Yritin jo eilen kertoa sinulle, miltä tämä kaikki minusta tuntuu. Tätä tekstiä et varmaan koskaan löydä ja ehkä on parempi niin.
Haluaisin todella vielä pelastaa juttumme ennen kuin kaikki valuu käsistämme. Ehkä olen jo myöhässä. Ehkä tätä ei vain voi pelastaa. Ehkä en olekaan sinulle oikea. Ehkä vain onnistuin pilaamaan loputkin mahdollisuudet.
Hetken olin jo niin onnellinen, kun löysin sinut. Kerrankin joku tuntui olevan kiinnostunut ja sinusta taas löysin koko ajan vain lisää ihania, upeita, hellyyttäviä ja söpöjä piirteitä. Unelmoin päivittäin, että voisimme olla yhdessä jotain enemmän.
Välitän sinusta vieläkin ihan älyttömän paljon. Kunpa olisin se, joka voisi tehdä sinut onnelliseksi. En muuttaisi yhtään piirrettäsi toisenlaiseksi, en pienintäkään. Juuri tuollaisena vähän hassunakin persoonana olet niin mahdottoman ihana. Haluan aina tukea ja kannustaa sinua kaikessa, se vain tuntuu niin luonnolliselta.
Joskus kaikki vain tuntuu niin vaikealta. Elän liikaa huomisessa. Mietin, mitä voisimme olla joskus tulevaisuudessa jos vaikka saisinkin sinut. Niin, milloin tulevaisuudessa? Hyvällä tuurilla joskus monen vuoden kuluttua. Silti tuntuu, että jaksaisin odottaa sinua vaikka miten kauan; olet niin ihanan uniikki, ei missään ole toista samanlaista.
Mutta tiedän, ettet sinä ehkä jaksaisi odottaa monta vuotta minua vain sen ajatuksen kanssa, että meistä saattaisi joskus tulla jotain. En varmaan ole sinulle samalla tavalla ainutlaatuinen kuin sinä minulle. Voisin ehkä tarjota sinulle hellyyttä, aitoa välittämistä, tukea, ehdotonta arvostusta ja paljon muutakin mutta mitä se merkitsee, jos en olekaan ihmisenä kiinnostava? Sinä joskus pelkäsit, ettet olisi minulle riittävän hyvä. Sehän on kaikkea muuta kuin totta. Minä pelkään, etten voi olla sinulle tarpeeksi. Onko se sitten totta?
Pelkään niin paljon menettäväni sinut. En edes tiedä miten selviäisin siitä, en todellakaan tiedä. En voisi etsiä toista, koska pelkäisin liikaa uutta menettämistä. Enkä tiedä kenet voisin enää haluta, jos vain vertaisin kaikkia sinuun. Ehkä joudun vain menemään takaisin sateeseen, yksin. Ei tämä ole minun maailmani.
Mietin sinua aina.
Haluaisin todella vielä pelastaa juttumme ennen kuin kaikki valuu käsistämme. Ehkä olen jo myöhässä. Ehkä tätä ei vain voi pelastaa. Ehkä en olekaan sinulle oikea. Ehkä vain onnistuin pilaamaan loputkin mahdollisuudet.
Hetken olin jo niin onnellinen, kun löysin sinut. Kerrankin joku tuntui olevan kiinnostunut ja sinusta taas löysin koko ajan vain lisää ihania, upeita, hellyyttäviä ja söpöjä piirteitä. Unelmoin päivittäin, että voisimme olla yhdessä jotain enemmän.
Välitän sinusta vieläkin ihan älyttömän paljon. Kunpa olisin se, joka voisi tehdä sinut onnelliseksi. En muuttaisi yhtään piirrettäsi toisenlaiseksi, en pienintäkään. Juuri tuollaisena vähän hassunakin persoonana olet niin mahdottoman ihana. Haluan aina tukea ja kannustaa sinua kaikessa, se vain tuntuu niin luonnolliselta.
Joskus kaikki vain tuntuu niin vaikealta. Elän liikaa huomisessa. Mietin, mitä voisimme olla joskus tulevaisuudessa jos vaikka saisinkin sinut. Niin, milloin tulevaisuudessa? Hyvällä tuurilla joskus monen vuoden kuluttua. Silti tuntuu, että jaksaisin odottaa sinua vaikka miten kauan; olet niin ihanan uniikki, ei missään ole toista samanlaista.
Mutta tiedän, ettet sinä ehkä jaksaisi odottaa monta vuotta minua vain sen ajatuksen kanssa, että meistä saattaisi joskus tulla jotain. En varmaan ole sinulle samalla tavalla ainutlaatuinen kuin sinä minulle. Voisin ehkä tarjota sinulle hellyyttä, aitoa välittämistä, tukea, ehdotonta arvostusta ja paljon muutakin mutta mitä se merkitsee, jos en olekaan ihmisenä kiinnostava? Sinä joskus pelkäsit, ettet olisi minulle riittävän hyvä. Sehän on kaikkea muuta kuin totta. Minä pelkään, etten voi olla sinulle tarpeeksi. Onko se sitten totta?
Pelkään niin paljon menettäväni sinut. En edes tiedä miten selviäisin siitä, en todellakaan tiedä. En voisi etsiä toista, koska pelkäisin liikaa uutta menettämistä. Enkä tiedä kenet voisin enää haluta, jos vain vertaisin kaikkia sinuun. Ehkä joudun vain menemään takaisin sateeseen, yksin. Ei tämä ole minun maailmani.
Mietin sinua aina.
Vastaukset 10
Vanhimmat
varmasti tärkeä ja merkittävä ihminen, koska kirjoitit hänestä noin upean mutta kaihoisan viestin. sinun pitää ehdottomasti kertoa kaikki tuo hänelle, älä luovuta yrittämättä. Kukaan ihminen ei ole varmasti niin ajattelematon ettei tuntisi jotain tuollaisen kuultuaan. Ajattele että voit todellakin saada sen aarteen joka on sinun ulottuvilla. Mieti onko hän paljastanut tunteitaan sinulle jotenkin, joskus. Jos näin on tapahtunut, niin silloin tunteesi ei voi olla yksipuoliset. Ajattele jos hänkin kaipaa kaikkea tuota mitä itsekin tahdot ja haluat ja varmaan kaipaakin, mutta ei jostain syystä voi sitä sinulle kertoa. Et ole yksin ajatuksinesi, sillä minulla on samanlaisia tuntemuksia erästä ihmistä kohtaan, mutta en voi niitä hänelle kertoa kasvotusten, koska en häntä näe. Ole rohkea, kerro tuo tuntemuksesi hänelle. Sydämesi kärsii jos pidät sen sisälläsi. Onnea ja rohkeutta sinulle.
Ei ollut tarkoitukseni pyytää apua, kun tiedän itse tilanteen parhaiten ja tarkemmin kuin tuo teksti kertoo. Oli vain pakko jotenkin päästä purkamaan mieltään.
Tiedän, että hänellä on ollut tunteita minua kohtaan, mutta tiedän myös, että hän on alkanut epäröimään. Hän myös tietää minun tunteistani, mutta en tiedä ymmärtääkö hän miten paljon todella häntä tarvitsen. Pelkään myös hänen perääntyvän vain entisestään, jos kertoisin hänelle noin paljon. Luovuttanut en tietenkään ole.
on niin suuresti tunteita ettei hän tiedä miten...
tuota viestiä tiedän kyllä ihan varmasti ettet ole juuri se J jota minä ajattelen. Terveisin se M joka ei tuollaista hölynpölyä edes lue. ;)
Mä ajattelen mun J:tä aina...niitä ihania hetkiä jolloin vain pidettiin kädestä ja nojasimme toisiimme.... voi kun olilit mun J...
Harmi ettei se ole mahdollistakaan..
Todella kaunista ja herkkää.. Ja kuulostaa hieman tutulta.. Mutta mitäs siinä häviää jos otat siihen sinun henkilöön yhteyttä.. Ainakin saat varmuuden.. :)
Kaunista! Meneekö tämä naiselle vai miehelle? Älä vaan luovuta!
Jos vain olisit Jyrkini, olisin onnellinen noista sanoista. Vaikka eivät kai mitkään sanat voi tätä mahdotonta tilannetta muuttaa.
Ehkä ensi elämässä...
Mitä siitä nyt on on. Viimeeksi kuullut susta jotain kesäkuun alussa ennen, kun jäin lomille.
Tulit elämääni ihan puun takaa ja kuten olen sulle sanonut, ihan kun joku elämää suurempi olisi tosiaan kertonut, että vaikka mulla olis kuinka paska olo hyvänsä on tällä elämällä vielä jotain tarjottavana - ei vaan saa luovuttaa.
Tää loma-aika on ollut aikalailla vuoristorataa ja itsetutkiskelun aikaa. Olen todella huomannut olevani nykyisessä elämässäni/parisuhteessa lähinnä statistina, enkä todellakaan ole tyytyväinen tähän tilanteeseen. Olen katkera (jopa hyvin sisältä vihainen) asioista, joita olen käynyt viimeisen 10 vuoden aikan läpi. En ole se iloinen ja avoin ihminen, jota olen, kun olen yksikseni tai yksin ystävien seurassa. Suoraan sanottuna, en pidä siitä minusta joka peilistä katsoo takaisin. Tämän taakan kantaminen käy psyykkeelle ja jaksamiselle. Ja yksi tietty ihminen heittelee kapuloita rattaisiin ja manipuloi minkä kerkeää, vaikka olen sanonut, että tuo käytös on erittäin tuhoista ja ettei tekemänsä asiat todellakaan paranna/helpota mun oloa yhtään.
Tarttis tehrä jotain? Kyyyyl helvetis. Totesin, että kukapa sen kissan hännän nostaa, jollei kissa itse. En usko, että kukaan voi todella olla onnellinen kenenkään kanssa, ellei ole ensin onnellinen itsensä kanssa. Paljon asiaa on pienellä päällä käsiteltävänä ja pohdittavana, mutta usko ystäväni, se kannattaa.
Olet ollut mukana matkoillani ja olen miettinut sua paljon... Olet motivoiva voima tässä prosessissa. Ehkäpä/Toivottavasti se vaiennut keskusteluyhteys aukeaa jälleen syksyllä...
*halit*
--- M ---