Olen nuori nainen.
Puolisollani on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja nyt on yhdessäoloaikamme ensimmäinen mania ja psykoosijakso päällä.
Kaipaan ihmistä, jonka kanssa voin jakaa puolison sairauden tuomia kokemuksia ja tunteita.
Sinua, joka ymmärrät mistä puhun, kun puhun vihasta, surusta, epätoivosta, syyllisyydestä, pelosta ja tietenkin rakkaudesta.
Iälläsi tai paikkakunnalla ei ole väliä. Kirjoita pian, pyydän!
Vain naiset saavat kirjoittaa.
[email protected]
Puolisollani on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja nyt on yhdessäoloaikamme ensimmäinen mania ja psykoosijakso päällä.
Kaipaan ihmistä, jonka kanssa voin jakaa puolison sairauden tuomia kokemuksia ja tunteita.
Sinua, joka ymmärrät mistä puhun, kun puhun vihasta, surusta, epätoivosta, syyllisyydestä, pelosta ja tietenkin rakkaudesta.
Iälläsi tai paikkakunnalla ei ole väliä. Kirjoita pian, pyydän!
Vain naiset saavat kirjoittaa.
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitit että miehelläsi on diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö.tiedätkö että on kyse vakavasta kroonisesta sairaudesta johon ei ole keksitty pysyvää parannuskeinoa.ko.sairaudessa on suuri itsemurhariski joka on otettava aina huomioon.eri ihmisillä mania(-hypomania)/depressio-oireet vaihtelevat suuresti.Nykyään on kuitenkin mahdollisuus hyvään hoitoon ja lääkityseen joka on välttämätön usein läpi elämän.että oireet voitaisiin suht.hyvin pitää hallinnassa.lääkitys on kuitenkin aina tasapainoilua jota täytyy jatkuvasti tarkkailla.ikäävää että tällainen vakava sairaus on kohdannut miestäsi ja myös siinä ohella sinua.toivon jaksamista.
vertaistukea:
http://tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=16846&c=1074&p=2&pm=1
http://tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=52711&c=3072&p=1&pm=1
Myös me olimme olleet yhdessä reilut puoli vuotta ja kaikki oli ihanaa siihen saakka, ennen kuin hän alkoi oireilemaan. En aluksi ymmärtänyt miten hän voikin niin muuttua, ennen niin ihanasta ja rakkaasta miehestä tuli pelottava ja arvaamaton. Välillä hän vannoi rakkauttaa, mutta taas seuraavana päivänä ei hänellä kuulemma ollutkaan mitään tunteita minua kohtaan. Itsekkin olin aivan pyörällä päästä koko touhusta. Loppujen lopuksi hän halusi erota, koska olin liian tylsä ja arkinen. Nyt ollaan oltu erossa kuukausi, en tiedä miten hänellä menee, mutta ole ihan loppu koska rakkauteni häntä kohtaan ei kuollut, vaikkakin hän minua loukkasi teoillaan ja puheillaan. Tieto sairaudesta oli aika yllätys, koska olihan hän maininnut käyvänsä terapiassa masennuksen takia joka johtui edellisen suhteen tuomista riidoista.
Vaikka järki sanoo, että ei enää sairasta suhdetta, mutta minkäs tunteille voi.
Luin sinun tarinaa ja huomasin samankaltaisuutta oman elämäni kohdalla, joten oli pakko kirjoittaa. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo 14 vuotta ja meillä on kolme lasta. Minunkin mies sanoo rakastavansa minua hirveästi, mutta jonkun hetken päästä hän jo vihaakin minua ja pitää tylsänä ja arkisena, aivan samoin kuin sinunkin miehesi oli sanonut sinulle. Minä vain olen kaikki nämä vuodet ajatellut tämän kaiken johtuvan mieheni alkoholiriippuvuudesta, koska hän sanoi minulle naimisiin mennessämme olevansa alkoholisti. Olemme yrittäneet yhdessä nämä vuodet hoitaa tätä alkoholismia. Mieheni on käynyt keskusteluterapiassa ja AA-ryhmässäkin. Hänellä on myös kovia kipuja selässä, hjartioissa ja jaloissa, jonka luulimme myös osaltaan aiheuttavan masennusta. Eilen illalla mieheni sitten ensimmäisen kerran uskaltautui kertomaan, että joku terapeutti oli jo pari vuotta sitten epäillyt hänellä olevan kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Pari päivää aijemmin hän kävi omalla lääkärillä diapeteksen takia ja oli vuodattanut elämäänsä lääkärille ja tämä oli sanonut ettei mieheni vaikuta tavanomaiselta alkoholistilta, koska he eivät pysty avautumaan sillä tavoin selvinpäin. Silloin mieheni oli alkanut epäillä että se diaknoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä voikin pitää hänen kohdallaan paikkansa. Nyt olenkin sitten etsinyt netistä tietoa tästä sairaudesta ja nämä keskustelu-palstat ovat parhaiten auttaneet minua ymmärtämään mistä on kyse ja alan varmistua nyt että sen täytyy olla meidänkin kohdalla kyseessä. Ihanaa jos tähän painajaismaiseen elämään on sittenkin löytymässä apua. En kestäisi enää kovin paljon kauempaa.
hei olen 49v mies jolla on sekamuotoinen persoonallisuushäiriö,masennus olin saman naisen kanssa 17v saimme 3poikaa kun sairastuin minua kohdeltiin tosi julmasti vaimon puolelta erosin 06 ennen sitä henkinen väkivalta lisääntyi sitten ex kuoli 08 hän oli ennen kuolemaansa puhunut tädilleen että poika ei sitten mulle pojat on 11 13 18v isompi asuu omillaan mutta 11 13v menivät tädille sijaisperheeseen liitossa ollessamme tein kaikki kotitalous työt pyykinpesusta tiskaukseen asti hän vaan teki käsitöitä olin täysin piika siinä taloudessa ja nyt syntymäpäivillä ex suku kohtelee mua kuin ilmaa kestän niissä korkeintaan noin tunnin joten kun miehesi sairastui hän on edelleen sama mies johon rakastuit tämä sairaus on tabu mitä vähemmän tiedät siitä sitä enemmän pelkäät toivon sulle voimia ja on niitä sukulaistiedotteita sairaalasta kaikkea hyvää teille terv antero
Kiitos rohkaisun sanoista!
Tunnen opiskelujeni puolesta psyykkiset sairaudet ja bipolaarihäiriö on minulle teoriassa tuttu. Mutta tässä on siirrytty teoriasta käytäntöön...
Toki kyseessä on parantumaton sairaus, mutta lääkehoidolla ja hoitomyönteisyydellä remissiovaiheita voidaan pidentää. Tällöin sairaus voi "nukkua" tai olla hyvin vähäoireinen vuosia, jopa vuosikymmeniä!
Lisäksi varhainen puuttuminen sairausjakson alkuvaiheessa voi estää tilannetta kehittymästä psykoosiksi, ja näin ollen ei tarvita sairaalahoitoa.
Voimia myös teille kaikille, jotka taistelette psyykkisten sairauksien kanssa joko itsenne tai läheisenne puolesta!
Sairastan itse maanisdepressiivisyyttä ja olen 22v nainen. Haluan tuoda esille sen toisen puolen asiasta. Ennenkuin sain asianmukaista hoitoa sairauteeni kaikki seurusteluni ja kaksi kihlaustani purkautuivat juuri siitä syystä, että käyttäydyin aivan miten sattui. Sille ei van voi mitään! Ne tunteet mitä tuntee sairautensa johdosta ovat itselle täysin aitoja. Esim. joka toinen päivä rakastaa ja joka toinen ei välitä yhtään.. Siinä menee itselläkin pää aivan sekaisin että mitä tunnen. Ei saa mitään selkoa kuka on ja mitä oikeasti haluaa. Ja maniassa kiinnostaa kaikki toista sukupuolta olevat ja haluaa seikkailuja, jännitystä ja jatkuvaa vaihtelua. Sellaisen ihmisen kanssa jolla on hoitamaton maanisdepressiivisyys tasapainoinen suhde on mahdoton! Ihminen ei tee niitä tekoja läheisilleen tahallaan ja varmasti oikeasti rakastaa vaikka sanoo toisena päivänä toista ja toisena toista. Mutta lohdutukseksi voin sanoa että nyt kun minulla on hyvät lääkkeet niin olen omaitseni. Tiedät paremmmin mitä olen, mitä haluan ja esim. ketä oikeasti rakastan. Ja silloin tasapainoinen suhde on mahdollinen. Jokainen kumppani päättää mitä tekee ja odottaako että saadaan oikea hoito mutta sen sanon että jos sairastava ei tee sairaudelleen mitään ja ei suostu hakemaan apua niin kannattaako sellaisessa suhteessa elää?!