tunteitteni kanssa vaikeuksiin, sillä jotenkin tuntuu, ettei mua ole ymmärretty ja siksi taistelen niiden kanssa, oletko ymmärtänyt minun tehneen sinulle vääryyttä. Mua on haukuttu kaikesta, en tiedä, kuinka jaksan tätä tyhmyyttä. En usko, että olisin ainut sinulle ja siksi en usko minkään onnistuvan kohdallamme, kun haluat lähteä heti lohtua hakemaan muualta, se ei ole mun elämän tarkoitus olla vain tarvitaessa sun käytettävissä.
Sait minut tuntemaan hellyyttä
olen joutunut
1485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vuoksi. Eikös se tee meistä ihmisiä? Tunteet ajavat toista tekemään väärin, ei uskota, että toinen välittää tarpeeksi, tai toinen ei näytä välittävänsä.
Joskus ihmettelee ihmisten toimia, omiaankin on elämässään joskus ihmetellyt. Oppia sekin vaan on elämänkoulussa, itsensäkin ymmärtäminen.
Et halua uskoa toiseen ihmiseen etkä ihmissuhteen onnistumiseen. Voisiko elämässä uskoa mihinkään pysyvään, eihän elämä itsekään anna takeita mistään. Jokainen meistä voi olla poissa huomenna, onneksi emme itse sitä tiedä. Ei siltikään tarvitse luopua elämästä, tai olla uskomatta toiseen ihmiseen. Jos toisesta ihmisestä välittää, miksi hän olisi vain käyttöesine. Miksi ei ennemmin uskoisi ihmisten kykenevän selvittämään ongelmansa, ennenkuin tarvitsee hakea lohtua muualta. Jos on molemminpuolinen rakkaus, vakaa tahto saada ihmissuhde onnistumaan ja keskusteluyhteys toimii, onnistumismahdollisuus on olemassa. Usein vain nuo kaksi viimeistä puuttuvat ja pelkästään rakastamalla ei ehkä onnistutakaan ihmissuhteen säilyttämisessä.