Olen kuullut, että parisuhde olisi parhaimmillaan kahden ihmisen välinen onnellisuutta ja hyvinvointia tuova liitto. Silloin se olisi eheyttävä ja toisi iloa ja voimia arjen voimia kuluttavaan eloon.
Miksi voi olla yksinäisyyttä seurustelussa, jopa yhteiselossa? Voi myös tuntua, että yksinäisyyttä kokeva puoliso ei koe enää olevansa rakastettu. Mahtaako tuo toinen puoliso välittää lainkaan minusta?
Miksi huonosta parisuhteesta on kuitenkin usein niin vaikea lähteä eri teille? Hieman ympäristöä tarkkailleena uskon sen johtuvan sekä taloudellisista seikoista, mutta yleensä kyseessä on läheisriippuvuus. Läheisriippuvuutta on tietenkin vaikea myöntää, koska toisessa kiinni riippuminen ei anna edustavaa kuvaa. Mutta sitä se on. Voi voi teitä onnettomia parisuhteessa kärsiviä yksinäisiä. Kun ei se toinen muutu, vaan meidän itse on aina muututtava. Muutokset lähtevä aina meistä itsestämme. Tsemppiä siihen!
Olen itse todellinen yksinäinen, yksin, yksiössä elävä, perheetön, lapseton, vaimoton mies. Usein on päiviä, etten tapaa ketään tuttavia. Kuitenkin on joitakin vastaantulijoita, joiden kanssa moikataan. Tällaista se elämä välillä on.
Liialliselle synkistelylle tai ahdistukselle elämässäni ei enää ole sijaa. Ulkoilen iltaisin useita tunteja ja tunne-elämän piikit on estetty venlafaxine HCL -yhdistettä sisältävällä kapselilla.
Etenkin iltaisin koen olevani onnen kukkuloilla kun voin mennä makaamaan sänkyyni. Usein makaan puoli-istuvassa asennossa, jolloin näen ikkunastani kauniin heinäkuisen illan yöhön laskeutuvan maiseman. Siinä todellakin mieli lepää, kun edessä näkyy kaupungin keskustan takana siintävää metsää ja järvimaisemaa. Vielä avoimen ikkunan kautta kuuluvat pääskysten äänet lisäävät tunnelmaa. Ne kun yleensä ennen yön hämärää tekevät saalistuslentojaan, ja ääntelevät kuten pääskyset lentäessään tapaavat tehdä.
Oikein mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille!
Miksi voi olla yksinäisyyttä seurustelussa, jopa yhteiselossa? Voi myös tuntua, että yksinäisyyttä kokeva puoliso ei koe enää olevansa rakastettu. Mahtaako tuo toinen puoliso välittää lainkaan minusta?
Miksi huonosta parisuhteesta on kuitenkin usein niin vaikea lähteä eri teille? Hieman ympäristöä tarkkailleena uskon sen johtuvan sekä taloudellisista seikoista, mutta yleensä kyseessä on läheisriippuvuus. Läheisriippuvuutta on tietenkin vaikea myöntää, koska toisessa kiinni riippuminen ei anna edustavaa kuvaa. Mutta sitä se on. Voi voi teitä onnettomia parisuhteessa kärsiviä yksinäisiä. Kun ei se toinen muutu, vaan meidän itse on aina muututtava. Muutokset lähtevä aina meistä itsestämme. Tsemppiä siihen!
Olen itse todellinen yksinäinen, yksin, yksiössä elävä, perheetön, lapseton, vaimoton mies. Usein on päiviä, etten tapaa ketään tuttavia. Kuitenkin on joitakin vastaantulijoita, joiden kanssa moikataan. Tällaista se elämä välillä on.
Liialliselle synkistelylle tai ahdistukselle elämässäni ei enää ole sijaa. Ulkoilen iltaisin useita tunteja ja tunne-elämän piikit on estetty venlafaxine HCL -yhdistettä sisältävällä kapselilla.
Etenkin iltaisin koen olevani onnen kukkuloilla kun voin mennä makaamaan sänkyyni. Usein makaan puoli-istuvassa asennossa, jolloin näen ikkunastani kauniin heinäkuisen illan yöhön laskeutuvan maiseman. Siinä todellakin mieli lepää, kun edessä näkyy kaupungin keskustan takana siintävää metsää ja järvimaisemaa. Vielä avoimen ikkunan kautta kuuluvat pääskysten äänet lisäävät tunnelmaa. Ne kun yleensä ennen yön hämärää tekevät saalistuslentojaan, ja ääntelevät kuten pääskyset lentäessään tapaavat tehdä.
Oikein mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.