Viitsisittekö vähän valaista Teidän perheen arkea, mistä se koostuu ja kuinka joustava se on, vai onko se aina melkein samanlainen, ja nimenomaan ne äidit, jotka viettävät päivät kotona lastensa kanssa!? Kiitos!
Itselläni on siinä hiukkasen nyt ongelmia, päivät menevät tylsistyessä, ja miettiessä mitä tekisi, ja näin järjellä ajatellen, niin kyllähän sitä tekemistä pitäisi löytyä, mutta ajattelisin, että jos olisi joku selkeä rytmi siihen arjen pyörittämiseen, niin se sujuisi huolettomammin ja tulisi siihen tekemiseen myös tartuttua, eikä vaan mietittyä.... No olipas sekava sepostus.
Mutta jos viitsisitte laittaa omia rutiinejanne, niin pääsisin ehkä helpommin käsiksi mahdolliseen meidän rutiiniin.... Kiitos!
Itselläni on siinä hiukkasen nyt ongelmia, päivät menevät tylsistyessä, ja miettiessä mitä tekisi, ja näin järjellä ajatellen, niin kyllähän sitä tekemistä pitäisi löytyä, mutta ajattelisin, että jos olisi joku selkeä rytmi siihen arjen pyörittämiseen, niin se sujuisi huolettomammin ja tulisi siihen tekemiseen myös tartuttua, eikä vaan mietittyä.... No olipas sekava sepostus.
Mutta jos viitsisitte laittaa omia rutiinejanne, niin pääsisin ehkä helpommin käsiksi mahdolliseen meidän rutiiniin.... Kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Meillä on kohta puolivuotias pojanköllikkä ja mulla ei ainakaan ole pulaa tekemisestä! =D Enemmänki mietin, että mistä saan enemmän aikaa tehdä kaiken!
Aamulla n. klo 8.30 vääntäydyn ylös sängystä, aamukahveeta litra, että päivän saa käyntiin.
Poitsun syöttäminen, vaippa pois, pesu, uus pesu, ku tuli pissat lattialle, maton hätäpesu soodalla, koirat ulos, ellei mies ole niitä käyttäny jo, ku on tullu aamunavetasta.
Poitsun viihytys, puhtaat vaatteet, ruokaa, taas viihytystä.
Klo 11.30 taistelua päikäreistä, johan nukahti klo 12.15. Pyykkisouvia, tiskiä, itele ruokaa, jahas, taas herättiin ku unta takana n.20 min. Äitiklovni käyntiin, ruokaki taas jähtyny, eiku jääkaappiin oottamaan seuraavaa hetkeä.
Vaippa, ruoka, viihytys, ulkoilua, ruokaa, maitoa, vaippa, maton hätäpesu, koirat, oma vessakäynti alle puolen minuutin.
Klo 15.00 taistelua anta vastaan.... ja samaa jatkuu iltaan asti, kunnen Nukkumatti ottaa pojan kyytiinsä n. klo 20.00 ja äiskä saa vihdoin ja viimein tehdäpäivän työt, jotka on keskeytyneet hmmm... muutaman kerran.
Klo 01.45 äiti nukkumaan, klo 02.30 pojulle ruokaa, vaipan tarkistus, taas unitaistelu, tutti...käännä selälleen.. tutti.. käännä kyljelleen... irrota sormet itkuhälyttimen johdoista, anna tutti.. äiti nukahtaa klo 05.00, herää 05.45, kun isäntä herää aamulypsylle, pojale maitoa, pikku-uni....
Ja mää vaan valitan, tosin, on taas menkatkin alkamassa ja tuntuis olevan aina sama ongelma samaan aikaan kuukaudesta, mikään ei ole taas hyvin ja toisaalta ei edes tiedä että mikä ei ole hyvin, ja lapsiparat, kun äiti on tämmönen....
Nehän saa meijät ihan sekasin! Mieki olen ihan turhautunu ja raivona tiettyyn aikaan kuukauesta! Todennäkösesti mie olen ite "opettanu" pojan semmoseksi ko se on. Tänään alotettiin "unikoulu", ku poju ei suostunu enää nukkumaan pinnasängysä, vaan nukkuis mieluiten äitin sylisä tai äitin ja isi välisä sängysä. Ja joka kerta, ku poju tahtoo huomiota, niin äiskä on siinä vieresä.
Jos sulla ei ole tekemistä, niin tuu meile! = D
Muistathan kuiteski, että sie oot paras äiti sinun lapsile!!!
suinkaan ole keskeytyneet. Pojan hoito on työtäsi tällä hetkellä.
Emme me kodin ulkopuolella työskentelevät voi ulkoiluttaa koiria ja pestä mattoja työajallamme. Me myös pesemme pyykit ja tiskaamme vasta illalla töistä tultuamme.
-koirat käyvät ulkona kettingissä, vettä ulos, tarkastaa ruokakipot sekä ulkona, että sisällä, yleensä täyttää ne. (ettei eläinsuojeluviranomaiset kolkuttele oven takana)
- SOODAA matolle, ei maton pesua. Sooda ehkäsee, ettei ala haisemaan. Sitten kun kohta on kuivunut, se imuroidaan->ei hajuja
- tiskaamisella tarkoitan lähinnä tuttipulloja(joita ei ole monta käytettäväksi)
-pojan hoito on 24/7(miinus mitä sattuu nukkumaan) , työ on 6,5-16h/pvä,max 5pvä/vko /..vuorotyö.., jonkun on pakko tehdä kotityöt!!! Kyllä siinä alkaa sossun ihmiset pyöriin jaloisa, jos huusholli on p*skanen, pojala likaset vaatteet päälä jne.
Kyllähän mie mielelläni "teen työtä poikani kanssa", mutta kukahan hoitaa ne kotihommat?
Mitenhän ihmeessä YKSI lapsi voi viedä noin tehokkaasti ajan koko päivän...
5 lasta joista 3 alle 5v.
Mikä ihmeen viihdytys? Vanhempien tehtävä ei ole viihdyttää lapsia.
Tuskin tuo lapses joka ilta valvottaa, kuulostat vaan jotenkii tympääntyneeltä elämääsi ja haet täältä jotain lohtua tms???
Puolivuotias siis nukkuu 20 minuutin unet päivällä, kuulostaa han höpöhöpöltä.
Ja en kyllä ymmärrä, klo 15:sta klo 20:en asti tappelua unta vastaan, tuskin.
Ja tuotakin mietin, että jos muksus nukahtaa jo 20.00 niin miks sinä nukut vasa varttia vaille 2 yöllä? Tekisit ne hommas päivällä, ei kertyis unvelkaa (vai onko se jotenkin muotiasia?)
..kyllä, ettei sielä kotona ole kukaan sotkemassakaans silloin päivällä ja hoitajathan hoiyaa, tekee ruuan, syöttää lapsesi sillä aikaa..
Se oli vertaus: työaika ja vauvanhoito. Meillä on kaksi isoa koiraa, joilla ollut keväästä asti kamala karvanlähtö(joo, kysy vaan, mistä sitä karvaa riittää...itsekkin ihmettelen) ja tassuissa kulkeutuu multaa yms. joten sitä sotkua on. Pakko siivota, kun kossi on lattialla, ettei nyt kaikkia saa suuhunsa.
Ja sitten muillekkin kommenttinsa antaneille: Kossilla oli kolmisen viikkoa kestänyt "vaikeampi" vaihe, jolloin ei tahtonut nukkua (todellakin, max 20min yhteenmenoon päivällä), ei viihtynyt hetkeäkään yksin, edes sen aikaa, että olisin vessassa käynyt, vaan hirveä huuto alkoi heti, kun liikuin vierestä pois. Klo 15 olisi kossi ollut "valmis" päiväunille, mutta sinnitteli hereillä sinne iltaan asti. Otti pikkutorkun sylissä ja taas havahtui taistelemaan. Todellisuus oli tuota, mitä kirjoitin, ja kyllä, olin turhautunutkin jo.
Eikä ollut mitään "muoti-ilmiötä" valvominen, vaan silloin hoidin huushollia, annoin koirille huomiota, valmistin seuraavalle päivälle sapuskaa, kävin saunassa/pesulla, annoin itselleni hetken aikaa olla ulkona omine ajatuksineni... jne.
Tilanne on muuttunut, parempaan suuntaan. Nyt meillä on kossilla selvät päiväunet, joihin on tyytyväinen, n.2-3krt /pvä, 45min-2,5h/krt. Tähän rytmiin kössi "ajautui" itse, en vaikuttanut siihen millään tavoin. Nyt viihtyy yksinäänkin jonkun aikaa, kun on oppinut liikkumaan, ei tarvitse "viihdyttää"(= seurustella, eikö muissa lapsiperheissä seurustella vauvan/lapsen kanssa..?) koko aikaa, saan käydä vessassa, syödä jne. Ehkäpä sanavalintani oli väärä, kun viihdytyksestäkin mainittiin...
Näin jälkeenpäin ajatellen, olin stressaantunut hääjärjestelyistä, joten todennäköisesti kossi vaistosi sen ja reagoi edellämainitulla tavalla. Häiden jälkeen muutos tapahtui. (ehkäpä joku vääräleuka sanoo, ettei oltaisi menty naimisiin, kun vaikutti kossiin huonolla tavalla)
Kiitos kaikille kommenttinsa antaneille, jotka tuntuivat tietävän, ettei meillä voinut olla sitä mitä oli. Lähipiirini kyllä näki sen ja pyrkivät olemaan avuksi kun vain kykenivät, kiitos heille ymmärryksestä ja tuesta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin kotirintamalla. =)
kotiäitivuotta:
Aamulla pukemiset, aamupuuron keitto, syöttämiset, vaipanvaihdot, ulkovaatteisiin ja pihalle. Tarvittaessa ruokakauppaan.
Ulkona pari tuntia, isommat leikkivät, pienin nukkui vaunuissa.
Sisälle tultua ruoan lämmittämistä ja syömistä, isommat tai ainakin keskimmäinen päiväunille. Valveilla olevien kanssa leikkimistä ja seurustelua. Pyykkejä koneeseen, tiskaamista, päivällisen valmistelua.
Välipalaa ja uudelleen ulos. Vähän ennen isän kotiintuloa sisälle, ruoka kiehumaan tai uunista ulos.
Koko perhe syömään.
Illalla saatettiin poiketa koko perheen voimin tai pienemmällä kokoonpanolla kirjastossa, mummilassa, marjastamassa tms. Tai sitten oltiin kotona, katsottiin pikkukakkonen, touhuttiin lasten kanssa.
Iltapalaa, iltapesu, iltasatu.
Lasten nukahdettua paikkojen kohentamista, vaatehuoltoa, seuraavan päivän suunnittelua ja ruoanvalmistusta.
Mikä onni, ettei siihen aikaan ollut Internettiä! Se on todellinen aikavaras.
Kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että jos on kotona hoitamassa lapsia, on aika käytettävä pääsääntöisesti siihen. Muu huusholli tulee vasta sen jälkeen. Eivät työssäkäyvätkään voi pestä ikkunoita tai mattoja keskellä päivää eivätkä harrastaa työajalla.
Meidän rutiinit perheessä, jossa taapero 2v1kk ja vauva 8kk.
herätys aamulla 07-08
aamupuuro lapsille
lastenohjelmia tvstä, samalla äiti syö aamupalan ja kahvin
keittiö puhtaaksi
vaippojen vaihdot, hampaiden pesut ja vaatteet päälle
pyykkikone tai tiskikone pyörimään, mikäli muistaa
menemme ulos tai sisäleikkejä. Äidin pitää olla lähistöllä ettei pienemmälle satu haaveria (isoveli keksii juttuja ja välillä saattaa kaataa pienemmän, lelut viedään pienemmältä tms..)
11.30 LOUNAS
Molempien päiväunet pinnasängyissä kello 12-14.30
äiti viikkaa vaatteita, on netissä jos on ihan pakko (liian paljon menee siihen aikaa siltikin), järjestelee paikkoja, korjaa tai teippaa lastenkirjoja tms.. tekeminen ei lopu..
14.30-15.00 VÄLIPALA
keittiön järkkäys ja lattioiden pyyhkiminen ruoan jäljiltä
ruoanlaittoa, leikkejä, pissavahinkoja isommalta pyyhitään tai putsaillaan seinistä jälkiä joita tulee yhdessä hetkessä yms..
17.00 PÄIVÄLLINEN
keittiön järkkäys ja lattioiden pyyhkiminen ruoan jäljiltä
pikkukakkonen tv:stä jolloin äiti voi juoda kahvin rauhassa
leikkejä tai isä viihdyttää lapsia ja äiti pääsee käymään esim. lenkillä.
19.30 ILTAPUUROT
20.00 iltasadun ja iltapesujen jälkeen nukahtavat itsekseen omiin sänkyihinsä.
Meillä toimitaan kotosalla usein tällä tyylillä.
kun ollaan liikkeellä tai kylässä, ruoat ja nukkumiset vaihtelee, mutta kotona on helpompaa kun tehdään tietyllä tyylillä ja lapset tietää mitä seuraavaksi tapahtuu
En ole enää kotiäitinä mutta nautin aikoinani valtavasti siitä arjesta ja rutiineista, jotka sisältyivät kotiäitivuosiini. Lapsetkin rakastavat rutiineja.
Meillä päivä alkoi rauhallisella aamupalalla ja lasten leikkiessä laittelin paikat järjestykseen, jonka jälkeen lähdimme ulos tai johonkin kerhoon tmv. Päiväunet otimme koko porukka ja usein unien aikaan koneet, tiskikone ja pesukone tekivät kotihommia puolestani. Lounas syötiin ennen päikkäreitä.
Iltapäivällä taas leikkimistä tai kyläilyä ja päivällisen tekoa. Mies tuli kotiin töistä viiden aikohin, jolloin syötiin yhdessä. Illalla milloin mitäkin. Mutta lähes jokainen arkipäivä kulki samaa rataa. Viikonloppuisinkin päivät muistuttivat aikalailla toisiaan sillä erolla, että isä oli touhuissa mukana.
Siivoukset sun muut kotityöt tein siinä sivussa eli lapset leikkivät yläkerrassa tai huoneessa, jossa en sillä hetkellä siivonnut. Ovat siis aina olleet mukana kotipuuhissa ja nähneet arjen askareita. Arki oli ihanaa ja turvallista enkä muuta kaivannutkaan. Nyt kun lapset on jo isoja, on aikaa jopa liikaakin.
.....Lounaan, kun mennään ulos ennen lounasta ja ulkoilun jälkeen syödään, niin koska se on valmistettu, vai onko se elisen ylijäänyttä päivällistä, vai kuin se on hoidettu? Kiitoksia vastauksista!
Meillä on tainnut olla koko kotiäitiys aikani sen verran häslinkiä ja muuttuvia tekijöitä vähän väliä, että sen vuoksi itse arkirutiinia ei ole, mutta nyt olisi hyvä aika sellainen saada toteutumaan ja helpottamaan kaikkien elämää!
Kotona on aina häslinkiä. Valitettavasti, mutta organisoimalla arjen, siitä kyllä selviää ihan kivasti.
Itse valmistin aikanani ruoan joko aamupalan jälkeen, lasten leikkiessä aamuleikkejään tai sitten edellisenä iltana isomman erän, josta riitti lämmitettäväksi lounasaikaan. Uunia kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa paljon. UUnissa ruoat valmistuvat "itsestään" ja jos uskallat jättää uunin päälle ulkoilun ajaksi, on ruoka valmista kotiin tullessanne. Tai keihauta keitto ja jätä se liedelle hautumaan valmiiksi ilman virtaa ja ruoka on valmista, kun tulette sisälle. Tämäkin toimii. Muistettava vain, että bakteerit lisääntyvät 10-60 asteen välillä, joten mitään maraton ulkoilua ei kannata tällaisessa tilanteessa suosia. Kiehauttaminen ulkoilun jälkeen tosin saattaa poistaa tämän ongelman, mutta ruokamyrkytyksen kanssa ei tule leikkiä!
Usein tein useamman päivän ruoat jääkaappiin tai pakkaseen yhdellä kerralla viikonloppuna. Aikaa kului noin 3 tuntia kerrallansa ja jättää arkiaskareilla aikaa muuhun. Ruoka säilyy kyllä muutaman päivän jääkaapissa, kunhan sen kylmentää nopeasti ja säilyttää sen jälkeen huolella jääkaapissa. Ei siis anneta lämmetä välillä pöydällä.
Jotkut ruoat vain paranevat lämmitellen, esim. keitot. Mutta ei ole synti eikä häpeä jos ei joka päivä tarjoakaan "äsken valmistettua" ruokaa. Eineksetkin ovat hyvä apu pienten lasten äideille, mutta sisältävät paljon lisäaineita ja maksavat kokonaisuudessaan paljon. Eineksissä ei huomioida erilaisia dieettejä, esim. maidotonta/munaton ruokavaliota, joten kaikille ne eivät ole todellinen vaihtoehto.
Maksalaatikko ja verilätyt (kerran viikossa) sekä hernekeitto sopivat melkein kaikille ja ovat ihan hyvää perusruokaa esim. siivous- tai kerhopäivänä. Varsinkin nuo rautapitoiset. Toki näistä puhutaan paljon pahaankin, mutta kohtuudella tarjoiltuna ovat ihan OK. Lasten on hyvä tottua näihin makuihin ennen päivähoito- tai kouluikää. Vaikket itse pitäisikään näistä, totuta silti lapsi näiden makuun, etteivät näe nälkää väärien makutottumusten vuoksi päivähoito- tai koulupäivän aikana.
- valmista ruoka edellisenä iltana.
- tarjoa valmisruokia (esim. pinaattiletut)
- pane ruoka uuniin muhimaan ulkoilun ajaksi
Ruokien on syytä olla nopeasti valmistettavia ja helposti tarjolle tuotavia keittoja, laatikoita, patoja ja munakkaita. Pakastin on hyvä apu, samoin mikrouuni. Viikon ruokalista on syytä suunnitella valmiiksi, niin että voi käyttää edellispäiväisiä ruokia pohjana. Jos edelliseltä ilta-aterialta on jäänyt vaikkapa perunamuusia tai riisiä - niitä kannattaa valmistaa iso annos - pystyy nakki- tai broilerkastikkeen tekemään vaikka lasten odottaessa, jos välineet ja tarvikkeet ovat käden ulottuvilla.
Kerran viikossa voi hyvin pitää puuropäivän. Puuro valmistuu parissa minuutissa, ja lisäksi voi tarjota leikkeleitä.
Mulla on kotona kolme lasta ja kun olivat pienempiä niin arki oli aika "tylsää". Samoilla ohjelmilla mentiin, mutta loppujen lopuksi se tylsä rutiini toi lapsille turvallisuuden tunteen kun tiesivät mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kun lapset oli pieniä:
Aamupala ja pukeminen sekä aamupesu. Aamusta mahdolliset asioiden hoidot ja kauppareissu sekä ulkoilua. Ruoka noin klo 11- 12 ja sen jälkeen päiväunet. Välipala viimeistään klo 15 ja sitten taas pihalle. Ruokaa oli illalla tarjolla 17 aikaan ja iltapala 19- 20. Joka ilta viimeistään klo 21 lapset oli nukkumassa. Viikonloput oli sitten vapaampia kun ei ollut menoja, yleensä se aika vietettiin mummolassa tai sitten ihan kotosalla ulkoillen.
Nykyään kun lapset ovat jo koululaisia:
Aamupala kun heräävät, makoillaan hetki sohvalla minkä jälkeen lapset lähtevät ulos. Teen ruuan näin lomalla noin klo 13- 14 ja iltaruoka on sitten klo 17. Lapset tulee kotiin iltapalalle viimeistään klo 20 ja klo 21 he jo nukkuvat.
Tein aikoinaan hirvittävän määrän ruokaa kerralla ja sitä samaa syötiin aina pari päivää. Pääsin paljon helpommalla. Siivoilin aina päivän mittaan ja kerran viikossa imuroin (lääkärin määräys, en saanut tehdä sitä useammin). Lattiat pesin myös yleensä iltasella kun lapset nukkuivat. Pyykkikone jauhoi aina kun tarve oli ja pyykin viikkaus oli hauskaa lasten kanssa.
Tällä hetkellä meillä arki hakee jossain määrin uutta rytmiään, kun nuorin lapsista on vasta 3vko ja nukkuu ja syö vielä miten milloinkin. Isommat lapset ovat 4v. ja 5½v. olen ollut koko tämän ajan kotona lasten kanssa ja rytmit ovat jonkin verran muuttuneet lasten kasvaessa ja mm. jättäessä päiväunet pois. Mutta tavanomainen päivä menee suunnilleen näin:
Isommat lapset ja mies heräävät kuuden aikaan. Itse jään vielä nukkumaan ellei vauvakin herää. Lapset yleensä leikkivät ensin hetken ja sitten syövät isänsä kanssa jotain pientä aamupalaa. Mies lähtee töihin seitsemältä, ja itse nousen ylös viimeistään siinä vaiheessa. Hoidan pikaisesti omat aamutoimeni ja laitan lapsille lisää aamupalaa sekä itselleni myös. Vauva herää kun herää ja hoidan hänen aamupesunsa ja vaatteiden ja vaipanvaihdot muiden puuhien ohella. Syötyään lapset katselevat jonkin aikaa lastenohjelmia tai jatkavat leikkejään ja itse siivoilen keittiötä ja tyhjennän/täytän tiskikonetta sekä petaan sängyt, jos ehdin ;) Vauvan imettäminenkin vie aikaa aamuista. Ulos puistoon tai asioille/kauppaan lähdetään 9-10 aikoihin riippuen miten vauva nukahtaa ensimmäisille päiväunilleen. Nyt kun kerho ei vielä ole alkanut sisään tullaan yleensä 11:30-12 minkä jälkeen syödään lounaaksi edellisen illan tähteitä. Jos edelliseltä päivältä ei ruokaa ole jäänyt teen jotain nopeaa, kuten tänään nuudelikasviskeiton myös munakas ja pestomakaroni kuuluvat meillä ns. pikaruokiin, jotka ovat nopeita tehdä ulkoilun jälkeen. Lounaan jälkeen lapset ryhtyvät jälleen leikkimään tai katsovat jonkun elokuvan dvd:ltä. Itselleni keitän kahvit ja hengähdän hetken tietokoneella lukien sähköpostit ja vilkaisten muutamia foorumeita, mikäli vauva vielä nukkuu kuten nyt, kun oli puistossa hereillä. Vauvan herättyä on taas vuorossa vaipanvaihdot ja imetykset. Isompien lasten kanssa syödään välipalaa 14-14:30, minkä jälkeen lapset piirtävät, pelaavat, askartelevat tai leikkivät. Itse hoitelen kotitöitä ja aloitan päivällisen valmistelut. Päivällinen syödään noin klo 17, jolloin mieskin on jo tullut kotiin. Tämän jälkeen katsotaan mahdollisesti lastenohjelmat tai sitten pelataan porukalla tai käydään kävelyllä koko perhe. Klo 18 isot lapset iltakylpyyn/suihkuun, minkä jälkeen syövät jotain hedelmää tai jogurtti, jos ovat nälkäisiä. Hammaspesujen, iltasadun ja hyvänyöntoivotusten jälkeen isot lapset sängyissään klo 19 viimeistään 19:30. Tämän jälkeen hoidellaan miehen kanssa vielä vauvaa, katsellaan telkkaria ja syödään yhdessä iltapalaa ennen nukkumaan menoa.
Lyhyesti ja ytimekkäästi;
Aamupala, aamutoimet. Kotiaskareita. Ulos/kauppaan tai leikitään sisällä. Lounaan laitto, päiväunet. Välipala, ulos/leikkimistä, kokkailua/leipomista tms. Päivällinen. Leikkimistä/ulkoilua, iltapala - nukkumaan. Avot, siinähän se päivä vierähtikin! :)