Mistä mahtanee johtua että laatuveneet (esim. Swan, Najad, Aphrodite, Hallberg, Nauticat) ostetaan Suomesta pois? Kyse rahasta vai mistä? Suosiiko kotimainen purjehtija ulkomaista ja mielellään ranskalaista yms. kun sikäläiset suosivat pohjoismaista? Kummallinen trendi.
Bavarian tasoisia veneitä ilmaantuu laitureihin samaan aikaan kun niistä lähtee laatuveneitä maailmalle.
Bavarian tasoisia veneitä ilmaantuu laitureihin samaan aikaan kun niistä lähtee laatuveneitä maailmalle.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olisiko sinulla jotain dataa väitteesi tueksi esittää, vai olisiko tässä tarkoitus keskustella sinun mutusi pohjalta? Minusta kun tuntuu, että vanhojen "laatuveneiden" liikennettä tapahtuu molempiin suuntiin.
Muita mahdollisia selityksiä "havainnollesi":
- Uusia veneitä tulee lisää, vanhat veneet vain säilyvät ja korkeintaan kiertävät omistajalta toiselle. Uusien veneiden määrä suhteessa vanhoihin siis lisääntyy, näyttää siltä, että vanhat vähenevät.
- Vanhojen laatuveneiden omistajat vanhenevat eivätkä jaksa enää purjehtia niin paljon. Siksi heidän veneensä seisovat kotilaitureissa eikä niitä näe enää retkisatamissa.
- Otoksesi on liian pieni (esim. juuri sinun kotisatamassasi on sattunut käymään väittämälläsi tavalla) eikä edustava.
- Joku yhdistelmä ylläolevista.
.... Swan, Najad, Aphrodite, Hallberg, Nauticat Suomeen, kun täällä on purjehduskelejäkin vain pari kuukautta. Näihin keleihin ja tähän lyhyeen purjehduskauteen riittää veneeksi Bava tai Hanse ihan hyvin. Eikö se ole hyvä, että vienti vetää kalliilla Suomi-pursilla.
Voisihan Bella tehdä edullisia kansanpursia 2kk puhjehduskauteen niin silloin meillä olisi kotimaista tuotantoa kotimaisille markkinoille. Voisi jättää vielä hankalan maston ja purjeetkin pois häritsemästä, ei niillä mitään käyttöä laiturissa kuitenkaan ole. Magee ankannokka ja uimataso kuitenkin pitää olla sekä kumiveneelle taavetit. Mutta silloinhan purjehduksesta tili kansan huvi ja kalliilla purrella ei voisi brassailla.
Edellä oli jo tärkeimmät syyt, miksi täkäläisten veneilijöiden ei itse asiassa kannata investoida laatupursiin (lue:hintaviin). Purjehduskausi on käytännössä 3,5 kuukautta. ja kukapa koko kesäänsä vesillä vietää? On muutakin tekemistä. Kallista kampetta ei kannata ostaa laiturissa kellumiseen.
Toinen syy laatuveneiden ulosvientiin on edellä mainittujen veneiden laadussa. Niitä haluavat muutkin kuin suomalaiset omikseen ja usein niillä ulkolaisilla on enemmän hynää. Veneet uivat rahan luo!!!
vene on aina myynnissä, kyse on vain hinnasta, jolla on eniten rahaa, se vie parhaat veneet, kaupan laki
"Edellä oli jo tärkeimmät syyt, miksi täkäläisten veneilijöiden ei itse asiassa kannata investoida laatupursiin (lue:hintaviin). Purjehduskausi on käytännössä 3,5 kuukautta. ja kukapa koko kesäänsä vesillä vietää? On muutakin tekemistä. Kallista kampetta ei kannata ostaa laiturissa kellumiseen."
Itse ymmärrän laatuveneen sillä, että sen kausi on pidempi, esim. "rapeat ranskikset" vs. tukevat 70-80-luvun veneet. Kaikkeahan ei voi saada mutta eipä uusissa veneissä oikein muuta olekaan tarjolla kun kuutiometrejä ja se vastaa mielestäni enemmän laatua kun määrä.
Tässä pointtina, että nykyveneen kausi on lyhyempi kun tukevamman "laatuveneen" joita todellakin saisi Suomessa olla enemmänkin. Vievät vähemmän tilaa satamissakin eikä suomalainen purjehdusharrastus tarvitsisi jatkossa olla lomakauden kilpalaukkaa seuraavaan satamaan ennenkun paikat loppuu.
modernissa, laajarunkoveneessäni myös aikaisella kevätkaudella että myöhemmin syksyllä. Purjehdimme ahkerasti koko pitkän kauden sekä ruuhkaisten vierasvenesatamien että rauhallisempien luonnonsatamien väliä. Käymme myös kerran kesässä Tallinnassa ja kierrämme Ahvenanmaan.
Jotenkin on mukavampaa sekä satamissa että merellä, kun vertaa entisiin aikoihin melko ahtaissa 70- ja 80 luvun veneihimme.
C&C 70 -luvun puolivälissä. Vene on kymppimetrinen ja 3.35 leveä!
Poistin alkuperäisen sisustan, asensin lämpöeristyksen ja tein avoimen sekä valoisan SCANDINAAVISEN sisustan. Tein kaiken itse ja mikä parasta entisen 7 punkan sijasta nyt on 2! Eikä veneessä ole enää dieseliä tankkeineen päivineen haisemassa ja viemässä tilaa. Paatti on Atlantilla.
Tuolloin Baltic käytti samaa suunnittelijaporukkaa, vene on nätti, purjehtii tosi hyvin mutta ahtaan oloinen.
Vanhoja Swaneja on itseasiassa nyt laman aikaan tuotu suomeen paljon.
Itse näin nyt heinäkuussa lomalla paljon enemmän vanhoja swaneja kuin esimerkiksi toissa vuonna samaan aikaan
sama huomio, tosi paljon "uusia" vanhoja Swaneja nähty heinäkuussa saaristossa, mistähän tämä johtuu, ja melkein jokaisessa vieläpä NJK:n lippu perässä. Onko käytettyjen tuonti kasvanut paljonkin viime aikoina
Selailin vähän nettiä huomasin että vanhoja swaneja saa nykyään todella halvalla (osittain halvan dollarin ja punnan takia). Ilmeisesti ihmiset joilla on ylimääräistä rahaa ovat ottaneet tilanteesta ilon irti ja ostavat laatuveneitä takaisin suomeen.
Käsitin että avaaja tarkoittaa sitä että KALLIIT laatuveneet ostetaan Suomesta pois.
Loppuun purjehdittujen Swanien "takaisin tulo" maailmalta Suomeen osoittaa että avaajan näkemys on oikea.
Uudet Swanit menevät suureen maailmaan ja vanhat palaavat takaisin.
Sama ilmiöhän on ollut itänaapurin lada -autoilla. Niitähän on ostettu loppuunajettuina valtavat määrät Suomesta takaisin Venäjälle - vai oletteko nähneet aikoihin vanhoja Ladoja täällä?
Niin, swanithan ovat käytänössä ikuisia jos niitä pidetään hyvin. Tottakai uusia swaneja joiden keskihinta on 6 miljoonaa euroa ostetaan ulkomaille, mutta mikä tekee vanhoista hyvinpidetystä swaneista jotenkin huonompia kuin nykyiset veneet. Jos minä lähtisin maailmanympäripurjehdukselle valitsisin veneekseni ehdottomasti jonkun vanhemman Swanin.
Niin, ja lisätäänpä vielä että jos sinusta vuoden 73 65 jalkainen swan 1.5miljoonaa on edullinen mahdat olla aika varakas.
Laatuvene vaatii paksua lompsaa. Paksulompsaisia purjehtijoita on paljon enemmän maailmalla kuin Sindbadin rannassa.
Toisekseen purjehduskausi on täällä pirun lyhyt.
Mielikuva kalliista ja halvasta ei aina vastaa todellisuutta. Vanhoista Swaneista puhuttaessa kannattaa huomata, että niitä tosiaan on monen hintaisia koosta ja kunnosta riippuen. Uuden keskivertobavan hinnalla saisi aika hienon vanhan swanin tai muun tukevan matkapurren.
On tietysti makuasia mistä kukin tykkää ja mihin tarkoitukseen paatin itselleen hankkii. Kausi on lyhyt vain silloin, kun seilataan vuosiloman pituisia retkiä. Kausi on tosi pitkä, jos lähtee muutaman vuoden sapattivapaalle tai siirtyy eläkkeelle. Moni varmaan miettii sellaistakin vaihtoehtoa ja haluaa pasaatituuliin. Swanissa on siihen tarkoitukseen hyvät puolensa...
Jos uuden Bavarian hinnalla aikoo saada "aika hienon" vanhan Swanin niin vertailubavassa pitää olla jalkoja viidenkymmenen isommalla puolella. Halvempi vanha Swani on hieno vasta kun se on kunnostettu arvonsa mukaisesti. Eikä se ole ihan halpaa. Mikään ei ole ikuista, varsinkaan oikeiden merien armoilla.
Vaikea uskoa, että vanhan klassikko-Swanin ostajalla olisi vaihtoehtona Bava. Niin kovin erilaisista asioista on kysymys. Se on totta, että entisöinti- ja päivitystyön teettäminen tulee kalliiksi. Markkinoilla on ollut yksilöitä, joissa ko työ jo on tehty tai vene on aina pidetty hienossa kunnossa.
Vähän sama asia, ostaako "pienen tila-auton" perheen mökkireissuja varten vai kunnostaako avojaguarin, jolla cruisailee paviljongille...
venevalinta. Tosin tappio realisoituu vasta myyntihetkellä. Sitä ennen purjehditaan ja nautitaan, vastaavat Bava-fanit. Mutta entäs jos jostakin syystä realisointi koittaa jostakin syystä ennakoitua aikaisemmin? Esimerkiksi sairauden, avioeron, työttömyyden tms. vuoksi. Elämästä ei koskaan tiedä.
Kuten on nähty, vähän käytetyn Bavarian ostajat eivät arvosta veneeseen hankittuja lisävarusteita, vaan veneen ensimmäinen omistaja maksaa ne omasta pussistaan. Tappio on merkittävä.
Entä Bavarian markkinat? Käytettyjä saa Euroopasta paljon halvemmalla, joten toinen omistaja ei halua maksaa mm. kuljetuksesta ym. Ensimmäinen omistaja kirjaa lisää tappioita.
Bavarian elinkaari on todennäköisesti lyhyempi kuin isältä pojalle kestävillä skandeilla. Bavan hinta laskee siis nopeammin.
Mahdollisia vaurioita on vaikea korjata, se näkyy käytetyn hinnassa.
On aika vaikea nähdä nykymarkkinoiden valossa, että ns. halpisveneiden arvo nousisi iän myötä.
Entä Swan tms. jos nopea realisointi koittaa:
Jos vene on saatu oikeaan hintaan, on ainakin osa päivitykseen käytetystä rahasta turvassa. Esimerkiksi uudesta moottorista ja purjeista ei varmastikaan saa kaikkia sijoitettuja rahoja takaisin, mutta ainakin osan. Veneen myyntihinta voisi siis nousta.
Pienillä Swaneilla yms. laatuveneillä on markkinoita myös Suomen ulkopuolella, sillä esimerkiksi Nautor tai Baltic eivät juurikaan enää tee pieniä veneitä. Markkinoilla on siis tulevaisuudessa niukkuutta, koska lähes kaikki uudet veneet ovat halpiksia.
Laadulle löytyy aina ostajia. Se nähdään kaikilla elämänalueilla.
Vanha sananlasku pitää siis yhä paikkansa:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Itselläni on kahdeksas purjevene (yli 40 v aikana purjehdusta tähän mennessä), joten voin puhua omasta kokemuksesta. En ole ajatellut venettä sijoituskohteena, mutta aina on rahan arvo sen verran heikentynyt, että myydessä olen "vanhasta skandista" saanut vähintäin alkuperäisen ostohinnan verran.
Ihmettelen, kun yleisesti puhutaan "halvoista" Bavarioista. Minusta 100k euron seutuvilla oleva rahasumma on tosi iso. Mieluummin sijoittaisin 50k vanhaan "kunnon" veneeseen. Niitä voi löytää esim. Hollannin tai Englannin venemarkkinoilta. Sen toisen 50k pitäisin vaikka matkakassana/säästössä. Käytetyn veneen ostossa voi käydä tuuria tai on oltava sitkeyttä, että löytää sellaisen, jossa varustus on melko täydellinen ja tärkein (kone, purjeet, elektroniikka) uusittu. Taloudellinen riski on todennäköisesti paljon pienempi kuin uuden "halpisveneen" ostossa. Maailmassa on paljon muitakin veneitä kuin "homeskandeja" tai "halpiksia". Käykää katsomassa!
"Vanha sananlasku pitää siis yhä paikkansa:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa."
Tuo pitää toki tiettyyn rajaan asti paikkansa. Mutta yhtä perustellusti voisi sanoa, että köyhän ei kannata ostaa liian suurta ja liian luksusta.
Nykyisen venekulttuurin ongelmahan on se, että halvalla halutaan saada kaikki. Erityisesti haluaminen kohdistuu asuttavuuteen ja sisätiloihin. Ehkä myös heikon tuulen ominaisuuksiin. Lopputuloksena on pursia, jotka ovat parhaimmillaan uusina ja venemessujen näyttelyosastoilla.
Kyllä vähemmälläkin budjetilla voi tehdä hyviä kauppoja, kun tinkii erityisesti veneen koosta. Uskon, että vanhemmat hyvin rakennetut veneet kokevat vielä uuden tulemisen. Monista vanhemmista veneistä löytyy konstruktioita, jotka asiallisesti hoidettuina kestävät vuosikymmeniä.
Itselläni on 36 vuotta vanha laatuvene, eikä rakenteissa ole havaittavissa minkäänlaista väsymistä. Kuluvia osia toki on (moottori, juokseva riki, vantit, tekstiilit), mutta niitähän voi aina päivittää. Lasikuitu ja puutyö ovat edelleen kuin tehtaan jäljiltä. Konstruktio on myös sellainen, että mahdolliset vauriot on helppo korjata (selkeä yksikerrosrakenne rungossa ja suuressa osassa kantta).
Käsitykseni mukaan Ruotsissa tämä asia on perinteisesti ymmärretty paremmin. Tokihan sielläkin myydään halpiskonstruktioita, mutta samalla maassa kukoistaa myös vanhempien ja klassisten pursien säilyttämiskulttuuri. Pienempiäkin ja hyviksi osoittautuneita pursia saatetaan jopa kaupallisesti kunnostaa uudenveroisiksi (esim. Marieholms Brukin IF-veneitä) ja myydä hyvällä hinnalla.
Jälleenmyyntihinnalla on merkitystä vain, jos aikoo veneen joskus myydä. Ja silloinkin se on tosiasiallisesti täysin spekulatiivinen juttu. Esimerkiksi minä kuvittelen pitäväni veneeni (joka tosin ei ole Bavaria) loppuelämäni, ns. ajavani sen loppuun.
Ja toisaalta voidaan miettiä numeroita näinkin: sen "laatuveneen" (tyhjä käsite) hankintahinta on niin paljon korkeampi, että vaikka "halpisveneestä" ei saisi euroakaan, myöhemmin, tulee silti luultavasti halvemmaksi ostaa parikin sellaista esim. 20 vuoden välein kuin yksi "laatuvene". Otetaan yksi hintaesimerkki:
-n. 35-37 -jalkaisen tuliterän purkkarin saa tänä päivänä riittävästi varusteltuna n. 120 000 eurolla, ehkä jopa halvemmalla.
-FG37 (joka on halvin mahdollisesti "laatuveneeksi" näille snobeille kelpaava vaihtoehto) maksaa purjeineen ja varusteineen n. 250 000.
Unohdetaan nyt se puoli, että jälkimmäinen hinta on ylipäätään hyvin harvojen ulottuvilla ja oletetaan, että ostajalla olisi mahdollisuus kumpaan tahansa (mutta kuitenkin niin, että FG:ta kalliimpi olisi jo mahdoton). Oletetaan, että näillä veneillä todella olisi niin paljon laatueroa, että FG:ta ei halua vaihtaa edes 30 vuoden päästä mutta "halpisveneen" jo 15 vuoden päästä. Unohdetaan myös rahanarvon muutokset ihan yksinkertaisuuden vuoksi. 30 vuoden kuluttua tilanne olisi siis se, että "halpiksen" ostaja olisi tähän mennessä edelleen päässyt halvemmalla kuin FG:n ostaja (240 000 egeä vs. 250 000 egeä).
Keskustelufoorumin perusteella saa sen vaikutelman, että useimmille veneen hankinnassa on tärkeintä sisätilat ja asuttavuus satamaoloissa. Harvaa varmaankaan kiinnostaa onko vene helppo korjata tai onko se herkkä vaurioitumaan pohjakosketuksissa. Merikelpoisuudellakaan ei ole merkitystä, kun käyttöalue on suojainen saaristo heikkotuulisina kesäkuukausina. Kilpapurjehdus ja avomerikisat ovat vähemmistön harrastus, samoin kuin matkapurjehdukset Itämeren alueen ulkopuolella.
Eihän tässä mitään negatiivista tietenkään ole. Kukin hankkii sitä mitä haluaa. Kummastuttaa vain, miksi täällä on niin tunneperäistä kritiikkiä esim. vanhoja luotettavia venemerkkejä kohtaan tai veneiden haukkumista ahtaiksi. Olisiko kyseessä ohimenevä trendi? Ehkäpä talouslama palauttaa pienemmät veneet vielä suosioon? Kuka pienperhe tai pariskunta oikeasti tarvitsee 40-50-jalkaista? 30-jalan kokoluokka olisi useimmiten aivan riittävä, jopa pienemmälläkin pärjää mukavasti.
On illuusio, että pidät samaa venettä loppuiän (ellet jo ole purjehdusurasi loppusuoralla). Tarpeet ja käsitykset muuttuvat aivan varmasti. Käytännössä jälleenmyyntiarvolla on todellista merkitystä, vaikka sitä ei veneen hankitahetken huumassa uskoisikaan. Minullakin oli vuosia sitten käsitys, että olin hankkinut veneen loppuelämäkseni. Kuitenkin pari myrskyistä Skotlannin-Englannin purjehdusta muutti käsitykseni. Luottamus veneen rakenteisiin ja merikelpoisuuteen romahti. Olin sittenkin hankkinut vääränlaisen veneen. Vaihdoin sen jo muutamaa vuotta myöhemmin toiseen, senkin käytettyyn (alle 100k euron hintaluokka nykyvaluutassa).
Se elämänvaihe, jolloin vauhti ja kilpaileminen on tärkeintä, on yhtä ohimenevä kuin elämänvaihe pikkulasten kanssa saaristoretkillä. Entä millä veneellä suunnittelet lähteväsi maailman merille? Tuskin kaikkiin elämänvaiheisiin sopii sama vene kovin hyvin, ei ainakaan sinun mainitsemasi merkkituotteet. Jälleenmyyntiarvolla on merkitystä. Taloudellinen tappio on sitä pienempi mitä lujemman ja hyvämaineisemman veneen käytettynä hankkii. Uutena ostaminen on aina taloudellinen menetys suurimmillaan...
En näe mitään syytä, miksi ihmiset suostuisivat tinkimään mukavuudesta. Joten hirveää pienenemistä veneissä ei tapahdu. Suosituin kokoluokka on tällä hetkellä 35-37 -jalkaiset, ei niinkään ne yli 40-jalkaiset.
30-jalkainen olisi sinänsä ihan riittävä ainakin pariskunnalle, ehkä myös 1-2 pienen lapsen perheelle, jos tilajaot olisivat pikkuisen erilaiset kuin ne nykyään ovat. Nukkumatilat ovat nimittäin tyypillisesti hiukan liian ahtaat; lapset nyt tietysti niihin mahtuvat, mutta vanhemmille tahtoo perähytti olla hiukan matala ja keulapunkka hiukan lyhyt.
Ja totuus on, että ne vanhat veneet vasta ahtaita ovatkin, kapeutensa vuoksi.
Olen aika varma siitä, että tarpeeni eivät muutu. Kilpailu ja vauhti eivät ole minua koskaan kiinnostaneet, olen ollut aivan alusta saakka (parikymmentä vuotta) matkaveneilijä. Ja olen täysin varma, että niillä ns. "halpiksillakin" voi lähteä "maailman merille", kuten hyvin monet ovat tehneetkin.
Totta, ''halppiksilla'' pääsee varmasti maailmanympäri, mutta paljon mielummin lähtisin Swanilla joka pesee Bavariat laadussa 10/1.
ja 850 000 € reppuun mukaan. Siellä on melkein valmis pursi odottamassa uutta asiakasta kaupan purkautumisen johdosta. Se on kuitenkin ihan tasapohjainen raaseri, niinkuin Swanit nykyisin ovat. Valitan.
On muistettava vielä se, että jos likvidiä rahaa ei ole, on sitä lainattava. Se maksaa aina jonkun verran ja jos vielä haluaa lyhentää lainaa, kuluttaa se osan käytettävissä olevista varoista myös jatkossa. Mitä kalliimpi vene, sitä enemmän lainaa ja sitä enemmän kustannuksia.
Jos taas rahaa on, voi miettiä sitä, että Bavalla säästyvän osuuden laittaa paremmin tuotavaan sijoitukseen ja kattaa sillä purjehduskustannuksia ja Bavan vauhdikkaampaa arvon alennusta. Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että vaikka arvon alennus on prosenteissa suurempi, ei se halvemmassa vaihtoehdossa ole välttämättä suurempi euroissa.
ihme illuusio tuolla liikkuu että Suomessa purjehduskausi olisi jotenkin lyhyempi kuin muualla. Itseasiassa suurinta osaa yksityiskäytössä olevia veneitä käytetään ihan yhtä vähän aikaa muuallakin kuin euroopassa. Rajoittava tekijä ei olekaan ilman lämpötila vaan omistajan käytettävissä oleva aika. Työssäkäyvillä ihmisillä on yleensä vain muutama viikko kesälomaa, ja sitten muutama viikonloppu päälle ja siinä se kauden pituus onkin. Ja Euroopassa ja välimerelläkin ne veneet vaan seisoo käyttämättömänä, joko kuiville nostettuna tai sitten laiturissa vaikka lämpötila olisikin suomalaisille vielä kesäinen.
"...Bavalla säästyvän osuuden laittaa paremmin tuotavaan sijoitukseen ja kattaa sillä purjehduskustannuksia ja Bavan vauhdikkaampaa arvon alennusta.."
Ehkäpä jonkun kohdalla sitten on näin, ei ainakaan omallani. Kun olen veneen hankkinut, ratkaisevinta on ollut 1) käytettävissä oleva raha eli vanhasta veneestä saatu määrä säästöt (harrastuksen alkuvaiheessa jopa velkaraha) ja 2) omat toiveet ja vaatimukset täyttävä vene.
Ehkäpä näistä syistä en ole koskaan hankkinut venettä uutena eikä toisaalta ns. halpisvene ole vastannut vaatimuksiani.
Jos venettä ajattelee sijoituskohteena, lienee asia paras unohtaa. Tuskin se koskaan on minkäänlainen rahallinen sijoituskohde. Tuottavuus on pelkästään henkisen hyvinvoinnin puolella. Minulle se on tärkeintä.
perusteet venehankinnoilleen. Harvassa lienevät sittenkin ne, jotka todella vain näyttääkseen venettä valitsevat. Mutta ns. halpisveneiden morkkaajat eivät yleensä suostukaan ymmärtämään, että ne täyttävät monelle heidän vaatimuksensa ja tarpeensa. Ja onpa tuossa ollut aika aktiivisena ketju, jossa suorastaan paheksutaan "halpisveneiden" ostamista ylipäätään, ilmeisesti jopa siinä tapauksessa, että ne täyttävät ostajan tarpeet.
Oma veneeni on pohjoismaista tekoa ja käytettynä ostettu. Minulla on jossain määrin sellainen käsitys, että se on tukevampi ja lujatekoisempi, kuin samankokoiset "halpikset", mutta merkittävä tekijä sen ostossa oli joka tapauksessa se, että siitä tarvitsi maksaa kymmeniä tuhansia euroja vähemmän kuin uudesta samankokoisesta "halpiksesta" olisi joutunut latomaan rahaa tiskiin. Jos hinnat olisivat olleet toisinpäin, minulla olisi varmaan nyt "halpis".