Sen lisäksi, että olen ujo, hiljainen ja yksinäinen olen myös köyhä. Äitini on yksinhuoltaja ja hän on ollut jo jonkin aikaa työttömänä. 50 naiset eivät hirveesti enää saa töitiä toimistoista, kun vastavalmistuneet innokkaat merkonomit saa ne paikat. Meillä ei ole koskaan ollut varaa oikein mihinkään. Sen lisäksi minun ainoalla kaverilla on sama tilanne; hänenkin äiti on yh, joka on myös työttömänä tai pätkätöissä. Peruskoulussa jouduttiin heti kiusatuiksi, koska meillä ei ollut merkkivaatteita tai uusimpia kännyköitä. Siinä se ujous sitten kasvoikin, kun aina syrjittiin.
Ujous yhdistettynä tähän köyhyyteen on syrjäyttänyt meidät aika paljon muista nuorista. Ei meillä ole ollut varaa mennä autokouluun ja sen takia ei olla oikein päästy aloittamaan mitään "baari-elämää". Kaikki paikat missä nuoret käyvät on hemmetin kaukana! Bussi käy ehkä kerran tunnissa, ja viimeiset vuorot kaupunkiin ajetaan joskus kuudelta illalla. Yöllä bussit ei käy ollenkaan. Taksikin maksaa niin pirusti. Eikä me tunneta oikein ketään jolta pyytää kyytiä kaupunkiin. Ja jos me päästäiskin baariin, niin ei meillä olis varaa edes ostaa mitään hienoja drinksuja ja jomman kumman pitäisi sitten aina olla juomatta.
Eipä sitten olla hirveesti kaupungin yöelämää nähty...
Kesän alussa suuniteltiin Tallinnan matkaa, mutta eipä päästy sinnekkään kun kaverin rahat meni kallistuneeseen vuokraan.
Me ollaan yritetty hakea töitä. Minä yritin hakea myyjäksi erilaisiin kauppoihin ja kamu enemmänkin lastentarhoihin ja kerhoihin, mutta työhaastattelussa kaikki menee aina niin mönkään. Molemmat ollaan ihan mykkiä, eikä osata vastata itsevarmasti mihinkään kysymyksiin.
Pakko kai hommata joku asunto keskustan läheltä, mutta entä sitten vuokra ja kaikki maksut? Ei viittis koko ajan millän tuilla elellä... Kummallakaan ei ole edes ammattia, työttömiä ylioppilaita, joita ei hyväksytty ammattikorkeeseen eikä yliopistoon. Ens keväänä haetaan sit myös amikseen, jos sinne kelvattaisiin.
Ei me muuten rahasta tai mistään tavaroista niin välitetä, meille tärkeämpää olisi se, että päästäisiin eroon tästä ujoudesta ja saataisiin uusia kavereita. Mutta olishan se ihan mieletöntä, jos edes joskus olisi varaa vaan lähteä pitämään hauskaa, vaikka ulkomaillekin! Ei täällä lähellä ole oikein mitään, metsää, peltoa, lisää metsää ja joku räkäinen kapakka, jonne ei kyllä mennä.
Kaikki muut nuoret vaan törsää, bilettää ja lähtee jonnekkin Miamiin surffamaan, ja me vaan angstataan omassa peräkylässä :p
Ujous yhdistettynä tähän köyhyyteen on syrjäyttänyt meidät aika paljon muista nuorista. Ei meillä ole ollut varaa mennä autokouluun ja sen takia ei olla oikein päästy aloittamaan mitään "baari-elämää". Kaikki paikat missä nuoret käyvät on hemmetin kaukana! Bussi käy ehkä kerran tunnissa, ja viimeiset vuorot kaupunkiin ajetaan joskus kuudelta illalla. Yöllä bussit ei käy ollenkaan. Taksikin maksaa niin pirusti. Eikä me tunneta oikein ketään jolta pyytää kyytiä kaupunkiin. Ja jos me päästäiskin baariin, niin ei meillä olis varaa edes ostaa mitään hienoja drinksuja ja jomman kumman pitäisi sitten aina olla juomatta.
Eipä sitten olla hirveesti kaupungin yöelämää nähty...
Kesän alussa suuniteltiin Tallinnan matkaa, mutta eipä päästy sinnekkään kun kaverin rahat meni kallistuneeseen vuokraan.
Me ollaan yritetty hakea töitä. Minä yritin hakea myyjäksi erilaisiin kauppoihin ja kamu enemmänkin lastentarhoihin ja kerhoihin, mutta työhaastattelussa kaikki menee aina niin mönkään. Molemmat ollaan ihan mykkiä, eikä osata vastata itsevarmasti mihinkään kysymyksiin.
Pakko kai hommata joku asunto keskustan läheltä, mutta entä sitten vuokra ja kaikki maksut? Ei viittis koko ajan millän tuilla elellä... Kummallakaan ei ole edes ammattia, työttömiä ylioppilaita, joita ei hyväksytty ammattikorkeeseen eikä yliopistoon. Ens keväänä haetaan sit myös amikseen, jos sinne kelvattaisiin.
Ei me muuten rahasta tai mistään tavaroista niin välitetä, meille tärkeämpää olisi se, että päästäisiin eroon tästä ujoudesta ja saataisiin uusia kavereita. Mutta olishan se ihan mieletöntä, jos edes joskus olisi varaa vaan lähteä pitämään hauskaa, vaikka ulkomaillekin! Ei täällä lähellä ole oikein mitään, metsää, peltoa, lisää metsää ja joku räkäinen kapakka, jonne ei kyllä mennä.
Kaikki muut nuoret vaan törsää, bilettää ja lähtee jonnekkin Miamiin surffamaan, ja me vaan angstataan omassa peräkylässä :p
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Ei meillä ole ollut varaa mennä autokouluun ja sen takia ei olla oikein päästy aloittamaan mitään "baari-elämää"."
Ai että ensin baariin ja sitten rälläämään autolla?
tuntuu, että asioiden pitäisi tapahtua heti. Vanhempana on jo nähnyt, että joskus toiveet toteutuvat pitkälläkin viiveellä. Koulutus kannattaa hankkia vaikka oppisopimuksella, jos ei muuten. Siten pääset töihin ja isommille tuloille. Aina ei pääse suoraan siihen ammattiin, mihin haluaisi. Itse jouduin odottamaan n. 45-vuotiaaksi ennen kuin pääsin unelmieni työhön. Sitä ennen hankin kaksi pitkää koulutusta ( yksi keskeneräinen takana) yksinhuoltajana, joten ei se aina todellakaan suoraviivaisesti tai helposti käy.
Kuulostaa tutulta tuo tarinasi. Voisi olla ote omasta elämästäni (paitsi etten ollut yksinhuoltajan lapsi) tai lasteni elämästä. Heistä kasvoi täyspäisiä, kunnon aikuisia, jotka tekevät työnsä hyvin ja hoitavat asiansa. Nyt 25 - 30 -vuotiaina ovat jo reissanneet ulkomailla vaikka miten paljon. Itse pääsin aloittamaan matkustelun vasta n. 35-vuotiaana.
Todennäköisesti sinä ja kaverisi olette joutuneet kehittämään luonnettanne, se kantaa aikanaan hedelmää. Ujouskin karisee ajan myötä, usko pois. Kyllä sinä vielä pääset nauttimaan elämän mukavista puolista ja silloin osaat antaa niille arvoa siinä, missä onnekkaammista lähtökohdista tulevat nuoret pissikset vain marisevat ja valittavat jokaisesta pikkuasiasta. He eivät kestä elämässään mitään kolhuja, kun eivät ole joutuneet minkään eteen tekemään töitä tai odottamaan vuoroaan. Pitemmän päälle sinä olet onnekkaampi, vaikka nyt ei siltä taatusti tunnukaan.
Tsemppiä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Lukisit tarkemmin pöljä, ei me mitään kännirallia haluta ajaa, mennä vaan kaupunkiin pitämään hauskaa, vaikka sitten limsan voimin :D
Mekin päästiin aikoinaan yhteen kaupungin "parhaimmista" lukioista, ja siellä näki miten muut nuoret vaan matkusteli Dubaissa ja Etelä-Amerikassa. Ja muutenkin heillä oli aina jotain bileitä ja kaikenlaista menoa.
Kyllä mekin joskus körötellään bussilla kaupunkiin, mutta ei siellä kauan jaksa pyöriä 5-10 euroa lompakossa. Kahvilassa tai jossain puistossakin on vähän tylsä istua, kun ympärillä pyörii muita nuoria, joilla on paljon kavereita. Tulee vaan paha mieli kun kattoo miten hyvin kaikilla muilla menee. kateellisia kun ollaan.
Turha teidän on sanoa, että "biletys on ihan turhaa" "tommoisessa pissis-elämässä ei ole mitään järkeä" -sillä se ei ole totta. Kaikki nuoret haluaa juhlia ja pitää hauskaa, myös me. Me ollaan kohta jo 19v, eikä olla koskaan käyty missään juhlimassa! Sitten kun telkustakin tulee koko ajan jotain Gossip Girliä ja Skinssiä, niin tuntee itsensä ihan friikiksi, kun ei koskaan käy missään. :/
Katoin tossa just yhen entisen ihastukseni facebook-profiilia. Profiilikuvassa hän oli jossain vitun Amazonin viidakossa vaeltamassa metrin kokoinen hymy naamallaan. Arvaa alkoiko vituttamaan tämä kotona näytön ääressä mätäneminen?
"Me ollaan kohta jo 19v"
Vai että JO! :D
"Sitten kun telkustakin tulee koko ajan jotain Gossip Girliä ja Skinssiä"
Ne nyt on viimesiä sarjoja, joista kannattaisi ottaa oppia. Nykyajan populäärikulttuurissa bilettävä pissis (tai pojille fruittari) tuntuu olevan ainoa rooli, jota nuorille tarjotaan. Onhan se kyllä ymmärrettävää, että helppo tie onneen houkuttelee enemmän kuin tarkoituksen hakeminen syvemmältä. Mutta toisaalta kannattaa kysyä itseltään, että haluaako tuhlata ainoan elämänsä vain pintaliitämiseen ja välittömän onnentunteen kalasteluun.
Sehän on mahtavaa että sinulla on kuitenkin toinen samanlainen kaveri! Tosiaan mistään telkkarisarjoista ei todellakaan kannata välittää. Oikea elämä ei ole siellä. Ulkomaiset sarjat toistavat aina itseään ja niissä on sama kulku, olen itse aika kyllästynyt tarjontaan, pelkkää suhderuotimista, parisuhdepaskaa ym. mikä ei itseään kosketa. Itseään ei kannata verrata muihin ollenkaan. Olen itse nyt 22 enkä välitä enää sontakikkareen vertaa mitä muut tekevät ja miten elävät. Ei minullakaan ole varaa matkustella. Facebookiin ihmiset tykkäävät matkakuviaan levitellä, ei vois vähempää kiinnostaa. Minä matkustan sitten kun minulla sitä rahaa on.
Olen kyllä superonnellinen, kun mulla on tämä kaveri. Kaikki muut kaverit kääntivät meille selkänsä ja lähtivät muihin porukoihin.
Tästäkin kesästä piti tulla niin mieletön, meidän piti mennä sinne Tallinnaan, katottiin keväällä jo hotellejakin netistä. Laitettiin hakuun kaikki halvimmat hotellit, ja sit naurettiin kun yks niistä sijaitsi jonkun kerrostalon kellarissa pahamaineisessa lähiössä ja toinen oli strippiklubin yläkerrassa. Sinnehän me heti mentäisiinkin :D
Päätettiin, ettei syödä sit siellä Tallinnassa mitään, vaan otetaan omat leivät mukaan, niin säästyy rahat turistikierrokselle ja pariin matkamuistoon xD
Sit meidän piti leikauttaa uudet kampaukset, viimeisestä kampaajakäynnistä on jo vähän aikaa....
No eipä menty sitten Tallinnaan eikä mihinkään muuallekkaan, istutaan vaan täällä korvessa päivät pitkät.
miten muil nuoril on varaa mennä juhlimaan joka viikonloppu? Onks he kaikki töissä vai maksaako isukki?
"Kaikki nuoret haluaa juhlia ja pitää hauskaa, myös me."
Kas kummaa, kun en itse koskaan ole halunnut, vaikka neljännesvuosisata on jo ikää tullut täyteen. Ja juhlimiseen kyllä olisi ollut koko ajan hyvät mahdollisuudet.
Varmaan osa on töissä, iso osa saa tukia tms. tai on opintolainaa jne., osa saa rahaa vanhemmiltaan... Eli vaihtoehtoja lienee monia.
Teidän tilanteessa voi olla tietysti mahdollista, että "hankitte" rikkaamman miehen kustantajaksi. Useinhan monet elävät toistensa siivellä joka on myös tyypillistä.
Voisihan jokin "toisessa kaupungissa opiskelu" sopia teille, jolloin näkisitte "mualimoo". Ottaisitte selvää kaikista tuista ym. ja sitä kautta voisi asiatkin lähteä rullaamaan siihen suuntaan johon halutte.
Toisekseen jos te ootte "sairaan ujoja" niin varmaan tarvitsisitte samalta alueelta seuraa, että ylipäätään ensin uskaltaisitte mennä niihin baareihin tai muuten pitää "bileitä"... Tai käydä vastaavissa paikoissa.
Nettikin tarjoaa aika hyvät tutustumismahdollisuudet niin voisihan netinkin kautta löytyä uusia tuttavuuksia...
silloin enkä halua vieläkään, vaikka ikä lähenee 40 vuotta. Itse kuljin mieluummin koiran kanssa lenkillä ja kun autokoulun kävin ja sain auton, ajelin sillä en edes 18-vuotis synttäreitä viettänyt vaikka rahaa olisi ollut (töissä ja asuin kotona). Vanhin on 17, eikä harrasta juhlimista vaan urheilee, kaveri piiri hänellä on samanlainen ja joo, me ollaan kuulemma köyhiä, ruokaa saa joka päivä, katto on päänpäällä, oma huone telkkareineen dvd soitin jne. Mutta "köyhiä" me ollaan siksi, kun ei ostella vaatteita joka kuukausi ja auto on käteisellä maksettu, eli ei mikään uusi ja velkainen.
Emme saa työpaikkoja, koska olemme niin ujoja ja yksinäisiä, olemme niin ujoja ja yksinäisiä, koska meitä on kiusattu ja haukuttu koko peruskoulun ajan, olemme niin rumia kun ei ole varaa mihinkään kauneudenhoitoon. Köyhä, ruma ja yksinäinen -kyllä meikäläisillä on ollut tuuria! Kaikki ominaisuudet päin mäntyjä.
Kyllä siinä iskee kaikki itsetunto-ongelmat kun TV:ssa pyörivät vaan kauniit ja rikkaat ihmiset ja "luokkakaveritkin" matkustelevat Thaimaahan joka viikonloppu.
Ok, täytyy sanoa ihan aluksi että minä olen samoja ajatuksia läpi kahlannu melkoisesti ku sä ja miljoonat muutkin nuoret ympäri maalman että et todellakaan ole ainut köyhä jne...
Liian paljon olen rahongelmien kanssa rypeny että tiedän mitä se tekee ihmiselle.
Mä olen ollu kans ujo ja identiteettini kanssa hukassa, on kiusattu kolussa ja isäni on juoppo, välit on ollu äitin kanssa poikki ym. ym. ym ongelmaa, paskaa on niskaani satanu melkoisen paljon, oon nyt 28 vuotias nainen ja burn outit ja masennukset läpi käyty, yksinäisyys on meinannu välillä tappaa minut jne.. jne...
Mutta se siitä.
-Ihan aluks pitää ns. vetää rajat, todeta kylmä totuus että olet köyhä niinkuin mijoonat muutkin ihmiset ympäri maalman etkä voi sille yhtään mitään.piste.
-Seuraavaksi pitää alkaa organisoimaan elämää, sääntö numero yksi on vaatimattomuus, hommaa halvin mahdollinen yksiö kaupungilta ja sisusta se vaatimattoman viihtyisäksi, suurudenhulluudesta on luovuttava ja mielikuvitusta käytettävä ettei sisustaminen niele juuri mitään rahaa mutta koti pitää olla sillä se on kaikkein tärkein asia elämässä, tiedät sen sitten kun olet kokenut saman kuin minä, ollut vuosikausia kodittomana...
-Vaatteita jos kadehdit rikkaitten kakaroilta olet suuremmassa ongelmassa kuin tajuatkaan...itse jouduin velkakierteeseen vaateostosten takia ja varoitan sinua. Ainut neuvoni on että osta VAIN VÄHÄN mutta hyviä vaatteita ja huolla ne hyvin niin niillä pärjäät vuosikausia ja näytät laadukkaalta ihmiseltä, mutta jokaviikkoisista shoppailuista on luovuttava sillä niihin ei ole varaa muilla kuin "isi maksaa tytöillä". Bongaile myös kirpputoreja, itse löysi äärettömän kalliin nahkatakin 12 eurolla kirpparilta ja siinä olenkin sittemmin upeelta näyttänyt jo vuosikausia. Mutta säästä rahaa ja suunnittele huolellisesti vaatimaton vaatekaappisi niin että tässä kuussa nuo farkut ja ensi kuussa se paita, muuta pitällä aikatähtäimellä ja tarvit kärsivällisyyttä.
-Hommaa työ, siivousta, kaupan kassa, tehtaat jne... älä nirsoile sillä kaikki työ on kuitenkin loppujen lopuksi vain työtä, samaa paskaa eri purkeissa. Vuoden kun olet tehnyt niin olet jaloillasi säästöinesi.
-Älä käy kosmetologeilla ja unohda kallis kosmetiikka, opettele itse hoitamaan kauneuttasi kotona, ainut mihin laita rahaa on 1 hieno hajuvesi, 1 luomiväripaletti , 1 meikkipuuteri ja 1 huulikiilto loppu kosmetiikka saa olla halppispaskaa mutta nuo muut pitää olla arvokkaita niin näytät niissä rikkaan kakaralta.
Kampaajat unohda sillä niissä joudut liian helposti törsäyskierteeseen, suunnittele esim. lehtien avulla luonnollinen mutta laadukas leikkaus niin riittää kun siistit sitä vain 2 kertaa vuodessa kampaajalla, sama värin kanssa, laita väri jossa juurikasvu ei näy niin pääset helpolla.
-Jos matkustaa haluat niis tee halpamatkoja, ryan airilta saa halvat lentoliput ja hostellissa nukut edullisesti, suunnittele budjetti huolella ennen matkaa.
-Älä koskaan syö ulkona ja keittiösi ei ikinä saa kotona kuormittaa tiliäsi, ruan suhteen on oltava kaikkein tarkin niin voit sitten nauttia siitä muusta elämästä, hae Lidlistä aina viikoksi kerrallaan safkaa ja ole äärimmäisen tarkkana. Pysyt myös hoikkana kun et mässäile ja liikut riitävästi.
-Yökerhoon kun menet niin tarvit rahaa vain sisäänpääsymaksuun ja 1-3 drinkkiä varten, siiderikin neitokaiselle menee mutta Lady ei koskaa juo rahojaan!! Halvalla pääset ja mukavaa on kun juot illan aikana vain pari drinkkiä, krapulan hankkiminen tulee kalliiksi!! Sitäpaitsi aina löytyy joku herra joka haluaa tarjota drinkin ja tansiin :) Käyttäydy sivistyneesti niin saat hyvän maineen etkä joudu ongelmiin, yöelämässä naamat tunnetaan ja turpaan tulee liiian helposti.
Pointtina jos rikkaitten kakaroitten elämää kadehtii on alkaa organisoimaan omaa elämää niin saavutat saman kaltaisia asioita kuin hekin mutta vain eri reittejä pikin. Sitäpaitsi vinkkinä vain että rikkailla on yleensä omat ongelmansa, ei heidän elämänsä ole sitä miltä se näyttää ja kuuostaa sillä esim: niissä hienostopiireissä on esim: huumeita yllättävän paljon.