Kesägalluppia kauneutta rakastaville kauriille

eli aaa. Mami on maalta kotoisin ja niin, pian on taas elokuu. On se kaunista kun kypsä vilja lainehtii kesätuulessa! Ja mikä tuoksu, "tuuli peltojen tuoksua kantaa..!"

Bee olisi sitten sateen ropina, ja sitä voi kuunnella muulloinkin kuin kesällä - siihen on ihana ja turvallinen nukahtaa!

See: No eihän luonnossa ole mitään kammottavaa. Tietenkin kaikki suhtautuu kunnioituksella ukonilmaan, mutta salamat ovat kauniita ja jylinä mahtavaa. Ihminen tuntee itsensä pieneksi kuin lapsena, ja lapsuuden ukonilmat tulevat mieleen. Ne olivat aika kovia siihen aikaan, saattoivat kestää monta tuntia.

linnun viserrys. On se niin ihanaa ja kaunista, kun pikkulinnut alkavat keväällä visertää ikkunan takana! Ensin kevättalvella talitintin 'titityy'ja sitten kaikkien muiden lintujen laulu. Loppukesästä se 'tiritiriteijaa' sitten loppuu, harmi.

Rauhoittavaa eli bee on mielestäni katsella hiillosta takassa. Siinä voi vaikka porista, jutella kaikkea kaverinsa kanssa samalla kun katselee sitä hiillosta, tai lukea kirjaa huopaan kääriytyneenä, tai vain olla ja ihastella. Alkaa ihanasti ramasemaankin ja siitä on hyvä kömpiä sitten omaan vuoteeseen nukkumatin maille.

Kammottavaa voi olla ukonilma, jos se on ihan 'päällä' ja istuu vaikka veneessä. Tai en nyt sanoisi kammottavaksi, vaan vaaralliseksi ja erittäin epämukavaksi. Salamat ovat kauniita, kun koko taivas repee ja siihen päälle mahtava jylinä - siinä on maailman alkeisvoimat asialla ja ihminen tuntee itsensä pieneksi kuin hiiri:)

kesäinen auringonlasku ulapalla! Piirränkin siis sinulle sanoin siitä kuvan (ja tämä vastaa samalla kohtiin aa ja bee):
Istun laiturilla ja katselen punertavaa taivaanrantaa, joka peilautuu järven selkään. Siinä voi nähdä punaisen eri sävyjä ja vähän keltaistakin. Aurinko on jo jokin tovi sitten painunut mailleen ja hienoinen hämärä alkaa laskeutua tienoon ylle. Veneet huojuvat rytmikkäästi laineiden tahdissa paukuttaen vuoroin keulaansa, vuoroin kylkeään, laiturin puurunkoon. Jostain kuuluu kalalokin vaimea kirkunta joka vaimenee hiljalleen.

Punainen aurinkopallo loistaa purppuraa ja kadotan hetkeksi ajan ja paikan tajun. Ellei hienoinen viileä iltatuuli kylmine väreineen herättelisi minua, olisin voinut vaikka nukahtaa haavemaisessa transsitilassa laiturin reunalle.

Tämän illan taianomainen tunnelma jää mieleeni, kun kävelen aivan kuin varoen rantapolkua ylös omalle yöpuulleni kesämökkimme yläkertaan uneksimaan auringonlaskun maan kätketystä rubiinista:)

kuin suoraan jostain kauhukuvagalleriasta.

on kauriksellekin kauheen kaunis.