Kuinka usein käy näin?

Sinä se jaksat kylvää tuota omaa totuuttasi avioparin elämästä. Kas, kun et 45 ikävuoteen mennessä ole vielä kohdannut yhtään mieleistäsi naista tai naista, joka olisi tykännyt sinusta tarpeeksi. Ei ihme, että käsityksesi ovat mitä ovat. Naisten seksihaluista ei nyt voi sanoa mitään yleistä, niin kuin ei miestenkään sen paremmin -haluista kuin -kyvyistäkään. Toisilla on ja toisilla ei - toisinaan on ja toisinaan ei.

Mitä taas ap:n tilanteeseen voi sanoa, on se, että vaikea mennä veikkailemaan vaimon haluttomuuden syitä. Kehottaisin miestä kumminkin yrittämään selvitellä aviollinen ongelmansa yhdessä puolisonsa kanssa mielummin kuin yksin täällä suomi24:ssä. Menkää vaikka seksologin pakeille ja yrittäkää sitä kautta. Pettäminen ei kumminkaan koskaan ole varsinainen ratkaisu parisuhteen ongelmaan.

Mistä se pienten lasten äidin seksihaluttomuus sitten voisi johtua, jos kerran suhde ja kotielämä on muuten kunnossa? Sitä pitää kysyä vaimolta. Voihan olla, että vaimo alunperinkin halusi perheen, kodin, lapset ja siihen tarvittiin miestä. Nyt kun lapset on tehty, miestä ja lasten isää tarvitaan edelleen, mutta seksi ei ole enää ihan tärkeimpien listalla. Eli se intiimi parisuhde on naiselle ikään kuin jonon hännillä ja muut asiat tärkeämpiä. Siinä sitten pitäisi jo naiselta kysyä, että minkä vuoksi alunperinkin meni juuri tämän miehen kanssa naimisiin - ihan rehellisesti.

joku jaksaa kirjoitti:

Sinä se jaksat kylvää tuota omaa totuuttasi avioparin elämästä. Kas, kun et 45 ikävuoteen mennessä ole vielä kohdannut yhtään mieleistäsi naista tai naista, joka olisi tykännyt sinusta tarpeeksi. Ei ihme, että käsityksesi ovat mitä ovat. Naisten seksihaluista ei nyt voi sanoa mitään yleistä, niin kuin ei miestenkään sen paremmin -haluista kuin -kyvyistäkään. Toisilla on ja toisilla ei - toisinaan on ja toisinaan ei.

Mitä taas ap:n tilanteeseen voi sanoa, on se, että vaikea mennä veikkailemaan vaimon haluttomuuden syitä. Kehottaisin miestä kumminkin yrittämään selvitellä aviollinen ongelmansa yhdessä puolisonsa kanssa mielummin kuin yksin täällä suomi24:ssä. Menkää vaikka seksologin pakeille ja yrittäkää sitä kautta. Pettäminen ei kumminkaan koskaan ole varsinainen ratkaisu parisuhteen ongelmaan.

Mistä se pienten lasten äidin seksihaluttomuus sitten voisi johtua, jos kerran suhde ja kotielämä on muuten kunnossa? Sitä pitää kysyä vaimolta. Voihan olla, että vaimo alunperinkin halusi perheen, kodin, lapset ja siihen tarvittiin miestä. Nyt kun lapset on tehty, miestä ja lasten isää tarvitaan edelleen, mutta seksi ei ole enää ihan tärkeimpien listalla. Eli se intiimi parisuhde on naiselle ikään kuin jonon hännillä ja muut asiat tärkeämpiä. Siinä sitten pitäisi jo naiselta kysyä, että minkä vuoksi alunperinkin meni juuri tämän miehen kanssa naimisiin - ihan rehellisesti.

Lue lisää

Kommenttisi on jotenkin hirvittävän ristiriitainen ja ärtyneen oloinen. Toteat ensiksi, että "Naisten seksihaluista ei nyt voi sanoa mitään yleistä", sitten kuitenkin väität hyvin varman oloisesti, että "Eli se intiimi parisuhde on naiselle ikään kuin jonon hännillä". Eli mielestäsi voi siis kuitenkin sanoa yleisesti, että naiselle intiimiparisuhde ei ole kovin tärkeä?

Tuo kommenttisi:"Kehottaisin miestä kumminkin yrittämään selvitellä aviollinen ongelmansa yhdessä puolisonsa kanssa mielummin kuin yksin täällä suomi24:ssä" on naivismin huippu! Kuvitteletko tosiaan, että kukaan jättää parisuhteensa vakavia ongelmia Suomi24 palstojen varaan? Peilaatkohan jotenkin omia ratkaisumallejasi tänne. Miksi muuten itse palstaa luet ja ylipäätään ihmisten viestejä kommentoit?

Miksi vaimoni meni kanssani naimisiin, on tietenkin ydin kysymys. Kun häneltä asiaa kysyy, vastaus on "Koska rakastan sinua". Täytyykö minun olettaa, että hän valehtelee? Tiedän, että moni nainen rakastaa enemmän hääjuhlaa ja avioliittoa instituutiona, kuin miestään ylksilönä. Mies kuitenkin heteroiden hääjuhlaan tarvitaan ja avioliittoon instituutionakin kuuluu aviomies. Siksi moni nainen on kuvitellut olleensa rakastunut. Muuten ei häitä olisi tullut. En tiedä onko näin oman vaimoni tapauksessa. Itse hän ei sitä tunnusta.

Koko kirjoituksestasi paistaa se asenne, että "paskat siitä seksistä, naisen ei tarvitse yrittää ja miehen on se kestettävä". Itse olen toista mieltä. Seksihaluttomuuteen on joku syy. Eikä kenenkään tarvitse olla selibaatissa loppuelämäänsä. Ei naisen eikä miehen.

poloinen poika kirjoitti:

Kommenttisi on jotenkin hirvittävän ristiriitainen ja ärtyneen oloinen. Toteat ensiksi, että "Naisten seksihaluista ei nyt voi sanoa mitään yleistä", sitten kuitenkin väität hyvin varman oloisesti, että "Eli se intiimi parisuhde on naiselle ikään kuin jonon hännillä". Eli mielestäsi voi siis kuitenkin sanoa yleisesti, että naiselle intiimiparisuhde ei ole kovin tärkeä?

Tuo kommenttisi:"Kehottaisin miestä kumminkin yrittämään selvitellä aviollinen ongelmansa yhdessä puolisonsa kanssa mielummin kuin yksin täällä suomi24:ssä" on naivismin huippu! Kuvitteletko tosiaan, että kukaan jättää parisuhteensa vakavia ongelmia Suomi24 palstojen varaan? Peilaatkohan jotenkin omia ratkaisumallejasi tänne. Miksi muuten itse palstaa luet ja ylipäätään ihmisten viestejä kommentoit?

Miksi vaimoni meni kanssani naimisiin, on tietenkin ydin kysymys. Kun häneltä asiaa kysyy, vastaus on "Koska rakastan sinua". Täytyykö minun olettaa, että hän valehtelee? Tiedän, että moni nainen rakastaa enemmän hääjuhlaa ja avioliittoa instituutiona, kuin miestään ylksilönä. Mies kuitenkin heteroiden hääjuhlaan tarvitaan ja avioliittoon instituutionakin kuuluu aviomies. Siksi moni nainen on kuvitellut olleensa rakastunut. Muuten ei häitä olisi tullut. En tiedä onko näin oman vaimoni tapauksessa. Itse hän ei sitä tunnusta.

Koko kirjoituksestasi paistaa se asenne, että "paskat siitä seksistä, naisen ei tarvitse yrittää ja miehen on se kestettävä". Itse olen toista mieltä. Seksihaluttomuuteen on joku syy. Eikä kenenkään tarvitse olla selibaatissa loppuelämäänsä. Ei naisen eikä miehen.

Lue lisää

Luepa tuo teksti uudestaan. Tuo "I'm not afraid" hän nimenomaan kehoittaa teitä selvittämään asiaa. Vaikka seksologin kanssa, jos muu ei auta. Tuon "intiimin parisuhteen hännillä oleminenkin" nyt vain oli jossittelua, tyylin "voihan se olla näinkin". Niinkuin se tietenkin voikin olla. Mistäs tuota asiaa selvittämättä tietää.

Ymmärrän kyllä, että tilanne on varmaan turhauttava, mutta kannattaisi silti vähän rauhoittua. Vaikutan ihan perhanan kiukkuiselta. Ja mielestäni räyhäät tuolle vastaajalle ilman syytä.

¨~~¨ kirjoitti:

Luepa tuo teksti uudestaan. Tuo "I'm not afraid" hän nimenomaan kehoittaa teitä selvittämään asiaa. Vaikka seksologin kanssa, jos muu ei auta. Tuon "intiimin parisuhteen hännillä oleminenkin" nyt vain oli jossittelua, tyylin "voihan se olla näinkin". Niinkuin se tietenkin voikin olla. Mistäs tuota asiaa selvittämättä tietää.

Ymmärrän kyllä, että tilanne on varmaan turhauttava, mutta kannattaisi silti vähän rauhoittua. Vaikutan ihan perhanan kiukkuiselta. Ja mielestäni räyhäät tuolle vastaajalle ilman syytä.

Lue lisää

*vaikutat...
Tosin mistä sitä tietää, vaikka vaikuttaisin perhanan kiukkuiselta minäkin... XD

"tai sitten sinkku joka ei halua ylipäänsä perustaa perhettä"

Sinkut usein haluavat kuitenkin oman rakkaan miehen ja kumppanin, vaikka ei lapsia haluaisi. Seksisuhteenhakijanaissinkut ovat erikseen ehkä.

Kiitän sinua rehellisestä vastauksesta. Olet selkeyttänyt käytettävissä olevat vaihtoehdotkin hyvin. Kieltämättä olen pohtinut monia ratkaisuja, sillä seksitön loppuelämä tuntuu varsin tylsältä ajatukselta. Mainitsemasi vaihtoehto 4. alkaa olla lähellä.

Jos lapseni olisivat vanhempia, hankkisin varmasti rakastajattaren. Kahden pienen lapsen isänä tunnen, että ainakin salarakkaan pito aiheuttaisi minulle enemmän huolta, kuin toisi iloa. Asian avoimesti esille ottaminen vaimoni kanssa tuntuu hankalalta. Luulen, että olemme vaimoni kanssa molemmat niin kulttuurin orijia, että emme osaisi asian kanssa elää.

Se tässä tilanteessa myös hiukan hämmästyttää, että vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan. Aina hän ei voi tunnettaan peitellä, vaikka periaatteessa sivistynyt ihminen onkin. En ymmärrä hänen vastenmielisyyttään. Olen ihan sama ihminen, jonka kanssa hän meni naimisiin ja lapset hankki. Pidän itsestäni hyvää huolta. Käyttäydyn hyvin vaimoani kohtaan. En usko muiden ihmisten mielestä olevani tylsä tai inhottava. Minusta vaimoni inho jotenkin liittyy biologisesti lasten syntymään.

En usko vaimoni kuitenkaan kovinkaan pian muuttuvan takaisin siksi ihmiseksi, jonka kanssa naimisiin menin. Kai tässä on vaan tartuttava härkää sarvista ja puhuttava asia täysin halki.

vielä muutama vaihtoehto tässä järjestyksessä:

1. Avoin keskustelu puolison kanssa. Mitä vaimo on tilanteesta miltä? Mitä hän kokee syyksi?

2. Parisuhdeterapiaan meneminen, jossa jonkun ulkopuolison avulla voi tehdä sen yhteisen päätöksen.

Ennen kuin hyppää sinne vieraisiin, olisi hyvä selvittää vaimon haluttomuuden syy.

Mitä ehkäisyä käytätte? Monet hormonaaliset ehkäisyt aiheuttavat jo itsessään haluttomuutta.

Moni synnytyksen jälkeen on hyvin epävarma itsestään. Muuttaahan synnytys paikkoja aika tavalla. Etenkin emätin muuttuu, samoin rinnat ja joillakin tulee raskausarpia. Siinä voi olla pelko, ettei tunnu enää samalta ja mies on tyytymätön siihen. Naiset lukevat miehenkäytöstä, ja jos vähänkään viittaa siihen että mies ei ole enää niin kiihkeä kuin ennen, nainen voi kuvitella sen johtuvan em. syistä.

Seksi on aluksi ollut nautintoa tuottavaa, mutta sitten on rutiinit astunut tilalle.

Tunteet eivät alun alkaenkaan ole olleet niin syvät että se vähäinen erotiikka on kadonnut ajan myötä.

Vaimolla on sisällään paljon asioita, joista hän syystä tai toisesta ei ole voinut/kyennyt puhumaan. ne jäytävät sisällä, ja syövät haluja seksiin.

Ellei tätä kautta löydy ratkaisua voi tietysti mennä vanhaa kaavaa:

3. pysyt "uskollisena" ja masennut tai käyt ärtyisäksi.
4. yhdenyönsuhteita (jos tekee salaa, alkaa salailu, välttely ja valehtelu, jossa on omat ongemansa)
5. rinnakkaissuhde (josta jää kiinni enenmmin taimyöhemmin ja tavallisesti nainen hakee eroa)
6. avioero ja uusi suhde (vai ottaako jo nyt reilusti eron ja etsii uuden?)

poloinen poika kirjoitti:

Kiitän sinua rehellisestä vastauksesta. Olet selkeyttänyt käytettävissä olevat vaihtoehdotkin hyvin. Kieltämättä olen pohtinut monia ratkaisuja, sillä seksitön loppuelämä tuntuu varsin tylsältä ajatukselta. Mainitsemasi vaihtoehto 4. alkaa olla lähellä.

Jos lapseni olisivat vanhempia, hankkisin varmasti rakastajattaren. Kahden pienen lapsen isänä tunnen, että ainakin salarakkaan pito aiheuttaisi minulle enemmän huolta, kuin toisi iloa. Asian avoimesti esille ottaminen vaimoni kanssa tuntuu hankalalta. Luulen, että olemme vaimoni kanssa molemmat niin kulttuurin orijia, että emme osaisi asian kanssa elää.

Se tässä tilanteessa myös hiukan hämmästyttää, että vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan. Aina hän ei voi tunnettaan peitellä, vaikka periaatteessa sivistynyt ihminen onkin. En ymmärrä hänen vastenmielisyyttään. Olen ihan sama ihminen, jonka kanssa hän meni naimisiin ja lapset hankki. Pidän itsestäni hyvää huolta. Käyttäydyn hyvin vaimoani kohtaan. En usko muiden ihmisten mielestä olevani tylsä tai inhottava. Minusta vaimoni inho jotenkin liittyy biologisesti lasten syntymään.

En usko vaimoni kuitenkaan kovinkaan pian muuttuvan takaisin siksi ihmiseksi, jonka kanssa naimisiin menin. Kai tässä on vaan tartuttava härkää sarvista ja puhuttava asia täysin halki.

Lue lisää

kantaa, mutta sen vinkin annan, että älä ota sinkkua sivusuhteeksesi. Itse olen sinkku ja aloitin suhteen naimisissa olevaan mieheen, tarkituksena oli vain pitää suhde seksisuhteena. Ei sellainen vain onnistu, jos omassa elämässä ei ole muuta suhdetta ja toinen kiva ja rakastettava mies. Tunteet tulee kuvioihin, vaikka se ei ollut tarkoitus.

Itse lopetin suhteen, mutta hommasta jäi tosi paha mieli, sydän särkyi. Joku varmasti tulee tähän huutamaan, että sait mitä haitkin, huora, ja kai sen voi niinkin nähdä. Mutta kokemuksesta viisastuneena sanon, että varatut leikkikööt keskenään. Ei tule eturistiriitoja niin helposti eikä tarvi pelätä, että toinen yrittää rikkoa liiton esim kostoksi. Sinkkujen kannattaa etsiä vapaata seuraa, silloin, jos niin sattuu, että tunteet syttyy on ainakin mahdollisuus.

Varatut jotka hakevat sinkkuja ajattelevat vain sitä, että on paikka helposti, missä pettää. Ei ne muuten sinkkuja valitse. Se on kylmä fakta. Ei ne ajattele sinkkua potentiaalisena rakastettuna, ne ajattelee vain sitä, että saavat helpoiten seksiä ilman järjestelyjä. Ei niitä kiinnosta, että siinä voi rikkoutua ihminen kun omia halujaan vaan tyydyttelee toiseen. Ennemmin kannattaa käydä huorissa kuin ottaa sinkku, jos ei kerta ymmärrä, että suhteessa toiseen ihmiseen on myös vastuunsa molemmilla.

poloinen poika kirjoitti:

Kiitän sinua rehellisestä vastauksesta. Olet selkeyttänyt käytettävissä olevat vaihtoehdotkin hyvin. Kieltämättä olen pohtinut monia ratkaisuja, sillä seksitön loppuelämä tuntuu varsin tylsältä ajatukselta. Mainitsemasi vaihtoehto 4. alkaa olla lähellä.

Jos lapseni olisivat vanhempia, hankkisin varmasti rakastajattaren. Kahden pienen lapsen isänä tunnen, että ainakin salarakkaan pito aiheuttaisi minulle enemmän huolta, kuin toisi iloa. Asian avoimesti esille ottaminen vaimoni kanssa tuntuu hankalalta. Luulen, että olemme vaimoni kanssa molemmat niin kulttuurin orijia, että emme osaisi asian kanssa elää.

Se tässä tilanteessa myös hiukan hämmästyttää, että vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan. Aina hän ei voi tunnettaan peitellä, vaikka periaatteessa sivistynyt ihminen onkin. En ymmärrä hänen vastenmielisyyttään. Olen ihan sama ihminen, jonka kanssa hän meni naimisiin ja lapset hankki. Pidän itsestäni hyvää huolta. Käyttäydyn hyvin vaimoani kohtaan. En usko muiden ihmisten mielestä olevani tylsä tai inhottava. Minusta vaimoni inho jotenkin liittyy biologisesti lasten syntymään.

En usko vaimoni kuitenkaan kovinkaan pian muuttuvan takaisin siksi ihmiseksi, jonka kanssa naimisiin menin. Kai tässä on vaan tartuttava härkää sarvista ja puhuttava asia täysin halki.

Lue lisää

ei todellakaan kannata hankkia mitään rakastajatarta, ei edes vaikka lapset olisivat vanhempia. siis eikö sitä järki ja omatunto sano?

nimenomaan nyt täytyy keskustella, vaikka se tuntuisikin hankalalta. puhua siitä oman suhteen ja avioliiton tilasta ja syistä mitkä ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen, omista tuntemuksista ja odotuksista. en jotenkin usko että olette kauhean syvällisesti ja ajan kanssa keskustelleet tilanteesta. jos olette, niin keskustelkaa lisää. kirjoita vaikka paperille asiat jotka aiheuttavat sinulle päänvaivaa ja mielipahaa (esim tuo että vaimo ainakin omasta mielestäsi tuntee inhoa sinua kohtaan), että muistat käsitellä kaikki mieltä vaivaavat asiat.

pienet lapset vievät yhteistä aikaanne ja voimianne. ehkä oman kumppanin positiivinen huomioiminen on jäänyt huomaamatta koko ajan vähemmälle? ehkä vaimosi tarvitsee sinulta tukea ja kehuja, jotta tietää edelleenkin olevansa silmissäsi myös viehättävä nainen, ei vain lapsiesi äiti.

tuli tässä kirjoittaessa mieleeni, että voisiko vaimollasi olla toteamaton synnytyksen jälkeinen masennus? en ole mikään asiantuntija, mutta seksihalujen alhaisuus voisi selittyä masennuksella ja ehkä myös tuollainen inho? toivottavasti tästä ei kuitenkaan ole kyse.

vaimosi ei todennäköisesti koskaan muutu samaksi ihmiseksi jonka kanssa menit naimisiin. se että ihmiset muuttuvat, on yksi elämän tosiasioista, jotka vain täytyy hyväksyä. miten hän voisikaan olla sama ihminen kuin ennen avioliittoa ja kahta lasta? avainkysymys onkin se, että oletteko kasvaneet ihmisinä toistenne rinnalla, vai toisistanne poispäin? tutustukaa toistenne syvimpiin tuntoihin uudelleen ja pyrkikää selvittämään ongelmienne syyt, jotta voitte yhdessä alkaa korjata niitä.

vaikka et saa seksiä nyt, se ei todellakaan tarkoita että et saa sitä vaimoltasi enää koskaan. jos itse ajattelet noin ja alat hakea seksiä suhteen ulkopuolelta, niin sitten kyllä tuosta ajatuksesta tulee totuus. keskity mielessäsi niihin kauniisiin asioihin joita vaimosi ja sinun välillä vallitsee. elämässä on eri ajanjaksoja, jotka kaikki päättyvät joskus. jokaisessa lopussa on kuitenkin uuden alku.

toivottavasti sait tästä jotain apua, ajatuksen juurta tai toivon kipinää. :) jaksamisia! ongelmat valitettavasti ovat osa elämää. jokainen saa niistä osansa vähän erilaisessa paketissa.

poloinen poika kirjoitti:

Kiitän sinua rehellisestä vastauksesta. Olet selkeyttänyt käytettävissä olevat vaihtoehdotkin hyvin. Kieltämättä olen pohtinut monia ratkaisuja, sillä seksitön loppuelämä tuntuu varsin tylsältä ajatukselta. Mainitsemasi vaihtoehto 4. alkaa olla lähellä.

Jos lapseni olisivat vanhempia, hankkisin varmasti rakastajattaren. Kahden pienen lapsen isänä tunnen, että ainakin salarakkaan pito aiheuttaisi minulle enemmän huolta, kuin toisi iloa. Asian avoimesti esille ottaminen vaimoni kanssa tuntuu hankalalta. Luulen, että olemme vaimoni kanssa molemmat niin kulttuurin orijia, että emme osaisi asian kanssa elää.

Se tässä tilanteessa myös hiukan hämmästyttää, että vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan. Aina hän ei voi tunnettaan peitellä, vaikka periaatteessa sivistynyt ihminen onkin. En ymmärrä hänen vastenmielisyyttään. Olen ihan sama ihminen, jonka kanssa hän meni naimisiin ja lapset hankki. Pidän itsestäni hyvää huolta. Käyttäydyn hyvin vaimoani kohtaan. En usko muiden ihmisten mielestä olevani tylsä tai inhottava. Minusta vaimoni inho jotenkin liittyy biologisesti lasten syntymään.

En usko vaimoni kuitenkaan kovinkaan pian muuttuvan takaisin siksi ihmiseksi, jonka kanssa naimisiin menin. Kai tässä on vaan tartuttava härkää sarvista ja puhuttava asia täysin halki.

Lue lisää

Eipä kestä, tuskailin itse saman asian kanssa niin pitkään aikoinaan, että ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Tai teidän tilanteenne vaikuttaa kyllä pahemmalta kuin meidän, jotka sentään olemme koko ajan halailleet ja pussaileet toisiamme ja rakkaus on kestänyt ongelmista huolimatta. Tosiaan se 4 on vaihtoehdoista huonoin, vaikka sitä tietysti tulee ensimmäiseksi kokeiltua koska se ei vaadi aktiivisia toimenpiteitä.

>>vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan.

Pelkkä seksihaluttomuuskin on jo vakava ongelma, mutta suoranainen inhontunne kuulostaa vieläkin pahemmalta, vaikka olisi peiteltykin. Miten se ilmenee? Tarkoitatko ettei vaimosi tunnu pitävän minkäänlaisista fyysisistä hellyydenosoituksista, vai ihanko muutenkaan ei tunnu enää rakastavan sinua? Jos näin huonosti ovat asiat, sitten ehkä voisi sitä avioeroakin miettiä.

Tuohon toisen vastaajan kommenttiinkin viitaten: minäkin tietysti tarkoitin, että ensin kannattaa yrittää sitä avointa keskustelua, vaikka se voikin olla todella vaikeaa. Ja vaikka keskustelu onnistuisikin, se ei välttämättä johda mihinkään ratkaisuun. Toki sitten jos kyse on jostain sellaisesta kuin tuolla joku ehdotti, että vaimo luulee muuttuneensa epäseksikkääksi raskauksien ja synnytysten myötä, eikä sinusta asia ole niin, niin sano ihmeessä ääneen, että hän on yhä kaunis ja haluttava. Jos vaimon halut keskustelemalla palautuvat, niin mikäs sen mukavampaa, mutta todennäköisesti se ei riitä, valitettavasti.

Sitä en oikein ymmärrä, miten lasten ikä vaikuttaa asiaan? Miten salarakkaasta aiheutuisi enemmän huolta jos lapset ovat pieniä?

...... kirjoitti:

ei todellakaan kannata hankkia mitään rakastajatarta, ei edes vaikka lapset olisivat vanhempia. siis eikö sitä järki ja omatunto sano?

nimenomaan nyt täytyy keskustella, vaikka se tuntuisikin hankalalta. puhua siitä oman suhteen ja avioliiton tilasta ja syistä mitkä ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen, omista tuntemuksista ja odotuksista. en jotenkin usko että olette kauhean syvällisesti ja ajan kanssa keskustelleet tilanteesta. jos olette, niin keskustelkaa lisää. kirjoita vaikka paperille asiat jotka aiheuttavat sinulle päänvaivaa ja mielipahaa (esim tuo että vaimo ainakin omasta mielestäsi tuntee inhoa sinua kohtaan), että muistat käsitellä kaikki mieltä vaivaavat asiat.

pienet lapset vievät yhteistä aikaanne ja voimianne. ehkä oman kumppanin positiivinen huomioiminen on jäänyt huomaamatta koko ajan vähemmälle? ehkä vaimosi tarvitsee sinulta tukea ja kehuja, jotta tietää edelleenkin olevansa silmissäsi myös viehättävä nainen, ei vain lapsiesi äiti.

tuli tässä kirjoittaessa mieleeni, että voisiko vaimollasi olla toteamaton synnytyksen jälkeinen masennus? en ole mikään asiantuntija, mutta seksihalujen alhaisuus voisi selittyä masennuksella ja ehkä myös tuollainen inho? toivottavasti tästä ei kuitenkaan ole kyse.

vaimosi ei todennäköisesti koskaan muutu samaksi ihmiseksi jonka kanssa menit naimisiin. se että ihmiset muuttuvat, on yksi elämän tosiasioista, jotka vain täytyy hyväksyä. miten hän voisikaan olla sama ihminen kuin ennen avioliittoa ja kahta lasta? avainkysymys onkin se, että oletteko kasvaneet ihmisinä toistenne rinnalla, vai toisistanne poispäin? tutustukaa toistenne syvimpiin tuntoihin uudelleen ja pyrkikää selvittämään ongelmienne syyt, jotta voitte yhdessä alkaa korjata niitä.

vaikka et saa seksiä nyt, se ei todellakaan tarkoita että et saa sitä vaimoltasi enää koskaan. jos itse ajattelet noin ja alat hakea seksiä suhteen ulkopuolelta, niin sitten kyllä tuosta ajatuksesta tulee totuus. keskity mielessäsi niihin kauniisiin asioihin joita vaimosi ja sinun välillä vallitsee. elämässä on eri ajanjaksoja, jotka kaikki päättyvät joskus. jokaisessa lopussa on kuitenkin uuden alku.

toivottavasti sait tästä jotain apua, ajatuksen juurta tai toivon kipinää. :) jaksamisia! ongelmat valitettavasti ovat osa elämää. jokainen saa niistä osansa vähän erilaisessa paketissa.

Lue lisää

>>ei todellakaan kannata hankkia mitään rakastajatarta, ei edes vaikka lapset olisivat vanhempia. siis eikö sitä järki ja omatunto sano?

Ei sano. Järjen ja omantunnon pitäisi sanoa, että vaimo ei voi kieltää mieheltään jotakin miehelle tärkeää asiaa vain siksi että vaimo ei itse ole siitä kiinnostunut.

Olipa haluttomuuden syy mikä tahansa, biologinen tai psyykkinen, niin on kohtuutonta vaatia puolisoa odottamaan ilman seksiä 5, 10 tai 20 vuotta josko ne seksihalut ehkä joskus palautuisivat. Siihen tietysti pitää pyrkiä, jos yhteiselämää kuitenkin halutaan jatkaa, mutta odotellessa ei pidä jättää omaa elämää elämättä. Ajan myötä seksittömyys syö itsetuntoa ja elämäniloa pahasti. Sittenkö asiat ovat moraalisesti oikealla tolalla, jos mieskin sairastuu masennukseen?

Jos rakastajattaren pito on emotionaalisesti poissuljettu vaihtoehto ja irtosuhteet tautipelon vuoksi, niin sitten masentavan pakkoselibaatin vaihtoehdoksi jää vain avioero. Sekö sitten välttämättä on aina parempi ratkaisu?

Eihän rakastajatarta tarvitse ottaa millään "kunnes kuolema meidät erottaa" -diilillä. Suhteen voi lopettaa jos vaimon seksihalut joskus palautuvat. Tai se voi loppua itsestäänkin muista syistä, kuten mikä tahansa suhde. Kuulemma on joskus käynyt niinkin, että haluttomasta vaimosta on tullut suorastaan seksipeto heti kun mies lakkaa keskustelemasta ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti ja kuvaan astuu kilpailijatar.

poloinen poika kirjoitti:

Kiitän sinua rehellisestä vastauksesta. Olet selkeyttänyt käytettävissä olevat vaihtoehdotkin hyvin. Kieltämättä olen pohtinut monia ratkaisuja, sillä seksitön loppuelämä tuntuu varsin tylsältä ajatukselta. Mainitsemasi vaihtoehto 4. alkaa olla lähellä.

Jos lapseni olisivat vanhempia, hankkisin varmasti rakastajattaren. Kahden pienen lapsen isänä tunnen, että ainakin salarakkaan pito aiheuttaisi minulle enemmän huolta, kuin toisi iloa. Asian avoimesti esille ottaminen vaimoni kanssa tuntuu hankalalta. Luulen, että olemme vaimoni kanssa molemmat niin kulttuurin orijia, että emme osaisi asian kanssa elää.

Se tässä tilanteessa myös hiukan hämmästyttää, että vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan. Aina hän ei voi tunnettaan peitellä, vaikka periaatteessa sivistynyt ihminen onkin. En ymmärrä hänen vastenmielisyyttään. Olen ihan sama ihminen, jonka kanssa hän meni naimisiin ja lapset hankki. Pidän itsestäni hyvää huolta. Käyttäydyn hyvin vaimoani kohtaan. En usko muiden ihmisten mielestä olevani tylsä tai inhottava. Minusta vaimoni inho jotenkin liittyy biologisesti lasten syntymään.

En usko vaimoni kuitenkaan kovinkaan pian muuttuvan takaisin siksi ihmiseksi, jonka kanssa naimisiin menin. Kai tässä on vaan tartuttava härkää sarvista ja puhuttava asia täysin halki.

Lue lisää

Se inho johtuu juuri hormonitson alhaisuudesta. Se on vain luonnon oma keino antaa naisen kehon rauhassa toipua raskauksista. Naisen seksihalujen on siis kadottava, ettei jatkuva raskaana olo kuluttaisi fysiikkaa loppuun ennen aikojaan. Meidän hormonitoimintamme ei tiedä ehkäisyvälineistä. Se käyttäytyy nykyäänkin ihan kuin jokainen yhdyntä olisi todennäköinen raskauden aiheuttaja.

Mutta, nykyaikana siihenkin on hoitoja, jos vain osaa hakea oikealta lääkäriltä. Ainakin hormoniruiskeet ovat auttaneet monia.

Toinen nainen kirjoitti:

Eipä kestä, tuskailin itse saman asian kanssa niin pitkään aikoinaan, että ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Tai teidän tilanteenne vaikuttaa kyllä pahemmalta kuin meidän, jotka sentään olemme koko ajan halailleet ja pussaileet toisiamme ja rakkaus on kestänyt ongelmista huolimatta. Tosiaan se 4 on vaihtoehdoista huonoin, vaikka sitä tietysti tulee ensimmäiseksi kokeiltua koska se ei vaadi aktiivisia toimenpiteitä.

>>vaimoni toisinaan selkeästi tuntee inhoa minua kohtaan.

Pelkkä seksihaluttomuuskin on jo vakava ongelma, mutta suoranainen inhontunne kuulostaa vieläkin pahemmalta, vaikka olisi peiteltykin. Miten se ilmenee? Tarkoitatko ettei vaimosi tunnu pitävän minkäänlaisista fyysisistä hellyydenosoituksista, vai ihanko muutenkaan ei tunnu enää rakastavan sinua? Jos näin huonosti ovat asiat, sitten ehkä voisi sitä avioeroakin miettiä.

Tuohon toisen vastaajan kommenttiinkin viitaten: minäkin tietysti tarkoitin, että ensin kannattaa yrittää sitä avointa keskustelua, vaikka se voikin olla todella vaikeaa. Ja vaikka keskustelu onnistuisikin, se ei välttämättä johda mihinkään ratkaisuun. Toki sitten jos kyse on jostain sellaisesta kuin tuolla joku ehdotti, että vaimo luulee muuttuneensa epäseksikkääksi raskauksien ja synnytysten myötä, eikä sinusta asia ole niin, niin sano ihmeessä ääneen, että hän on yhä kaunis ja haluttava. Jos vaimon halut keskustelemalla palautuvat, niin mikäs sen mukavampaa, mutta todennäköisesti se ei riitä, valitettavasti.

Sitä en oikein ymmärrä, miten lasten ikä vaikuttaa asiaan? Miten salarakkaasta aiheutuisi enemmän huolta jos lapset ovat pieniä?

Lue lisää

Olen toisinaan todella aistinut vaimoni eleistä ja kommenteista inhoa itseäni kohtaan. Toisinaan hänen puheistaan paistaa ylimielisyys ja sellainen ihan normaali toisen ihmisen arvostuksen puuten. En odota tietenkään mitään jumalointia, vaan ihan samanlaista kohteliaisuutta, jotta jokainen meistä osoittaa lähimmäistään kohtaan.Fyysiset hellyyden osoitukset hän torjuu. Ei kovin jyrkästi eikä demonstroiden, mutta päättävästi.

Nämä asiat yhdessä, ylimielinen ja naljaileva käytös, sekä hellyyden osoitusten torjuminen vaikuttavat minusta toisinaan suoranaiselta inholta. Toisinaan, hyvälle päälle sattuessaan, hän saattaa vastata sanalliseen hellyyden osoitukseen hellästi. Ei kuitenkaan koskaan omasta aloitteestaan.

Poloinen poika kirjoitti:

Olen toisinaan todella aistinut vaimoni eleistä ja kommenteista inhoa itseäni kohtaan. Toisinaan hänen puheistaan paistaa ylimielisyys ja sellainen ihan normaali toisen ihmisen arvostuksen puuten. En odota tietenkään mitään jumalointia, vaan ihan samanlaista kohteliaisuutta, jotta jokainen meistä osoittaa lähimmäistään kohtaan.Fyysiset hellyyden osoitukset hän torjuu. Ei kovin jyrkästi eikä demonstroiden, mutta päättävästi.

Nämä asiat yhdessä, ylimielinen ja naljaileva käytös, sekä hellyyden osoitusten torjuminen vaikuttavat minusta toisinaan suoranaiselta inholta. Toisinaan, hyvälle päälle sattuessaan, hän saattaa vastata sanalliseen hellyyden osoitukseen hellästi. Ei kuitenkaan koskaan omasta aloitteestaan.

Lue lisää

ajatuksiani...
Tilanteenne on suurin piirtein niin kuin meilläkin. Meillä on kaksi lasta, 2- ja 3-vuotiaat. Seksielämämme on lähes kuollut ja kuopattu. Yhdessä olo on välillä siedettävää, nyt tuntuu, että on kääntymässä kireämpään suuntaan.

Olen siis se suhteen haluton osapuoli, lasten äiti ja miehen vaimo. Lasten syntyessä nainen viimeistään joutuu kohtaamaan ja läpikäymään oman lapsuutensa, ja siellä mahdollisesti olevat kipukohdat. Mitä tiedät vaimosi suhteesta omaan isäänsä? Nimittäin onglemat tai vajeet isä-tytär- suhteessa kulkeutuvat mukana mies-vaimo- suhteeseen, aivan samoin kuin äiti-poika suhteen karikotkin. Oma isäni on ollut etäinen, joka valitettavasti näkyy meilläkin ehkäpä välinpitämättömyytenä ja arvostuksen puutteena minun osaltani. Mieheltäni odotan "sitä jotain" josta jäin paitsi tietäen, ettei kukaan sitä aukkoa koskaan oikeasti paikkaa.

Tiedän, että mieheni elää omassa helvetissään jatkuvan puutteen kiduttamana. Voisin väittää, että tunnen niskassani jatkuvan mieheni katseen ja vaateen. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pysty. Minullakin on paha olla, kun homma ei toimi. Toisaalta miehen puheet ovat sitä mistä puute, olen lopen kyllästynyt ruinaamiseen ja amis-tasoisiin pillujuttuihin. Olen joskus yrittänyt antautua silloin kun ei niin kovasti haluta, mutta eihän siinä tule kuin itkua ja hammasten kiristelyä ja todella paha olo molemmille. Mieheni haluaa, että minäkin haluaisin. Itsekin haluaisin haluta. Mieheni on jotenkin paljon nopeampi ja voimakkaampi kuin minä, ja jollain tasolla tunnen jääväni jalkoihin enkä tule kuulluksi ihan tavallisessa arjessa.

Olen kertonut miehelleni, että kaipaan todella paljon fyysistä läheisyyttä ilman seksipakkoa. Kosketusta, silitelyä, suukottelua. Että annettaisiin mennä omalla painollaan ja katsottaisiin, JOSKO molemmat haluaisivat edetä pidemmälle. Mutta huomaan, että kun mieheni yrittää helliä, tulkitsen elkeet niin, että kuitenkin seksiä ruinaa. Ja minä pistän suojapanssarini tiukemmalle.

En tiedä oliko tästä mitään apua teidän ongelmaanne, mutta on meitä siis muitakin! Mielestäni vaikka kuinka teet kaiken "oikein" ja yrität parhaasi, saattaa ongleman ydin kuitenkin olla vaimosi päässä ja tavallaan lähtökohtaisesti hänen itsensä ratkaistavissa. Ehkei kannata tehdä nopeita ratkaisuja, mitä jos vähäksi aikaa lopettaisit yrittämästä korjata asiaa ja katsoisit, mitä tapahtuu, kun valtasuhteita ravistellaan??? Sanoisin vielä, että kotiäitiys on rankaakin rankempaa, ja naiseus jää joillakin jalkoihin. Minut mukaan lukien.

Toivotaan parempaa huomista!

Luin vastauksesi ja kaikkihan siinä on "totta", mutta niin vaan taas kerran nainen sai käännettyä syyn mieheen ja vastuun miehelle.

Nainen kun ei näe yleensä sitä aherrusta, jonka mies tekee pesän eteen. Naisen mielestä mies vain tulee kotiin, nostaa haisevat sukkansa olkkarin pöydälle ja kälätys alkaa.

Kuinka se on aina mies, jonka pitää muistaa naista, ehdottaa asioita, hellitellä viikko, että saa vähän.

Kuten sanoin, vastaus on täynnä totta, mutta se on naisen totuus. Siinä vaiheessa kun mies alkaa miettiä, kuinka kaikki on aina hänen syytään ja kuinka hänen pitäisi tehdä kaikki asiat, niin on jo myöhäistä.

Ällöttävintä on sitten se, kun vaimo muuttuu huorankaltaiseksi miellyttäjäksi sen jälkeen kun on tullut ilmi sivusuhde. Silloin mies huomaa, minkälainen teeskentelijä nainen on.

Naisten asia olisi ymmärtää eikä vain kuulla korvillaan, että seksi on miehelle vähintään yhtä tärkeää kuin ruoka. Mutta eihän nainen sitä oikeasti ymmärrä.

M45 kirjoitti:

Luin vastauksesi ja kaikkihan siinä on "totta", mutta niin vaan taas kerran nainen sai käännettyä syyn mieheen ja vastuun miehelle.

Nainen kun ei näe yleensä sitä aherrusta, jonka mies tekee pesän eteen. Naisen mielestä mies vain tulee kotiin, nostaa haisevat sukkansa olkkarin pöydälle ja kälätys alkaa.

Kuinka se on aina mies, jonka pitää muistaa naista, ehdottaa asioita, hellitellä viikko, että saa vähän.

Kuten sanoin, vastaus on täynnä totta, mutta se on naisen totuus. Siinä vaiheessa kun mies alkaa miettiä, kuinka kaikki on aina hänen syytään ja kuinka hänen pitäisi tehdä kaikki asiat, niin on jo myöhäistä.

Ällöttävintä on sitten se, kun vaimo muuttuu huorankaltaiseksi miellyttäjäksi sen jälkeen kun on tullut ilmi sivusuhde. Silloin mies huomaa, minkälainen teeskentelijä nainen on.

Naisten asia olisi ymmärtää eikä vain kuulla korvillaan, että seksi on miehelle vähintään yhtä tärkeää kuin ruoka. Mutta eihän nainen sitä oikeasti ymmärrä.

Lue lisää

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

M45 kirjoitti:

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

Lue lisää

..menepä laukomaan noita totuuksiasi jollekin seksiriippuvaiselle naiselle tai täysin aseksuaalille miehelle. Noin karkea yleistys ei palvele ketään. Molemmissa sukupuolissa on seksuaalisuudeltaan täysin erilaisia ihmisiä, vaikka keskimäärin ehkä miehet ovatkin riippuvampia seksistä. Ja tietysti asiaan vaikuttaa biologian ohella myös kasvatus ja ympäristön paineet ja odotukset.

M45 kirjoitti:

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

Lue lisää

ja vielä miehen kynästä. Onnitelut siitä, M45! Väitätkö siis tosissasi, että miehet noin yleisestikin elävät jossain epätodellisessa hollywood-satu-leffojen ja pornoteollisuuden maailmassa ja kuvittelevat parisuhteen oikeastikin olevan sellaista jatkuvasti. Silloinhan mies on pahasti vieraantunut todellisuudesta. Eihän miehet muutenkaan ihan oikeassa elämässä mitään jamesbondeja tai formula1-kuskeja ole, vai mitä? Jos näin harhaista oikeasti olisi, kannatan lämpimästi viimeistään perheenperustamisvaiheessa irtisanoutumaan mustanaamiokerhon jäsenyydestä ja siirtymään aikuisten miesten tosielämään. Tai jos irtautuminen ei onnistu, kannattaa pysytellä poikamiesten kastissa ja välttää visusti avioliittoa ja perheen perustamista. Näin mies saa sitten toteuttaa itseään väittämiesi jatkuvien seksihalujensa mukaisesti. Tuollaisia väitteitä olen kuullut aikaisemminkin ja miettinyt, että miksi ihmeessä miehillä sitten on niin kova hinku naimisiin? Miksi miehet haluavat väen väkisin perustaa perheen, jos on kerran tiedossa, että seksihalut ylittävät elämässä kaiken muun? Onko sulla M45 miehenä tähän vastaus olemassa?

M45 kirjoitti:

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

Lue lisää

sulla ole muita harrastuksia kun paneminen????
Esim minulla on haastava, työ olen pitkiäkin aikoja ulkomailla ja joudun oleen olosuhteiden pakosta ilman ,enkä ole vielä kuollut sexin puutteeseen...ja myös urheilu harrastuksia.

M45 kirjoitti:

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

Lue lisää

alkanut pornotähdeksi niin olisit saanu panna työksesi.....

Olen kokeillut ehdottamaasi. En ole aivan taulapää. Voin vakuuttaa, että olen järjestänyt vaimolleni vapaata, hotelliviikonloppuja, matkoja kivoihin paikkoihin jne. Minulla on ollut hyvää aineellista onnea elämässäni, joten pystyn aika mukavasti hemmottelemaan perhettäni. Vaimo ottaa ihan mielellään huomionosoitukset vastaan, mutta lähes joka reissulla hän ottaa ja suutahtaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja se viikonloppu on sitten pilalla.

Ymmärrän, että naisen hormonitoiminnasta pimahdukset johtuvat. Sitä en ymmärrä, miksi normaalit käytöstavat pakkaavat häneltä aika usein unohtumaan. En minä häntä viikonlopuksi Lontooseen ole pahat mielessä vienyt, Luulisi ihmisen pystyvän hillitsemään kiukkunsa yhden viikonlopun ajan.

M45 kirjoitti:

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

Lue lisää

Yli 30 vuotta aviossa saman miehen kanssa ja hän saa edelleen niin ruokaa kuin seksiäkin :)

Ja molemmat ovat ihan yhtä halukkaita ,, edelleen ,, menehän ukko - ressu muualle naurattamaan porukoita :)

Vai että prinssi :) ...

Vaikka puhuit syvällä rintaäänellä - niin paskaa puhuit kuitenkin.

M45 kirjoitti:

Oikeastaan kyse on siitä, että odotukset ovat vääriä. Nuori mies kuvittelee, että seksi parhaimmillaan (eli pitäisi olla aina) on sellaista kuin elokuvissa, lauluissa ja kirjoissa. Nainen taas odottaa, että mies on prinssi. Onhan se selvä, ettei tällaiset ideaalit toteudu. Niinpä sitä petytään. Miehelle on kova paikka huomata, ettei seksi merkitsekään naiselle juuri mitään, että on ihan sama kuinka taitavasti hommansa tekee, niin naiselle seksi on vain merkki suhteesta ja suhde on olemassa perhettä ja lapsia varten. Miehelle suhde on olemassa seksiä varten, vaikkei sitä kaikki myötäisikään. Luontoemon ei ole tarvinnut kertoa miehelle, että seksi on lapsien tekemistä varten. Systeemiin riittää, kun mies on seksistä riippuvainen. Naisella ei ole tarvetta tähän riippuvuuteen vaan naisella on sen tilalla hoivavietti.

Lue lisää

Saa nauraa kippurassa ... voi Luoja suakin paskantärkeetä tyhjänpuhujaa !!

poloinen poika kirjoitti:

Olen kokeillut ehdottamaasi. En ole aivan taulapää. Voin vakuuttaa, että olen järjestänyt vaimolleni vapaata, hotelliviikonloppuja, matkoja kivoihin paikkoihin jne. Minulla on ollut hyvää aineellista onnea elämässäni, joten pystyn aika mukavasti hemmottelemaan perhettäni. Vaimo ottaa ihan mielellään huomionosoitukset vastaan, mutta lähes joka reissulla hän ottaa ja suutahtaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja se viikonloppu on sitten pilalla.

Ymmärrän, että naisen hormonitoiminnasta pimahdukset johtuvat. Sitä en ymmärrä, miksi normaalit käytöstavat pakkaavat häneltä aika usein unohtumaan. En minä häntä viikonlopuksi Lontooseen ole pahat mielessä vienyt, Luulisi ihmisen pystyvän hillitsemään kiukkunsa yhden viikonlopun ajan.

Lue lisää

hakemaan sitä hormonihoitoa? Ei ne Lontoonmatkat siihen hormonitasapainoon vaikuta tuon taivaallista.

Ps. En minäkään ymmärrä joidenkin miesten väkivaltaisuutta(=normaalien käytöstapojen unohtumista). Sen kuitenkin tiedän, että runsas testosteronin eritys aiheuttaa agressiivisuutta. Testosteroniahan kutsutaan myös väkivaltahormoniksi.

lääkäriin... kirjoitti:

hakemaan sitä hormonihoitoa? Ei ne Lontoonmatkat siihen hormonitasapainoon vaikuta tuon taivaallista.

Ps. En minäkään ymmärrä joidenkin miesten väkivaltaisuutta(=normaalien käytöstapojen unohtumista). Sen kuitenkin tiedän, että runsas testosteronin eritys aiheuttaa agressiivisuutta. Testosteroniahan kutsutaan myös väkivaltahormoniksi.

Lue lisää

Vaimoni ei ole lapsi. Hän menee itse hoitoihin, mikäli katsoo niitä tarvitsevansa. Ilmeisesti tällä hetkellä hän kokee oman tilanteensa olevan kunnossa. Hänellä on ilmeisesti oikein hyvä olla näin. Olen aistinut, että elämä lasten kanssa kotia hoitaen on oikein mukavaa hänen mielestään. Mitä minä nyt pillun vonkaamisella hänen rauhaansa toisinaan häiritsen.

Aina välillä ihmisten kommentit kummaksuttavat minua. Viettekö te muut väkisin kumppaninne psykologille, terapeutille tai hormonihoitoihin aina kun teistä tuntuu, että kumppani sellaista palvelua tarvitsee? Minä kyllä olen mennyt naimisiin ihan omilla aivoillaan ajattelevan naisen kanssa.

poloinen poika kirjoitti:

Vaimoni ei ole lapsi. Hän menee itse hoitoihin, mikäli katsoo niitä tarvitsevansa. Ilmeisesti tällä hetkellä hän kokee oman tilanteensa olevan kunnossa. Hänellä on ilmeisesti oikein hyvä olla näin. Olen aistinut, että elämä lasten kanssa kotia hoitaen on oikein mukavaa hänen mielestään. Mitä minä nyt pillun vonkaamisella hänen rauhaansa toisinaan häiritsen.

Aina välillä ihmisten kommentit kummaksuttavat minua. Viettekö te muut väkisin kumppaninne psykologille, terapeutille tai hormonihoitoihin aina kun teistä tuntuu, että kumppani sellaista palvelua tarvitsee? Minä kyllä olen mennyt naimisiin ihan omilla aivoillaan ajattelevan naisen kanssa.

Lue lisää

sitte täällä ruikutat jos kaikki on hyvin....

vittua kirjoitti:

sitte täällä ruikutat jos kaikki on hyvin....

Jaahas, teineillä ja työläisillä näyttää olevan kesäloma, kun ehtivät palstalle älyään väläyttelemään...

poloinen poika kirjoitti:

Vaimoni ei ole lapsi. Hän menee itse hoitoihin, mikäli katsoo niitä tarvitsevansa. Ilmeisesti tällä hetkellä hän kokee oman tilanteensa olevan kunnossa. Hänellä on ilmeisesti oikein hyvä olla näin. Olen aistinut, että elämä lasten kanssa kotia hoitaen on oikein mukavaa hänen mielestään. Mitä minä nyt pillun vonkaamisella hänen rauhaansa toisinaan häiritsen.

Aina välillä ihmisten kommentit kummaksuttavat minua. Viettekö te muut väkisin kumppaninne psykologille, terapeutille tai hormonihoitoihin aina kun teistä tuntuu, että kumppani sellaista palvelua tarvitsee? Minä kyllä olen mennyt naimisiin ihan omilla aivoillaan ajattelevan naisen kanssa.

Lue lisää

että ihan noin kukaan ajattelee, ehkä vain painotetaan sitä, että kaikki muut vaihtoehdot on hyvä sulkea pois, ennen kuin lähtee tuhomaan parisuhdettaan.

Kerron omasta tapauksestani ja tämä ei siis tarkoita sitä, että se olisi yleinen totuus.

Ensimmäisessä avioliitossa minä olin se haluton osapuoli. Kärsin itse kovasti siitä. Mikään ei tuntunut auttavan ja lopulta mies suuttui ja tuomitsi minut frigidiksi. Käski ”hoidattaa” asian kuntoon, eli minun olisi yksin pitänyt tehdä jotain, mennä vaikka terapiaan! Sovimme silloin avoimesta liitosta, eli kumpikin sai hoitaa seksin miten mieli.

Toisaalta se oli hyvä, painostus loppui mutta toisaalta kärsin itse kovasti ja sairastuin masennukseen. Lopulta menimme parisuhdeterapiaan, joka silloin oli kovin lapsenkengissään. Terapeutti kehui kuinka ”täydellinen” liitto meillä olikaan. Halusin itse elämältä enemmän, joten otin eron. Tapasin miehen ja ongelmani katosivat melkein kertaheitosta, eikä sen jälkeen ole ollut noita haluttomuus ongelmia.

Miksi näin tapahtui? Siihen oli monta syytä, yksi ja tärkein oli meidän kahden välinen tunneside, joka ei vain toiminut. Vieraannuimme toisistamme hiljaksiin vuosien myötä, avioliitto kesti n.12 vuotta. Seksin hakeminen ulkopuolelta (siis lähinnä mies haki) vain vahvisti tätä vieraantumista.

Meillä oli erilaiset tavoitteet elämässämme, miehen arvomaailma muuttui. Siitä tuli paljon riitaa ja lakkasimme kunnioittamasta toinen toistamme. Se johti emotionaaliseen hylkäämiseen, ei haluttanut tukea tai auttaa toista. Kaikki se luonnollisesti heijastui seksi elämään.

Ei näitä asioita silloin ymmärtänyt (nuoruus, kokemattomuus, tietämättömyys), niitä ei vain nähnyt. Vasta jälkeenpäin pystyi hahmottamaan koko kokonaisuuden.

Ei mikään pakko, uhkaus tai lääke auta, jos syyt ovat monisäikeiset. Eivät ne vaimosi halut lisäänny siitä, että sinä käyt vieraissa. Minulle se ei vaikuttanut tuon taivaallista. En osannut olla edes mustasukkainen (kertoo varmaan tunteidemme laadusta, olimme enemmän ystäviä kuin rakastavaisia). Yleisemmin naiset kyllä vaistoavat vieraissa käynnin, ja se taitaa paremminkin laskea ennestään niitä haluja.

Tuolla joku arveli että kun kilpailijatar asuu kuvaan se innostaa vaimoasi. Ehkä näitäkin tapauksia on. Samaa logiikkaa noudattaen, ehkä vaimollesi rakastaja innostaisi häntä harrastamaan enemmän seksiä sinunkin kanssasi?

Vaihtoehtoja on, ja totta kai sinä itse teet valintasi. Toivottavasti myös tietoisena siitä, mitä seurauksia noilla valinnoilla saattaa olla.

ei kumpikaan kirjoitti:

Jaahas, teineillä ja työläisillä näyttää olevan kesäloma, kun ehtivät palstalle älyään väläyttelemään...

Taas yleistystä. Miksi sinä halveeraat työtä tekeviä ihmisiä? Rehellistä työtä tekevä ihminen on yhtä arvokas kun isot yrittäjät.

poloinen poika kirjoitti:

Olen kokeillut ehdottamaasi. En ole aivan taulapää. Voin vakuuttaa, että olen järjestänyt vaimolleni vapaata, hotelliviikonloppuja, matkoja kivoihin paikkoihin jne. Minulla on ollut hyvää aineellista onnea elämässäni, joten pystyn aika mukavasti hemmottelemaan perhettäni. Vaimo ottaa ihan mielellään huomionosoitukset vastaan, mutta lähes joka reissulla hän ottaa ja suutahtaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja se viikonloppu on sitten pilalla.

Ymmärrän, että naisen hormonitoiminnasta pimahdukset johtuvat. Sitä en ymmärrä, miksi normaalit käytöstavat pakkaavat häneltä aika usein unohtumaan. En minä häntä viikonlopuksi Lontooseen ole pahat mielessä vienyt, Luulisi ihmisen pystyvän hillitsemään kiukkunsa yhden viikonlopun ajan.

Lue lisää

Kuulostaa siltä, että vaimosi saattaa olla ihan yksinkertaisesti kusipää. Toiselle naljailua ja halveksunnan osoittelua ei tule hyväksyä oletettujen hormonivaivojen varjolla.

Olen itse ainakin päättänyt, etten enää jaksa naisten enkä miesten vittuilua kuunnella.

Ilmeisesti vaimosi vain saa hemmotteluista lisää vettä myllyynsä, kun alitajuisesti vaistoaa sinun olevan heikommassa asemassa.

Olin puolivuotta suhteessa yhden naisen kanssa, joka ei halunnut muuttaa yhteen kenenkään kanssa ja välimatkaa välillämme oli tunnin verran. Siinä sitten sovittiin tapaamisiamme viikko kerrallaan ja lopulta alkoi keittää yli.

Kerran olimme hänen luonaan viikonloppuna ja seksin torjuessaan ilmoitti syyn: hän runkkasi aiemmin päivällä ja siksi ei enää niin huvittanut tämä seksi nyt.

Alkoi vituttaa: Hän tietää hyvin, että tuolloin näemme ja että yhteinen aikamme on kuitenkin kortilla, miksi sitten runkkaa? Ja naisillahan ei tuo estä nussimista myöhemmin. Kyse on halusta virittäytyä hommaan; olen sen itsekin lukuisia kertoja tehnyt naisen vuoksi.

Olen ollut muutamassa silkassa seksisuhteessa ja niissä asiat hoituivat aika mutkattomasti. Tuo aiempi seurustelusuhde oli todella vitusta, kun homma hoitui puolen vuodenkin jälkeen vaivalloisella kalenterimeiningillä ikäänkuin seksisuhteessa, mutta sitten seksiäkään ei saanut kaiken vaivan jälkeen.

Kirjoitin tuon tarkoituksella karusti, mutta tosiasia on tämä: Seksi tulisi nähdä mieluummin paskantamisen kaltaisena simppelinä ruumiintoimintona. Aina ei tarvita mitään suurta sielujen sympatiaa. Olen monesti ollut yhdenyön suhteissa aivan erilaisten ja eri-ikäisten naisten kanssa, mutta seksi on toiminut hyvin ja molemmat ovat saaneet tyydytystä ja hellyyttä.

poloinen poika kirjoitti:

Vaimoni ei ole lapsi. Hän menee itse hoitoihin, mikäli katsoo niitä tarvitsevansa. Ilmeisesti tällä hetkellä hän kokee oman tilanteensa olevan kunnossa. Hänellä on ilmeisesti oikein hyvä olla näin. Olen aistinut, että elämä lasten kanssa kotia hoitaen on oikein mukavaa hänen mielestään. Mitä minä nyt pillun vonkaamisella hänen rauhaansa toisinaan häiritsen.

Aina välillä ihmisten kommentit kummaksuttavat minua. Viettekö te muut väkisin kumppaninne psykologille, terapeutille tai hormonihoitoihin aina kun teistä tuntuu, että kumppani sellaista palvelua tarvitsee? Minä kyllä olen mennyt naimisiin ihan omilla aivoillaan ajattelevan naisen kanssa.

Lue lisää

Minkähän takia sä tänne oikeastaan kirjoitit ... ? Kun kerran niin hyvän naisen kanssa olet mennyt naimisiin ... osaa ajatella ihan omilla aivoillaan ... vaikkei nyt
sulle pillua välitäkään antaa ... se on varmaan sitten ajatellut sen niin.

Pidä hyvänäsi.

poloinen poika kirjoitti:

Vaimoni ei ole lapsi. Hän menee itse hoitoihin, mikäli katsoo niitä tarvitsevansa. Ilmeisesti tällä hetkellä hän kokee oman tilanteensa olevan kunnossa. Hänellä on ilmeisesti oikein hyvä olla näin. Olen aistinut, että elämä lasten kanssa kotia hoitaen on oikein mukavaa hänen mielestään. Mitä minä nyt pillun vonkaamisella hänen rauhaansa toisinaan häiritsen.

Aina välillä ihmisten kommentit kummaksuttavat minua. Viettekö te muut väkisin kumppaninne psykologille, terapeutille tai hormonihoitoihin aina kun teistä tuntuu, että kumppani sellaista palvelua tarvitsee? Minä kyllä olen mennyt naimisiin ihan omilla aivoillaan ajattelevan naisen kanssa.

Lue lisää

voi sanoo että järki ois kun partaveitsi :)

lauta, asia vaimolle selväksi ja samoin se, että tämä ei toimi & menon täytyy muuttua tai lusikat lähtevät jakoon, ei kannata huutaa tai hermostua vaan asiallisesti mutta tiukasti, kylmällä vihalla sävyttäen jos ei pinna anna myöten pysyä täysin tyynenä. Jos haluat sivusuhteen tai sinusta tuntuu että saatat lipsua sellaiseen, sano se, ole avoin ja rehellinen. Jos sinusta tuntuu että hänen olisi syytä tavata päälääkäriä (saattaisi hyvin olla), sano sekin. Jos rupeaa tuon keskustelun tai vaikka sitten sinun yksinpuhelusi aikana tai tuloksena mököttämään tai kiukuttelemaan, anna sen mennä toisesta aistimesta sisään ja toisesta ulos, kelpuuta vain oikea dialoginen osallistuminen ja edellytä että aikuinen ihminen sellaiseen kykenee. Miettiköön hetken ja katso mitä tapahtuu.

Avioehtohan teillä on? Arvaanko oikein, ettei myöskään töihin paluu / meno paljon häntä kiinnosta?

Ole mies, älä hiiri. Miehen ei tarvitse olla julma, tunteeton tai muuta paskaa, mutta rohkea, määrätietoinen ja tiettyä kunnioitusta osakseen vaativa kannattaisi.

poloinen poika kirjoitti:

Olen kokeillut ehdottamaasi. En ole aivan taulapää. Voin vakuuttaa, että olen järjestänyt vaimolleni vapaata, hotelliviikonloppuja, matkoja kivoihin paikkoihin jne. Minulla on ollut hyvää aineellista onnea elämässäni, joten pystyn aika mukavasti hemmottelemaan perhettäni. Vaimo ottaa ihan mielellään huomionosoitukset vastaan, mutta lähes joka reissulla hän ottaa ja suutahtaa jostain tyhjänpäiväisestä asiasta ja se viikonloppu on sitten pilalla.

Ymmärrän, että naisen hormonitoiminnasta pimahdukset johtuvat. Sitä en ymmärrä, miksi normaalit käytöstavat pakkaavat häneltä aika usein unohtumaan. En minä häntä viikonlopuksi Lontooseen ole pahat mielessä vienyt, Luulisi ihmisen pystyvän hillitsemään kiukkunsa yhden viikonlopun ajan.

Lue lisää

Näyttää siltä ketjun luettuaan ettei sulla oo päässäs järjen hiventäkään.

Vaimosi käytös EI TODELLAKAAN johdu hormonitoiminnasta! Haloo !!

Vaimosihan ei omista käytöstapoja lainkaan mutta se ei tod. johdu tuosta mitä sä

kuvittelet. Ihan kaikkea sentään ei voi laittaa hormoninienkaan syyksi.

Jos hän tosiaan käyttäytyy noin kuin kerrot, hän ei välitä susta pätkääkään.

M45 kirjoitti:

Luin vastauksesi ja kaikkihan siinä on "totta", mutta niin vaan taas kerran nainen sai käännettyä syyn mieheen ja vastuun miehelle.

Nainen kun ei näe yleensä sitä aherrusta, jonka mies tekee pesän eteen. Naisen mielestä mies vain tulee kotiin, nostaa haisevat sukkansa olkkarin pöydälle ja kälätys alkaa.

Kuinka se on aina mies, jonka pitää muistaa naista, ehdottaa asioita, hellitellä viikko, että saa vähän.

Kuten sanoin, vastaus on täynnä totta, mutta se on naisen totuus. Siinä vaiheessa kun mies alkaa miettiä, kuinka kaikki on aina hänen syytään ja kuinka hänen pitäisi tehdä kaikki asiat, niin on jo myöhäistä.

Ällöttävintä on sitten se, kun vaimo muuttuu huorankaltaiseksi miellyttäjäksi sen jälkeen kun on tullut ilmi sivusuhde. Silloin mies huomaa, minkälainen teeskentelijä nainen on.

Naisten asia olisi ymmärtää eikä vain kuulla korvillaan, että seksi on miehelle vähintään yhtä tärkeää kuin ruoka. Mutta eihän nainen sitä oikeasti ymmärrä.

Lue lisää

jaksaa. Mutta jos haluaa tulla "yhteiselle illalliselle" niin on miehenkin syytä tajuta, että muutakin on yhteisen parisuhteen eteen tehtävä, kuin nostettava ne haisevat sukat pöydälle.

Siksipä tekstisi ei todellakaan herättänyt lainkaan myötätuntoa, vain ainoastaan inhoa koko rahan edestä.

Seksiä ei komentamalla irtoa, valitettavasti. Olkoon se miehelle kuinka tärkeä osa sapuskaa tahansa. Sen tämä nainen ymmärtää hemmetin hyvin.

riittää paskapuhe kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että vaimosi saattaa olla ihan yksinkertaisesti kusipää. Toiselle naljailua ja halveksunnan osoittelua ei tule hyväksyä oletettujen hormonivaivojen varjolla.

Olen itse ainakin päättänyt, etten enää jaksa naisten enkä miesten vittuilua kuunnella.

Ilmeisesti vaimosi vain saa hemmotteluista lisää vettä myllyynsä, kun alitajuisesti vaistoaa sinun olevan heikommassa asemassa.

Olin puolivuotta suhteessa yhden naisen kanssa, joka ei halunnut muuttaa yhteen kenenkään kanssa ja välimatkaa välillämme oli tunnin verran. Siinä sitten sovittiin tapaamisiamme viikko kerrallaan ja lopulta alkoi keittää yli.

Kerran olimme hänen luonaan viikonloppuna ja seksin torjuessaan ilmoitti syyn: hän runkkasi aiemmin päivällä ja siksi ei enää niin huvittanut tämä seksi nyt.

Alkoi vituttaa: Hän tietää hyvin, että tuolloin näemme ja että yhteinen aikamme on kuitenkin kortilla, miksi sitten runkkaa? Ja naisillahan ei tuo estä nussimista myöhemmin. Kyse on halusta virittäytyä hommaan; olen sen itsekin lukuisia kertoja tehnyt naisen vuoksi.

Olen ollut muutamassa silkassa seksisuhteessa ja niissä asiat hoituivat aika mutkattomasti. Tuo aiempi seurustelusuhde oli todella vitusta, kun homma hoitui puolen vuodenkin jälkeen vaivalloisella kalenterimeiningillä ikäänkuin seksisuhteessa, mutta sitten seksiäkään ei saanut kaiken vaivan jälkeen.

Kirjoitin tuon tarkoituksella karusti, mutta tosiasia on tämä: Seksi tulisi nähdä mieluummin paskantamisen kaltaisena simppelinä ruumiintoimintona. Aina ei tarvita mitään suurta sielujen sympatiaa. Olen monesti ollut yhdenyön suhteissa aivan erilaisten ja eri-ikäisten naisten kanssa, mutta seksi on toiminut hyvin ja molemmat ovat saaneet tyydytystä ja hellyyttä.

Lue lisää

Käteenvetoa, ja sitten eivät enää seksisiin pystykkään. (Kun yllättäen nähdäänkin.)

Minä myös aloin kädellä käymään, samallalailla, tosin en hemmoa sitten enää mihinkään tarvinnutkaan, vaan hän sai mennä.

tainnut lukee ap n kirjoituksia akastaan??