Meillä on 11 kk ikäisen lapsen yhteishuoltajuus, olemme pari kk sitten eronneet exän kanssa. Nyt lapseni viettää isovanhempien kanssa kaiket päivät kun exä on äitiyslomalla ja hänen vanhempansa ovat työttömiä. Isovanhemmat ovat tyyppeinä hyvin määräileviä(omienkin aikuisten lastensa suhteen) ja puuttuivat aina meidänkin asioihin hanakasti ja nyt määräävät aika tavalla exäni ja hänen lapsensa asioita.
Nyt exä on kriisissä ja lievästi masentunut kun tuli ero ja isovanhemmat ovat ottaneet entistä tiukemman roolin tilanteessa ja lapseni asioissa myös. Ovat mm. painostamassa exääni hakemaan yksinhuoltajuutta, vaikka olen ollut erittäin aktiivinen lapseni suhteen ja olisin vieläkin aktiivisempi jos se minulle vaan sallittaisiin.
Nyt on ollut kiistoja kun olen hakenut lastani luokseni sovitusti, ja yhtäkkiä mummo on alkanut sanella sääntöjä, en mm. saisi hänen mielestään pitää lasta yötä myöten vaan tuoda "kotiin nukkumaan" kun hänen mielestään ei ole hyvä että lapsella on monta yöpaikkaa. Tällä hetkellä lapsi on ollut yökylässä mummon luona ja minun luonani. Tämä on hieman hankalaa ja mielestäni lapsen riepottamista. Haluaisin muutenkin olla lapsen kanssa sitten kunnolla kun hänet olen hakenut, ja lapsikin näyttää viihtyvän kanssani hyvin.
Tilanne alkaa kärjistyä vähitellen ja huomaan miten isovanhemmat alkavat käyttää yhä enemmän valtaansa lapseeni nähden. Exä ei sano tilanteesta juuta eikä jaata! Tai oikeastaan vaihtaa mielipidetään aika usein. On kuitenkin nyt hakemassa yksinhuoltajuutta, mihin en tietenkään aio suostua koska siihen ei ole mitään aihetta. En ole laiminlyönyt lapseni elatusmaksuja ja tapaamisia tai muutenkaan jättänyt hoitamatta minulle kuuluvia asioita.
Millaisia kokemuksia muilla on tällaisesta tilanteesta?
Nyt exä on kriisissä ja lievästi masentunut kun tuli ero ja isovanhemmat ovat ottaneet entistä tiukemman roolin tilanteessa ja lapseni asioissa myös. Ovat mm. painostamassa exääni hakemaan yksinhuoltajuutta, vaikka olen ollut erittäin aktiivinen lapseni suhteen ja olisin vieläkin aktiivisempi jos se minulle vaan sallittaisiin.
Nyt on ollut kiistoja kun olen hakenut lastani luokseni sovitusti, ja yhtäkkiä mummo on alkanut sanella sääntöjä, en mm. saisi hänen mielestään pitää lasta yötä myöten vaan tuoda "kotiin nukkumaan" kun hänen mielestään ei ole hyvä että lapsella on monta yöpaikkaa. Tällä hetkellä lapsi on ollut yökylässä mummon luona ja minun luonani. Tämä on hieman hankalaa ja mielestäni lapsen riepottamista. Haluaisin muutenkin olla lapsen kanssa sitten kunnolla kun hänet olen hakenut, ja lapsikin näyttää viihtyvän kanssani hyvin.
Tilanne alkaa kärjistyä vähitellen ja huomaan miten isovanhemmat alkavat käyttää yhä enemmän valtaansa lapseeni nähden. Exä ei sano tilanteesta juuta eikä jaata! Tai oikeastaan vaihtaa mielipidetään aika usein. On kuitenkin nyt hakemassa yksinhuoltajuutta, mihin en tietenkään aio suostua koska siihen ei ole mitään aihetta. En ole laiminlyönyt lapseni elatusmaksuja ja tapaamisia tai muutenkaan jättänyt hoitamatta minulle kuuluvia asioita.
Millaisia kokemuksia muilla on tällaisesta tilanteesta?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kamalaa luettavaa tekstisi, ei voi muuta sanoa.
Sinä lapsen isänä (jos siis olet laillinen huoltaja eli lapsi syntynyt avioliitossa tai olet tunnustanut lapsen) olet yhtälailla määräysvaltainen lapsesi asioissa, kun hänen äitinsäkin. Ts. isovanhemmat eivät voi määrätä lapsen hoidosta tai kasvatuksesta, voivat vaan olla tukena ja auttaa.
Nyt siis joko sinun (jollei exäsi siis masennuksen tai muun syyn vuoksi pysty) on laitettava rajat sinne, minne ne kuuluu. Sinulla on oikeus nähdä lastasi ja todellakin pitää myös yötä, jos niin on tapaamisoikeuksista sovittaessa sovittu. On lapsen etu, että hän voi viettää aikaa molempien vanhempien kanssa niin tasapuolisesti kun mahdollista. (On tietysti eri asia, jos esim toinen vanhempi harrastaa kovasti alkoholia tms. silloin on parempi, että lapsi on muualla.) Eihän isovanhemmat voi kieltää tai rajata vanhemman oikeutta nähdä lastaan. On inhottavaa, että lapsen lähipiirii riitelee näinkin selkeästä ja yksinkertaisesta asiasta unohtaen täysin lapsen edun. Tapaamisoikeuteesi ei vaikuta millään lailla se, mitä mieltä isovanhemmat asiasta ovat. Tavalla tai toisella tee asia selväksi heille.
Kovin helposti toiselle vanhemmista ei anneta yksinhuoltajuutta, jos toinen vanhemmista asiaa vastustaa, siihen pitää olla painavia perusteita ja näyttöä (pahoinpitelyä, huumeiden käyttöä tms).
Tsemppiä sinulle!
Ystävälläni on vähän vastaava tilanne. Hänelle syntyi lyhyestä suhteesta poika ja eivät ehtineet kauaa olla lapsen äidin kanssa suhteessa kun tilanne meni sellaiseksi että lapsen isä eli ystäväni lähti toiseen osoitteeseen. Hän kuitenkin halusi tunnustaa poikansa ja sopivat yhteishuoltajuuden sekä elatusmaksut ja tapaamiset lastenvalvojan luona. Kaikki tuntui menevän olosuhteisiin nähden ihan hyvin, molemmat vanhemmat kantoivat kortensa kekoon lapsen huoltajuus- ja hoitoasioissa.
Nyt kun lapsi on yli 2 vuotias niin jostaiin syystä nämä isovanhemmat (jotka ilmeisen paljon ovat lasta hoitaneet ja tytärtään auttaneet) ovat muuttumassa entistä omistushaluisemmiksi. Lapsen vaari on omimassa isän roolia ja häntä kaikki siinä perheessä kutsuvat "papaksi". Äitiä kaikki, omat lapset ja lapsenlapset, kutsuvat "mammaksi". He haluavat ollakin perheen mamma ja pappa kaikille jälkeläisilleen. Eikä siinä mitään pahaa sinällään olekaan.
Mutta nyt ovat jo reilun vuoden verran yrittäneet syrjäyttää ystävääni isänä poikansa elämästä monin eri tavoin. Nyt kun lapsi ymmärtää paljon enemmän ja jo puhuukin, hän saattaa sanoa "mamma sanoi että *piip* juo viinaa". Mikä on todella törkeä väite. Ystäväni ottaa joskus ihan normaalisti kavereiden kanssa muutaman lasillisen vapaa-iltanaan viikonloppuna, mutta ei todellakaan ole mikään juoppo. Lapsi on myös sanonut että "isi ei halua mua ottaa" mitä on ihmetelty paljon. Ei lapsi tuollaista lausetta omasta päästään keksi. Isä on halunnut paljon enemmän tapaamisia mutta äidin puolelta ei tule mitään myönnytyksiä, päin vastoin. jos heillä on menoa niin sanovat että tänä viikonloppuna ei tulekaan isälle. vaikka olisi isän vuoro hoitaa.
Isän syrjäyttämiseen viittaavat myöskin puheet yksinhuoltajuuden hakemisesta. Lapsen äiti on sanonut usein(ja kiristänyt ja uhkaillutkin) että hakee yksinhuoltajuutta eikä isä saa silloin tavata poikaansa 'miten sattuu'. Omituinen väite, kun isä on noudattanut tasan tarkkaan sitä mitä lastenvalvojalla on sovittu! Äiti ja isovanhemmat eivät ole näitä noudattaneet! poika on nytkin kesällä aika usein heidän mökillään vaikka olisi isän vuoro ottaa poikaa. Ja sillä aikaa äiti on milloin risteilyllä milloin missäkin vietttämässä vapaa-aikaa.
Kuulemma lapsen vaari oli kerran hetken mielijohteessa soittanut isälle ja sanonut että meidän lapsenlapsesta et sitten tee juoppoa! Ihan kuin isä olisi joku juoppo. Tunnen kaverini hyvin ja tiedän että ihan normaalijärkinen työssä käyvä mies hän on eikä juopottele sen enempää kuin kukaan muukaan vapaa-aikanaan. Koskaan ei ole ottanut lasillistakaan kun poika on ollut hänellä viikonloppua viettämässä.
Ei voi kuin sanoa että aika sekopäistä sakkia jotkut ja kuvittelevat että heillä on valta tehdä mitä tahansa kun ovat sukulaisia..... isovanhemmilla ei todellakaan ole laillisia oikeuksia lapseen nähden, vaikka olisivatkin kuinka paljon tahansa tukemassa lapsen äitiä. Isällä sen sijaan on, ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Ei muuta kuin että tsemppiä sinullekin, pidä pintasi ja pidä oikeuksistasi kiinni. Eivät lastenvalvojatkaan mitään idiootteja ole että ottaisivat kevein perustein huoltajuuden pois toiselta vanhemmalta.
tekemisiin, niin itseäni pelottaisi enemmänkin se, että miten ne sukulaiset saavat ne asiat syötettyä oikeudessa, ja millaiset valheet siellä on ja millä todisteilla, eli ikävän pelottava tilanne mielestäni.
Mutta toivotaan, että he eivät pysty siihen, mutta pieniäkään virheitä ei saa tehdä, ja muutenkin pitää pitää aistit kokoajan skarppina.
Kieroutuneet sukulaiset voivat todellakin saada pahaa aikaan, aivopestä lapsen ja laittaa hänen suuhunsa sanoja mitä ei lapsi itse ei ymmärrä.
Olen seurannut samankaltaista tilannetta, ja yhteenveto on että varsinkin äidin vanhemmat ovat kieroista kieroimpia.
Oikeuteenkin saakka voivat saada valheet syötettyä ja ne jopa menevät läpi kun on hyväuskoisia oikeudenpalvelijoita.
terveisin, itsekin isovanhempi, mutta varovainen monella tavalla
Ja aika pelottavalta kyllä näyttää. Ja juuri näin on käynyt, niin kuin laitoit, oikeuteen ei ole mennyt, mutta jos menisi niin uskoisin myös, että jälki voisi olla pahaa, kun itse en edes ymmärrä, kuinka joku voi olla niin kiero, mutta ymmärrän kuitenkin sen, että mikä on kieroutta ja tunnistan sen.
Ja oikeastaan kyse ei ole pelkästään isän äidistä, vaan koko sen puolen suvusta...
Joskus ihmettelen missä näitä kieroja ihmisiä oikein kasvaa. Varmaan on olemassa jonkin sortin ikään kuin "sukukirous" jossa kierous pesii.
Itse olen tottunut niin ihaniin ja vilpittömiin ihmisiin lähipiirissäni ja suvussani ja ovat vielä umpirehellisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä. On tuntunut tosi omituiselta olla kieroilijoiden ja manipuloivien ihmisten kanssa tekemisissä kun ei ole lapsesta saakka tottunut. Sitä vaan ei jotenkin halua uskoa että joku voi olla sellainen ennen kuin joutuu tällaisen ihmisen hampaisiin.... Kokemusta on.
Kyllä siinä itsellänikin pitkä aika meni, ennen kuin tunnustin, mitä he oikeasti ovat, ja aloin sen mukaan elämään, ja se tapahtui silloin, kun näin, että kierous ja manipulointi rupeaa koskettamaan lapsiani. Ja tässäkin tapauksessa se kierous pesii juurikin koko suvussa.
Mutta edelleenkin on pieni pelko persiissä kokoajan, mitä tulee ja mitä kautta......
kaikkien läheistensä asiat.
Minä olen odottanut, ottamatta mitään kanttaa, mamman ja papan määräyksiin ja pompottamiseen.
Nyt lapsenlapsi kieltäytyi lähtemästä miniän vanhempien mukaa ja ilmoitti menevänsä mummun luo.
Edellinen yö oli jo oltu mummolassa kuin pikkusisko syntyi ja vanhemmat olivat molemmat sairaalassa sitä "tekemässä".
Näkyi kyllä päälle, miten lapsenlapsen oma päätös ja sen sanominen, ettei lähde mamman ja papan matkaa risoi isovanhempia.
Olen vain malttanut ja odottanut, koska tiesin joskus lapsi päättää itse, johdattelu ja puolesta päättäminen on silloin suosta.
Mamman ilme oli kyllä täyttä myrkkyä, kun uskoi minun astuneen varpailleen.
Isovanhemmat ovat taustalla auttamassa ja tukemassa lastensa perheitä. Heillä ei ole mitään määräysvaltaa lapsenlapsiinsa. Pilaatte lapsen, jos hän joutuu olemaan heittopussina aikuisten vallan alla. Pitää ajatella lasten tasapainoista hyvinvointia!
mielestä todettiin.
Aika moni isovanhempi höösää aikuisen lapsensa elämässä ja määräilee miten heidän pitäisi tehdä ja sitä myötä myös lapsenlasten elämässä. Jos ovat onnistuneet alistamaan lapsensa niin voi olla vaikeaa irrottautua heidän otteestaan!
... yhteishuoltajuus on lasten etu.
Exäsi on varmaan uupunut ja masentunut eikä pysty jyrävanhempien alla sanomaan tai tekemään mitään.
Hyvä että olet lastesi elämässä aktiivisesti, laitat rationaaliset ja selvät rajat, osoitat lapsille, että haluat olla heidän elämässään. Kyllä he sen aistivat.
Vaikka tekstissäsi oli tuo surullinen puoli dominoivista isovanhemmista niin sieltä päällimmäisenä hohkas sinun hyvä vanhemmuus ja motivaatio olla lastesi kanssa, se on tärkeintä.
Mulla ei ole ko tilanteesta kokemusta. Mutta siitä on, että äitini aika paljon puuttui asioihini, penkoi papereitani jne. Otin avaimet pois ja on asunnollani vaan sillon kun itse olen (sillonkin herkästi penkoo ja suuttuu kun sanotaan.. ; ) Rajat on laitettava aina uudelleen, nyt viime aikoina ei ole enää penkonut niin paljon kun ollaan paikalla kokoajan.
Jos tohon tilanteeseen joutuisin niin koittaisin pitää oman pääni kylmänä, säilyä rauhallisena, rationaalisena ja laittaisin ennenakaikkea selvät rajat joka suuntaan. En suostuisi missään tapauksessa siihen että toinen osapuoli saa yksinhuoltajuuden, sen on todella väärin sinua kohtaan kun olet mukana kuvioissa.
Kaikkea hyvää sinulle ja oli mukavaa lukea motivoituneen vanhemman tekstiä vaikka asia olikin surullinen.
Ja muista: ei ihmiset riitele - vaan asiat. Joillekin saa rajat laittaa tiukemmin kuin muille ja vääntää rautalangasta.
t. Memmu
Kiitos kannustavista viesteistä!
Nyt on tilanne rauhoittunut kun olen ilmaissut että vain ja ainoastaan käräjäoikeuden päätöksellä exä saa yksinhuoltajuuden mutta tuskin sitä hänelle myöntävät koska en ole laiminlyönyt osuuttani ja maksuja tms. Joutuisi vielä kustantamaan luultavasti oikeuskulut jos häviää.
Ikävää vaan on että tällaisilla asioilla uhkaillaan.
On todellakin niin että isovanhemmat ovat ylpeitä isovanhempia ja hoitavat suurella intohimolla lastani. Mutta vähän liiankin suurella.... minä olen edelleen lapsen toinen vanhempi!
Tuntuu vaan tuskalliselta jos nuo ihmiset alkavat vaikuttamaan liikaa lapsen äidin mielipiteisiin ja lapsen ajatusmaailmaan. Että pitää odottaa vielä monta vuotta että lapsi itse muodostaa omat mielipiteensä omien havaintojensa perusteelle.
Sitäpaitsii itselläni on aivan ihanat vanhemmat ja sisarukset jotka olisivat myös halukkaita joskus hoitamaan lasta jos tilanne sitä vaatisi. Mutta nämä mummo ja vaari eivät vielä ole äidille kelvanneet hoitajiksi. Ikään kuin lapsella olisi vain yhdet "oikeat" isovanhemmat! Emme ole vielä voineet paljon kyläillä heidän luonaan kun tapaamiset ovat aika rajoitettuja, mutta tulevaisuudessa haluan että lapseni tuntee myös tervehenkisiä sukulaisiaan.
"Tuntuu vaan tuskalliselta jos nuo ihmiset alkavat vaikuttamaan liikaa lapsen äidin mielipiteisiin ja lapsen ajatusmaailmaan. Että pitää odottaa vielä monta vuotta että lapsi itse muodostaa omat mielipiteensä omien havaintojensa perusteelle."
Jos isovanhemmat hoitavat asiat todella noin, niin lapsista tulee samanlaisia kun äitinsä, ei ole sitä omaa minää, kun se on viety, ja sitä kautta ei myöskään niitä omia mielipiteitä!=(
Eli voipi olla saat odottaa aika pitkään niitä lasten omia mielipiteitä, ja kuoletko vanhuuteen ennen kun niitä tulee, jos he tekevät saman lasten äidille, niin miksei lapsille?
Eli kantsisko sun hakee sitä yksinhuoltajuutta sieltä käräjäoikeuden kautta?
Hienoa että olet noin positiivinen ihminen. Jatka samaan malliin, kyllä lapsen oikeus ja etu on että myös isä rakastaa ja hoitaa velvollisuutensa.
Minullakin on poikia ja heillä lapsia ja olen koittanut aina opastaa että isä on myös erittäin tärkeä lapselle.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja lapselle sekä lapsen äidillekin.
Kyllä jotain on pahasti pielessä:
olette eronneet, on yhteishuoltajuus ja lapsiparka on vasta 11 kk...
eipä kauan kestänyt se kotileikki.
Onko joku tosissaan miettinyt, mitä näistä lapsista tulee joita riepotetaan paikasta toiseen pienestä pitäen?
On isän koti äidin koti on isäviikonloppu on äitiviikonloppu, sanonpa vain että
joskus kaikki kostautuu teille laiskoille!
"Kyllä jotain on pahasti pielessä:
olette eronneet, on yhteishuoltajuus ja lapsiparka on vasta 11 kk...
eipä kauan kestänyt se kotileikki.
Onko joku tosissaan miettinyt, mitä näistä lapsista tulee joita riepotetaan paikasta toiseen pienestä pitäen?
On isän koti äidin koti on isäviikonloppu on äitiviikonloppu, sanonpa vain että
joskus kaikki kostautuu teille laiskoille!"
Kyllä, jotain on 'pahasi pielessä' kun näin kävi. Elämä vaan ei aina mene niin kuin on suunnitellut ja kuvitellut. Voi sattua hyvinkin yllättäviä 'paremmissakin piireissä' ja sitten on vaan löydettävä mahdollisimman hyviä vaihtoehtoja selvitä tilanteessa.
Kyse on nyt ennen kaikkea lapsen hoito- ja huoltajuusasioista, ei siitä miten ja miksi tähän on päädytty. Sen tiedän vain minä enkä sitä aio levitellä keskustelupalstoilla muiden tietoon.
Eipä sinun tarvitse mitään levitellä . sen verran kuitenkin että tulet palstalle syöttämään omaa sontaasi...
jos kotileikki loppui - ja lapsi on noin pieni - selvää on että vikaa-vikaa on kyllä sinussakin.
Lapsiparka, ei muuta voi sanoa.
Erittäin huonot lähtökohdat elämälleen saa.
Lapsi hankittiin ties mistä syystä ja kotia leikittiin ja sitten kun ei enää ollutkaan kiva niin eikun erotaan, oikeudenkäynnit sun muut toivottavasti tulossa että lapsen äitiäkin joku suojelee!
No tällaisista puheenvuoroista tietenkin apu lähtee, kun aloittaja kysyy mitä tehdä.
Sillä tavalla! Nyt ei ole ongelman ongelmaa enää.
Ajatuksena oli kysellä muilta miten ovat selvinneet noin äärimmäisen hallitsevista isovanhemmista. Ja asiallisia vastauksi tuli kiitettävästi. Epäasialliset ovat yleensä sitä samaa syyttelylinjaa eikä niistä tietenkään kukaan rakennu.
Nyt exällä taas viiraa päässä ja on päättänyt että vie asian käräjille. Että joka toinen päivä näin.... :(
Huoli lapsesta on kamala. Näen niin sairaalloisen perhekuvion siellä taustalla että hirvittää. Olenkin miettinyt lastenvalvojan kanssa jo asiaa ja päättänyt hakea itselleni yksinhuoltajuutta jos exä toteuttaa uhkauksensa ja sekoilee muutekin ja vanhemmat sähläävät omiaan taustalla eivätkä kykene ajattelemaan lapsen etua kuten alunperin sovittiin. Ja pelkään pahoin että tilanne ei tästä helpotu ja edessä on vaikeita aikoja... Mutta teen tietenkin mitä tahansa lapseni eteen ettei hän joutuisi kärsimään epävakaiden ihmisten käsissä!
"olette eronneet, on yhteishuoltajuus ja lapsiparka on vasta 11 kk...
eipä kauan kestänyt se kotileikki."
Tulee väkisinkin mieleen, kun ihmiset kysyvät kauanko avioliittoni kesti. No, 10 kuukautta ja muutin pois, tietenkin eron voimaan astuminen otti kauemmin. Sitä sitten jaksetaan kauhistella, kenellekään ei koskaan tule mieleen että seurustelin kyseisen miehen kanssa viisi vuotta ennen naimisiin menoa. Pointtini on se, että mistä sinä tiedät kuinko monta vuotta _repe_ on exänsä kanssa "leikkinyt kotia" kuten asian ilmaisit, ennen lapsen syntymää? Saatika eroon johtaneista syistä. Eli ole ystävällinen ja pidä naamasi kiinni. Kiitos :)
Siinä on taas appivanhemmat toimittamassa. Miettisvät sitä jos oisvat ite samassa tilanteessa, miltä tuntus kun tulis heille tuolleen sanomaan. mut ei...
Itsekkäät ihmiset eivät pysty ajattelemaan empaattisesti. Tuon tyyppisiltä on turha odottaa että kykenisivät miettimään itseään samaan tilanteeseen. Ja mistä sitä tietää vaikka olisivat olleet samassa tilanteessa samanlaisen kohtelun kohteena ja siirtävät sitä jälkipolviinsa....?
Kuinkahan monta avioeroa on tullu siksi että vanhemmat puuttuu aikuisten lasten ja lastenlasten elämään?
Yritä hoitaa hommat niin ettei sun tarvi edes nähdä ex puolison vanhempia.
En kestäisi hetkeäkään jos tietäisin että lapsenlapseni olisi tuollaisten ihmisten käsissä!
Pidä pintasi, sinä kuitenkin tunnut olevan hyvin realistinen ja järkevä mies. Toivottavasti jaksat tulla joskus kertomaan miten asiat etenevät ja onko tullut helpotusta tilanteeseen. Melkeinpä tekisi mieli sanoa että hae yksinhuoltajuutta, lapsi ei ole hyvissä ja turvallisissa käsissä tuossa perheessä!