Miehen kanssa erosimme hiljattain, kun hän tuntee että hänestä ei ole perhe-elämään ja lasta hän suostuisi näkemään joka toinen viikonloppu. Monen mielestä tämä on ihailtavaa, että mies haluaa olla jotenkin yhteydessä lapseen.
Tuntuu, että olen itse hajalla tästä ja luulen että itselläni ei voimat riitä lapsesta huolehtimiseen.
Olisiko adoptio tässä vaiheessa paras ratkaisu. Miehen mielenkiinto tuskin tuosta enää muuttuu ja minä olen varma että ilman kunnollista tukiverkkoa en pysty lapsesta yksin huolehtimaan. Raskaus on jo niin pitkällä että aborttia ei voinut tehdä ennen kuin mies sitten jätti leikin kesken.
Muuttuuko minulla tai miehellä tunteet kun lapsi on syntynyt?
Nimittäin nyt tuntuu että ei jaksa ja adoptio olisi paras ratkaisu lapsen kannalta
-Maisa23 ja rv32-
Tuntuu, että olen itse hajalla tästä ja luulen että itselläni ei voimat riitä lapsesta huolehtimiseen.
Olisiko adoptio tässä vaiheessa paras ratkaisu. Miehen mielenkiinto tuskin tuosta enää muuttuu ja minä olen varma että ilman kunnollista tukiverkkoa en pysty lapsesta yksin huolehtimaan. Raskaus on jo niin pitkällä että aborttia ei voinut tehdä ennen kuin mies sitten jätti leikin kesken.
Muuttuuko minulla tai miehellä tunteet kun lapsi on syntynyt?
Nimittäin nyt tuntuu että ei jaksa ja adoptio olisi paras ratkaisu lapsen kannalta
-Maisa23 ja rv32-
Vastaukset 3
Vanhimmat
tällä hetkellä sinusta voi tuntua tuolta koska miehesi ei haluakaan isäksi ja on valmis laittamaan pelin poikki.se tuntuu todella pahalta tällä hetkellä ja varmasti tuntuu jatkossakin, ja lisäksi pahaa oloasi lisää se, että olet raskaana ja hormoonisi jylläävät suuntaan jos toiseen. Mutta olen varma, että tunteesi ja ajatuksesi muuttuvat lapsen synnyttyä. Ei sitä tunnetta pysty vielä tajuamaan, että miltä se tuntuu kun se lapsi syntyy, oli se sitten toivottu tai ei. mutta se on maailman ihanin tunne kun saa pienen syliinsä heti hänen synnyttyä. Kehottaisin sinua vielä harkitsemaan hyvin tarkkaan mm. adoptio asiaa, sillä jos annat lapsesi adoptoitavaksi se saattaa kaduttaa sinua hetken päästä hyvin paljon. Mutta punnitse myös sitä, että tunteesi mitä luultavammin muuttuu vielä hetken päästä kun olet päässyt kovimman osuuden yli, se on iso takaisku kun mies ilmoittaa lähtevänsä.
Tällä hetkellä suret ja se vaikuttaa mielentilaasi paljon. Kun ihminen jää yksin pienen lapsen kanssa niin silti jollain ihmeen kaupalla tulee pärjättyä. Ja jos sinulla on sukulaisia ja ystäviä niin he varmasti auttavat sinua lapsen kanssa. Voimia sinulle
olosi on varmasti loukkaantunut ja olet vähän pihalla kaikesta...
mieti kuitenkin tuota adoptioasiaa nimittäin kun saat vauvan maailmaan niin tulet huomaamaan kuinka ihanaa se on kaikista vauvahankaluuksista huolimatta.
Itse jouduin toteamaan että onneksi ne ihmiset joilla ei ole lasta, eivät tiedä miltä tuntuu saada lapsi koska heidän elämänsä olisi silloin vielä tyhjempää.
Mulla on kaveri joka synnytti vauvan ilman kiinteää parisuhdetta. Ja vauvan ollessa vain muutaman viikon ikäinen, löysi tuo nainen elämäänsä uuden ihanan miehen joka alkoi rakastaa tuota vauvaa kuin omaansa. He elävät nyt yhdessä perheenä ja biologinen isä on pyyhitty pois kuvioista koska on ns. täysi mulkku.
Puhu asiasta vaikka neuvolassa tai jollekulle tutulle henkilölle jotta pystyt keskittymään raskautesi loppuaikaan.
Muista ennenkaikkea vauvan synnyttyä että se pieni onneton ihminen on täysin riippuvainen sinusta ja sinä olet hänen silmissään maailman tärkein ihminen tai asia, hän jumaloi sinua!
Tsemppiä siis, kyllä elämä alkaa taas hymyillä.
siellä saat apua tukea ja neuvoja.
Lisäksi tapaat muita äitejä ja saat näin ystäviä.