Mulla olisi kiva pieni lapsenlapsi MUTTA ei miniä anna papan luo tulla lapsi haluaisi mutta tuo miniä sanoo ei?Tyttö on jo 10v.Sekin haluais tulla mutta ei,johtuuko se siitä kun mummi kuoli 2v.Etten kykenis hoitamaan,vaan mulla on sukulaisia ja tuttuja joitten kanssa oltaisiin vaiko meidän huonot välit?Se tyttö ei tykkää papasta miniä ollenkaan olen kuulemma vanhanaikainen?? on sekin syy ..?
Täällä Pappa tai ukki
Kyselee?Lapsenlapsista
13276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No, jos olet pyytänyt kauniisti ja ei auta, yritä vielä sen poikasi kautta. Yritä keskustella ja selvittää, että olet isovanhempi ja kaipaat lapsenlastasi.
Entäs niiden toisten isovanhempien kanssa yhdessä, jokin matka ehkä ruotsinlaivalle vaikka. Voisit ehkä heidän tai kummien kanssa yhdessä aluksi. Mieti jos löytyisi jokin henkilö, täti, eno, kummi...joku, joka on molempien yhteinen tuttava.
Jos mikään ei auta ja silloin kaikki keinot on sallittuja ja ehdotan rahaa. Vai onko heillä sitä yllin kyllin? Tietsikat, mp3 soittimet, polkupyörät ovat kalliita ja usein sukulaisten antama avustus on tarpeellista. Esim. polkupyörän ostolla voi päästä jo pitkälle, kun ilmoittaa, että olisi halukas ostamaan synttäri tai joululahjaksi sellaisen, muttei tiedä millainen ja haluaa lapsen ja miniän valitsemaan ja yhdessä ostoksille.
Toivon, että löydät yhteisen sävelen miniäsi kanssa.
miniälle seleväksi.
Ehdota tapaamista vaikka lastenvalvojan luona, tai jossain...kirjastossa vaikka.
Ja puhu sun pojan kanssa.
Ja vanha ihminen saa olla vaikka kuin vanhanaikainen.
Tuo lahjomisjuttu saattaa tehota miniään, mutta mun mielestä väärin sitä lasta kohtaan, sehän ei tapaa sitten sua omasta halustaan, vaan että äitinsä hyötyy rahallisesti tapaamisesta!
Tunteita ei saa ostaa.
Mammat ja pappat ovat iänkaiken ostelleet lapsen lapsilleen polkupyöriä, mopoja ja autokortteja sekä autoja, ainakin mun ja mun tuttujen suvussa. Eri asia tietysti jos miniä sattuu olemaan niin rikas, että on vara ylenkatsoa lapsen lahjaa...
Ja yhdessä uusilla kouluvaateostoksilla käynti on ainakin minun suvussa ihan perinteinen syksyllä ja talvella, koska jalkineet ja vettäpitävät ulkoiluvaatteet ovat niin kalliita. Ja tosi kivaa onkin kun saa olla valitsemassa ja osallistua.
Samoin uimakortin lataaminen ja uimahallissa käynnit sekä muut harrastuksiin liittyvät ostokset ovat olleet tämän mummun kukkaron raottamisen paikkoja. Itse näen ne lahjoina en lahjuksina...
Lapsenlapsilleen on mukava antaa, täytyy vaan vanhempien kanssa ensin keskustella mikä olisi tarpeen.
Voishan ukki kustantaa koko perheelle vaikka viikonlopun jossakin kivassa paikassa yöpymisineen, vaikkapa jossakin teemapuistossa. Lapsi tietenkin äidin ja isän seurassa yöllä, mutta muuten sitten vois aikaa viettää koko perheen seurassa.
missä näin sanotaan....????????
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_47_2009_vp_2_44_126_p.shtml
http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/selonteko.html
Jo olisi aika tehdä oikein laki tästä asiasta. Ne perheet kun voivat muuttua miten tahansa, kun halutaan perua suhteet ja tulee niitä eroja, mutta omia biologisia isovanhempiaan ei, kuten ei omia biologisia vanhempiaankaan, voikaan perua.
Tosi surullista, että oikein laki pitäisi suunnitella, kun muuten ei mene kaikkien järkeen.
lapsenlapsiinsa. Tämä tuli esiin selkokielellä tapauksessa jossa isä ja äiti menehtyivät autokolarissa. Heiltä jäi kolme alle 10v lasta.
Tästä kirjoiteltiin niin paljon , joten pitäisi olla vielä muistissa.
Tuo aloitukseni on suoraan tuomarin sanomaa, laissa kirjoitettuna.
tavallisten tapaamisten estämiset.
Niin ei saa olla.
Onpa ilkeä äiti.
http://www.studio55.fi/artikkeli/798184/
Itse en vaarina saanut käydä tapaamassa lapsenlapsia, mummin oikuttelujen takia.
Mutta vanhempi lapsenlapsi tyttö piti siitä hyvän huolen että nykyään saan tavata ja jopa joudun/saan tuon nelivuotiaan tytön kanssa olla niin paljon kun mieleni ja aikani riittää.
Elikkä tosiaan tunteita ei voi edes ostaa, tai kahlita niitä.
Ja syy oli tietenkin mummin mielestä minussa, kuinkas muuten. ;)
tarinaa. Minä olin isovanhempieni lellilapsi. Nyt aikuisena kun muistelen, en koskaan nähnyt mummolassa serkkujani, joiden äitiä äksy mummoni inhosi.
Pirullinen monille, ei koskaan minulle, rakkaista rakkain aina.
Vasta muutama vuosi sitten kuulin, että vaarini oli käynyt salaa serkkujani tapaamassa, mummon selän takana. Serkkuni sanoivatkin pelänneensä mummoamme, ei lie ihme.
En voi kuin sydän verta vuotaen ihmetella, miksi serkuiltani riistettiin hyvä suhde isovanhempiin, edes toiseen heistä.
Kun isoisiäkin oli enää olemassa vain yksi, salavaari.
Miksi ihmisille kostetaan omia vihoja ja ennakkoluuloja, vielä nytkin, viattomien lasten kautta, riistäen heiltä osa normaalia elämää?
Minä muistelen mummoani hyvällä, saman oisin suonut serkuillenikin.