Masennuslääkkeistä kieltäytyminen

Minulle sanottiin jokunen vuosi sitten, ettei kela hyväksy ja maksa korvauksia sairauslomasta jos en 'hoida' itseäni lääkkeillä. No jatkoin valehtelemalla, että söin. Ei ne sentään tullu kotiin kattoo joka aamu.

Yleinen käytäntö kai tuntuu olevan, että kun kerran saa masennusdiagnoosin niin masennuslääkitystä tuputetaan vuosikausia. En sitten tiedä johtuuko siitä, että osaamaton TK lääkäri haluaa ikäänkuin pestä kätensä, jos suosittelee potilasta lopettamaan lääkityksen ja tämä sitten ottaa hengen itseltään.

Ei laki kiellä lopettamasta lääkkeiden ottamista. Syöpäpotilaskin saa kieltäytyä hoidosta, jos niin itse haluaa.

Masennuksen itse kokeneena voin sanoa, että aikoinaan suhtauduin hyvinkin ylioptimistisesti omaan paranemiseeni ja haistatit pitkät vuoden sairaslomalle ja palasin töihin. Paranemisprosessi olikin yllättävän pitkä ja raskas ja nyt voi vaan todeta, että olisi ehkä ollut syytä kuunnella lääkäriä..

Jos sinulla ei vuoteen ole ollut itsetuhoisia ajatuksia se ei tarkoita vielä paranemista. Masennuksesta ikävintä on uusiutumisen todennnäköisyys ja sen pelon kanssa on vaan opittava elämään. Joskus luin, että osa tekee itsemurhankin vasta toisella masennuskierroksella, ei ensimmäisellä. Siinä mielessä suosittelen keskustelemaan lääkärin kanssa avoimesti lääkkeiden lopetuksesta ja pohtimaan sopuratkaisua. Annostustahan voi aina vähentää ja yleensähän masennuslääkkeiden kohdalla näin vierotusoireiden takia tehdäänkin. Missään nimessä ei kannata kuuria lopettaa yhtäkkiä, koska reflat voivat olla sitten sen mukaiset.

Kirjoitat, että "et ole itsellesi tai muille vaarallinen". Tuohan tarkoittaa M1 lähetteen mukaista pakkohoitotilaa, eli jos olotilasi eivät tuon kummemmat vielä ole, kannattaisi ehkä jatkaa hoitoa, vaikka se turhauttavalta välillä tuntuukin. Sinänsä hienoa, että olet itsetuhoajatuksista päässyt eroon. Hoidon tavoitteenahan on, että ne eivät ihan heti takaisin tulisikaan.

Tsemppiä!

Sanot, ettet koe niitä enää tarpeellisiksi. Mitä jos lääkkeet ovatkin tepsineet, ja siksi koet, ettet tarvitse enää niitä? Itse menin tähän ansaan monta kertaa.

Ei sinua voi kukaan lääkkeitä pakottaa syömään. Mutta kuten edellä jo vastattiinkin, saadaksesi esim. Kelan sairauspäivärahaa tai sairauseläkettä (kuntoutustukea) yms., pitäisi hoitaa sairauttaan/pyrkiä kuntoutumaan sovitulla tavalla. Tämä on yleisperiaate ymmärtääkseni.

... että ei kannata kieltäytyä masennuslääkkeistä lääkärille, joka on innostunut niitä määräilemään ja selailee jo samalla Pharmaca Fennicaa. He eivät pidä siitä ja voit saada huonon potilaan leiman, sanoi laki mitä hyvänsä.

Itse olen kokenut, että lääkärit ovat valitettavan harvoin kiinnostuneita potilaiden mielipiteistä. Potilas saa herkästi ikävän ihmisen leiman, jos ilmaisee omia ajatuksiaan, eikä kinaaminen lääkärin kanssa johda mihinkään. Harvalla heistä on ns sosiaalisia- tai tunnetaitoja, että he pystyisivät/haluaisivat keskustella aivosti potilaan kanssa.

Suosittelen, että otat reseptin "kiitollista" esittäen ja harkitset sitten tykönäsi, että kaipaako vointisi lääkkeitä vai ei. Kuten joku muu jo kirjoitti, he eivät tule kotiisi katsomaan, otatko todellisuudessa pillerit vai et. Tärkeintä on kannaltasi tässä asiassa, että lääkäri on tyytyväinen: hän katsoo hoitaneensa hommansa ja se on monille lääkäreille yleensä tärkeämpää kuin potilaan vointi. Valitettavasti olen näin kätännössä kokenut.

Oliko lääke masennukseen vai vaikuttaako se myös johonkin muuhun?

Psyykenlääkkeiden lopettaminenkin on oma lukunsa, mistä voit myös kysellä neuvoja muilta. Ei voi jättää lääkkeitä pois ykskaks ilman huonoja seurauksia.

Toivottavasti sinulla on esim. hyvä terapeutti, jonka kanssa voit keskustella ajatuksistasi omana itsenäsi. Ja ystäviä, sosiaalista tukiverkkoa.