-
EU alueella on pitkään kestänyt maidon ylituotannosta johtuva kriisi, eikä tilanteen purku vientitukien avulla ole tuonut ratkaisua, eikä sellainen tapa muutenkaan sovi yhteen EU:n tavoitteen kanssa maataloustukien pienentämiseksi.
Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt seikka subventoituja maitotuotteita EU:n ulkopuolelle myytäessä on, että tällaisen kaupan suuntautuessa kehitysmaihin, se estää paikallisia tuottajia kehittämästä tuotantoaan. Ihmetyttää, ettei esimerkiksi Suomen hallituksessakin mukana olevat vihreät ole korottaneet ääntään tämän subventoidun viennin estämiseksi. ”Lihapatojen” ääressä köllötellessä aiemmin julistettu aate unohtuu.
Ainoa ajateltavissa oleva pikainen tapa maito-ongelman ratkaisuksi on tuotantoeläinmäärän pienentäminen. EU:n alueella on n.30 miljoonaa lehmää ja jotta maitotuotanto saataisiin kannattavalle tasolle, pitäisi ainakin 1,5 miljoonaa nautaa pistää teuraaksi. Tämä vastaa 5 % nykyisestä eläinmäärästä.
Ilmeisesti teuraseläimistä tullaan ehdottamaan tapporahaa, joka olisi 400…500 euroa per elikko. Tämän jälkeen tietysti kysytään, että kuka maksaa. EU:n maatalousbudjetissa maatalouteen varatussa summassa varmaan tuollainen 750 miljoonaa euroa voidaan ottaa. Lisäbudjettiin (kansallinen tuki) ei tässä keississä saa suostua, sillä ylituotanto on maatalouden itsensä ahneuksissaan kehittämä ilmiö.
Eläinmäärän alentaminen ei välttämättä pitkällä tähtäimellä ratkaise asiaa, koska se ei poista ahneutta, jonka seurauksena maitomäärä kuitenkin taas kasvaisi. Näyttää vähän siltä, ettei ongelmaan ole muuta ratkaisua kuin pahalta kuulostava suunnitelmatalous – eli litramääräiset tuotantokiintiöt.
EU alueella on pitkään kestänyt maidon ylituotannosta johtuva kriisi, eikä tilanteen purku vientitukien avulla ole tuonut ratkaisua, eikä sellainen tapa muutenkaan sovi yhteen EU:n tavoitteen kanssa maataloustukien pienentämiseksi.
Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt seikka subventoituja maitotuotteita EU:n ulkopuolelle myytäessä on, että tällaisen kaupan suuntautuessa kehitysmaihin, se estää paikallisia tuottajia kehittämästä tuotantoaan. Ihmetyttää, ettei esimerkiksi Suomen hallituksessakin mukana olevat vihreät ole korottaneet ääntään tämän subventoidun viennin estämiseksi. ”Lihapatojen” ääressä köllötellessä aiemmin julistettu aate unohtuu.
Ainoa ajateltavissa oleva pikainen tapa maito-ongelman ratkaisuksi on tuotantoeläinmäärän pienentäminen. EU:n alueella on n.30 miljoonaa lehmää ja jotta maitotuotanto saataisiin kannattavalle tasolle, pitäisi ainakin 1,5 miljoonaa nautaa pistää teuraaksi. Tämä vastaa 5 % nykyisestä eläinmäärästä.
Ilmeisesti teuraseläimistä tullaan ehdottamaan tapporahaa, joka olisi 400…500 euroa per elikko. Tämän jälkeen tietysti kysytään, että kuka maksaa. EU:n maatalousbudjetissa maatalouteen varatussa summassa varmaan tuollainen 750 miljoonaa euroa voidaan ottaa. Lisäbudjettiin (kansallinen tuki) ei tässä keississä saa suostua, sillä ylituotanto on maatalouden itsensä ahneuksissaan kehittämä ilmiö.
Eläinmäärän alentaminen ei välttämättä pitkällä tähtäimellä ratkaise asiaa, koska se ei poista ahneutta, jonka seurauksena maitomäärä kuitenkin taas kasvaisi. Näyttää vähän siltä, ettei ongelmaan ole muuta ratkaisua kuin pahalta kuulostava suunnitelmatalous – eli litramääräiset tuotantokiintiöt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikä minun päänsärky soita sille LEILIMINISTERI S-L ANTTILALLE JA KERRO ETTÄ LAITTAA NÄNNIT TUKKOON
-
Kylläpä on oltu vaitonaisia koko päivän kun piti ottaa kantaa kepun ydinkannattajien aiheuttamaan yhteiskunnalliseen ylituotanto-ongelmaan. Mitään sanottavaa ei tunnu olevan ”maatalousneuvoksella”, ei ”suurtilallisella” joka on luovuttanut takametsänsä luonnonsuojeluun niin ettei sieltä oksaakaan taiteta, ei kotitilallaan perunapalstaa pitävällä ”palstatietäjällä” joka haikailee kepuaiheiden perään, ei lypsykoneiden putkituksiin erikoistuneella ”putkimiehellä” ei niin sitten yhdelläkään saittikepulla.
Osavastaus saatiin kuulla illan ajankohtaisohjelmassa, kun kepujärjestön edustajan suulla annettiin ymmärtää, että maidon tuottajahintaa saadaan ylös kansallisella maidon lisätuotantotuella. Siis kaikkien entisten tukien lisäksi aiotaan taas käydä veronmaksajien kukkarolla. On se törkeää kun itse aiheutettuun ongelmaan – ylituotanto – haetaan taas kerran ”vanhan hyvän ajan” mallista ratkaisua.
Maidon tuottajahinta nousee, kun tuotanto supistetaan kysyntää vastaavaksi. Eikö se näin markkinataloudessa mene? Näyttää siltä että maatalous meillä mallina edustaa naapurissa kaatunutta kollektiivitaloutta, jossa hinnat määrättiin keskusjohdon taholta.
Minullakin on vaatimus
Suomeen tulee perustaa Ruuvi ja mutteriministeriö. Ministeriön tehtävänä on organisoida ruuvi ja mutterituotannon keräys ja jälleenmarkkinointi. Aion perustaa autotalliini mutterisorvaamon, joka erikoistuu 12 mm metrisiin normaalimuttereihin. Kun olen saanut valmiiksi, sanotaan vaikka 10 ämpärillistä muttereita, soitan Ruuvi ja mutteriministeriöön jonka organisoima keräysauto käy hakemassa portin pieleen nostamani mutteriämpärit. Saan jokaisesta mutterista 60 % siitä hinnasta millä K-rauta myy muttereita vähittäisasiakkailleen. Ministeriön asia on ”hävittää” tavalla tai toisella työni tulokset. Kun ministeriö kuluu valtionhallinnon alaisuuteen, on sillä aina budjettirahaa maksaa minulle, joten ei huolta.
Vaurastuttuani hankin automaattisorvin, joka moninkertaistaa tuotannon ja kohta pihaani parkkeeraa naapurien kateellisten katseiden saattamana uudenkarhea ”tähtinokka” - Mersu. Sekös minua huvittaa, kun ei tarvitse huolta kantaa markkinoista ja hintakin on aina sopivalla kannattavalla tasolla.
Todellisuudessa maidon ylituotantokysymys on vakava ongelma, eikä sitä saa ”Mutteriministeriö” mallina ratkaista.
Hetken jo toivoin, että me kaupunkien vähävaraiset voisimme sika-nauta-jauhelihan sijaan lähitulevaisuudessa ostaa kotimaista naudanpaistia. Tuon toiveen pyrkii kepu nyt kaikin voimin torppaamaan.