Onko moni täällä tehnyt niin, että on hylännyt saamansa yliopistopaikan? Jos on, niin haluaisin kuulla että miksi et ottanut paikkaa vastaan, oletko koskaan katunut päätöstäsi? Tai oletko hylännyt ensin paikan ja hakenut myöhemmin uudestaa samaan paikkaan?
Itselläni on nyt vaikea tilanne, kun harkitsen etten ota paikkaa vastaan, mutta pelkään katuvani tekoa joskus tulevaisuudessa. Toisaalta tällä hetkellä ei oikein tunnu oikealta myöskään se jos ottaisin paikan!
Itselläni on nyt vaikea tilanne, kun harkitsen etten ota paikkaa vastaan, mutta pelkään katuvani tekoa joskus tulevaisuudessa. Toisaalta tällä hetkellä ei oikein tunnu oikealta myöskään se jos ottaisin paikan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mieti siltä kannalta miten helppoa/vaikeaa sinulle on se paikka saada. Koska jos myöhemmin tulet siihen tulokseen että haluatkin sielä opiskella ja et enää onnistukaan valinnassa, niin silloinhan se korpeaa ankarasti.
Typerä otsikko, mutta sinuna ottaisin paikan vastaan enkä jäisi enää pohtimaan asiaa. Jos aloitat opiskelut ,voit aina vaihtaa tai keskeyttää ym., mutta jos et edes kokeile, niin sitten ainakin kaduttaa myöhemmin.
Kirjoitan nyt ihan omasta kokemuksesta, koska itsekin pähkäilin vielä vähän aikaa sitten, otanko paikan vai en. Yliopisto on noin 400 km päässä asuinpaikastani ja tietysti piti päättää muuttaa toiseen kaupunkiin. Kohti tuntematonta olen nyt menossa. En tunne ketään uudelta paikalta saati tiedä vielä pidänkö itse opiskelusta. Olisi kuitenkin jäänyt harmittamaan, jos olisin hylännyt paikan ja mennyt lähellä olevaan amk:hon. Kaikki tututkin olivat aika yllättyneitä, kun sanoin lähteväni opintojen perässä muualle.
Niinhän se kuitenkin on, että eniten kadumme elämässä asioita, joita emme tehneet, emmekä niitä, joita teimme.
Olen itsekin miettinyt monet kerrat, otanko opiskelupaikan vastaan. Aina olen ottanut ja onneksi niitä paikkoja en ole saanut, jotka olisivat olleet totaalisen vääriä.
Sinun ratkaisusi riippuu paljolti siitä, miksi asiaa ylipäänsä pohdit. Onko tiedossa mieluisampi opiskelupaikka vai kenties työpaikka, matka maailman ympäri tms.? Yliopistopaikka ei ole arvo sinänsä, enkä minä ainakaan koe, että sen jättämättä ottaminen olisi elämän suurin virhe kenellekään. Tietyille aloille on helppo päästä, jos on hyvä todistus. Yliopisto kuitenkin tarjoaa sellaisia asioita, joita ei muualta saa. Opiskelu on vapaata, sivuaineet saa itse valita, voi opiskella paljon vieraita kieliä, lähteä vaihtoon jne. Jos ala tuntuu väärältä, voi pääainetta vuoden päästä vaihtaa.
Mun tilanne on vähän monimutkainen. On toinenkin opiskelupaikka tiedossa yliopiston lisäksi, mutta lisäksi myös eräs kolmaskin suunta houkuttaa tässä vaiheessa elämää todella vahvasti (ei liity opiskeluun). Olen pohtinut tätä nyt jo pitkään eikä tästä oikein pääse yli eikä ympäri. Mulle ei yliopistoon meno ole mikään selviö, vaikka monihan tässä vaiheessa varmaan ei edes harkitsisi amk-paikan ottamista yliopistopaikan sijaan. Mä en halua valita yliopistoa vaan koska se on yliopisto, mun mielestä se ei ole mitenkään amk:ta parempi vaihtoehto. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa, enkä tosiaan ole tässä tähänkään mennessä uskaltanut päättää mitään, koska pelkään että teen virheen ja kadun sitä joka tapauksessa, tein miten tein.
"Niinhän se kuitenkin on, että eniten kadumme elämässä asioita, joita emme tehneet, emmekä niitä, joita teimme."
Nimenomaan. Mutta tässä tapauksessa on niin, että mikäli valitsisin yliopiston, joutuisin luopumaan asiasta josta olen haaveillut jo kauan. Katuisin sitä etten tehnyt tiettyjä asioita, koska en voi saada molempia. Toisaalta taas sekin on hyvinkin mahdollista että jos en hyväksy yliopistopaikkaani nyt, niin kadun sitäkin joskus tulevaisuudessa.
Amk-paikan suhteen taas tilanne on se, että pystyisin saamaan samaan aikaan sekä opiskelupaikan että kolmannen vaihtoehdon. Unelmatilanne siis sinällään. Mutta tässäkin tapauksessa mieltä saattaa jäädä jäytämään se aikoinaan hylätty opiskelupaikka. Tai sitten ei, voi olla etten katuisi sitä ikinä. Mutta tässä asiassa vaan en haluaisi valita väärin. Toisaalta tuntuu että valitsin miten päin tahansa, se on väärin silti.
Onko se kolmas houkutin sitten kokonaan poissuljettu, jos otat vastaan paikan yliopistossa? Mitä jos kokeilet ensin yliopistoa ja jos se onkin huono juttu, haet seuraavana vuonna amk:hon? (Olettaen, että viimeksi mainittuun on sinun papereillasi kenties helpompi päästä.)
Voin kertoa omasta tilanteestani sen verran, että halusin aina yliopistoon. Kun sain paikan poikaystäväni varoitteli, että se saattaa johtaa eroon. Olin kuitenkin unelmoinut myös naimisiin menosta ja lapsesta jo pidemmän aikaa. Lähdin silti, ero tuli muutama kuukausi myöhemmin, ja nyt vuosien jälkeen edelleen sinkkuna... Olen erittäin onnellinen siitä, että otin paikan vastaan, sillä tiedän että olisin jäänyt paitsi paljosta. Perheen ehtii perustaa myöhemmin, nuorena pitää elää rohkeasti.
Ikävä kyllä kukaan muu ei voi päättää puolestasi. Mutta sen verran vinkkiä, että esim. muutoksen tuoman pelon ja epävarmuuden takia ei kannata valita helpointa vaihtoehtoa. Jos valinta osoittautuu vääräksi, voit aina korjata tilanteen vuoden kuluttua. Ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikesta kokemuksesta on kuitenkin hyötyä. :)
Hylkäsin kauppatieteellisen, oikeustieteellisen ja lääketieteellisen paikat. Hain 2. asteen koulutukseen autonasentajaksi;)
Olipa tylsä trollaus.
Oliko viestin tarkoitus nyt jotenkin vähätellä 2. asteen autonasentajien koulutusta? Ei kuule lääkikset, oikikset tai kauppikset ole tie onneen sellaiselle ketä ne ei oikeasti kiinnosta. Ymmärtäkää ihmiset se tosiasia, että jokaisella on hyväksyttävää olla omanlaisensa tavoitteet, eikä mikään niistä ole toistaan huonompi. Jokaista tarvitaan! Mun mielestä on ällöttävän ylimielistä vitsailla tuolla tavalla (jos nyt kyseessä tosiaan on huono trolli).