Lainaanpa toiselta palstalta kirjoituksen, joka vastasi hyvin sydämeeni. Kyseisessä keskustelussa mietittiin, onko varhaisviikoilla abortoitu ihminen.
******
Tästä ilmenee
miten eri tavalla ajattelemme elämästä. Minulle jo solurykelmä on elävä, se sisältää ainutlaatuisen elämän. Missä vaiheessa sinun mielestäsi rykelmää voi kutsua lapseksi? Johan siihen kahden solun yhdistelmään on kirjoitettu koko persoona. Jumala sanoo Raamatussa, että Hän tuntee jokaisen jo ENNEN kuin on valmistanut ihmisen äidin kohdussa. Huom, siis ennen!
Ihmeellistä ajattelua, ettei suuressa perheessä saisi tarpeeksi aikaa ja rakkautta. Eiväthän lapset kaikki ole yhtä aikaa pieniä. Harva viisituoistavuotias enää jatkuvasti kyhnää vanhempiensa kanssa, enemmän he kaipaavat keskustelua ja tukea kuin jatkuvaa syliä. Sitä paitsi suuren perheen pienimmät saavat jatkuvasti syliä, kun on sekä vanhemmat että isot sisarukset. Miettikääpä omia lapsianne, eivätkö he paljon leiki sisarusten tai naapurin lasten kanssa? Kyllä suurenkin katraan vanhemmilla on yhtäläinen mahdollisuus huomioida lastaan yksilöllisesti, sillä eivät he ole yleensä samaan aikaan sitä huomiota vailla.
Kokonaan toinen juttu on se, kuinka terveellistä lapsen on varttua jakamattoman huomion kohteena. Onko se tervettä ja ihailtavaa, että kaikki vanhempien huomio ja odotukset ja toiveet keskittyvät siihen yhteen ja ainoaan? Kautta ihmiskunnan historian on ollut niin, että lapset on kasvatettu osaksi suurempaa yhteisöä. Yhteisöstä on saanut sen turvan ja huomion. Ovatko nykyiset pienissä perheissä varttuneet ihmiset onnellisempia kuin he, jotka aikoinaan kasvoivat osana suurempaa perhettä?
******
Tästä ilmenee
miten eri tavalla ajattelemme elämästä. Minulle jo solurykelmä on elävä, se sisältää ainutlaatuisen elämän. Missä vaiheessa sinun mielestäsi rykelmää voi kutsua lapseksi? Johan siihen kahden solun yhdistelmään on kirjoitettu koko persoona. Jumala sanoo Raamatussa, että Hän tuntee jokaisen jo ENNEN kuin on valmistanut ihmisen äidin kohdussa. Huom, siis ennen!
Ihmeellistä ajattelua, ettei suuressa perheessä saisi tarpeeksi aikaa ja rakkautta. Eiväthän lapset kaikki ole yhtä aikaa pieniä. Harva viisituoistavuotias enää jatkuvasti kyhnää vanhempiensa kanssa, enemmän he kaipaavat keskustelua ja tukea kuin jatkuvaa syliä. Sitä paitsi suuren perheen pienimmät saavat jatkuvasti syliä, kun on sekä vanhemmat että isot sisarukset. Miettikääpä omia lapsianne, eivätkö he paljon leiki sisarusten tai naapurin lasten kanssa? Kyllä suurenkin katraan vanhemmilla on yhtäläinen mahdollisuus huomioida lastaan yksilöllisesti, sillä eivät he ole yleensä samaan aikaan sitä huomiota vailla.
Kokonaan toinen juttu on se, kuinka terveellistä lapsen on varttua jakamattoman huomion kohteena. Onko se tervettä ja ihailtavaa, että kaikki vanhempien huomio ja odotukset ja toiveet keskittyvät siihen yhteen ja ainoaan? Kautta ihmiskunnan historian on ollut niin, että lapset on kasvatettu osaksi suurempaa yhteisöä. Yhteisöstä on saanut sen turvan ja huomion. Ovatko nykyiset pienissä perheissä varttuneet ihmiset onnellisempia kuin he, jotka aikoinaan kasvoivat osana suurempaa perhettä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
johtaa - mikä on se reisille valuva verimökäre kun alaventtiili ei pidäkään lörtsyn lerpahtamisen takia? ei ole ennen tai jälkeen -päivämäärää eikä saa jakamatonta ja yksilöllistä huomiota kuin terveyskeskuksessa kun kantajaa laitetaan taas toimintakuntoon seuraavaa pientä marmorikiveä varten?
Jokaisella lapsella on oikeus LAPSUUTEEN! Lapsuus ei ole sitä että hoidetaan kotia ja nuorempia sisaruksia. Itse jouduin aikoinani lastenkotiin juuri tästä syystä. Äiti oli sairaalassa, nuoremmat sisarukset olivat pieniä (itse olin 8-10v, pikkuveli 6-8v ja pikkusiskot vauvoja). Koko lapsuuden ja varhaisnuoruuden yritin yksin pitää perhettämme kasassa, kunnes sosiaalitoimi puuttui tähän. Jouduin lastenkotiin. Kun kysyin syytä siihen, ensin sanottiin "mietipä ite" ja pitkän tivaamisen jälkeen kerrottiin että lastensuojelulain mukaan jokaisella lapsella on oikeus LAPSUUTEEN eikä LAPSEN pidä ottaa vastuuta kenestäkään. Emme ole lestadiolaisia, mutta mielestäni sillä ei ole merkitystä mihin uskontokuntaan kuuluu. Jokaisella lapsella ON OIKEUS LAPSUUTEEN!