nyt ärsyttää!

moon mies...saaks kylään tulla??vaasa

täysin samaa mieltä kanssasi.
minulla oli mies, lapsi ihan tekemällä tehty. 2 viikkoa laskettuun aikaan ja mies pakkasi MINUN kamani ja jouduin muuttamaan.
Pojan kanssa nyt kaksin eletty ja hyvin ollaan pärjätty ilman tätä HYVÄÄ ja MAHTAVAA isää, josta ei isäksi sitten ollutkaan. voisi melkein sanoa että paremmin kaksistaan ollaan pärjätty, kun että olisi vielä mieskin hoosattavana...

itse olen huomannu et ei se mies talossa aina auta. koneella töitten jälkeen tosi paljon, kun on niin väsynyt ja nyttenkin ulkona kavereitten kanssa ja äiti kipeänä hoitaa kipeää lasta. sitten kehtaa vielä valittaa kun en ole kotihommia tehnyt kipeänä. huoh. jos olis yksin niin ei ehkä ärsyttäisi joka päivä näin paljon..

Olin 19, kun sain lapsen. Hänen isänsä kuoli.

Pitkään ajattelin, että kyllä sitä kahdestaankin pärjätään ja blaablaa. Kyllä pärjätäänkin.

Kuitenkin tosiasia on, että lapsen on helpompaa kasvaa kahden aikuisen perheessä. Jos siellä asiat on kunnossa. Jos molemmat vanhemmat osallistuvat perheestä vastaamiseen (taloudellisesti, fyysisesti, psyykkisesti) ei yksi vanhempi stressaannukaan kovasti.

Silloin jää voimavaroja enempi myös lapsen kasvatukseen. Lapsen ollessa vauva, asiat ovat vielä melko simppeleitä, mutta painetta tulee joka puolelta lapsen kasvaessa. Esim. lapsen harrastuksessa olen nähnyt hänen miettivän monesti millaista olisi jos se isä olisi siellä. Suurin osa pojista, kun harrastukseensa tulee isien kanssa.

Myös naisten tapa kasvattaa on usein erilainen kuin miehillä. Naiset ajattelevat ja tekevät erilailla kuin miehet, pojan voi olla vaikeaa käsittää naisten aivoituksia.

Olen siitä onnellinen, että minulla on miesystävä joka on lapsenkasvatusnero, vaikka hänellä ei omia lapsia olekaan. Hän on kärsivällinen, erittäin johdonmukainen, vastuullinen. Lapset tarvitsevat tiukat rajat, niistä tuli väsyneenä helposti lipsuttua.

koen että miehestäni on paljon tukea. On varmasti helpompaa kun on toinen vieressä joka voi katsoa lasta kun itse tahtoo hetken levähtää ja olen muutenkin parisuhteessa viihtyvää sorttia. Olet kyllä oikeassa, että joskus nainen pärjää yksinkin. Miehen mallin voi lapsi saada vaikka papasta, enosta tai sedästä. Voimia yksinhuoltajuuteen!

Samaa kantaa kuin minullakin on jo edellä mainittu.
Eli tämän isä hahmon merkitys, mistä lapsi saa miehen mallin.

Mielestäni ei ole tärkeää onko lapsella isää mukana arjessa vai ei. Toki on hyvä, jos on, mutta mielestäni se edellyttää sitä että mies on läsnä, on lapsen kanssa ja on tietenkin myös osa perhettä, rakastaa lastaan, kunnioittaa lapsen äitiä ja ymmärtää itse sen, että on mallina lapselle.

Lapsi ei kaipaa esimerkkiä isästä/miehestä joka tulee iltaisin töitä pari ottaneena. Ei sellaista, että lapsi joutuu pelkäämään koska isä lähtee.

Miehen mallina voi aivan hyvin toimia äidin veli, isä tai pappa. Tärkeää on kuitenkin vain se, että lapsi oppii luottamaan miehiin ja kokee heidät turvalliseksi.

En syrji tällä miehiä, koska olen myös vahvasti sitä mieltä, että moni äitikin voi antaa lapselle huonon mallin naisesta.


Lapsen kanssa kuitenkin pärjää yksinkin, vaikka tietenkin on joskus vaikeaakin. Ja onhan se hankalaa sitten vastata lapselle myöhemmin kysymyksiin missä isä? tai missä äiti?, mutta uskon, että moni lapsi, kun tulee ikään että ymmärtää enemmän, on kiitollinen mahd. siitä, että perheessä ei ole ollut mukana vanhempaa jota lapsi on joutunut pelkäämään tai kokemaan että jää yksin, tai ei ole kokenut oloaan turvalliseksi...

Miehissä tämä yhteiskunta on rakennettu ja naisen paikka on miehensä rinnalla.


"kyllä ne lapset sen miehen mallin muualtakin saa jos on tarve. "

Isä ja mies eivät ole synonyymejä toisilleen. Isä-lapsi suhde, on aivan yhtä tärkeä kuin äiti-lapsikin, mutta sitä ei aina vauvakuumeessa tule varmistettua.
Vai mitä Äippä?