Meillä on siis pieni vauva. Mies on niin lapsellinen että asuu vielä kotona, menee kotiin aamulla syömään, kotiin töiden jälkeen syömään, juo kotona iltakahvit, saunoo kotona, tekee kaiken lähes kotona. Tulee vain yöksi nukkumaan meidän luokse ja tätä jatkuu päivästä toiseen. Luulin että tilanne ois muuttunu kun vauva syntyy, mutta kuukausien jälkeenkään ei tunnu yhtään siltä että olisimme perhe. Mies yrittää iltaisin aina vongata ja kaikista vähiten tekee mieli alkaa petipuuhiin kun ei mies ole yhtään päivällä kaverina hoitamassa vauvaa. Jos haluan nähdä lapsen isää päivällä, joudun menemään heille kotiin vauvan kans, siellä sentään hoitaa vauvaa jos on vapaalla. En enää tiedä mitä ajatella miehestä, on kyllä joskus jonkun verran avuksi sekä taloudellisesti että hoitamassa, mutta suurimmaksi osaksi vaan vituttaa ettei mies voi tulla aikaisemmin päivästä auttamaan, keksii aina tekosyitä miksi tulee niin myöhään.
Pitäisikö jättää mies
........................
5312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikähän ei tee miestä, vaan elämänkokemus ja käyttäytyminen ja asenne. "Miehesi" kuulostaa melko nuorelta kaverilta.
Ette siis virallisestikaan asu yhdessä? Oliko teillä puhetta yhdessäasumisesta ennen vauvan syntymää?
Mielestäni nyt "mies" kaipaa hieman kannustusta ja kovistelua, jotta tajuaisi alkaa ottamaan hänelle kuuluvaa vastuuta vastaan.
Mitä mieltä hänen vanhempansa ovat? Onko heidän mielestänsä ok, että poika sluibailee heidän kotonaan, eikä pidä huolta lapsestaan?
Jos "mies" ei kohtuullisessa ajassa muuta tapojaan, etkä saa tukea siihen edes hänen vanhemmiltaan, harkitsisin syvästi eroa kokonaan. Eipähän tarvitse aina pettyä toiseen, kun ei tarvitse aina häneltä mitään odottaakaan. Pärjäät varmasti hienosti lapsen kanssa kahdestaankin, jos "miehestä" ei kunnon isäksi ja puolisoksi ole.
Voitko kertoa, asutko mahdollisesti Etelä-Pohjanmaalla? Tuli heti mieleen eräs potentiaalinen tuore vauvan isä, joka asuu puoliksi yhä kotonaan, en sen lähemmin tunne... Tuli vaan mieleen, kun maailma on pieni..
Kenen kotiin se menee??
Jos menee omaansa, niin miksi valitat jos olet vain yksinäs "luullut että tilanne muuttuu"?! Ehkä olis kannattanu muuttaa yhteen tai jutella miehes kanssa asiasta?!
Taitaa olla mammalla hormonitoiminta vielä ihan sekasin kun tommosia kirjottelet.
"Miehesi" ja hänen vanhempansa kuulostavat jotenkin lapsellisilta tai muuten vaan älyvapaalta porukalta. Ilmeisesti vastuuta ei osata kantaa ja "miehellä" itselläkin on vielä napanuora katkaisematta äitiinsä. Helppoahan se on näin todeta, että jätä se. Et siinä muuta menetä kuin yövieraasi. Jos vauvoja on valmiiksi "kypsä" tekemään pitäisi silloin myös olla kypsyyttä sitoutumaan huolehtiman perheestä - yhdessä!
Onko tuollaisia "miehiä" vielä olemassa??? Että ihan äidin helmoissa, aamusta iltaan!
Jos haluat viettää elämäsi odotellen ja almuja saaden niin siitä vain. Luulen kyllä, että elämällä on jotain muutakin sinulle tarjottavanaan. Jostain löytynee mies, jolla on selkärankaa ja halua ottaa vastuuta asioista ja lapsestasikin.
Päätä ihan ensiksi, haluatko hoitaa yhtä vai kahta lasta ja lähde sen jälkeen siitä päätöksestä seuraavaan, kunnes tiedät mitä teet ja haluat. Päätös kerrallaan, mutta muista, että sinulla on vain yksi elämä elettävänäsi.