kaikkitietävä kummitäti

Pyysin parasta kaveriani tyttövauvani kummiksi ja kaduin sitä heti ensi hetkestä. Hän nimittäin rupesi huseeraamaan vauvani kimpussa tosi omatoimisesti ja löysi ziljoonaa moitittavaa". eikai se tuossa sitterissä nuku, huonoa selälle.sillä on selvästi vatsavaivoja, älä syötä sitä liikaa.milloin viimeksi syötit, nyt pidät kolmen tunnin tauon. kyllä sen pitäisi jo ulkoilla, nyt lähdetään...päässä on karstaa, mä laitan öljyä. kyllä se pylly pitäisi juoksevalla vedellä pestä joka vaipanvaihdossa. tuossa on ihottumaa,eikai vaippa ole liian kireällä..".

Tavallaan sellaista huseerausta ja nalkutusta mitä äidit ja anopit harrastavat nuoren äidin kohdalla ja mikä saa tuntemaan että en osaa mitään. Esikoiseni on jo 5-v ja tosi iloinen fiksu tyyppi,osannut lukeakin jo iät ja ajat. Osaan siis mielestäni hoitaa lapsen ja vauvan.Kummitädillä on 2-v poika joten toki hänkin tietää vauvanhoidon niksit. Kaipaisin kummilta tukea ja rohkaisua, kivoja jutteluhetkiä ja vauvan ihastelua, en tuollaista vauvanhoitokoulua joka kiristää pinnaani .

Nyt kummitäti pyytelee kovasti kylään toiselle paikkakunnalle ja fiilis on että nalkutustako kuuntelemaan, en varmasti haluaisi mennä...