Elätin itseni kanssa saman koulutuksen hankkinutta naista 15 vuotta. Hän todella taisi shoppailun taidon!. Erossa hän kylmästi maksimoi saatavilla olevan taloudellisen hyödyn
1) hyväksikäyttöä?
Eroprosessin ex-eukkoseni hoiti todella kymäpäisesti. Hän henkilökohtaiset paperini. Niillä tiedoilla ja lapsia piilottelemalla hän kiristi minua. Eikö tämä ole
2) empatian puutetta?
Hänellä oli tapana kertoa samasta tapahtumasta eri versiot eri aikaan tapaamilleen ihmisille. Tarina ei muuttunut kokonaan, vain sen verran, että syyt ja seuraukset menivät sekaisin ja pahis oli aina se, joka kuulijan mielestä pahikseksi sopi. Eikö tämä ole
3) manipulointia?
Hän ei kestänyt eriäviä mielipiteitä. Joko asiat olivat niin kuin hän halusi, tai sitten niistä tuli helvetillinen riita. Oman tahtonsa läpisaamiseksi hän oli valmis kiristämään ja uhkailemaan. Eikö tämä ole
4) toisen alistamista?
Hänellä oli aika vähän omia perusteltuja mielipiteitä asioista. Hän mukautui toisen ihmisen ajatuksiin ja myötäili tämän puheita. Eikö tämä ole
5) huonoa itsetuntoa ja miellyttämisen tarvetta?
Onko ex-vaimoni mielestäni narsisti? Ei lainkaan! Hän on hyvin normaakli ihminen inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Noiden yllä mainittujen, ärsyttävien ja usein riitaa aiheuttaneiden, luonteenpiirteiden lisäksi hän on tunnollinen, aikaansaava ja vastuuntoinen ihminen. Hänen itsetuntonsa oli/on ilmeisesti oikeasti jossain suhteessa heikohko. Minä en sitä niin huomannut, koska se peittyi aina tip-top olemuksen ja älyykkyyden ja jukuripäisyydestä johtuvan varman käytöksen alle.
Pitkästä liitosta voi poimia helposti halutessaa hetkiä, jolloin toinen on käyttäytynyt jollain tavalla kuin narsisti. Itsekkäästi, kylmästi ja toista hyväkseen käyttäen. Jos haluaa piehtaroida itsesäälissä ja kieltää oman osuutensa ihmissuhteen päättymiseen, toinen ihminen on todella helppo leimata persoonallisuushäiriöiseksi. Siihen riittää, että unohtaa exänsä hyvät puolet ja suhteen hyvät ajat ja poimii vuosien varrelta ne hetket ja tapahtumat, kun toinen käyttäytyi väärin. Sittenvaan kertomaan nämä tapahtumat omalle terapeutille ja tuttaville, niin hekin vahvistavat: olit narsistin uhri.
1) hyväksikäyttöä?
Eroprosessin ex-eukkoseni hoiti todella kymäpäisesti. Hän henkilökohtaiset paperini. Niillä tiedoilla ja lapsia piilottelemalla hän kiristi minua. Eikö tämä ole
2) empatian puutetta?
Hänellä oli tapana kertoa samasta tapahtumasta eri versiot eri aikaan tapaamilleen ihmisille. Tarina ei muuttunut kokonaan, vain sen verran, että syyt ja seuraukset menivät sekaisin ja pahis oli aina se, joka kuulijan mielestä pahikseksi sopi. Eikö tämä ole
3) manipulointia?
Hän ei kestänyt eriäviä mielipiteitä. Joko asiat olivat niin kuin hän halusi, tai sitten niistä tuli helvetillinen riita. Oman tahtonsa läpisaamiseksi hän oli valmis kiristämään ja uhkailemaan. Eikö tämä ole
4) toisen alistamista?
Hänellä oli aika vähän omia perusteltuja mielipiteitä asioista. Hän mukautui toisen ihmisen ajatuksiin ja myötäili tämän puheita. Eikö tämä ole
5) huonoa itsetuntoa ja miellyttämisen tarvetta?
Onko ex-vaimoni mielestäni narsisti? Ei lainkaan! Hän on hyvin normaakli ihminen inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Noiden yllä mainittujen, ärsyttävien ja usein riitaa aiheuttaneiden, luonteenpiirteiden lisäksi hän on tunnollinen, aikaansaava ja vastuuntoinen ihminen. Hänen itsetuntonsa oli/on ilmeisesti oikeasti jossain suhteessa heikohko. Minä en sitä niin huomannut, koska se peittyi aina tip-top olemuksen ja älyykkyyden ja jukuripäisyydestä johtuvan varman käytöksen alle.
Pitkästä liitosta voi poimia helposti halutessaa hetkiä, jolloin toinen on käyttäytynyt jollain tavalla kuin narsisti. Itsekkäästi, kylmästi ja toista hyväkseen käyttäen. Jos haluaa piehtaroida itsesäälissä ja kieltää oman osuutensa ihmissuhteen päättymiseen, toinen ihminen on todella helppo leimata persoonallisuushäiriöiseksi. Siihen riittää, että unohtaa exänsä hyvät puolet ja suhteen hyvät ajat ja poimii vuosien varrelta ne hetket ja tapahtumat, kun toinen käyttäytyi väärin. Sittenvaan kertomaan nämä tapahtumat omalle terapeutille ja tuttaville, niin hekin vahvistavat: olit narsistin uhri.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No se on hyvä, että ex-vaimosi ei ole mielestäsi narsisti.
Mutta älä yleistä sitä, että sitten kukaan muukaan ei ole narsisti. Vai sitäkö tuolla tahdoit sanoa vai jotain ihan muuta? Eli siis miksi yleensä kirjoitit tähän narsistiosioon jos koet ettei exäsi ole narsisti tai siis tarkoitan sitä, että mikä oli kirjoituksesi SANOMA?
Olen samaa mieltä, että jos poimii suhteesta yksittäisiä tapahtumia joissa toinen on käyttäytynyt ilkeästi, itsekkäästi ja narsististisestikin ja unohtaa kaiken muun, niin silloin ei ole kysymyksessä narsisti.
NPH-ihmisen MÄÄRÄÄVÄNÄ persoonallisuudenpiirteenä on itsekkyys, häikäilemätön hyväksikäyttö, manipulointi, valehtelu ym.
Ja kuka sen ex-siippasi analyysin tekikään? Ai niin, sinä itse!
Kirjoitin oman näkemykseni siitä, kuinka ex-puolisoita helposti erotuskassa leimataan narsisteiksi. Käytin esimerkkinä omaa ex-puolisoani, koska tunnen hänet.
Sanomani on, että erotuskassakin aikuisen ihmisen olisi hyvä pohtia, voiko kaikki paha olla vain toisen ihmisen syytä. Halusin asettaa kysymyksen: onko totta, että suurin piirtein kaikki eron keski-ikäisenä ottaneet naiset ovat olleet psykopaattien kanssa naimisissa. Vakavasti persoonallisuushäiriöisiä on todella vähn ihmiskunnasta. Sellaisia kevyesti luonnevikaisia, lapsen asteelle jääneitä, ihmisiä, jotka hermostuvat, jos heidän kanssaan ei kirjoittele saman suuntaisesti nettipalstoille, on sen sijaan paljon...
Miksi sinua ärsyttää se, että en pidä häntä narsistina? Haluaisitko, että tänne saisi kirjoittaa vain henkilöt, jotka ovat kanssasi samaa mieltä? Mitä luulet, että se kertoo sinusta itsestäsi?
Tuo on totta että varmaan 90 % keski-ikäisistä eronneista naisita sanoo olleensa narsistin kanssa naimisissa.
Olen miettinyt, että mikä tarve heillä on ulkoistaa kaikki sen ex-miehen syyksi? Miksi he eivät ota itse vastuuta itsestään, omista tekemisitään ja virheistään? Miksi he eivät kykene näkemään itsessään mitään vikaa?
On liian helppo selitys, että se ex-mies oli narsisti. Sillä sitten kuitataan koko mennyt elämä ja oma paha olonsa...
Eron tuska on suuri. Siinä tuskassa mieli ei aina toimi kirkkaasti. Ei ainakaan objektiivisesti. On paljon helpompi sysätä syy kokonaan toisen niskoille, kuin pohtia olisiko omassa käytöksessäni, jopa persoonallisuudessani, jotain moitittavaa.
Hyvinkin tavalliset arkipäivän tapahtumat on helppo jälkeenpäin, muista tapahtumista irralleen otettuina, ymmärtää psykopaatin käytökseksi. Aika moni meistäå on raivostunut puolisolleen. Sellainen tapahtuma pohdittuna vuosien jälkeen eron aiheuttamassa masennuksessa saa vallan toisen merkityksen, kuin tapahtuessaan. Ehkä siihen raivostumiseen johti tapahtumaketju, jonka kaikkia osasia ei muista, eikä aina ole miellyttävää omalta kannalta uistellakaan.
Persoonallisuushäiriöiseksi vallan käyttämiseksi on myös helppo jälkeenpäin tulkita tilanteita, joissa puoliso yksin teki tärkeän päätöksen. ehkäpä se päätös oli ylipäätään tehtävä. Päätöksen tekeminen toisen puolesta voi olla vallankäyttöä, mutta se voi olla myös vastuun kantamista. Jos toinen ei halua päätösestä vastuuta ottaa.
On myös aika yleistä, että oman persoonallisuuden heikkouksia torjutaan leimaamalla toinen peroonaltaan häiriintyneeksi. Meitä voi vaivata oma pelokas tai vaikkapa ahne käytöksemme. Puolison puuttuessa omalla käytöksellään meidän käyttäytymiseemme, emme halua tunnustaa olevamme väärässä. Asia jää vuosikausiksi kaivelemaan. Minut alistettiin. Jos puoliso oli vaativassa aikaa ja matkustamista vaativassa työssä, kodin hoitaminen jää usein toisen harteille. Syy tähän on enemmänkin olosuhteet, kuin tietoinen hyväksikäyttäminen. Erossa on kuitenkin helppoajatella hyväksikäytöksi myöhäinen luutuaminen väsyneenä, ruoanlaitto ja sairaaloisten lasten hoiutaminen yksin. Puolison työuupumus ja perheen taloudellisestä selviämisestä huolehtimisesta johtuva stressi pakkaa unohtumaan. Samoin kuin tämän yhteiseksi hyväksi tekemä työ.
Omat motiivit erossa eivät välttämättä aina ole aivan puhtoiset. Joku saattaa havitella omaisuutta. Joku uutta rakasta. Itselle ei tällaisten motivien tunnustaminen ole helppoa. On paljon helpompi leimata ex-puoliso psykopaatiksi.
"Sellaisia kevyesti luonnevikaisia, lapsen asteelle jääneitä, ihmisiä, jotka hermostuvat, jos heidän kanssaan ei kirjoittele saman suuntaisesti nettipalstoille, on sen sijaan paljon..."
Lasketko itsesi tuohon joukkoon?
Ei tietenkään ole totta, että suurin piirtein kaikki keski-ikäisenä eron ottaneet naiset luulisivat olleensa psykopaatin kanssa tekemisissä. Mistä kummasta tuollaista sait päähäsi?
Minua ei ärsytä ollenkaan se, että et pidä exääsi narsistina. Sehän on vain hyvä asia.
En halua, että tänne saisi kirjoittaa vain kanssani samaa mieltä olevat henkilöt. Haluatko sinä?
Mihinkäs tutkimukseen tuo perustuu, että 90% keski-ikäisistä eronneista naisista sanoo olleensa narsistin kanssa naimisissa? Vai satutko ihan itse tuntemaan nämä 90 % kun osaat noin varmasti arvioida?
Jos lukee esim. narsistien uhrien tuki ry:n sivuja niin useimmat kirjoittavat että ovat vuosikausia kantaneet yksin syyllisyyttä suhteen epäonnistumisesta ja kirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä että useimmat nimenomaan ottavat liikaakin vastuuta omista tekemisistään ja virheistään, pohdiskelevat hyvin syvällisesti omaa osuuttaan. Toki poikkeuksia löytyy sielläkin kirjoittavista.
Usein lukee kirjoituksia, joissa uhrit nimenomaan ovat yksin kantaneet syyllisyyttä vaikeasta liitosta niin että ovat masentuneet, menettäneet itseluottamuksensa ja itsensä arvostamisen.
Ei, en halua, että tänne kirjoittelisivat vain sinun kanssasi samaa mieltä olevat henkilöt. Sellaisia omaan napaansa tuijottavia vanhenevia naisia valitettavasti vaan on hyvin paljon.
Totta! Ihmiset jakavat diagnooseja ja luulevat nyt tämän muodin tullessa että se selittää kaiken. Olen juurikin samaa mieltä, aivan liikaa nyt hösätään ja syytetään narsismista, kun kyseessä on inhimillisyys, ja jokaikinen on narsistinen joskus ja osaa olla pässi. Sitä vaan ei tarvitse enää ymmärtää, kun voi lyödä leiman otsaan.
Unohdetaan mitä itse räimitään takaisin, monestihan me syytetään toista siitä, mitä itse ollaan ja tehdään. Unohdetaan, millainen ihminen on suuttuessaan, tyhmimmillään ja pettyessään. Unohdetaan, että itse ollaan myös pölhöjä joskus. Taas on analyysi auttamassa: minä olin uhri ja minun käytökseni johtui siitä, tuo on narsisti ja sen vikaa kaikki. Onhan se helppoa, kun ei tarvitse enää kun analysoida, eikä myöntää vikojaan ollenkaan. Toinenhan on narsisti.
Lisäksi nämä uhrit unohtavat että hehän ovat jokatapauksessa myös sairaita, sillä vain sairas ihminen jää sairaaseen seuraan.
Ja täälläkin huomaa miten lietsotaan tuota narsismin analyysia, vaikka ammattilaistenkin on vaikeaa analysoida varmuudella kuka on narsisti ja kuka ei. Mutta näin se käy!
En tiedä olisiko koko narsisti-sanaa pitänyt keksiä ollenkaan, tuntuu, että se on vain tekosyy tai syy kaikkeen. Muotia ja hienoa.
Et ole itse seurustellut/ollut naimisissa narsistin kanssa, niin et voi tajuta. Itse asiassa kukaan, kuka ei ole kokenut samaa, ei voi ymmärtää.
Olen todella pahoillani, jos olet oikeasti seurustellut tai jopa ollut naimisissa narsistiksi analysoidun ihmisen kanssa. Heitä ei tiedetä kovin konta Suomessa olleen. Lähinnä ammattimaiset luotettavat analyysit näistä yksilöistä on tehty Niuvannniemen vankilamielisairaalassa.
Tietenkin, jos perustat puheesi nettisivujen avulla tehtyyn itseanalyysiin, minun täytyy tarkistaa kantaani: silloin olen pahoillani ex-puolisosi puolesta.
Tiedät varmasti yhtä hyvin kuin kaikki muutkin, että vain pieni osa narsisteista on rikollisia. Vankiloissakin tehdään vääriä ja ristiriitaisia diagnooseja persoonallisuushäiriöisistä. Sen naamion taakse pääsee vain peilin kautta -- jos vain löytää peilin, joka ei vääristä.
Minä olen sitä mieltä että 97% uhrikokemuksista on todellisia. Loppu 3% on sitä itseään. Tottakai tuo 97% kertoessaan kokemuksistaan kertoo sen kuin linnanmäen vääristävät peilit, mutta se todellisuus, mikä pelin kautta välittyy, jos ymmärtää yksilöllisesti millä tavalla peili maailmaansa vääristää, on lopulta oikea.
Tämä on kovin häilyvä ilmiö, ellei satu osumaan kohdalle. Sittenkin siitä on vaikea saada kiinni.
Mie en osaa ottaa asiaan mitään varmaa kantaa.
Tuttavapiiriin on iskenyt jokin erobuubi eikä yksikään ero ole tapahtunut ilman vahvojen narsististen piirteiden nousua pintaan. En silti usko että yksikään heistä on narsisti, itsetunto hajalla kylläkin. Silti on hämmästyttävää kuinka ns. fiksut ihmiset ottavat tyypilliset narsistiset aseet kriisissä käyttöön vaikka normaalisti eivät hyväksy niitä ollenkaan. Monet heistä ovat ottaneet nuo aseet käyttöön jo vuosia sitten kun avioliitto on alkanut rakoilla. He ovat ajautuneet "osapäivänarsisteiksi" tajuamatta sitä itsekään.
Tuttavapiiriin kuuluu myös oikea narsisti eikä yksikään noista eronneista ole silti niin laajasti ja järjestelmällisesti toteuttanut narsismia kuin tuo yksi. Kriisin tms. takia narsistiset keinot käyttöön ottanut toimii kuitenkin poikkeavasti normaaliin nähden. "Oikea" narsisti taas ei poikkea narsistin polulta koskaan, hän on narsisti kaikessa, kaikkialla ja aina.
On helppo mennä harhaan ja luulla narsistiksi henkilöä joka on muuten vain heikoilla. Itse etsin ihmisistä merkkejä joista voin päätellä että he eivät ole narsisteja vaikka hankalia olisivatkin. En halua löytää narsisteja, parissa on ollut jo ihan tarpeeksi.
""Oikea" narsisti taas ei poikkea narsistin polulta koskaan, hän on narsisti kaikessa, kaikkialla ja aina."
Ei minunkaan mielestäni ihminen voi muuttua narsistiksi kriisi- tai avioerotilanteessa tai vaikka sairastuessaan masennukseen vaan narsismi on näkyvissä muutenkin kautta linjan tämän ihmisen toiminnassa. Toki narsistin narsistinen toiminta voi mielestäni vielä korostua esim. avioerotilanteessa.
Tätä viestiketjua en ollutkaan lukenut...on sittenkin samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä...huh, en ole yksin :)
Jos lukee kommentin: 'olen uhri, olin 30v naimisissa, erottiin ja puolisoni on selvästi narsisti'
Niin kyllä siinä jokin mättää. Eron tuskatila on vaan niin helppoa ulkoistaa toiseen ja unohtaa oma vastuu sopasta. Unohtuu kysyä itseltään; miksi olin naimisissa sen 30 vuotta. Tää vahvistaa mun olettamusta että erotilanteessa syntyy kaksi uhria. Siksi uhreja on niin paljon. Kärsii se 'paha narsistikin' :)
En pidä lainkaan mahdottomana ajatuksena että uhrientuki-sivuilla mies kirjoittaa narsistivaimostaan, ja nainen kirjoittaa ilkeästä narsistimiehestään. Ja ovat siis olleet keskenään naimisissa. Kokevat itsensä uhriksi, ja ovat diagnosoineet toisensa narsistiksi.
Voiko tähän muuta todeta kuin voi voi sentään meitä uhreja. Narsistina meitä parjataan, uhreina paijataan..
Aloittajahan ei mielestäni kirjoittanut niin että vaimo olisi muuttunut narsistiksi erotilanteessa vaan olisi ollut tätä koko avioliiton ajan?
"Narsisteina meitä parjataan, uhreina paijataan"
Narsistin uhri on toisen ihmisen uhri, narsisti on oman narsisminsa uhri (ellei usko teoriaan että vanhemmat olisivat tehneet lapsestaan narsistin, johon en itse usko). Siinä on iso ero.
Narsiseille on tyypillistä hypätä narsistin roolista uhrin rooliin, tavallinen ihminen (useimmat uhritkin) elää elämää, narsisti käsikirjoittaa elämäänsä eri rooleja ja elää näitä roolejaan, joihin voi mielestään hypätä mielensä mukaan.
Ajatukset herättävät ajatuksia! :)
Musta sä vaikutat välillä herttaiselta, ja tuot hienosti esiin uhrinäkökulmaa, ja välillä kommentoit narsistisestikin. Mutta hyvä ja tärkeä ihminen olet kuitenkin.
..ja uskoisin että joidenkin mielestä täällä on epäselvää sekin, olenko minä uhri vai narsisti. Ei se mua enää haittaa. Olen molempia. :)
Taidan olla yhtä uskottava kuin narsisti-Anna tv-sarjassa V. 'We come in peace, always' ;-D
Ja ne kommenttini mitkä ovat sun mielestäsi narsistisia saattavat olla jonkun muun mielestä ihan muuta.
Nimenomaan näin. Ja täällä virtuaalissa tapahtuu vääriä tulkintoja, väärinymmärryksiä, ihmisten tietämys ja kokemuspohja on erilainen. Aika haasteellista hommaa, kun tarkemmin ajattelen. Siis saada omat ajatukset järkevään muotoon, ja silti löytyy niitä jotka tulkitsee ne toisin kuin olin ajatellut.
Mun narsistini ei välttämättä ole toiselle narsisti..