Mitta on niin täysi tällä hetkellä. Hirvittävä stressi duunissa, ja lomat vasta edessä päin. Ylitöitä tulee tehtyä jatkuvasti (pieni firma missä olen töissä). Pidän työstäni, mutta välillä tuntuu ettei minulla ole omaa elämää - itse välillä vitsailen duunissa, että joudanhan minä, kun ei ole sitä omaa elämää. No omaan elämään kuuluu aikuisia opiskelemaan lähteviä nuoria, mies joka tekee komennustöitä ja perheen "elukat", jotka ovat minun sielunhoitajiani.
Oma elämä on jatkuvaa kinastelua nuorten (aikuisten iältään) kanssa rahasta, autosta polttoaineesta, festarikuluista, sotkuisesta huushollista, kotitöistä (kyllä ne niitä tekee...) jne. Miehen kanssa kiistellään hänen nukkumisestaan (suurimman osan aikaa kotona nukkuu, kun tulee raskaan työviikon jälkeen kotiin), välillä kotitöistä, kaupalla käynneistä, siitä että riitelee nuorten kanssa, autoista, polttoaineesta, laskuista, hänen rahankäytöstään ja siitä kun raha ei riitä - yleensä kiistellään välillä mistä vaan.
V.... että oon väsynyt tähän kaikkeen tällä hetkellä...välillä vaan jaksan paremmin tätä kaikkea. Onko tässä elämässä mitään mieltä...vai onko tämä sitä elämää mitä muissakin perheissä on?
Oma elämä on jatkuvaa kinastelua nuorten (aikuisten iältään) kanssa rahasta, autosta polttoaineesta, festarikuluista, sotkuisesta huushollista, kotitöistä (kyllä ne niitä tekee...) jne. Miehen kanssa kiistellään hänen nukkumisestaan (suurimman osan aikaa kotona nukkuu, kun tulee raskaan työviikon jälkeen kotiin), välillä kotitöistä, kaupalla käynneistä, siitä että riitelee nuorten kanssa, autoista, polttoaineesta, laskuista, hänen rahankäytöstään ja siitä kun raha ei riitä - yleensä kiistellään välillä mistä vaan.
V.... että oon väsynyt tähän kaikkeen tällä hetkellä...välillä vaan jaksan paremmin tätä kaikkea. Onko tässä elämässä mitään mieltä...vai onko tämä sitä elämää mitä muissakin perheissä on?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäisenä lopeta heti ja nyt aikuisten ihmisten holhous. Aikuisten, myös omien lasten, velvollisuus on elättää itse itsensä.
Toisekseen lakkaa huolehtimasta siitä miehestäsi. Anna sen olla. Jos ei käy kaupassa, niin älä osta ruokaa, älä siivoa hänen puolestaan, älä anna rahaa, mutta anna hänen olla. Ei ihmisiä pidä yrittää muuttaa. Muutat vain omaa käyttäytymistäsi, niin se pakottaa muutkin muuttamaan toimintaansa.
Lue tuolta, mitä siitä tulee, kun äiti holhoaa aikuisia lapsiaan.
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1713059
Kiitti...nuoret eivät ole poikia, ja käyvät töissä - lukioaikanakin kävivät - jo 13 v. lähtien; opiskelemaankin ovat lähdössä, siis ongelma ei ole se. Toiseksi näiden asioiden kanssa olen työssäni tekemisissä - ja paljon isompien ja vaikeimpien - joten holhoa en edes ukkoa. Ammatillista tietoa siis löytyy, eikä se tarkoita sitä, että "suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Kiitos kuitenkin.
Mutta jos joku on samalla aaltopituudella siitä mitä minä tarkoitan, niin kertokaa onko tämä sitä elämää... Täytyy lähteä duuniin...saattaa olla, että illalla tulen sitten jälleen innosta puhkuen kotiin...tai sittn en.