Olen vasta nuori tyttönen menossa lukioon, mutta tiedän, että pyrin lukion jälkeen yliopistoon lukemaan äidinkieltä. Pähkäilen tässä, otanko pitkän vai lyhyen matematiikan ja tarvitsisin jonkun viisaan apua. Voi olla, että muutankin mieltäni lukiovuosien aikana ja päätän mennä kasvatustieteelliseen tavoitteenani valmistua äidinkielen opettajaksi, joten: kuinka suuri osa on kaksi pistettä yhteispisteistä, kun haetaan kasvatustieteelliseen? Itselläni ei ole harmainta hajuakaan kuinka suuren osan tuo lohkaisee. Tämä tieto on elintärkeä, olen koko loppuelämäni kiitollinen sille joka viitsii minua sivistää!!
Voisiko joku sivistynyt sivistää sivistymätöntä?
Filippa
7657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu kuinka hyvä olen matematiikassa... Jos arvosana 7-10 niin suosittelen että otat pitkän, alussa saattaa tuntua vaikealta ja arvosana tippua, mutta myöhemmin ahkeruus palkitaan.
Itselläni yläasteella oli matematiikka 10, mutta kuitenkin otin lyhyen koska pelkäsin että pitkä on liian vaikea ja että numero voi tippua. Lopuksi kävi niin että lyhyt oli liian helppo, ei ole koskaan tarvinnut tehdä läksyjä, ja jos opettaja pyysi laskemaan, niin laskin suoran taululle, kertakaan opettaja ei ole edes huomannut että en ole tehnyt läksyjä. Arvosana oli 10 edelleen, kokeisiin en ole lukenut koskaan, vaan koetta edeltävänä päivänä vähän selailin kirjoja. Kirjoitukset eivät menneet niin hyvin kuin odotin, ja sain M. (Ehkä siksi koska en ole tottunut opiskelemaan, ja ehkä samasta syystä muutkin kirjoitukset menneet päin mäntyä, lähes kaikki aprot). Seuraavana vuonna kirjoitin pitkän kokeilumielessä ja sain B:n.
Yliopistossa nyt kaduttaa että en ole ottanut pitkän, matematiikka on minulle pakollinen sivuaine, ja pitäisi saada ainakin 15 ov suoritettua. Mutta kun ei onnistu, en pääse kursseista läpi millään, olen yrittänyt useita kursseja mutta kun en tajua, ja kun vielä kurssin voi yrittää suoritta vain kaksi kertaa, niin olen jo melkein paniikissa. Opintoviikkoja ei tule tarpeeksi, koska vain uusin matematiikan kurssit ja tästä kärsivät myös muut opinnot (jotka onneksi sujuvat huomattavasti paremmin kuin matematiikka).
Mutta nyt on pakko pärjäillä, ei ole aikakonetta että voisin palata takaisin ja korjata virheet....
Niin eli vieläkin tahtoisin tietää miten suuren osan tuo kaksi pistettä ottaa? Mulla on tosin vähän sellainen kutina, että voisin pitkässä pärjätäkin (hommia tekemällä tosin) ja inhoni matikkaa kohtaan johtuu lähes yksinomaan huonosta opettajasta. En kuitenkaan tiedä jaksaisinko sitä, että matikkaa olisi joka päivä. Ja jatko-opinnoissani reaaliaineet ja varsinkin äidinkieli tulevat kuitenkin olemaan huomattavasti olennaisempia kuin matikka. Pelkään siis, että nämä kärsisivät pitkän matikan läksyistä. Vaikka onneksi sen voi sitten aina vaihtaa pois...
Mä itse otin lyhyen matikan aikoinaan, koska en olisi pitkässä pärjännyt yhtä hyvin. Vaikka uhkakuvia maalailtiin, ettei yliopistoon pyrkiessä saa pisteitä yhtä hyvin lyhyestä kuin pitkästä, ei tämä asia pitänyt itselläni paikkaansa. Sain lyhyestä matikasta kirjoitettua M:n, enkä mitenkään olisi sitä voinut saada pitkästä. Luultavimmin pitkästä olisin kirjoittanut A:n tai B:n, eikä sellaisista arvosanoista saa yhtään enempää lisäpisteitä kuin lyhyen matikan M:stä, itseasiassa vähemmän.
Ja kuten sanoit, saattaa muut aineet kärsiä pitkän matikan opiskelusta. Se pitää varsin hyvin paikkaansa, jos ei ole mikään varsinainen pitkän matikan opiskelija mielellään. Jos olisin panostanut pitkään matikkaan aikoinaan, en mitenkään olisi voinut (eli jaksanut) panostaa reaaliin yhtä paljon, enkä ehkä olisi siten saanut reaalista E:tä. Eli kannattaa ajatella kirjoituksia kokonaisuutena -> millä tavalla saat maksimipistemäärät yhteensä.
Mun pari kaveria otti pitkän matikan, suorittivat sen tyydyttävästi (saivat vitosia, kutosia ja seiskoja kursseista), ja kirjoittivat A:n ja B:n. Samalla muista yo-kokeista kirjoittivat huonommin ja muiden kurssien arvosanat kärsivät siitä matikan lukemisesta (kaverit eivät siis olleet synnynnäisiä matikkapäitä).
Niin. Aina ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että jos ottaa pitkän matikan ja panostaa siihen, ei muut sujukaan. Itselläni oli pitkä, josta kirjoitin E:n, eikä vapaa-aikani kovinkaan kärsinyt. Kirjoitin myös viidestä muusta aineesta E:n. Totta kuitenkin on, että matikkaan pitää olla jonkinlainen kiinnostus, että siitä voi hyvin arvosanoin selvitä.
Huomaa myös, että monissa paikoissa saa valita otetaanko yliopistoon haettaessa huomioon matematiikan vai reaalin arvosanan. Jos siis tuntuu siltä, että reaaliin haluaisi panostaa enemmän, voi matskan ottaa rennommin!
Kyllä ne pisteet riippuvat joissain tiedekunnissa onko pitkä vai lyhyt, eritoten matemaattis-luonnontieteelliset aineet. Kannattaa ihan katsoa noista hakuoppaista yliopistoihin(mihin sitten haetkaan) kuinka paljon se matikka merkitsee.
Jos olet hyvä matikassa niin ota ihmeessä pitkä. Se on erilaista kuin yläastematikka, mutta siihen myös pitää suhtautua sillä tavalla. Pitkä matikka opettaa todella paljon loogista ajattelua ja kykyä pohtia itse luvoasti ongelmanratkaisuja. Ei siinä mikään Houdini tarvitse olla että voi pitkää matskua lukea. Joku fysiikka on ihan toinen juttu...
Lukiossa matematiikka ja fysiikka tukevat toisiaan. Luonnollisesti yhdistelmä tuottaa työtä mutta fysiikka kirjoitetaan reaalissa ja mikäli pärjää matematiikassa, voivat yo- kokeen fysiikantehtävät tuntua yllättävän helpoilta. Fysiikan kurssimäärä on vähäinen. Lukion aikana ehtii tehdä valintoja mutta matematiikka- fysiikka yhdistelmä antaa enemmän vaihtoehtoja lukion jälkeen.
"matematiikka- fysiikka yhdistelmä antaa enemmän vaihtoehtoja lukion jälkeen."
Niin, jos haluaa mennä jotain tekniikkaa tms. lukemaan. Jos ei pidä matemaattisista aineista, eikä siten mene lukemaan niitä, ei matikka - fysiikka yhdistelmä tuo lisää vaihtoehtoja, pikemminkin poistaa niitä.