minua..
Ajattelen, että naisen ja miehen suhde on parhaimmillaan, ainakin ideaalitilanteessa, paitsi rakkautta ja intohimoa, niin myös ystävyyttä ja kumppanuutta.
Haluan että ymmärrät, että minä voisin olla ihminen johon voisit luottaa, uskottu. En pelästy vähästä, edes niistä "pimeistä puolistasi" enkä tuomitse Sinua, enkä pelästy epävarmuudestasi. Olen itse kokenut kai elämäni aikana enemmän kuin keskivertoihminen, ja haluaisin ajatella olevani ymmärtäväinen. (Jos joskus jaksat kuunnella, voisin kertoa kuinka olen itse kokenut tulleeni väärinkohdelluksi suhteessa...)
Olet kuitenkin rakentanut ympärillesi kuoren, ja tämän ymmärrän, mutta sen alle on toisen vaikea päästä. Minulle tuli selväksi viime vuoden aikana, että Sinua on jossain elämäsi vaiheessa jotenkin satutettu. Toisaalta ymmärrän hyvin tarpeen suojalle ympäristössä jossa olimme. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun olen päässyt kuoresi alle lainkaan. Mutta jos olisimme kahden kesken, tilanne olisi toinen...
Vielä huomasin viime vuoden aikana, että Sinulla ehkä on tiettyjä tarpeita, jotka ovat jossain määrin alitajuisia ja joiden olemassaoloa et itsekään aina haluaisi myöntää... Käytä minua noihin tarpeisiisi.... Lähdetään yhdessä Seikkailulle...
Puuttuu vain uskallusta.
Ajattelen, että naisen ja miehen suhde on parhaimmillaan, ainakin ideaalitilanteessa, paitsi rakkautta ja intohimoa, niin myös ystävyyttä ja kumppanuutta.
Haluan että ymmärrät, että minä voisin olla ihminen johon voisit luottaa, uskottu. En pelästy vähästä, edes niistä "pimeistä puolistasi" enkä tuomitse Sinua, enkä pelästy epävarmuudestasi. Olen itse kokenut kai elämäni aikana enemmän kuin keskivertoihminen, ja haluaisin ajatella olevani ymmärtäväinen. (Jos joskus jaksat kuunnella, voisin kertoa kuinka olen itse kokenut tulleeni väärinkohdelluksi suhteessa...)
Olet kuitenkin rakentanut ympärillesi kuoren, ja tämän ymmärrän, mutta sen alle on toisen vaikea päästä. Minulle tuli selväksi viime vuoden aikana, että Sinua on jossain elämäsi vaiheessa jotenkin satutettu. Toisaalta ymmärrän hyvin tarpeen suojalle ympäristössä jossa olimme. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun olen päässyt kuoresi alle lainkaan. Mutta jos olisimme kahden kesken, tilanne olisi toinen...
Vielä huomasin viime vuoden aikana, että Sinulla ehkä on tiettyjä tarpeita, jotka ovat jossain määrin alitajuisia ja joiden olemassaoloa et itsekään aina haluaisi myöntää... Käytä minua noihin tarpeisiisi.... Lähdetään yhdessä Seikkailulle...
Puuttuu vain uskallusta.
Vastaukset 52
Vanhimmat
uskoa hänen kirjoittavan minulle noin. Ystävyys ja kumppanuushan siellä taustalla kuuluisi ollakin, silloinkin kun parisuhteesta on kyse. ..Ja muutenkin, kirjoitit paljon minuun osuvaa.
Häneen olen aina kuitenkin luottanut, enemmän kuin ihmisiin yleensä.
osuu aika hyvin, ja olisipa se noin kuin kirjoitat... samaa mieltä olen miehen ja naisen suhteesta kuin sinäkin, ja onhan siinä molemmilla omat kompastuskivensä. Jos kuitenkin molemmilla on ymmärrystä ja halua, niin sitten on onnistumisen mahdollisuus.
Seikkailu tarvitsee rohkeutta astua uuteen... seikkailumieltä ainakin löytyy ;)
Tarkasti olet analysoinut käytöstäni, ihan oikein. Ristiriitaisesti välillä olen käyttäytynyt, ja välillä itsekkin tuskaantunut omiin olotiloihini. Vaikea tilanne kaikenkaikkiaan heijasti ulospäin.
Ympäristökään ei ollut sopiva paikka antaa itsestään avoimempaa kuvaa, pelkäsinkin jotain.
Olet sydämessäni. Luottamus on molemminpuolinen juttu, joka syntyy kun saamme sen kahdenkeskisen hetkemme. Siitä on helpompi jatkaa niihin seikkailuihin.
tarpeita?
naisena ainakaan haluaa että joku on mua tulkitsemassa (ennenaikoja) ,riittää pelkkä tavallainen kanssakäyminen ,en haluua että joku mua hoivas vaan sen vuoksi että olen mitä olen, tarpeita on jokaisella ja ne täyttyy kun kohtaa oikean ihmisen ..sillai kolahtaa vaan. Tuli sellainen tunne että olisin jonkun tarkkailussa...joka tietää musta kaiken.
Ehkei ollut sinulle tuo aloitus. Et vaikuta herkältä ihmiseltä, herkkänaihkainen taidat ennemminkin olla.
T. sivuilija
voit tietää mikä mä oon ,yhden viestin perusteella ,voi itku näitä törppöj'ä täällä ja samantien annetaan " diagnoosi",,mikä mä olen , mutta jos kerta haluut tietää olen
kumpaakin sekä herkkä ja herkkänahkanenkin. ja varmaan kaikkea mitä ei saisi olla.
niitä naisia riittää. Se tais tulla minullekin selväksi.
minullekin eilen lopultakin.
Tämä on tiettyyn naistyyppiin vetoavaa tekstiä. Tarjotaan turvaa, huolenpitoa jne.
On jopa kuin terapiasuhteen aloitus. Toisaalta hyvässä, älyllisesti tasavertaisessa suhteessa kumppanit korjaavatkin toistensa elämänkolhuja. Mutta esim. itse en haluaisi, että kiinnostan vain sen vuoksi että minussa on jotain "korjattavaa". Tarjoan älyllistä haastetta pimeinepuolineni, problematiikkaa ratkottavaksi. No tällaista tuli tästä mieleen tästä.
Ajatus harhailee siis piti loppuun sanomani, että tällaista tuli mieleen tästä, uskoakseni kuitenkin hyvää tarkoittavasta tekstistäsi. Mukavaa päivää!
sinä tosiaan luulet et hän sellaista sinusta haki? Aika hemmetin väärässä olet. Siis jos olet eräs mies. Mut et ilmeisesti tiedä mitä kaikkea on sattunut. Olis ollut aika fiksua et olisit heti alkuunsa, tai ainakin mahdollisimman pian, kertonut mitä mietit. Ei tullut koskaan sellainen mieleen? Olisitpa kuullut ystävieni kommentit sinusta.
Nainen olen.
välttämättä hakenut mitään 'korjaajaa' itselleen. Mut se et miten itse reagoin asioihin johtuu nimenomaan siitä et on tapahtunut ihan liikaa aika kovia ja pahoja asioita. Olisko tilanne sit vältetty niin etten olis ihastunut sinuun/häneen ollenkaan.. Tai siten et olisit/hän olisi kertonut heti suoraan ajatuksensa. No joka tapauksessa, tiedän ettei millään ole enää mitään väliä. Ja sinä/hän tykkää vain leikkiä toisten tunteilla. Ihmisillä ja heidän tunteillaan ei ole mitään väliä sinulle/hänelle.
nykyään hänen tunteensa... oletteko selvittäneet asioita kahdestaan? Tuli vaan ikävä tunne, että ei kai eräs ole ajatellut mitenkään noin... en kertonut heti tunteistani ja muutenkin ensimmäiset viestini oli aika hölmöjä. Ei niissä mielestäni mitään pahaa ollut, mutta kun en tiedä hänen ajatuksiaan ja millaisia tilanteita hänellä on elämässään ollut:/
viestistä jonka sain eilen häneltä ettei hän tykkää minusta. Niin siitä ainakin vois olettaa.. Tiedä sit olenko oikeassa. Kerroin hänelle tunteistani mut en sen jälkeen enää viitsinyt koska ei hänkään päästänyt minua 'lähelleen'. Ei hän varmaan tiedä ehkä kuin siitä toisesta asiasta joka minulle tapahtui. Uskoisin ainakin niin.. Mut peräkkäisinä tapahtumina nuo asiat oli aika kova pala minulle. Kovempi kuin mikään koskaan. Ja kesti kauan ennen kuin pääsin niistä yli. Kumpikaan asia ei tule varmasti koskaan unohtumaan. Sen tiedän.. Mut ajan kanssa ne ovat muuttuneet vähän etäisimmiksi ja helpommin 'ymmärrettäviksi'.
Ps. Olen muuten sit nainen..
ole keskustelleet asioista tai tunteistamme, ja sehän tekeekin asian vaikeaksi. Muutenkaan mitään ei ole varsinaisesti "tapahtunut", joten moraalinvartijat saavat tässä tapauksessa kyllä tuomita lähinnä ajatukset ja tunteet, ei ole ollut tekoja eikä tosiaan edes puheita :)
Joku saattaa pitää retoriikkana tai semantiikkana, mutta en varsinaisesti pidä täällä kirjoittamista tekona enkä edes puheena, kun kuitenkaan ei voi tietää kuka "aave" näitä juttuja siellä heittelee :)
Kuitenkin luulen - tai oikeastaan tiedän - että hän luultavasti on täällä ja lukee näitä ja kirjoittaa myös itse...
'Vai niin..'. Miksi tulit siihen vastaamaan kun sinulta ei edes kysytty? Älä ainakaan toisten puolesta vastaile.
No minulla se on niinkuin tuo sinunkin viestin alku.. eli minä sain häneltä viestin vähän aikaa sitten (vastauksen).. en tiedä onko siinä tykkäämisestä, tai tykkäämättömyydestä kyse, mutta minua hän ei kuitenkaan halua.. no, hänellähän yksi jo on. Ja minä myös kerroin tunteistani.
Heitin tuon kysymyksen tosiaan tuolle naiselle, mutta kannattaahan sinunkin keskustella sen oikean kanssa niistä asioista ja tunteista.
kun joku aivan kuin olisi analysoinut omaa elämääni. En nyt kommentoi muuta kuin että erittäin sydämellinen kirjoitus. Itse olen tänä kesänä elänyt ns. itseni kanssa. Tuossa kevään aikana sain elämääni vihdoin tolkkua voimieni vähyydestä huolimatta. Tuo on varmasti totta, että jonkinlaiset luonnolliset tarpeet eivät voi olla vaikuttamatta joka päiväiseen elämään.. No, tuotakaan asiaa en sen enempää kommentoi. Totean vaan, että ajan kanssa ja lämpimän ihmisen avulla ne varmaan sieltä normalisoituvat.
Olen kyllä ulospäin (niin on sanottu) suuntautuva ihminen, mutta tunne-elämäni on varmasti jurrissa. Tämä kesä on osa sitä voimienpalautusprosessia, enkä ole sitä tehnyt kenenkään toisen avulla, vaan ihan itseäni yksin lukemalla.
Jos olet hän, jonka ajattelen olevan tuon kirjoittajan, olen sinulle kiitollinen ja arvostan ystävyyttäsi ja kenties rakkauttasi, ja olen kyllä valmis keskustelemaan kanssasi kaikesta ja jopa seikkaulusta jossain vaiheessa. En mielestäni ole niitä ujoimpia ja arempia yksilöitä, mutta olen koviakin kokenut ja yleisesti jotenkin väärinymmärretty. Mutta jotenkin tuntuu, että kautta elämäni se kaikkein läheisin minulta on puuttunut.
Lämmöllä kirjoituksellesi
Voisi olla minullekin tämä aloitus, niin kuin näköjään monelle muullekin täällä. Mutta se mikä pistää tuossa silmääni on se, että kyllä aika karkeasti vihjalet olevasi olkapäänä kunhan saat pildeä. Jos olet se ketä ajattelen, niin ihan selväksi on tullut mitä olet vailla ja ei kiinnosta sellainen kanssasi. Jos nyt sitten olisit "hän" niin sanoisin, että eroa äläkä yritä vongata itsellesi salapimppaa, se on näkynyt läpi käytöksestäsi koko ajan. Vaikea olisi uskoutua ihmiselle, jonka arvomaailma on ihan eri kuin itsellä, en ikinä voisi luottaa varattuun jonka moraali on tuolla tasolla. Jos haluat olla ystäväni ja tukeni niin koita olla sitä oikeasti, etkö tajua että jokin kolmiodraama vain rikkoisi minua lisää? Ei kiinnosta sekoilla varattuun muutenkaan kuten olen sanonut.
Jos olet vapaa niin sitten sano hyvä mies nuo sille ihastuksellesi. Siinä tapauksessa et voi olla hän, joka minulle tuli mieleen ja tuskin muutenkaan olet... Kauniita sanoja, mutta pieni epäilys kyllä mitä niillä toivot oikeasti saavuttavasi?
ainakin herätti tunteita, joitakin ajatuksia:
Kyllä olen varattu, ja hän tietää sen hyvin... En kuitenkaan ole mielestäni ole häneltä vongannut "salapimppaa", vaan käyttäytynyt hyvinkin herrasmiesmäisesti häntä kohtaan. Tunteet ja halut ovat olleet enemmänkin molemminpuolisia...
Asioista keskusteleminen face-to-face on eri asia kuin sänkyyn suin päin hyppääminen. Keskustelua ei meidän tapauksessamme ole sattuneista syistä ollut, vaan asiat ovat olleet hyvinkin ilmassa. En tiedä mitä hän haluaa, enhän pysty lukemaan kenenkään ajatuksia...
En halua "terapiasuhdetta" enkä ketään halua tai pysty terapoimaan!! Olen tätä laatua saanut välillä jo liikaakin! Minun resurssini tai taitoni eivät terapiaan riittäisi, ja mielestäni hän on saanut muilta (itseni ulkopuolisilta tahoilta) myös vähän liikaakin "puoskarointia" tällä osastolla. Terapian hoitaa joku ulkopuolinen, neutraali, asiaan koulutuksen saanut taho, yritin puhua ystävyydestä...
Jos hän lukee tämän, olen pahoillani jos tästä sai väärän käsityksen. Halusin dialogia, mutta ilmeisesti ääniala jossa kirjoitin meni metsään...
olet tosi cool tyyppi, tarkoitan todella.
sitten tiedän, että seurustelet. Voi nyyhky sentään. Elättelin toivetta, että olisit sinkku, kuten minäkin.
En tule kenenkään väliin, vaikka kuinka himottava, halutava, suloinen jne. mies olisikin.
Kyllä joo, sisimmässäni olen tiennytkin ettei tuollainen kultakimpale yksinään kuljeskele.
Minullakin vastaus jo tuolla aiemmin.
toivon, että hän olisi vapaa niinkuin minäkin... mutta en tiedä onko...
Et taida olla hän, mutta hyvin samanlainen tilanne teillä päällä. Meilläkin on ihastusta selvästi ilmassa, ystävyyspohjalta lähtenyttä. Itselläni ollut kaikenlaista ikävää taustalla. Itse koen tilanteen niin, että toinen (varattu) ei oikeasti välitä minusta ja tunteistani, koska yrittää selvästi saada suhdetta aikaan. Koen pikemminkin niin, että yrittää hyviksikäyttää mua ja olen loukkaantunut siitä, että kuvittelee, että alkaisin johonkin salasuhteeseen hänen kanssaan, koska se jos mikä rikkoisi minua enemmän kuin pystyisin kestämään. Hän ei ymmärrä, että olen vaarassa ihastua ja rakastua häneen ja mitä sitten? Itkisin ikävääni häneen, kaipaisin häntä, haluaisin hänet jakamaan elämää kanssani.
Se on ihan itsepetosta luulotella, että hän lähtisi liitostaan. Hän on valmis luomaan tunnesiteen minuun, mutta ei ymmärrä sen tuomaa vastuuta. Hän ei ymmärrä etten voi vain naiskennella ja olla sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minun sydän ei kestä sellaista elämää, että toinen tulee antamaan vain valheellisia murusia kun itse olen valmis antamaan kaikkeni. Ja tämä on se, mikä loukkaa mua niin, että ystävyyskin on vaakalaudalla. Mun mielestä kukaan, joka oikeasti on ystävä ja välittää ei halua särkeä toista ihmistä eikä pistää tätä "kakkoseksi". Se ei oikeasti ole ystävyyttä/rakkautta vaan hyväksikäyttöä.
Totta puhut, rakkaus/intohimo riittää suhteen luomiseen, mutta
mielestäni ystävyys/kumppanuus lujittaa suhteen rakenteita.
Tärkeintähän on oppia hyväksymään toinen sellaisena kuin hän on.
Kaikilla meillä on varmaan nk. pimeät puolemme ja niistä huolimatta
voi toista rakastaa.
Toki minä olen olosuhteiden pakosta rakentanut kuoren ympärilleni,
mutta se kuori ei ole aukoton. Sinne muurin sisälle polku johtaa,
jos sen vain haluaa löytää :) Tarpeita toki meillä kaikilla on...hmmm...
mistähän puhut...ehkäpä en ole niitä tiedostanut (tai myönnä)...
Yhteinen Seikkailu kuulostaa ihanalta...
onkohan olemassa putiikkeja, mistä voisi uskallusta hankkia :)
Minusta tuo ap vaikuttaa fiksulta ja analyyttiseltä ihmiseltä.
On hienoa jos joku näkee että kilpikonnan kuoren alla sykkii lämmin sydän.
Oikeasti; kaikilla meillä on ikäviä kokemuksia ja on hienoa jos tuet häntä asiassa. Niin moni mies vaatii naiselta kaunista hymyä, epäkohdista vaikenemista ja mielistelyä.
Olet varmaan tosi hyvä tyyppi. Tällainen vaikutelma minulle tuli.
???
Ai se oli varattu mies. No sitten peruutan puheeni hänestä. En huomannut kun en lukenu. sori, en arvosta pettäjiä
puheeni...erehdyin henkilöstä.
Täytyy kommentoida sen verran, että ei tossa aloituksessa mun mielestä ollut mitään mitä voi ymmärtää kauhean väärin tai äänialaa mikä olisi mennyt metsään. Ja vastaustulvasta varmaan huomaatkin, että oikein hienosti valittu sävy. Usein se väärinymmärtäminen on kiinni lukijasta. Jos olet mielestäsi käyttäytynyt herrasmiesmäisesti, mitä se ikinä tarkoittaakaan, niin tuskin hänellä on syytä lukea ja ymmärtää väärin sen asian osalta. Ne, jota ei ole kohdeltu niin, lukevat sen helpommin pieleen kirjoitit mitä tahansa.
Eikä siitä tullut tunnetta, että haluat terapoimissuhteen. Kirjoitithan aloituksessa, että voisit itse myös kertoa omista kokemuksista. Siis vastavuoroisuutta ja normaalia keskustelua eikä terapoimista.
Mä puutun tuohon kuorijuttuun. Kirjoitat ihan kuin siinä olisi on/off-nappi. Ei niissä ole, ainakaan sellaista mitä itse voisi painaa. Ei se toimi sillä tavalla, että joku voi sanoa, että yritäpäs nyt ottaa sitä kuorta vähän pois ja sitten siitä riisuudutaan. Eikä ehkä kannattaisi olla niin kovin varma, että on päässyt minkään kuoren alle, tai ainakaan että enää olisi siellä tippaakaan. Ahaa, nyt mä tajusin minkä kohdan tuossa pystyi lukemaan vähän väärin.
Eikä aina pelkkä ympäristö, vaikka varmasti sekin. Kuoren alle on ehkä vaikea päästä siksi, että se on siinä juuri siitä syystä. Estämässä sitä sinulta. Syystä tai toisesta. Ehkä jopa omastasi.
Otan tuon, että voisit olla ihminen, johon voi luottaa, jotenkin tyhjänä lauseena. Kun luin sen, se tuntui päässä kolkolta ja merkityksettömältä, sellaiselta mitä vain sanotaan sen suuremmin miettimättä ja tarkoittamatta. Miettimättä että luottamus on hankala asia, kuten luottamuksenarvoisena oleminenkin. Ei luottamus rakennu tuosta. Se vaatii hyvin paljon enemmän.
Jostain syystä uskon, että tarkoitat kyllä tuota, että et pelästy vähästä. En usko, että pelästytkään, en tiedä miksi. Se on paljon. Mutta onko sekään kestävää, vaikkei pelästy, aina voi kyllästyä. Ja vaikka sellainen paljon onkin, se ei korjaa luottamusta. Jotkut asiat, kun ne menee rikki, ne ei enää ole mitään muuta kuin hajalla.
Miten niin "pimeät puolet", mä itse koen että ne on mun parhaat puolet. Älä pimettele mua.
Tuo tarvejuttu kuulosti omituiselta. Ensin pelästyin että mitä salaisista tarpeista on lipsahtanut niin pinnalle, että ne näkyisi. Tuli mieleen ainakin 20 ja pureskelin jo hermostuneena kynsiä. Ja sitten muistin että ne olikin tarpeita, joihin voi käyttää toista ihmistä ja tuli 25 lisää mieleen. No ei, en hermostunut.
En tiedä mitä tarpeita olet keksinyt. Jos sulla onkin vaan vähän vilkas mielikuvitus.
Mä oon ihan samaa mieltä noiden muiden tyttöjen kanssa, hirveä kusipää tuo satakieli-aloittaja lynkatkaa se.
Pusipusi:D
Ja mä en halua keskustella asioista face-to-face enkä hypätä sänkyyn. Korkeintaan hyppiä sängyllä, tasajalkaa. Tai maassa, tasajalkaa, mutrussa. En oo kasvanut isoksi. Mä irvistelenkin vielä, ai niin säkin. Omat tunteet, paras pomppulinna.
tosi vilkas mielikuvitus - et tiedäkään - mutta se ei nyt kuulu tähän ;)
sanoa ettet ole valmis mihinkään?
että oikein nautit kaikista omista epämääräisistä lauseistasi.
niinkään, miten mä sen selittäisin. Vähän niin kuin ruoka, se oli valmis jo monta tuntia sitten, mutta nyt on vaan mustaa ja haisee. Palovarotin käskee juoksemaan niin kauas kuin pääsee. Enhän mä sitäpaitsi rajannut kuin kaksi asiaa pois, kyllä mä ehkä esimerkiksi vielä voisin vaikka hakata tuon aloittajan :D
tietenkin noinkin. Mut jos olisit tietty henkilö niin mitäpä luulet sen toisen ajattelevan jos et edes päästä häntä lähellesi? Kyllä siinä alkaa voimat ja mielenkiinto hiipua. Mut onneksi minä olen sen verran väsy nyt etten tosiaankaan jaksa asioita kovin monelta kantilta katsoa. Mut tuo on varmasti yksi hyvin tärkeä pointti asiassa. Ja ylipäätään se vastavuoroisuus. Kuka jaksaa sellaista jota pitää suurin piirtein kumarrella ja nuolla vaikka kengätkin puhtaaksi tarvittaessa? Ei kukaan. Ei millään pahalla..
on aika sama jos alkaa mielenkiinto hiipua. Luultavasti ihan fiksu juttu ja parempi niin. Mä olen jo ilmaissut, että ei mulla ole mitään mielenkiintoa enää. Mulla on jo rehellinen ja hyvä mies, joka ei leiki mulla tai mun tunteilla tippaakaan.
Ihmisillä on tapana tuo vastavuoroisuudesta jauhaminen ihan miten itseä miellyttää. Ikinä ei huomioida sitä olisiko kenties kuitenkin itsessä jotain peiliin katsottavaa. Mua ei kiinnosta ollenkaan, jos en ole vastavuoroinen enää. Se on varmaan ihan syystä eikä ajattelemattomuudesta. Ja parempi vielä jos siitä saa toinen inhotuksen tunteita, se on bonus. Helpompi sen unohtaa.
Se millaista kohtelua saa, on aika usein kiinni siitä miten on itse kohdellut. Ihan lavealla aikakäsityksellä. Jos on kohdellut hyvin, niin ei tarvi kumarrella kertaakaan ja olen aika avulias ja ystävällinen sellaisille. Ja muuten ei pidä paikkaansa tuo ettei kukaan jaksa. Ehkä se on harvinaista, mutta kyllä mun poikaystävä jaksaa mua. Vain kerran se on meinannut soittaa kriisipuhelimeen ja ollut aika hajonneen oloinen, mutta olinkin silloin suht kamalalla päällä. Joten tullaan taas siihen ajatukseeni että miksi minä ikinä haluaisin vaihtaa sitä pois -> ei ole mitään väliä mielenkiinnon hiipumisella, minulle on ihan sama vaikka se olisi jo mennyt. Arvostan kuitenkin kiltteyttä ja rehellisyyttä sen verran. Se on mulle tärkeää. Ja mun poikaystävä sanoo mua kiltiksi ja lämpimäksi, että se siitä kenkien nuolemisesta.
Mä en ihan tosissaan jaksa enää olla loukattavana ja huonosti kohdeltavana. Mitta täyttyy jokaisella.
kuvittelin vastaavani miehelle. No, täällähän sitä erehtyy helposti. Mut ei se mitään.
hoo hoo hoijaa....eipä tiedä mitä ajatella! Onneksi on kaunis aurinkoinen ilma ja ihmiset nousseet oikealla jalalla. Vielä kerran hohhoijakkaa.
herättävän kovasti tunteita niissä ihmisissä, jotka haukottelevat ja ovat nousseet oikealla jalalla...
että mitähän tuo aloituksen (12 1) tarkoitti? Onkohan se ennustus vastausten määrästä?
selllainen musteläiskätesti, johon jokainen voi sijoittaa omat tunteensa...
Tuo kirjoittamasi sopii liian hyvin minuun, "meihin".
Ole kiltti ja kerro kenelle kirjoituksesi on, nimi/nimikirjaimet??
että taas tulee kuonoon :)
Joitakin:
Kirjoitukseni menee Helsinkiin, kantakaupungissa asuvalle naiselle. Itse asun myös samassa kaupungissa, mutta en aivan niin keskustassa. Ihastukseni etunimessä on kolme kirjainta ja sukunimessä kuusi kirjainta. Ja lopuksi: "12 1" viittaa vuosiin, joita hän on minua vanhempi (kryptistä tiedän). Itsekään en kuitenkaan ole mikään parikymppinen...
väärän palstan, täällä on olemassa sulle ihan omakin palsta, "fantasia ja scifi"
jotain muutakin tästä naisesta ,kun että hänellä on "pimeitä puolia" ,mitä ne sit ikinä tarkoittakaan ? Ja hän on itseensä sulkeutuva ,eli kovakuoriainen ? ja epävarma ja kaiken lisäksi satutettu varmaan parisuhteessa tai entisessä parisuhteessa. Ja sit näistä tarpeista ,ehkä ne voi jokainen tulkita omalla tavallaan ?
tarkoitat kai toisen ihmisen läheisyyttä ja huolenpitoa jota tarjoaat hänelle.
Entäs muut piirteet hänessä ,onko hän muuten viehätä ,halukas keskustelemaan sinun kanssa ,voitko ajatella jotain muuta yhteistä ,esimerkiksi voisitko kenties rakastua häneen jos saisit mahdollisuuden useampaan kuin yhteen tapaamiseen kahden kesken.
tarkoitin että -onko hän muuten viehättävä sinun mielestä-
mutta luulen että keskustelu saa omalta osaltani päättyä tähän, taidan tsekata tuon "scifin ja fantasian", jos siellä olisi vähän rauhallisempaa porukkaa...
minullekin parasta, mutta ei ole sellaista henkilöä, joka haluaisi sitä kanssani. Harmittaa vain, kun ei aina ole tilanteiden tasolla, ehkä se tilaisuus on joskus mennyt ohi kohdallani.
Sinä olet hieno mies ja Oikea ihminen. Meidän asemamme olivat niin eri tasolla. Autoit minua enemmän vuosien aikana kuin edes itse varmaan ymmärrät. Uskon yhä ihmiseen ja hyvään tahtoon sinun ansiostasi. Järki minulla on tallella enkä ikinä aiheuttaisi sinulle noloa tilannetta. Sinulla on harvinainen taito kysyä oikeat kysymykset ja vaisto huomata sitäkin mitä en voinut kertoa. Autoit minut takaisin elämään sitä elämää johon pystyn tällä hetkellä.