Olen seurannut tälläisten ihmisten työskentelyä työpaikoilla, he keskittyvät täysin oman aseman ylläpitämiseen ja samalla romuttavat oman osaamisensa. Työyhteisöissä jossa vaaditaan oikeaa osaamista niin heistä ei ole kilpailijoiksi, tosin he siten öykkäröinnillä ja syytöksillä yrittävät pitää asemansa. Luonnollista on myös, että juoruilijoista pidetään johtoportaassakin, sellaisia he juuri ovat. Firma tosin menettää aiakkaansa, mutta sehän ei heitä kiinnosta kunhan saavat lisää arvosteltavaa ja syyteltävää.

Nämä ihmiset pelkäävät voittamista, heille pääasia on että menee huonosti, voi seltellä ja etsiä syntipukkeja. Pidä vaan se pää pystyssä, työpaikoillakin kaivataan niitä ihmisiä jotka tekevät työnsä. Oikeastaan on niin, että firmat kilpailevat siitä kuka saa pitää sellaisen henkilön kunhan ensin ymmärtävät sen arvon.

se varmaan kirjoitti:

tuntuu, helposti antaa myös periksi kun painostetaan. Saattaa olla kysymys niiden muiden pelosta, että menet heidän ohitseen, niinkuin varmaan käykin. Olen seurannut tälläisten ihmisten työskentelyä työpaikoilla, he keskittyvät täysin oman aseman ylläpitämiseen ja samalla romuttavat oman osaamisensa. Työyhteisöissä jossa vaaditaan oikeaa osaamista niin heistä ei ole kilpailijoiksi, tosin he siten öykkäröinnillä ja syytöksillä yrittävät pitää asemansa. Luonnollista on myös, että juoruilijoista pidetään johtoportaassakin, sellaisia he juuri ovat. Firma tosin menettää aiakkaansa, mutta sehän ei heitä kiinnosta kunhan saavat lisää arvosteltavaa ja syyteltävää.

Nämä ihmiset pelkäävät voittamista, heille pääasia on että menee huonosti, voi seltellä ja etsiä syntipukkeja. Pidä vaan se pää pystyssä, työpaikoillakin kaivataan niitä ihmisiä jotka tekevät työnsä. Oikeastaan on niin, että firmat kilpailevat siitä kuka saa pitää sellaisen henkilön kunhan ensin ymmärtävät sen arvon.

Aina toivoisin pääseväni sellaiseen työpaikkaan, missä saisin osakseni arvostusta. Joskus olen jopa onnistunut löytämään sopivan työyhteisön, jossa sain arvostusta asiakkailta, kolleegoilta ja esimiehiltä. Harvinaista herkkua, viihdyin hyvin. Valitettavasti se ei enää toteudu ja pitää löytää uusia haasteita.

Pelko on aiheellista, eikä kohdistunut tietenkään pelkästään minuun. En minä nyt niin uhkaava persoona ole, mutta valitettava tosiasia on siinä, että vetäydyn kilpailusta (joka ei kohdistu työsuorituksiin vaan muihin asioihin) koska en kestä ilkeilyä ja kateutta ja etenkään vihamielisyyttä.

Työtehoa en ole laskenut kuitenkaan koskaan, mutta jos on tarpeeksi hirveä työpaikka ryhdyn toimenpiteisiin sieltä pois pääsemiseksi, eli luovutan siinä mielessä. Pahoista ihmisistä tulee huonovointiseksi ja "koko elämä menee pilalle". Olen erittäin työkeskeinen ja sekin ärsyttää monia. Onnistuminen työssä on minulle keskeinen tekijä elämässä, ts. sitä ei voi korvata millään muulla. Ei siis auta, jos elämä muuten menee hienosti jos epäonnistun töissä.

vetäytymisestä. kirjoitti:

Aina toivoisin pääseväni sellaiseen työpaikkaan, missä saisin osakseni arvostusta. Joskus olen jopa onnistunut löytämään sopivan työyhteisön, jossa sain arvostusta asiakkailta, kolleegoilta ja esimiehiltä. Harvinaista herkkua, viihdyin hyvin. Valitettavasti se ei enää toteudu ja pitää löytää uusia haasteita.

Pelko on aiheellista, eikä kohdistunut tietenkään pelkästään minuun. En minä nyt niin uhkaava persoona ole, mutta valitettava tosiasia on siinä, että vetäydyn kilpailusta (joka ei kohdistu työsuorituksiin vaan muihin asioihin) koska en kestä ilkeilyä ja kateutta ja etenkään vihamielisyyttä.

Työtehoa en ole laskenut kuitenkaan koskaan, mutta jos on tarpeeksi hirveä työpaikka ryhdyn toimenpiteisiin sieltä pois pääsemiseksi, eli luovutan siinä mielessä. Pahoista ihmisistä tulee huonovointiseksi ja "koko elämä menee pilalle". Olen erittäin työkeskeinen ja sekin ärsyttää monia. Onnistuminen työssä on minulle keskeinen tekijä elämässä, ts. sitä ei voi korvata millään muulla. Ei siis auta, jos elämä muuten menee hienosti jos epäonnistun töissä.

työyhteisöt taitaa olla harvinaisuuksia, kaikki kun vielä muuttuukin ja ihmiset vaihtuu. Työt muutenkin muuttuu tiukempi tahtisiksi ja järjestelmällisemmiksi, siellä ei enää paljoa omia ajatuksia pysty toteuttamaankaan. Työt on monesti ulkoistettu, silloin täytyy hallita myös työpaikan ulkopuolella olevia asioita. Kun hallitsee vähän paremmin toimintaverkon niin saa sisältöäkin työhön. Jos vaan on siellä oman porukan keskuudessa, jossakin vaiheessa vaikeuksia tulee taatusti.

Kilpailuhan muuten on sellaista, että ei tarvi olla maailman paras, kunhan on parempi kuin kilpailija, silloin voittaa. Kyllä työ on tärkeää muutenkin kuin ansainta mielessä. Monet luo asemansa yhteiskunnassa työn kautta, silloin joutuu kilpailemaan. Toiset taas tekevät työn hyvin ja ovat siihen tyytyväisiä, kumpi mahdat itse olla?

Kun työyhteisö on väärä ja sitä ei pystytä muuttamaan, parempi lähteä pois, sellainen ei ole luovuttamista vaan järkevää toimintaa. Kun asiat eivät muutu paremmiksi niin eihän sille mitään voi, tietenkin täytyy olla itselle kriittinen ettei itse ole muutoksen esteenä. Kaikissa asemissa olevat ihmiset voivat olla hyvin lapsellisia, koulutustaustakaan ei takaa henkistä sivistystä.

hyvät kirjoitti:

työyhteisöt taitaa olla harvinaisuuksia, kaikki kun vielä muuttuukin ja ihmiset vaihtuu. Työt muutenkin muuttuu tiukempi tahtisiksi ja järjestelmällisemmiksi, siellä ei enää paljoa omia ajatuksia pysty toteuttamaankaan. Työt on monesti ulkoistettu, silloin täytyy hallita myös työpaikan ulkopuolella olevia asioita. Kun hallitsee vähän paremmin toimintaverkon niin saa sisältöäkin työhön. Jos vaan on siellä oman porukan keskuudessa, jossakin vaiheessa vaikeuksia tulee taatusti.

Kilpailuhan muuten on sellaista, että ei tarvi olla maailman paras, kunhan on parempi kuin kilpailija, silloin voittaa. Kyllä työ on tärkeää muutenkin kuin ansainta mielessä. Monet luo asemansa yhteiskunnassa työn kautta, silloin joutuu kilpailemaan. Toiset taas tekevät työn hyvin ja ovat siihen tyytyväisiä, kumpi mahdat itse olla?

Kun työyhteisö on väärä ja sitä ei pystytä muuttamaan, parempi lähteä pois, sellainen ei ole luovuttamista vaan järkevää toimintaa. Kun asiat eivät muutu paremmiksi niin eihän sille mitään voi, tietenkin täytyy olla itselle kriittinen ettei itse ole muutoksen esteenä. Kaikissa asemissa olevat ihmiset voivat olla hyvin lapsellisia, koulutustaustakaan ei takaa henkistä sivistystä.

En ole varmastikaan mitenkään statushakuinen enkä kilpailuhenkinen siinä mielessä, mutta en kuitenkaan tyydy sivustajatsojan rooliinkaan, sellainen on usein tarjolla. Siis tekemällä työnsä hyvin voi olla itse tyytyväinen, mutta ei se riitä, jollei saa arvostusta osakseen. Tai varsinkin, jos vielä mollataan.

Tuossa yhdessä paikassa sain nälvimistä osakseni, sellainen letkauttelu ja piikittely oli yleinen puhetapa, ei kohdistunut pelkästään minuun. Sellaista on vastenmielistä kuunnella kun itsetunto-ongelmaiset ihmiset mollaavat jotain korkeasti koulutettuja ihmisiä.

Kyllä huonosta työyhteisöstä kannattaa lähteä pois, jos se vain on mahdollista. Mutta, pakko on kärsiä jonkin aikaa, koska muuten saa työmarkkinoilla huonon maineen, kukaan ei palkkaa alati työpaikkaa vaihtavaa henkilöä. Asiasta ei tietenkään voi koskaan puhua.

Hyviä työyhteisöjä on harvassa, mutta kyllä niitäkin on. Tuo ulkoistamisprosessi on totta. Oma mielipiteeni on siinä, että sellaisessa tehtävässä missä tapaa muitakin kuin oman organisaation ihmisiä, voi työkin olla mielekkäämpää. Se hyvä työni oli nimenomaan tuon tyyppisiin liittyvää myöskin. Kyllä täytyy vaan sinnikkästi uskoa parempaan.

ja keinoja. kirjoitti:

En ole varmastikaan mitenkään statushakuinen enkä kilpailuhenkinen siinä mielessä, mutta en kuitenkaan tyydy sivustajatsojan rooliinkaan, sellainen on usein tarjolla. Siis tekemällä työnsä hyvin voi olla itse tyytyväinen, mutta ei se riitä, jollei saa arvostusta osakseen. Tai varsinkin, jos vielä mollataan.

Tuossa yhdessä paikassa sain nälvimistä osakseni, sellainen letkauttelu ja piikittely oli yleinen puhetapa, ei kohdistunut pelkästään minuun. Sellaista on vastenmielistä kuunnella kun itsetunto-ongelmaiset ihmiset mollaavat jotain korkeasti koulutettuja ihmisiä.

Kyllä huonosta työyhteisöstä kannattaa lähteä pois, jos se vain on mahdollista. Mutta, pakko on kärsiä jonkin aikaa, koska muuten saa työmarkkinoilla huonon maineen, kukaan ei palkkaa alati työpaikkaa vaihtavaa henkilöä. Asiasta ei tietenkään voi koskaan puhua.

Hyviä työyhteisöjä on harvassa, mutta kyllä niitäkin on. Tuo ulkoistamisprosessi on totta. Oma mielipiteeni on siinä, että sellaisessa tehtävässä missä tapaa muitakin kuin oman organisaation ihmisiä, voi työkin olla mielekkäämpää. Se hyvä työni oli nimenomaan tuon tyyppisiin liittyvää myöskin. Kyllä täytyy vaan sinnikkästi uskoa parempaan.

hankala asetelma, jos ei halua huipulle muttei sivuunkaan. Siinä lienee paras kun olet huippu omalla paikallasi, siitä saa sisäistä tyydytystä vaikka välttämättä muut eivät sitä huomaisikaan. Siinä on se huono puoli, että muut keräävät työsi tulokset omikseen. Sellainen täytyy kuitenkin kestää ja hyväksyä jos firmakaan ei ole oma niin voitotkin kerää ihan muut tahot.

Nälviminen on henkistä köyhyyttä, sitä esiintyy yllättävän paljon joko suoraan tai takanapäin. Itse sellaiseen ei kannata alistua, sitä on itse kohta samanlainen. Oikeastan sitä on aika näköalapaikalla kun seuraa nälviviä henkilöitä, hyvin nopeasti huomaa kuka antaa oman mielensä toisten käyttöön hyväksymällä asiattoman käytöksen. Voiko sellaisiin henkilöihin tiukassa tilanteessa firma tukeutua, hehän myyvät oman mielensä pelkästään miellyttääkseen öykkäreitä. Siinä se ero on.

Sellainen on kanssa työyhteisöissä, että jonkun pitää näyttää mallia. Oletko harkinnut alkavasi näyttämään miten hommia hoidetaan, aika varovainen kuitenkin pitää olla kun kaikki tekee virheitä. Virheiden tekeminen on melko mielenkiintoista, siinä oppii koko yhteisö samalla kertaa. Muiden pitäisi oppia auttamaan ja itse pitäisi oppia pyytämään apua tai kääntämään virhe voitoksi. Voivat olla antoisia tehtäviä, vaikka yleensä mollauskulttuurissa niitä viho viimeisiä.

on hieman kirjoitti:

hankala asetelma, jos ei halua huipulle muttei sivuunkaan. Siinä lienee paras kun olet huippu omalla paikallasi, siitä saa sisäistä tyydytystä vaikka välttämättä muut eivät sitä huomaisikaan. Siinä on se huono puoli, että muut keräävät työsi tulokset omikseen. Sellainen täytyy kuitenkin kestää ja hyväksyä jos firmakaan ei ole oma niin voitotkin kerää ihan muut tahot.

Nälviminen on henkistä köyhyyttä, sitä esiintyy yllättävän paljon joko suoraan tai takanapäin. Itse sellaiseen ei kannata alistua, sitä on itse kohta samanlainen. Oikeastan sitä on aika näköalapaikalla kun seuraa nälviviä henkilöitä, hyvin nopeasti huomaa kuka antaa oman mielensä toisten käyttöön hyväksymällä asiattoman käytöksen. Voiko sellaisiin henkilöihin tiukassa tilanteessa firma tukeutua, hehän myyvät oman mielensä pelkästään miellyttääkseen öykkäreitä. Siinä se ero on.

Sellainen on kanssa työyhteisöissä, että jonkun pitää näyttää mallia. Oletko harkinnut alkavasi näyttämään miten hommia hoidetaan, aika varovainen kuitenkin pitää olla kun kaikki tekee virheitä. Virheiden tekeminen on melko mielenkiintoista, siinä oppii koko yhteisö samalla kertaa. Muiden pitäisi oppia auttamaan ja itse pitäisi oppia pyytämään apua tai kääntämään virhe voitoksi. Voivat olla antoisia tehtäviä, vaikka yleensä mollauskulttuurissa niitä viho viimeisiä.

Valtaosa ihmisistä lienee jossain siinä välissä. En usko että kovinkaan moni haluaa pyytettömästi tehdä töitä ilman kiitosta ja arvostusta. Huipulle päästäkseen (jos tarkoitetaan organisaation huipulle pääsemistä voi olla vaikeaa. Se vaatii koulutuksen ja ammatillisen osaamisen lisäksi paljon muutakin. Minulla ei ole siihen sopivia luonteenpiirteitä. Agressiivisuus, näkyvyys ja kilpailuhenkisyys sanottiin jossain olevan sellaisten ihmisten luonteenpiirteitä. Siihen olen liian vaatimaton ja toisaalta älyn lahjani eivät riitä vaikkapa matemaatikoksi/älykkötutkijaksi tms.

Nälvimisorganisaatiossa huomasin sen, että moni pelkää nöyryytetyksi tulemista niin paljon, että alkaa itse haukkumaan muita saadakseen huomion pois itsestä.
Oppikirjoissa puhutaan oppvasta organisaatiosta, nyt tiedän mikä on päinvastainen paikka. Mitään uutta ei saa tuoda esiin. Sekin aiheuttaa mollaamista ja kiusaamista. Esimiehet eivät myöskään ole kiinnostunut asioiden kehittämisestä, sellainen käytös koetaan negatiivisena. Pahinta mitä sellaisessa paikassa voi sanoa ja tehdä on kertoa miten jossain toisessa organisaatiossa asiat tehdään hyvin. Siitä pääsee välittömästi esimiesten mustalle listalle ja joutuu kaikkien hampaisiin. Uusien asioiden ehdottaminen tulkitaan negatiiviseksi kritiiksi organisaatiota kohtaan. Sellaisia paikkoja lienee tänä päivänä aika paljon. Valtaa pitävät nauttivat siitä kun saavat kurmottaa ihmisiä kun on niin kova työttömyys.

tai sivuun. kirjoitti:

Valtaosa ihmisistä lienee jossain siinä välissä. En usko että kovinkaan moni haluaa pyytettömästi tehdä töitä ilman kiitosta ja arvostusta. Huipulle päästäkseen (jos tarkoitetaan organisaation huipulle pääsemistä voi olla vaikeaa. Se vaatii koulutuksen ja ammatillisen osaamisen lisäksi paljon muutakin. Minulla ei ole siihen sopivia luonteenpiirteitä. Agressiivisuus, näkyvyys ja kilpailuhenkisyys sanottiin jossain olevan sellaisten ihmisten luonteenpiirteitä. Siihen olen liian vaatimaton ja toisaalta älyn lahjani eivät riitä vaikkapa matemaatikoksi/älykkötutkijaksi tms.

Nälvimisorganisaatiossa huomasin sen, että moni pelkää nöyryytetyksi tulemista niin paljon, että alkaa itse haukkumaan muita saadakseen huomion pois itsestä.
Oppikirjoissa puhutaan oppvasta organisaatiosta, nyt tiedän mikä on päinvastainen paikka. Mitään uutta ei saa tuoda esiin. Sekin aiheuttaa mollaamista ja kiusaamista. Esimiehet eivät myöskään ole kiinnostunut asioiden kehittämisestä, sellainen käytös koetaan negatiivisena. Pahinta mitä sellaisessa paikassa voi sanoa ja tehdä on kertoa miten jossain toisessa organisaatiossa asiat tehdään hyvin. Siitä pääsee välittömästi esimiesten mustalle listalle ja joutuu kaikkien hampaisiin. Uusien asioiden ehdottaminen tulkitaan negatiiviseksi kritiiksi organisaatiota kohtaan. Sellaisia paikkoja lienee tänä päivänä aika paljon. Valtaa pitävät nauttivat siitä kun saavat kurmottaa ihmisiä kun on niin kova työttömyys.

Sitä keskikastiahan pitää olla, huippuja on aina ollut ja tulee olemaankin. Mitä suurempi keskikasti niin sitä paremmat oltavat ihmisillä keskimäärin on, kunhan sillä keskkastilla on tarpeeski tuloja. Olen aina kuvitellut, että sellainen ihmisjohtminen on tärkeämpää kuin tekninen johtaminen. Monesti tekniikka kuitenkin pyrkii menemään ihmisten edelle, siitä kärsii luultavasti tekniikkakin kun ei pystytä kaikkia tekniikan ihmeellisyyksiä käyttämään. Ihmisetkin rupeavat karttamaan sellaista ja varsinaiset tarpeet jäävät sivuseikoiksi.

Tuollainen on varmaan aika yleistä, peittelyorganisaatio, pomotkaan eivät uskalla tehdä päätöksiä kun pelkäävät tekevänsä virheitä. Sitten tehdään niitä jäykkiä sääntöjä ja joka rikkoo säännön niin hän on syyllinen. Sanotaan, että rajat on tehty rikottaviksi, se kyllä pitää paikkaansa, eihä mitään uutta synny jos joku ei riko niitä entisiä jäykkiä kaavoja, ne rikkoutuu joka tapauksessa typerinä ajan mittaan. Ei passaa olla liika hyvä, täytyy vaan olla tarpeeksi hyvä. Tuolla työttömyydellä pelotellaan aika paljon, mutta ilman hyviä tekijöitä ei yksikään firma pärjää kunnolla. Tietenkin tekijöilläkin on vastuu siitä, että heitä voi johtaa.

se taitaa olla kirjoitti:

Sitä keskikastiahan pitää olla, huippuja on aina ollut ja tulee olemaankin. Mitä suurempi keskikasti niin sitä paremmat oltavat ihmisillä keskimäärin on, kunhan sillä keskkastilla on tarpeeski tuloja. Olen aina kuvitellut, että sellainen ihmisjohtminen on tärkeämpää kuin tekninen johtaminen. Monesti tekniikka kuitenkin pyrkii menemään ihmisten edelle, siitä kärsii luultavasti tekniikkakin kun ei pystytä kaikkia tekniikan ihmeellisyyksiä käyttämään. Ihmisetkin rupeavat karttamaan sellaista ja varsinaiset tarpeet jäävät sivuseikoiksi.

Tuollainen on varmaan aika yleistä, peittelyorganisaatio, pomotkaan eivät uskalla tehdä päätöksiä kun pelkäävät tekevänsä virheitä. Sitten tehdään niitä jäykkiä sääntöjä ja joka rikkoo säännön niin hän on syyllinen. Sanotaan, että rajat on tehty rikottaviksi, se kyllä pitää paikkaansa, eihä mitään uutta synny jos joku ei riko niitä entisiä jäykkiä kaavoja, ne rikkoutuu joka tapauksessa typerinä ajan mittaan. Ei passaa olla liika hyvä, täytyy vaan olla tarpeeksi hyvä. Tuolla työttömyydellä pelotellaan aika paljon, mutta ilman hyviä tekijöitä ei yksikään firma pärjää kunnolla. Tietenkin tekijöilläkin on vastuu siitä, että heitä voi johtaa.

teillä.

Minä voin nöyrtyä ja ottaa tappioita nyt ihan mistä suunnasta tahansa tiettyyn hetkeen asti, taktiikkani on ja toimii. Koska se on mun oma juttuni.
Naurakaa, syytelkää, pilkatkaa, haukkukaa.. I just don´t care..

http://www.youtube.com/watch?v=eADt1lFpmCA

keskustelu kirjoitti:

teillä.

Minä voin nöyrtyä ja ottaa tappioita nyt ihan mistä suunnasta tahansa tiettyyn hetkeen asti, taktiikkani on ja toimii. Koska se on mun oma juttuni.
Naurakaa, syytelkää, pilkatkaa, haukkukaa.. I just don´t care..

http://www.youtube.com/watch?v=eADt1lFpmCA

siitä! *mielikuva*
Olen ansainnut oikeuden.

Että voit niellä sen karuimmankin tappion vain jotta tulevaisuudessa....

http://www.youtube.com/watch?v=pwTfUG1ItZM