kriisi apu heh!

Kiva tapella tietokoneen kanssa masennuksessa ja väsymyksessä. yritin jopa hakeutua kriisi palveluun mutta siel niin paljon kaikkea hae lupa hae lupa, ettei mun väsyny pää niitä enään ymmärrä.

Tosin hokasin et jos siitä selviän en kai ole avun tai kuuntelun tarpeessa.

Olen menettänyt elämän haluni, toivoni ja kohta lähes kaiken enkä tiedä enään mitä tehdä...
Olen yrittänyt nousta ja aloittaa alusta kokonaan mutta, se toi mukanaan uusia ongelmia. Loppupeleistä menetän kohta työni ja kokoitsekunnioituksenkin.
Apua nykyään on turhaa hakea, kun joka puolella on jonoja ja sosiaalikeskuksen ovessakin lappu, olemme lomalla heinäkuun.

Olen vielä kahden lpsen äiti joka yrittää eteenpäin mutta mistään ei ole mitään apua. jokainen yritykseni on tuhoon tuomittu.

Tekisi mieli oikeasti vain luovuttaa, kyyneleet ovat jo todellisia, ahdistus oksettava ja rintaa pistävä. anoreksia kohta todellinen kun ei pysty edes nielemään. luulin et kun saan olla yksin hetken että olo vois helpottaa mutta ei se vaan pahentaa. kun olis oikeesti ihminen jolle puhua. turha toivo.
4124
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

täytyy saada, ja varsinkin, kun siihen on pakottava tarve.
En tiedä, millaisia ongelmia sinulla on, mutta, jos esim. sinulla on taloudellisia vaikeuksia, voisitko käydä seurakunnalta kysymässä rahallista apua?
Täälläpäin ainakin lapsiperheitä tuetaan, jos eivät rahat riitä.
Mielenterveysongelmiin luulisi saavan apua, jos itsestä tuntuu sellaiselta, ettei vain jaksa. Eikö asuinpaikkasi lähistöllä ole terveyskeskusta, mielenterveystoimistoa, psykiatrian poliklinikkaa-jos on, kyllä näistä palveluista pitäisi herua sinulle apua.
Onhan se todella raskasta, varsinkin kun tuntuu, että jokainen asia tuntuu menevän mönkään.
Oletko ylirasittunut/stressaantunut, ja eikö sinulla ihmistä, joka ojentaisi auttavan kätensä? Onko sinulla lääkitystä, ja jos on niin, eikö näistä ole ollut apua? Pitäisikö sekin puoli tarkastaa lääkärin kanssa.

Äänestä

tuo vastoinkäymisiä! Onko joku sanonut, että elämä on helppoa!

Osaat sentään itkeä. Se helpottaa stressiä. (Monethan eivät pysty itkemäänkään.)

Äänestä

Minua on auttanut masennuksestani toipumisessa se, että olen pyrkinyt seliviämään noista käytännön hommista kuten tuo lupahakemuskin on.
Tiedän kuinka vaikeaa se on. Kun ei jaksaisi.
Siitä saa kuitenkin uskomattomasti voimaa, kun saa jonkun pienenkin asian hoidettua, pois päiväjärjestykseksestä ja löytää itsestään piileviä voimia.
Vähitellen huomaa, että jaksaakin hivenen enemmän ja enemmän!!

Voimia sulle!
Kirjoita tänne, jos ei muuta foorumia löydy!
Pidä huolta itsestäsi, älä vaadi liikaa itseltäsi.

Äänestä
  • onhan tuo koettu , ettei elämä helppoo ole. en ole lapsuudessakaa pumpulipilvissä eläny enkä osaa niistä myöskää haaveilla.

    Joskus sitä yrittää aloittaa aina et ei se mitää tästäki noustaa, kuten olen sen ennenkin tehnyt. Jotenkin tuntuu tää nyt vain junnaavan ja heittävän lisää kuraa , sekä ahdistuksen kasvavan.

    Mulla on kavereita ja ystäviä mutta aina ei niitäkään voi stressaa masis puheilla. neki pian sairastuu itse kun ovat kokoajan huolissaan mun jaksamisesta.

    mä yritän näin sinnitellä, et kirjoitan tänne. ja puhu ihmisten kanssa ja jaan muidenkin masennus taipuvaisten kanssa tuntojani. kyllä sekin oikeestaa jeesaa.

    Lääkityksestä on mun kohdalla ollut todellakin huonoja kokemuksia ja työnitakia en voi olla sillein tokkurassakaa. Aion kuitenkin taistella työni takia tai pitää itseni edes työssä jollain tapaa. pitää ajatuksia poissa masennuksesta. onhan siitäki varoitettu että voi käydä pahemmin tai tila syventyä jollei ota sitä ratkaisevaa sairaslomaa ja yritä mielummin parantaa itsensä. tiedä häntä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


elämän halu kirjoitti:

Kiva tapella tietokoneen kanssa masennuksessa ja väsymyksessä. yritin jopa hakeutua kriisi palveluun mutta siel niin paljon kaikkea hae lupa hae lupa, ettei mun väsyny pää niitä enään ymmärrä.

Tosin hokasin et jos siitä selviän en kai ole avun tai kuuntelun tarpeessa.

Olen menettänyt elämän haluni, toivoni ja kohta lähes kaiken enkä tiedä enään mitä tehdä...
Olen yrittänyt nousta ja aloittaa alusta kokonaan mutta, se toi mukanaan uusia ongelmia. Loppupeleistä menetän kohta työni ja kokoitsekunnioituksenkin.
Apua nykyään on turhaa hakea, kun joka puolella on jonoja ja sosiaalikeskuksen ovessakin lappu, olemme lomalla heinäkuun.

Olen vielä kahden lpsen äiti joka yrittää eteenpäin mutta mistään ei ole mitään apua. jokainen yritykseni on tuhoon tuomittu.

Tekisi mieli oikeasti vain luovuttaa, kyyneleet ovat jo todellisia, ahdistus oksettava ja rintaa pistävä. anoreksia kohta todellinen kun ei pysty edes nielemään. luulin et kun saan olla yksin hetken että olo vois helpottaa mutta ei se vaan pahentaa. kun olis oikeesti ihminen jolle puhua. turha toivo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu