Tänään pitkäaikaisesta eläinystävästäni Akasta alias (Ara)
tuli enkelikoira.
Olen vieraillut googlen sateenkaarisillalla tovin lohtua hakemassa.
Voi kuinka koskeekaan...
Se oli niin pyytetön,rakas nelijalkainen.
Hyvästi Ara äiti kaipaa...
tuli enkelikoira.
Olen vieraillut googlen sateenkaarisillalla tovin lohtua hakemassa.
Voi kuinka koskeekaan...
Se oli niin pyytetön,rakas nelijalkainen.
Hyvästi Ara äiti kaipaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
On hyvä kun on olemassa palsta, jossa voi kertoa surunsa, Kaksi ihanaa koiruutta on minullakin koirien tuonpuoleisessa. Ethän loukkaanu lempinimestä jota käytän?
Nuorimalla tyttärelläni on Kennel, kasvattaa Bernin paimenkoiria, ja kyselen joskus huvikseni miten pärjäilee koiruuksien kanssa.
Tällä hetkellä tuuraa ystävättären kolmea tarhaa, jossa 20 Berniä hoidokkeina. Sekin on jalostushommaa, jossa tuodaan ulkomailta uroksia, ettei rotuominaisuudet jää liian suppeiksi.
Luonto on kyllä viisaampi tuossa kuin nämä "jalostajat".
p.s. tuodaan uroksia ja naaraita.
suru on suuri, kun ystävä jättää. Ei voi kaikki edes ymmärtää.
Samalta tuntui, kun aikoinaan ensimmäinen lemmikkimme lähti.
Vain mukavat muistot jäivät.
Nyt seuraajansa, 15 v, nukkuu vieressäni, pää nojaten käteeni.
Aina haluaa olla lähellä, iloitsee ilossa, lohduttaa surussa.
on siitä, kun meidän perheen koira oli nukutettava. Vieläkin, kun katson tuota rakkaan lemmikin kuvaa kaapin päällä, kyyneleet tulevat silmiin. Enkä taitaisi uskaltaa enää ottaa lemmikkiä, niin kovasti sen menetys koski.
10 vuotta sitten tyttäreni koira piti nukuttaa. Muistan elämäni ajan, kun edellisenä päivänä käytin sitä ulkona, vähän väliä tuo kultainen ystävä kävi maahan lepäämään ja katsoi minua noilla ihanilla silmillään. Nyt minua jo itkettää. Ah, nyt lopetan tämän.
Nyt hoitelen tyttäreni perheen kahta kissaa. Ne ovat kotonaan ja käyn pyörällä niitä katsomassa. Päästän muutamaksi tunniksi ulos ja laitan ruoat yötä varten. Tänään kävi niin, että toinen kissoista ei tullut sisälle, vaikka kuinka huutelin.
Nyt hieman huoli painaa, kuinka se pärjää tuolla sateisessa ulkoilmassa. Aamulla pitää lähteä katsomaan, josko olisi verannalla odottamassa.
Tällaista tämä elämä on, jos ei ole lapsia, niin on ainakin noita lemmikeitä huollettavana. Ei tässä ehdi itseänsä tarpeettomaksi tuntea.
Nämä lämpimät kesäyöt houkuttelevat kissoja saalistusreissuille,mikä tietenkin huolestuttaa, jos kovin liikennöityä on tienoo. Yleensä kissat ovat oppineet tuntemaan
retkimahdollisuutensaa kotinurkilla. Toivottavasti on jo tullut takaisin aamupalalle :D
kulkee akkunasta sisälle öisin.
On tikapuut kollia varten.
Minä annan kissojen olla ulkona yöt,päivällä pidän sisällä tai koiratarhassa.
Säästyy linnunpoikaset hengissä.
Navetan vintissä on senverran kauranpahnoja,ettei niille kylmä tule.
Hyvää sateista aamua,amateus toipumassa surustaan.