Tunnen olevani lievästi masentunut. Syöntini on huonontunut. Jos syön enemmän kuin yleensä niin mahaani koskee ja tulee ripuli. Olen entistäkin enemmän surullinen ja itken melkein joka päivä toisin kuin ennen. Kiinnostus seksiin on pysynyt samanlaisena ehkä joskus jopa entistä enemmän. Perheessä ei mene hyvin.Vanhemmat aikovat erota ja menetin lemmikkini ja suren sitä koko ajan. En enää jaksa tehdä mitään. Mikään ei kiinnosta. Pari hyvää päivää on ollut mutta sitten havahdun ajattelemaan ja tulee surullisia asioita mieleen. Yöllä suren kaikista enemmän.
Olenko masentunut?
ehkäpä =(
4264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokaisella ihmisellä on joskus huonoja päiviä. Joskus suree suhteen rikkoutumista ja joskus jonkun läheisen ihmisen tai eläimen kuolemaa. Masennusta kannattaa yrittää lievittää tekemällä asioita jotka ovat aina piristäneet sinua. Positiivinen asenne kääntää aina huonon päivän hyväksi. Puhuminen läheisen kanssa tai vaikka anonyymisti netissä lievittää tuskaa hyvin paljon. Kannattaa muistaa että surua seuraa aina onnellisuus. Tänä päivänä voi masentaa ja huomenna kaikki olisi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
ja selvitä pahaa oloasi.
Olet menettänyt lemmikkisi ja vanhempasi aikovat erota, mikä sekin on menetys. Menetät ajatuksen vanhemmista, jotka rakastavat toisiaan, teidän perheestä. Se on iso menetys ja elämänkriisi kaikille teille, silloinkin, kun ero on sopuisa.
Luultavasti niitä surullisia asioita tuleekin mieleesi kunnes asiat ovat asettuneet uusiin uomiinsa. Kunnes vanhempasi ero selvä, ja kaikki uudella pohjalla. En tietenkään tiedä, millainen vanhempiesi ero on. Onko se kypsä päätös, että parempi erota ja sillä selvä, vai onko riitaa ja syyttelyä ja sen semmoista.
Joka tapauksessa vanhempasi eivät ole eroamassa sinusta, eikä heidän parisuhteensa sinun vastuullasi ole. Oletko harkinnut uutta lemmikkiä?
miettiny aivan samaa.. Anteeksi, mutta en jaksanut aloittaa uutta keskustelua, kun kysymykseni on täysin sama.
Olen ollut muutaman vuoden hieman allapäin. Aina allapäin vaikken sitä välttämättä ulospäin näytä. Sitten tulee näitä huonompia jaksoja, kuten nytkin. Tätä on jatkunut nyt pari kuukautta, enkä jaksa enää. Ensimmäistä kertaa elämässäni kerroin tästä asiasta eräälle ystävälleni, mutta ei hänkään oikein mitään sanonut. Mielialani on kuin jojo joka päivä, enkä tosiaan tiedä mikä minua vaivaa ja haluan apua...