Oon tänne aiemminkin kirjoittanut. Oon n. 30v mies. Viime kerralla sain mailiini useamman vastauksenkin, jotka olivat aika kivan ja aidon oloisilta ihmisiltä. Kuitenkin. Kuten otsikkokin ilmaisee, menneisyys toisti itseään. Toinen henkilö ei enää vastannut viimeiseen mailiini, kun olisi ollut aika tavata pian (sanoi siis olevansa samalta paikkakunnalta). Tiedä sitten mistä oli kyse, väärinkäsitys tms. mahdoton sanoa. Noh, toinen mailituttu taas...lopetti myös vastaamisen viimeisen, pitkän mailini jälkeen. Ehkä se aloitus, tähtiä katsomaan, oli jo liikaa sanottu. Pari muutakin oli mutta nekin ovat kadonneita.
Toki mun pitää myöntää se, että yhdelle en oo itekään vielä vastannut uudestaan. Mutta siis vielä, ei oo vaan jaksanut kaiken tuollasen jälkeen, sellasta se on. Ja yksi kirjekaverikin on jolle on vastaus kestänyt, mutta nuo tapahtuvat. Joten en väitä itekään olevani täydellinen, mutta en jätä asioita kesken. Ihmiset jostain syystä niin tekee? Aika karua.
Onhan sitä koittanut jostain tän sivuston treffipalstaltakin seuraa löytää, mutta aika hankalaa. Joitain viestejä puolin ja toisin, ja sitten aina loppu. No ei siinä sinänsä mitään häviäkään, ei sikäli. Miksi nyt tänne kirjotan, on se että hieman viime päivinä on ahdistus puhjennut taas enemmän ja tää ainakin avaa sitä ja joku näkee tän ja ehkä vastaakin yms. niin..
Jos joku haluaa kirjottaa tms. niin osoite [email protected] on käytettävissä, vastaus on taattu. Tarkotus on siis löytää ihan oikeata seuraa, ystävää jne. Mutta mailikaveruudestakin voi alottaa yms. Tässä ei nyt paljoa musta oikein tullu esille, mutta en oikein jaksa ees kertoa, no ois kiva löytää jotain juttuseuraa yms. ainakin ajanvietettä ja ei ois ihan näin surullinen olo...Asun Etelä-Karjalassa.
Oon rehellinen, pidän aitoudesta, pyrin ymmärtämään asioita eli oon avoin, asenteella että eteenpäin mennään. En tuomitse ihmisiä tai rajoita tuttavuuksiani juuri ollenkaan, toki joitain asioita on jotka ei itseä niin miellytä, mutta en etukäteen suhtaudu torjuvasti. Tästä viestistä tuli hieman sekava kun on sekava olo vaihteeksi mutta selkeetä suomenkieltähän tämä ainakin..
Toki mun pitää myöntää se, että yhdelle en oo itekään vielä vastannut uudestaan. Mutta siis vielä, ei oo vaan jaksanut kaiken tuollasen jälkeen, sellasta se on. Ja yksi kirjekaverikin on jolle on vastaus kestänyt, mutta nuo tapahtuvat. Joten en väitä itekään olevani täydellinen, mutta en jätä asioita kesken. Ihmiset jostain syystä niin tekee? Aika karua.
Onhan sitä koittanut jostain tän sivuston treffipalstaltakin seuraa löytää, mutta aika hankalaa. Joitain viestejä puolin ja toisin, ja sitten aina loppu. No ei siinä sinänsä mitään häviäkään, ei sikäli. Miksi nyt tänne kirjotan, on se että hieman viime päivinä on ahdistus puhjennut taas enemmän ja tää ainakin avaa sitä ja joku näkee tän ja ehkä vastaakin yms. niin..
Jos joku haluaa kirjottaa tms. niin osoite [email protected] on käytettävissä, vastaus on taattu. Tarkotus on siis löytää ihan oikeata seuraa, ystävää jne. Mutta mailikaveruudestakin voi alottaa yms. Tässä ei nyt paljoa musta oikein tullu esille, mutta en oikein jaksa ees kertoa, no ois kiva löytää jotain juttuseuraa yms. ainakin ajanvietettä ja ei ois ihan näin surullinen olo...Asun Etelä-Karjalassa.
Oon rehellinen, pidän aitoudesta, pyrin ymmärtämään asioita eli oon avoin, asenteella että eteenpäin mennään. En tuomitse ihmisiä tai rajoita tuttavuuksiani juuri ollenkaan, toki joitain asioita on jotka ei itseä niin miellytä, mutta en etukäteen suhtaudu torjuvasti. Tästä viestistä tuli hieman sekava kun on sekava olo vaihteeksi mutta selkeetä suomenkieltähän tämä ainakin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Itsellä vähän samanlaista olo ollut. Olen myös 30-vuotias mies. Pitkä suhde meni poikki vähän aikaa sitten ja sen jälkeen ollut todella tyhjä olo. Muuttanut vasta myös uudelle paikka kunnalle (tai siis takaisin nuoruuden kotikaupunkiin) ja tuntuu että ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. No, kyllä täälläkin asuu tuttuja mutta kun se yhteydenpito on aina niin yksipuolista. Jotenkin tulee semmonen olo monesti että sitä pitää olla näin ainoana sinkkuna aina se joka sitten ehdottaa kavereille jotain tekemistä. Kerjätä seuraa.
Treffipalstalta todellakin on löytynyt juttu seuraa joksikin aikaa mutta sitten ne vain katoaa ja hiljenevät. Muutaman tavannutkin, mutta täytynyt todeta että ihan eri maailmoista ollaan oltu. Joten siihen ne on sitten tyssänneet. Jotenkin muutenkin tuntuu, että tuolla treffipalstoilla monet etsivät sellaista mitä ei sitten välttämättä olekaan... jotain fantasian jahtausta tuntuis olevan.. tai no varmaan sellaisia ihmisiä onkin olemassa mutta epäilen että he eivät näitä treffipalstoja lue.
Olenko väärässä vai onko ihmiset oikeasti muuttuneet. Jotenkin tuntuu että tämä sinkkuus buumi on vähän mennyt semmoiseksi oman navan tuijotteluksi. Pitäisi vissiin vain keskittyä sen oman mielihyvän maksimointiin. Vissiin väärin ajatella nykypäivänä, että se parisuhde ois semmonen yhteinen juttu... eikä vain kahden yksinäisen yhteenliittymä, missä kumpikin vain ajattelee sitä omaa hyötyään.
Kaupassa käydessä siellä oli paljon semmosia nuoria pareja. Iski vähän tämä yksinäisyys just siellä päälle. Kaupassa käveli myös joku tyttelikin yksin. Mutta eipä sitä nykypäivänä oikein kehtaa mennä jutteleen kellekkään tuolleen. Tuskin kuitenkaan oli hänkään yksinäinen. Mitähän mie tässä selitän...
Niin.. osaisikohan kukaan selittää mitä yksinäisyyden syitä voisi olla? Itse kuitenkin pidän itseäni sosiaalisena, siinä mielessä että yleensä porukassa en ole hiljainen enkä syrjään vetäytyvä. Monesti juttelen myös tuntemattomille jos tilanne on sellainen. En tosin ole sellainen että baareissa kävisin vetämässä joka perjantai kännit ja sitten römyäisin ja möykkäisin naispainoitteisissa pöydissä... (Pitäskö tätä sitten kokeilla?)
Joo... miksihän sitä ihminen tännekin alkaa kirjoittelemaan. Mutta kun sai nyt tuon verran tuota tekstiä aikaseksi niin menkhöön.
Tutulta kuulosti. Juurikin toi, että ite pitää olla aloitteentekijä tai muuten hiljasta pitää. Tai sitten se että vaikka tekee aloitteitakin, niin vaikeata tuntuu usein olevan niihin vastata. Olankohautteluksi mennyt monesti itellä, mahdoton kuitenkin sanoa muiden puolesta mikä on. En nyt ihan täysin usko sitäkään että oma lähes 0-linjan juomattomuus olisi syy, mutta kai se sitten pitkälti on sitäkin.
Treffipalstalta kanssa ihan samoja kokemuksia. Chatista on joskus kyllä tavannutkin ihmisiä, ja ihan kivoja päivän piristyksiä vaikkei sen kummempaa. Mutta itse noilta treffipalstoilta hyvä jos saa jonkun vastauksen edes sillon tällön. Hieman outoa, vaikka realiteetti tietysti. Naiset valitsee ns. parhaat päältä, omien kriteereidensä mukaan. Puhtaaseen epäonneen en usko. Ja noi sun ajatukset parisuhdeajattelun muuttumisesta voin kyllä kanssa allekirjottaa, samalta vaikuttaa. Itsekkyyttähän se on mikä ton selittää. Jonkinlaista oman onnen maksimointia. Ite kun ei noin kylmäävään ajatteluun ihmisten osalta pysty, niin ihmetyttäähän se. Turhaa sitten valittaa vuosikymmeniä että on sinkku jos ei kerran joustonvaraa ja järkevää suhtautumista eli hyvää asennetta löydy. Itellä aika rento suhtautuminen lähtökohtaisesti ihmisiin, enkä tosiaan valita yksinäisyyttäni, vaikka sitä on riittänytkin.
Eihän sitä täs maassa oikein selvänä ja silmät kirkkaana monesti voi mennä juttelemaan ihmisille normaalioloissa ilman että pidetään outona. Huvittavaa ja sääli. Pitää vähintäänkin kattoa se tilanne et tuntuu sopivalta.
Noh, onhan sitä itessäkin aina kehitettävää. Mut mielelläni kyllä tutustun uusiin ihmisiin (ilman turhaa ennakkoajattelua), aika mielenkiintoista. Varsinkin kun sitä osaa arvostaa tosi paljon näin vähemmän sosiaalisuutta osaksi saaneena. =)