Masentunut vai hullu?

Kukaan ei varmasti ole täysin tyytyväinen itseensä...
Toivon että tulet sinuksi itsesi kanssa ja hyväksyt ulkonäkösi. :)
Pidä hauskaa ja tee ystäviä se auttaa etiäppäi :)
Tsemppii!

Ulkonäköä voi aina muutella, esim. piilolinsseillä, hiusten värjäyksellä, meikeillä, uusi tukkamalli, ripsipermanentti, leikkaukset...
Ei tarvitsekaan olla tyytyväinen itseensä, aina voi muokata naamaa. Jo hiusten värjääminen räväkällä värillä piristää kummasti, ja vielä kun leikkaa jonkun ihanan mallisen tukan, se muuttaa jo ulkonäköä paljon. Jos vihaa silmien väriä, voi hankkia värilliset piilolinssit ja erilaiset silmälasit saa kasvot näyttämään ihan erilaisille.
Meikillä saa myös ihmeitä aikaan!
Sama koskee pukeutumista! Jos on vaikka rumat varpaat, ei niitä tarvitse esitellä, aina voi pitää hauskoja sukkia jalassa ja jos on hörökorvat, leikkauta hyvä malli hiuksiin joka peittää ne... Pukeutuminen muuttaa myös paljon ulkonäköä. Kokeile eri tyylejä, varmasti löydät itsestäsi ihania piirteitä!

Hei!

Ulkonäköhän on vain osa ihmistä. Oleellisempaa on se, miten olemme, käyttäydymme ja kohtelemme itseämme ja toisiamme.

Oletko harkinnut, kannattaisiko keskustella jonkun, esim psykiatrin kanssa ulkonäköongelmasta, jos se masentaa noin paljon? Ellet pysty vanhempiesi tai ystäviesi kanssa tätä pohtimaan? Mun mielestäni on epätavallista, jos ulkonäkö noin kovasti vaivaa, vaikka olet jo 24 v.

Onhan sinussa suurin osaa muuta, kuin ulkonäköä. En oikein usko, että tilanne paranee, jos alat vielä enemmän satsata ulkonäköösi kampauksin tai meikein yms ulkonaisella. Päinvastoin, luulen että se pahentaa oloasi. Sisäinen kauneus on ratkaisevampaa. Olisi hyödyllisempää mielestäni pyrkiä tutustumaan siihen sisäisempään olemukseensa, kuin kiinnittää yhtään enempää huomiota ulkoiseen puoleen.

ja kaipa kohtuuton kehonkuvan vääristyminen ja itseinho voi olla psykoottistasoista. Joillakuilla on syvässä masennuksessa epäluuloisuutta muiden suhtautumisesta - saatetaan väittää, että se sairaus näkyy, ihmiset näkee, ihmiset syrjii tai inhoo, että on ihan kauheen näkönen tms. harhaluuloisuutta lähestyvää ajattelua.

Onko sinulla jotain ongelmia ollut isäsi kanssa? Alkoholismia, hyväksikäyttöä tai jtn muuta?
Vihasi kuulostaa perin oudolta minusta jos mitään isä-ongelmaa ei ole...

Taidat olla pahasti masentunut. Ulkonäkö on varsinkin nuorilla kovin suuri kysymysmerkki. Itsekin vielä varsin nuorena 23 -vuotiaana koen ulkonäön usein ongelmana, varsinkin jos on masennuskausi menossa. Eikä asiaa juuri helpota harvinaisen syndrooman aiheuttama lievä epäsymmetria kasvoissa. Herää usein kysymyksiä miten ihmiset suhtautuvat ulkonäkööni ja tuntuu että ihmiset tuijottaa. Tiedän asian kuitenkin olevan monimutkaisempi. Luulen olevani keskipisteenä esimerkiksi kaupassa ollessani ja iskee paniikki, mutta asiaa tarkemmin miettiessäni tajuan, että en ole sen kummemmin keskipisteenä kuin kukaan muukaan. Alan usein miettimään että mitenköhän monella muulla on samanlainen olo sillä hetkellä siinä samassa paikassa jossa ahdistus alkaa painamaan. Luultavasti harva huomioi minua sen enempää kuin minä heitä.

Joku sanoikin, että kannattaa kohentaa ulkonäköään parempaan suuntaan. Itseluottamusta tuskin nostaa jos kulkee rytkyissä pisin kaupunkia. Siistit kuteet päälle niin se nostaa jo paljon pointseja muiden silmissä. Urheilun aloittaminen on usein kynnyskysymys monelle, mutta kun tulokset alkaa näkymään on fiilis mitä ihanin ja kyllä sitä itsekin katsoo hyväkroppaisia naisia (ja miksei miehiäkin) erilailla ns. silmä lepää kun katselee. Vaikka se fyysinen olomuoto ei paljoa kerrokkaan itse ihmisestä on se kuitenkin ensimmäinen asia jonka kanssaihmiset sinussa näkevät ja ennen kaikkea itselle tulee hyväolo kun on laittaitunut edes vähäsen.

En pidä sinua tyhmänä. Olet vain hukassa itsesi kanssa kuten kovin moni muukin tässä maailmassa.