Nallesta haaveilen.

Saahan sitä ihmisellä olla unelmia.
24332
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 24

Vanhimmat

nykyään nallehaaveilijoita:) Minä käyn kyllä siihen muottiinkin, ainakin silloin joskus jonkun mielestä. Vaikka nykyään olen ollut enemmän sellainen vähän toisen tyyppinen eläin.

Äänestä
  • Minkälainen eläin sitten nykyisin olet?

    Äänestä

  • Sinua?

    Äänestä

  • nykyään kuvais kirjoitti:

    Sinua?

    tähän teille molemmille, että se sellainen joita täällä palstoilla on varmaan useampiakin ja nimenomaan sellainen yksinäinen...

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    tähän teille molemmille, että se sellainen joita täällä palstoilla on varmaan useampiakin ja nimenomaan sellainen yksinäinen...

    siis sellainen yksin viihtyvä susi vai? mä haluaisin nallen, jonka kanssa voisi joskus tehdä kivoja asioita.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    tähän teille molemmille, että se sellainen joita täällä palstoilla on varmaan useampiakin ja nimenomaan sellainen yksinäinen...

    jotta kuinka sellainen eläin käyttäytyy???Kuinka niin luulet että täällä sellaisia esiintyy useampiakin?Yksinäisiä ehkä...Susi kyllä sopisi erääseen ketä itse täältä etsin,eräällä tapaa.

    Äänestä

  • se alkuperäinen. kirjoitti:

    siis sellainen yksin viihtyvä susi vai? mä haluaisin nallen, jonka kanssa voisi joskus tehdä kivoja asioita.

    joku semmoinen. Yhden kyllä haluaisin vierelleni kulkemaan näitä elämän polkuja. Minun on vaan vaikea ketään löytää, kun en viihdy väenpaljoudessa, vaan kuljen omia polkujani. Erään kuitenkin satuin löytämään, joka mursi muurini ja vei sydämeni ja aivan minun huomaamattani. Nyt olen yrittänyt yhteyttä häneen rakennella, että saisin hänet elämääni, tai ainakin sydämeni takaisin, jos ei muu tule kysymykseen.

    Äänestä

  • sivusta vaan kirjoitti:

    jotta kuinka sellainen eläin käyttäytyy???Kuinka niin luulet että täällä sellaisia esiintyy useampiakin?Yksinäisiä ehkä...Susi kyllä sopisi erääseen ketä itse täältä etsin,eräällä tapaa.

    jo tuohon vähän ylemmäs;)

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    joku semmoinen. Yhden kyllä haluaisin vierelleni kulkemaan näitä elämän polkuja. Minun on vaan vaikea ketään löytää, kun en viihdy väenpaljoudessa, vaan kuljen omia polkujani. Erään kuitenkin satuin löytämään, joka mursi muurini ja vei sydämeni ja aivan minun huomaamattani. Nyt olen yrittänyt yhteyttä häneen rakennella, että saisin hänet elämääni, tai ainakin sydämeni takaisin, jos ei muu tule kysymykseen.

    viesti. Kunpa joku sanoisi mulle noin.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    joku semmoinen. Yhden kyllä haluaisin vierelleni kulkemaan näitä elämän polkuja. Minun on vaan vaikea ketään löytää, kun en viihdy väenpaljoudessa, vaan kuljen omia polkujani. Erään kuitenkin satuin löytämään, joka mursi muurini ja vei sydämeni ja aivan minun huomaamattani. Nyt olen yrittänyt yhteyttä häneen rakennella, että saisin hänet elämääni, tai ainakin sydämeni takaisin, jos ei muu tule kysymykseen.

    Omia polkuja kannattaa kulkea, ainakin joissain asioissa. Miten sellaisen yksin viihtyvän suden saisi sitten viihtymään toisen ihmisen kanssa. Siis jos mies viihtyy paremmin yksin kuin kaksin. Minäkin viihdyn yksin, joskus jopa liiankin hyvin, mutta joskus kaipaa omaa nallea. Mutta, vaikeaa se on kun pitäisi olla 24/7 yhdessä enkä oikein taida enää sellaista haluta.

    Äänestä

  • joskus kaksin. kirjoitti:

    Omia polkuja kannattaa kulkea, ainakin joissain asioissa. Miten sellaisen yksin viihtyvän suden saisi sitten viihtymään toisen ihmisen kanssa. Siis jos mies viihtyy paremmin yksin kuin kaksin. Minäkin viihdyn yksin, joskus jopa liiankin hyvin, mutta joskus kaipaa omaa nallea. Mutta, vaikeaa se on kun pitäisi olla 24/7 yhdessä enkä oikein taida enää sellaista haluta.

    viihtynyt yksin minäkin, mutta toisaalta on pitkään ollut jo sellanen tunne, että haluaisi joskus olla kaksinkin. Pikkuhiljaa totuttelemalla.. ei ehkä heti jatkuvaa yhdessäoloa, mutta kyllä se siihenkin voisi sitten joskus ajautua, tilanteesta riippuen ja miten se toinen osapuoli haluaisi asioiden menevän.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    viihtynyt yksin minäkin, mutta toisaalta on pitkään ollut jo sellanen tunne, että haluaisi joskus olla kaksinkin. Pikkuhiljaa totuttelemalla.. ei ehkä heti jatkuvaa yhdessäoloa, mutta kyllä se siihenkin voisi sitten joskus ajautua, tilanteesta riippuen ja miten se toinen osapuoli haluaisi asioiden menevän.

    että jos mies on sellainen että viihtyy yksin niin haluaako hän sitten olla minun kanssani lainkaan. Nämä ovat aika vaikeita asioita. Kuitenkin sitä kaipaisi suhteessa jatkuvuutta enkä tiedä sitten josko yksin viihtyvä susi kuitenkin valitsisi sen täydellisen vapuden. Kyllä suhde aina jollain tapaa rajoittaa elämää.

    Äänestä

  • mieleeni. kirjoitti:

    että jos mies on sellainen että viihtyy yksin niin haluaako hän sitten olla minun kanssani lainkaan. Nämä ovat aika vaikeita asioita. Kuitenkin sitä kaipaisi suhteessa jatkuvuutta enkä tiedä sitten josko yksin viihtyvä susi kuitenkin valitsisi sen täydellisen vapuden. Kyllä suhde aina jollain tapaa rajoittaa elämää.

    olen vaan oppinut huomaamaan, että yksin ei ole hyvä olla, vaikka joskus ajattelinkin, että mikäs tässä, kyllähän minä pärjään. Ei se vaan mene niin. Kyllä täällainen yksinäinenkin susi alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan toisen läheisyyttä ja varmasti oppisin siihen kaksin oloonkin, vaikken ehkä yhtä nopeasti, kuin monet muut, että "muutetanpas tästä yhteen samantien ja silleen". Hiljaa hyvä tulee, mutta voihan se tietysti olla, että minut on vaan luotu/tuomittu elämään yksin enkä kumppania itselleni saa, mutta en halua niin ajatella, sillä jos tietäisin sen olevan totta, niin en jaksaisi elää.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    joku semmoinen. Yhden kyllä haluaisin vierelleni kulkemaan näitä elämän polkuja. Minun on vaan vaikea ketään löytää, kun en viihdy väenpaljoudessa, vaan kuljen omia polkujani. Erään kuitenkin satuin löytämään, joka mursi muurini ja vei sydämeni ja aivan minun huomaamattani. Nyt olen yrittänyt yhteyttä häneen rakennella, että saisin hänet elämääni, tai ainakin sydämeni takaisin, jos ei muu tule kysymykseen.

    Ankat parveilee, Kotkat liitää yksinään. Siis mieti kenen seuraan haluat. Ja kuka seuraasi haluaa.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    olen vaan oppinut huomaamaan, että yksin ei ole hyvä olla, vaikka joskus ajattelinkin, että mikäs tässä, kyllähän minä pärjään. Ei se vaan mene niin. Kyllä täällainen yksinäinenkin susi alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan toisen läheisyyttä ja varmasti oppisin siihen kaksin oloonkin, vaikken ehkä yhtä nopeasti, kuin monet muut, että "muutetanpas tästä yhteen samantien ja silleen". Hiljaa hyvä tulee, mutta voihan se tietysti olla, että minut on vaan luotu/tuomittu elämään yksin enkä kumppania itselleni saa, mutta en halua niin ajatella, sillä jos tietäisin sen olevan totta, niin en jaksaisi elää.

    Jollekin olet ainutlaatuinen, tärkeä ja arvokas. Ihan varmasti näin on asia.

    Olen joskus kohdannut yksin viihtyviä ihmisiä (kumpaakin sukupuolta) jotka sanovat etteivät ikinä halua enää kiinteää parisuhdetta. Sellainen tulee mieleen, jos kohtaan yksin viihtyvän suden, ettei hän ole kiinnostunut minusta tai välttämättä kenestäkään.

    Minusta suhteessa on hyvä edetä hitaasti, jotta tunteiden syvyys sitten selviää. Ei sitä oikeasti voi tietää lyhyen tuttuvuuden/ihastuksen jälkeen sopiiko edes yhteen. Yhteen muutto ei ole mielestäni hyvä tapa aloittaa suhdetta. Eihän se, jos ei synkkaa ole välttämättä kummankaan vika.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    olen vaan oppinut huomaamaan, että yksin ei ole hyvä olla, vaikka joskus ajattelinkin, että mikäs tässä, kyllähän minä pärjään. Ei se vaan mene niin. Kyllä täällainen yksinäinenkin susi alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan toisen läheisyyttä ja varmasti oppisin siihen kaksin oloonkin, vaikken ehkä yhtä nopeasti, kuin monet muut, että "muutetanpas tästä yhteen samantien ja silleen". Hiljaa hyvä tulee, mutta voihan se tietysti olla, että minut on vaan luotu/tuomittu elämään yksin enkä kumppania itselleni saa, mutta en halua niin ajatella, sillä jos tietäisin sen olevan totta, niin en jaksaisi elää.

    minullakin, vaikka yksinkin hyvin viihdyn. Ehkä sellainen ihminen tarvitsee seurakseen samantapaisen kumppanin, jotta kumpikin osaa antaa tilaa toiselle, eikä yritä saada toista muuttumaan sellaiseksi, jollainen ei sisimmässään ole. Jos kaksi täysin sosiaalisesti erilaista yrittää elää ja olla yhdessä niin syntyy ehkä turhan paljon riitasointuja.

    Hitaasti eteneminen on varmasti paras tapa, jos sellaisen lajikumppanin sattuu löytämään. Muuten se toinen saattaa ahdistua, ja ottaa etäisyyttä. Taidan puhua nyt hiukan itsestänikin. Vaan missäpä tällaiset toisensa kohtaisivat?

    Äänestä

  • ihan varmasti. kirjoitti:

    Jollekin olet ainutlaatuinen, tärkeä ja arvokas. Ihan varmasti näin on asia.

    Olen joskus kohdannut yksin viihtyviä ihmisiä (kumpaakin sukupuolta) jotka sanovat etteivät ikinä halua enää kiinteää parisuhdetta. Sellainen tulee mieleen, jos kohtaan yksin viihtyvän suden, ettei hän ole kiinnostunut minusta tai välttämättä kenestäkään.

    Minusta suhteessa on hyvä edetä hitaasti, jotta tunteiden syvyys sitten selviää. Ei sitä oikeasti voi tietää lyhyen tuttuvuuden/ihastuksen jälkeen sopiiko edes yhteen. Yhteen muutto ei ole mielestäni hyvä tapa aloittaa suhdetta. Eihän se, jos ei synkkaa ole välttämättä kummankaan vika.

    jollekkin olisin ja olisi hienoa, jos se joku olisi juuri hän jota ajattelen.

    Äänestä

  • ajatuksia on kirjoitti:

    minullakin, vaikka yksinkin hyvin viihdyn. Ehkä sellainen ihminen tarvitsee seurakseen samantapaisen kumppanin, jotta kumpikin osaa antaa tilaa toiselle, eikä yritä saada toista muuttumaan sellaiseksi, jollainen ei sisimmässään ole. Jos kaksi täysin sosiaalisesti erilaista yrittää elää ja olla yhdessä niin syntyy ehkä turhan paljon riitasointuja.

    Hitaasti eteneminen on varmasti paras tapa, jos sellaisen lajikumppanin sattuu löytämään. Muuten se toinen saattaa ahdistua, ja ottaa etäisyyttä. Taidan puhua nyt hiukan itsestänikin. Vaan missäpä tällaiset toisensa kohtaisivat?

    Minä en myöskään ole kovin rohkea ketään lähestymään, vaan yritän varovaisesti saada selvitettyä minkälainen se toinen on ja mitä hän haluaa. En halua sellaista, joka vaatii minua muuttumaan välittömästi joksikin supersosiaaliseksi yksilöksi, että lennetään siellä ja täällä kaikenmaailman porukoissa, nimittäin sellaista ei tule tapahtumaan ihan äkkiä. Meinaan, että minua ei kyllä haittaa, jos se toinen haluaa esim. lähteä bilettämään kavereiden kanssa, mutta sitä toistakaan ei saisi haitata se, että minä en lähde mukaan. Ehkä joskus, mutta se vie aikansa.

    Äänestä

  • ja ymmärrä se kirjoitti:

    Ankat parveilee, Kotkat liitää yksinään. Siis mieti kenen seuraan haluat. Ja kuka seuraasi haluaa.

    sellaisen seuraan, joka haluaa minun seuraan sittenkin, kun oppii minut tuntemaan paremmin.

    Äänestä

  • täällä... kirjoitti:

    jollekkin olisin ja olisi hienoa, jos se joku olisi juuri hän jota ajattelen.

    Toivon että unelmasi toteutuu, että olisit hänelle arvokas ja ainutlaatuinen. Mikset olisi jos hän on sitä sinulle. Yleensä asiat ovat molemminpuolisia.

    Äänestä

  • ajatuksia on kirjoitti:

    minullakin, vaikka yksinkin hyvin viihdyn. Ehkä sellainen ihminen tarvitsee seurakseen samantapaisen kumppanin, jotta kumpikin osaa antaa tilaa toiselle, eikä yritä saada toista muuttumaan sellaiseksi, jollainen ei sisimmässään ole. Jos kaksi täysin sosiaalisesti erilaista yrittää elää ja olla yhdessä niin syntyy ehkä turhan paljon riitasointuja.

    Hitaasti eteneminen on varmasti paras tapa, jos sellaisen lajikumppanin sattuu löytämään. Muuten se toinen saattaa ahdistua, ja ottaa etäisyyttä. Taidan puhua nyt hiukan itsestänikin. Vaan missäpä tällaiset toisensa kohtaisivat?

    Kyllä parisuhteen rakentaminen vaatii tahdikkuutaa ja toisen huomioimista. Tärkeää olisi ettei kummankaan tarvitsisi kokea uhrautuvansa tai alistuvansa toisen tahtoon. Sellaisesta suhteesta ainakin itse unelmoin, voi olla vaikea toteutua.

    En tiedä missä ihmiset kohtaavat, missä vain kai käytännösä. Hitaasti eteneminen voi aiheuttaa sen, että toinen kyllästyy kun luulee ettei ole kiinnostusta. Tärkeää on ettei sille toiselle tule tunnetta, että on juupas-eipäs vehtaaja.
    Ihastuneet tai peräti rakastuneet ihmiset voivat olla aika malttamattomia.

    Äänestä

sillä nallet tykkäävät vaan leikkiä tunteilla.

Äänestä

ompi ruskeatsilmät? mitä jos on vihreät tai siniset ,harmaat ,voiko olla nallemainen silloinkin.

Äänestä
  • kyllä nallella voi olla minkä väriset silmät tahansa. pääasia että ne ovat ystävälliset. sellainen nätti, ystävällinen tapittaminen on nallemaista käytöstä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


joku vaan. kirjoitti:

Saahan sitä ihmisellä olla unelmia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu