alkoholiriippuvuus

Vaikuttaa siltä, että olet sairastunut alkoholiriippuvuuteen. Se ei yleensä siinä mielessä "parane", että riippuvainen voisi ryhtyä kohtuukäyttäjäksi. Toipuminen ja normaalin elämän eläminen raittiina sen sijaan on mahdollista. Voit jutella asiasta esimerkiksi AA:n auttavassa puhelimessa:
http://www.aa.fi/puhelimet.html?adwords=aa
AA on muutenkin yksi mahdollisuus toipumiseen: http://www.aa.fi/index.html

Ensimmäiset tajuttomuudet 15 vuotiaana.
Siitä eteenpäin juoppoutuminen tapahtui hitaasti ja huomaamattomasti aivan tavallisesti, eli toleranssin kasvaessa määrät kasvoivat, riippuvuus lisääntyi, juomistiheys lisääntyi, ja myös haitat alkoivat lisääntymään.

Sitten myöhemmin monien vuosien kuluttua olinkin päätoiminen juoppo, ja putkat, käräjät, katkot, sairaalat tuli koluttua ja päästä viirasi, kun koko persoonallisuus oli muuttunut.
Nuorempana varsin välkyn kirjoissa ja ihmisten kanssa hyvissä väleissä olleesta oli tullut mikä hankalin yksilö, joka mielestään oli oivaltanut, miten paskoja kaikki muut ovat. Itse epävakaana juoppona luulin olevani marttyyri ja maailman pahuuden uhri. Olin vain alkoholin ja itseni uhri.

Alkoholismi ei ole mikään kohtalo tai vääjäämättömästi etenevä kuin aika, sillä sen voi itse, ja vain itse pysäyttää. Kukaan muu tässä maailmassa sitä ei pysäytäkään.
Toinen vaihtoehto on vammautuminen alkoholilla ja syrjäytyminen elämässä kaikesta muusta kuin viinan juonnista.

Pitkälle edenneessä alkoholiriippuvuudessa välivaihtoehtoja ei ole olemassa.
Tätä on hyvin monen vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Vahva alkoholiriippuvuus hoidetaan vain olemalla juomatta, ei mitenkään muuten.

Tapauksessasi muutama viikko tai useampi kuukausi juomattomana olisi vasta alkuharjoittelua normaaliin elämään. Siitä voi kuitenkin edetä parempaan.
Itse ennen pidin puolta vuotta jonain juomattomuuden rajapyykkinä, ja sitten ollaan jo tasapainoinen ihminen. Ei riittänyt se aika, ainakaan minulle.
Vasta nyt toista vuotta oltuani kännäilemättä alkaa olemaan mielekäs olotila, ja kykenee ajattelemaan ja toimimaan järkevästi.
Juomisurakin tosin oli todella pitkäaikainen.

Mielestäni alkoholiriippuvaisen, raittiuteen pyrkivän suurin kompastuskivi on kykenemättömyys tunnistaa sitä, miten riippuvuus hallinnoi psyykeä, ajatustoimintaa, mielialoja ja käytöstä. Ihminen tekee päätöksiään ja valintojaan riippuvuuden aiheuttamassa epävakaassa mielentilassa, kuvitellen päätöksiään omiksi valinnoikseen, vaikka ne ovatkin riippuvuuden sanelemia. Ja hyvin usein järjettömiä.
Juopon lopettaessa juomisensa mielialavaihtelut, depressiot, lamaannukset, aggressiot jatkuvat vaihtelevina, mutta juomattomuuden edetessä koko ajan lieventyvinä ja myöhemmin niistä pääsee eroon.

Sinulla ovat vaihtoehdot avoinna ja kaikki mahdollisuudet tarjolla.
Aivoliikkeet ovat tallella ja tiedostat tilasi, ja se on lähtökohtana hyvä.
Loppu on itsestäsi kiinni, mitä valintoja teet, ja miten kertakäyttöisen elämäsi käytät.

Olet juuri tulossa siihen 24-vuoden ikään, jolloin entisaikaan katsottiin, että ihmiselle vasta tulee oma järki päähän ja hän on aikuinen.

Ehkä ei ole sattumaa, että edelleenkin monet ihmiset tekevät juuri tuossa iässä tarkeitä ratkaisuja ja tavallaan inventaarion lapsuuden ja nuoruuden vaiheistaan.

Alkoholinkäyttösi on ollut runsasta ja säännöllistä. Juuri nyt on oikein hyvä aika miettiä, oletko alkoholisti vai et. Alkoholistilla paluuta kohtuukäyttöön ei ole, sen sijaan suurkuluttaja pystyy halutessaan vähentämään juomisensa haitattomalle tasolle tai lopettamaan.

Kallen viesti tässä ketjussa on täyttä asiaa. Hän puhuu omasta kokemuksesta, minä olen vain alkoholistien läheinen ja raittiin alkoholistin eukko.

Viisautta ja rohkeutta Sinulle tässä tärkeässä asiassa!

Veljeni on juonut n. 15vuotiaasta asti. Isä hänet aikoinaan siihen opettikin. Veli joi 4-6 kertaa viikossa joka johti masennukseen ja taas piti juoda koska masensi. Nyt kolmatta vuotta päihdekuntoutujana laitoksessa ja menee paremmin, mutta taustalla muitakin ongelmia joiden ratkominen vie aikaa. Veljeäni viety putkaan yli 10-20 kertaa kännipäissään kun on riehunut, viimeksi pääsiäisenä ja muutaman kerran ambulanssilla, kun on ollu niin huonossa hapessa. Veljeni täyttää syksyllä 24v.

Sivusta seuranneena toivon vain, että hän saisi asiat kondikseen, vaikkakin hitaasti mutta varmasti.