Kamala tunne.. Avopuolisoni on myöntänyt itselleen että on alkoholisti ja sairastaa alkoholismia. Hän oli raittiina 5 kk, sitten tuli repsahdus kun olin poissa maisemista yön. Kesä - puutalkoiden jälkeen sauna ja olut siihen päälle. Pääsi taas makuun. viikon putki seurasi, joka saatiin katki kun lähdettiin yhteiselle lomalle. 2 viikkoa oltiin pois, kun palattiin arkeen, alkoi taas juomaan.. sain pidettyä "kuivilla" vuorokauden, pidin hallussa hänen lompakkoaan. Kun luulin jo että alkoi selvitä, kerroin taas hälle faktat, että alkoholismia ja masennusta ei hoideta alkoholilla..ja että jos omat avut eivät riitä, käy A-klinikalla tai lääkärillä. Ja että jos hän jatkaa juomistaan, ei voida vaan asua saman katon alla. Mä en jaksa käydä töissä koulussa.. että hänen olisi valittava elämä ja raittius tai sitten alkoholi ja kuolema, mikä siitä seuraa ennemmin tai myöhemmin. Ja että mun suurin haaveeni on edellen perhe...
Hän otti perjantai aamuna antabuksen ja hänen piti mennä tutun raksalle töihin, ei koskaan ilmestynyt sinne.. Nyt ollut poissa jo 4 yötä. Ikinä aiemmin ei ole näin tapahtunut, on ainakin käynyt kotona vaihtamassa vaatetta tms.
sairaalat on soitettu.. tutut paikat koluttu. Kalliossa kierrelty.
Näen vain kuvia päässäni, missä hän lojuu kuolleena jossain metsässä... Hän oli allapäin ja mä tyhmä kerroin asiat mitä olen monet muutkin kerrat kertonut.. Hän kyllä kerran sanoi, ettei voisi tehdä itsemurhaa, tehdä sitä vanhemmilleen.. mutta jos mielen on sumentanut väsymys, alkoholi, toivottomuus....
Ei haittaa vaikka olisikin baarissa tai muualla juomassa, kunhan vain tietäisin, että on elossa!
Hän otti perjantai aamuna antabuksen ja hänen piti mennä tutun raksalle töihin, ei koskaan ilmestynyt sinne.. Nyt ollut poissa jo 4 yötä. Ikinä aiemmin ei ole näin tapahtunut, on ainakin käynyt kotona vaihtamassa vaatetta tms.
sairaalat on soitettu.. tutut paikat koluttu. Kalliossa kierrelty.
Näen vain kuvia päässäni, missä hän lojuu kuolleena jossain metsässä... Hän oli allapäin ja mä tyhmä kerroin asiat mitä olen monet muutkin kerrat kertonut.. Hän kyllä kerran sanoi, ettei voisi tehdä itsemurhaa, tehdä sitä vanhemmilleen.. mutta jos mielen on sumentanut väsymys, alkoholi, toivottomuus....
Ei haittaa vaikka olisikin baarissa tai muualla juomassa, kunhan vain tietäisin, että on elossa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Totuuden puhumisesta, kun olet sen kertonut jo aiemminkin.
Juoppo ei saa itseään hengettomäksi muuten kuin vahingossa, koska jäisi paljon hyvää viinaa juomatta.
Se vaan ihmetyttää, että haaveiletko edelleenkin perheestä tämän yksilön kanssa?
Juopolla kun viina aina ajaa tärkeydessä ohi kaiken muun.
..tässä on ollut jo jonkin aikaa.. 8 vuotta ollaan oltu jo yhdessä, eipä tuo elämä ole juurikaan mennyt eteenpäin. Aika alkaa olla mulla vaan lopussa perheen hankkimiseen - uutta seurustelua en ehtisi alkamaan...
Ja olen miettinyt että jos lapsi opettaisi miehelle vastuunottoa.. ajattelisi epäitsekkäästi. Joskus sanoi, että sitten juominen loppuisi.
Eihän niihin sanoihin voi ikinä uskoa, mutta...
Monesti olen sanonut, että enkeleitä on ollut matkassasi. Hän vain kommentoinut, että mikä pahan tappaisi.. Viimeksi kun puhuin, sanoin, että lopettaisi ennenkuin jotain pahaa tapahtuu.. ei vain itselle, vaan myös toisille, tai jotain peruuttamatonta tapahtuu..
Rahaa hänellä oli 320 perjantaina...kun putki on päällä, tuhlaa 100 e päivässä, sen mukaan rahojenkin pitäisi olla jo loppu, ellei ole sitten säästäen niitä juonnut...
kovin vähän ainakin minulle oli 100€ päiväksi. Kyllä illalla piti jostain saada lisää, joko pankista(automaatista) tai kavereilta vipata. Tai ehkä,,,ajaako miehesi taksilla? (siihen kyllä pian hupenee yksi satku).
Sulla on varmasti kamala tunne. Haluaisin jotenkin auttaa...
Haluaisin rauhoitella... eiköhän se ole vaan putki jäänyt päälle. Häpeää eikä kehtaa tulla näyttäytymään... näin luulisin...
Mutta jos jotain tapahtuu, niin se ei ole sun syysi. Sulla on oikeus haluta vierellesi ihminen, jonka kanssa sulla on hyvä olla. Jos sulla ei ole hyvä olla ihmisen kanssa joka käyttää sun mielestä liikaa alkoholia, niin sulla on oikeus tehdä valinta. Ei se ole pelkästään niin, että "HÄNEN olisi valittava elämä ja raittius tai sitten alkoholi ja kuolema". Asia on myös niin, että SULLA on yhtä suuri oikeus valita, että millaista elämää sä haluat. Ja haluatko sä perheen hänen kanssaan?
Rauhoitu... kyllä se sielä tulee. Ja sitten voi olla hyvä keskustella "vakavasti"...
Yleensä vain kun hällä on ollut putki, on käynyt nukkumassa kotona.. Hällä ei ole enää ystäviä tai edes ryyppykavereitakaan, että mietin missä olisi yöt viettänyt. Jos on yhden yön ollut pois, on sen yleensä valvonut, ollut myöhään baareissa, odottanut aamujunaa tms. Puhelin on tietysti kotona, ei koskaan sitä kanna mukaan reissuissa, ettei häviä...
No, hänen isänsä soitti juuri, että oli lähtenyt 300 km päästä ajamaan häntä etsimään.. En tiedä mitä auttaa, mutta tuleepahan mulle ainakin tunne etten oo yksin.
Alkoholistin ex-vaimona tiedän täsmälleen miltä sinusta nyt tuntuu. Tärkeintä on, että rauhoitat nyt itsesi: käy vaikka pitkällä kävelylenkillä, syö kunnolla ja tee jotain mistä sinulle tulee hyvä olo. Lisäksi soita ystävälle, perheenjäsenelle tai vaikka AlAnonin päivystävään numeroon, kunhan et jää yksin. Oletko varma, että miehesi otti Antabuksen vai onko mahdollista, että hän jätti sen ottamatta ja valehteli sinulle ottaneensa? Entä ovatko lääkkeet ennen estäneet häntä juomasta? Tunnen ihmisiä, jotka ovat juoneet ihan raivolla vaikka Antabusta ovat nauttineetkin.
Voimia ja jaksamista sinulle. Et ole yksin. Kirjoittele vaikka tänne, jos siltä tuntuu :)
Niin kai on paras. Kyllä olen ystäville purkanut aika hyvin viimeaikoina - ystäväraukat ;-).
Näin että otti antabuksen, mutta lähdin töihin silloin samantien - on voinut vaikka oksentaa pois...tai sitten koska ei juuri kirkkaita juo, ei ole tarpeeksi tehonnut. Eihän ne ole ratkaisu alkoholiongelmaan.. Pään sisällähän sen ratkaisun pitäisi syntyä.. Eikai se antavusreaktio (kaljalla) voi olla niin paha että henki lähtee?. jos on ottanut kuitenkin jossain metikössä kaljaa ja tupertunut sinne..
Antabusta otti vasta repsahduksen jälkeen lomalle lähtiessä..9 söi, sitten lopetti ja 5 päivän päästä taas kuppia..
Hän kävi yhden kurssin raittiuden aikana, sai täydet arvosanat kaikista - tosi hyvin meni, mutta nyt kun työttömyys taas koitti, koki että joutuu kaiken taas alkamaan alusta.. Yritin etsiä hänelle jotain vaihtoehtoja ja työpaikkailmoituksiakin (ihan hyviä) mutta "Millään ei ole mitään väliä" -asenne ehti tulla jo..
semmonen umpikuja on meneillään alkoholin kans. alkoholi on hänen elämänsä tärkein asia ja sinä olet jossain siellä hännillä. paapomassa vaikka vähän ja huolehtimassa ja pitämässä huolta.
siitä juoppo tykkää, kun se lainaa vielä vähän rahaakin.
nyt stop tykkänään. miehesi on aikuinen ja käyttäytyköön sen mukaisesti.
jos ja kun hän valitsee juomisen niin irrottaudut hänestä täysin, muuten menee kaks ihmistä kerralla.
sinäkin olet jo kaulaa myöten nesteessä.
ja lapsia.. rakas nainen. haluatko lapsillesi isän, josta ei tiedä onko hän sammuneena jossain ja missä vai kuollut. isä hän on vaan siitoksessa ei muuten kuin pilaamassa lasten kasvun.
sinä ehit aivan hyvin tekemään vaikka seitsemän veljestä kun alat totutella asiaan.
eli katsele uus mies ja katsele ettei hän oo narkki tai alkoholisti. kunnon perusmiehiä on vaikka kuinka. öhöm.
valmistele ero entisestä ihan tositarkoituksella. jos olet naimisissa niin erohakemus sisään. siinäkin on vielä puolen vuoden harkinta-aika.
miestäsi et voi auttaa kuin juomaan lisää. hän tietää itse minne hakautua jos haluaa oikeasti raitistua. sekään ei ole enää sinun ongelmasi.
jos luulet, että sinun ja hänen ongelmat ei voi enää paheta niin jatkat vaan samaan malliin. eli järki käyttöön.
TOIMI MÄÄRÄTIETOISESTI. et ole ainoa asian kanssa painiva, toisilla on vielä lapsetkin mukana, kun on halunnut ja luottanut juopon kasvavan.
älä edes mieti lapsen hankkimista juopon kanssa, edes yhtään.
sinä pärjäät mutta joudut olemaan napakka ja tekemään tiukan päätöksen.
mitä pitempään sitä venytät sitä pitempään te molemmat kärsitte(onneks ei oo sitä lasta).
aiemmin on samalaisia juttuja palstalla. lueskele ja omaksu.
onnistut pelastamaan vielä itsesi, jos toimit kylmäpäisesti.
halaus sulle.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholismi&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
No, tein itselleni uudenvuoden lupauksen, että tämä vuosi olisi muutoksen vuosi.
Yksi ainoakaan vuosi ei saisi mennä enää entiseen tapaan. Helmi-kesäkuu menikin loistavasti, elämä oli "normaalia"..ja nyt kun tuli tämä repsahdus, tämä lupaus tuli mieleen.
Siksi painotinkin sitä että jos haluaa olla suhteessa, mulle käy vain raittius.
(Huh, juuri sain tiedon, että mies on löytynyt. Kotiin päin oli matkalla.)
Alkoholismi on vain niin paska sairaus ettei parane ja miehellä (asutaan vain yhdessä- siis toistaiseksi) kun näemmä se on viimeisinä kertoina ollut niin, että repsahdus on toistaan rankempi..
yleensä hän on päättäväinen asioissa mihin ryhtyy, mutta aivojen toiminta on mysteeri.. mikä sen sitten laukaisee, että on pitkä raittiusjaksokin rikottava, aivot ei vissiin muista enää kuinka huono olo oli edellisen putken jälkeen.
Se mitä torstai-iltana sanoi kun kysyin, että millaista oli se raittiusjakso.. Jotain kuulemma puuttui.. No, oli kait se ahdistavaa sitten olla vaan kotona. Kutsuja vältettiin, oikein missään ei tullut käytyä, mutta kun alkoholia on tässä yhteiskunnassa joka puolella.. Nostan hattua KAIKILLE raitistuneille alkoholisteille, kiusauksia on ylenmäärin..
Joo...pakko tehdä iso ratkaisu ja pian. Kiitos kaikille vastanneille!
Ymmärrät varmaan, että me ihmiset emme pysty hallitsemaan elämää. Emme edes omaamme, saatikka sitten juovan alkoholistin elämää.
Olet varmaan oppinut vuosien myötä tuntemaan syyllisyyttä ja häpeääkin siitä, että miehesi juo. Monet kerrat olet syyttänyt itseäsi siitä, että mies meni taas kerran juomaan, vaikka parhaasi yritit.
Aivan kuten teet parhaillaankin.
Tosiasia on kuitenkin se, että miehesi juo siksi koska hän sairastaa alkoholismia.
Alkoholistin täytyykin juoda, sillä juominen kuuluu osana hänen sairauteensa.
Sinä et siis voi mitenkään vahtia tai estää häntä juomasta silloin kun ryyppy iskee päälle.
Helpompi on vahtia vaikka kapallista kirppuja, kuin viinanpistoksissa olevaa alkoholistia.
Alkoholistin juominen tapaa kiihtyä ja lisääntyä sairauden edetessä. Juomiskerrat ja määrät kasvavat sekä putkien kestot pitenevät.
Viinanhuuruisissa aivoissaan alkoholisti kuitenkin tarvitsee joka kerta jonkin ulkopuolisen syyn juomiselleen, sillä hän ei voi myöntää itselleen, että alkoholismi olisi se syy miksi hänen täytyy saada juoda. Siksi miehesi ilmeisesti nytkin syyttää sinua siitä, että lähti taas kerran juomaan. Sinä kielsit häntä ja sinä uhkailit häntä ja sinä otit häneltä rahat ja sinä...sinä...
Näin alkoholistin aivot toimivat silloin kun hän etsii syytä sille miksi juo, vaikka juominen ei enää tuo minkäänlaista hyvänolon tunnetta hänelle.
Et siis olisi mitenkään voinut estää miestäsi lähtemästä juomaan. (muuta kuin jollain rikollisella tavalla). Uhkailut ja vihaiset sanat, tai rakkaus ja lapsetkaan eivät paina vaakakupissa mitään silloin, kun toisessa kupissa on pakonomainen tarve saada juoda viinaa.
Siksi sinä teet väärin kun syytät itseäsi siitä, että miehesi lähti juopottelemaan.
Teet myös väärin itseäsi(sekä miestäsi) kohtaan siinä, kun syytät itseäsi siitä, että hänelle mahdollisesti on tapahtunut jotain.
Et pysty hallitsemaan miehesi elämää, etkä siis sitä mitä hänelle tapahtuu. Hän juo täysin sinusta riippumatta, ja hän tekee itselleen jotain täysin sinusta riippumatta, koska hän on sairas.
Jos miehellesi on tapahtunut jotain, syyllinen et ole sinä, vaan syyllinen on hänen hoitamaton sairautensa, alkoholismi.
Ja alkoholismia ei voida hoitaa, niin kauan kun sairas ihminen ei itse myönnä olevansa sairas ja tarvitsevansa apua.
Sinun tulisikin nyt keskittyä ihan täysin vain itsesi hoitamiseen. Sinun on jo aika päästää irti aikuisesta miehestäsi, sillä sinä et voi häntä auttaa - muuta kuin juomaan vain lisää.
Voimia sinulle, sitä sinä tarvitset.
Tämä viesti on alusta loppuun täyttä asiaa. Alkoholistia auttaa parhaiten sillä tavalla, että hänet jättää yksin sairautensa kanssa. Mitä enemmän läheiset yrittävät alkoholistia suojella, sitä pidempään hän voi kieltää totuuden omasta tilastaan mm. syyttämällä juomisesta juuri niitä ihmisiä jotka häntä yrittävät auttaa. Minä elin tuossa syytösten, itsesyytösten, valehtelun, toivon ja pettymysten kehässä tarpeeksi kauan tietääkseni, mistä puhun. Mieheni syytti minua alkoholismistaan sekä suoraan että epäsuorasti. Lopulta kun jätin hänet, hän uhosi raitistuvansa, koska pääsi eroon hullusta akastaan, jonka kanssa eläminen ajoi hänet juomaan. Eroa seuranneen vuoden aikana hän joi itseltään työpaikan, asunnon ja terveyden. Viimeksi mainitun lopullisesti. Ainoa asia, jota kadun on, etten jättänyt häntä aikaisemmin. Tiedä vaikka hänkin olisi selvinnyt vähemmällä, ellen minä olisi touhunnut hänen ja hänen sairautensa välissä.
vedoten.
Miksi en jättänyt häntä aiemmin, ehkä olisi selvinnyt vähemmällä.
Tylsää kuulla että lähimmäiset mollaavat itseään sen sijaan, että näkisivät kumppaninsa halun juoda olla kaikkea enemmän.
Sairaus nimikkeeksi muutettu alkoholismi on tehnyt kaikki läheiset jotenkin vielä sairaammaksi kuin sairastava itse.
En oikeastaan ymmärrä koko jutun juurta. Alkoholistille on tarjolla kaikkea, mutta läheiset saavat yleensä kuulla vasta lopuksi olleensa etten sanoisi vähän tyhmiä.
Yleensä lähimmäiset haluavat ja toivovat alkoholia liikaa käyttävän lopettavan tai ainakin vähentävän. Juominen voi olla monella tavalla naamioitu esimerkiksi masennukseen, työttömyyteen tai sairauteen. Lähipiiri pitää asiaa suhteellisen normaalina kerrankos niitä kriisejä ihmiselle. Juomari on juoni ja käyttää tilanteet hyväkseen, mutta lähipiiri ei sitä näe ja tietenkin hyysää ja ihan luonnollista, kaveria rakkainta ei jätetä.
No tulihan ladattua tekstiä. En ihan purematta niele kaikkea mitä alkoholeista ja niiden käyttäjistä ja omaisista puhutaan.
Todennäköisesti holisti miehesi käyttää rakkauttasi ja läheisriippuvuuttasi hyväksi koska olit niin "julkea" että saatoit sanoa totuudet etkä olla hiljaa niinkuin piti.
Varmaankin löytyy viikon putken jälkeen kun rahat loppu tai haluaa lämpimään takaisin nukkumaan.
Ajattelee että viikko riittää kypsyttämään sinut ettet enää uskalla puhua tästä asiasta uudelleen.
olet saanut monelta taholta. oletko miettynyt mitä niissä kaikissa kerrotaan ?
oikein ajatuksella ?
ne on täyttä asiaa. sinun itsesi täytyy tehdä päätös itsesi pelastamisesta pistämällä suhde täysin poikki lopullisesti ja ymmärrettävästi ilman mitään jossittelua. naks vaan.
silloin juoppokin saa aikanaan mahdollisuuden muuttaa elämäänsä. se jää hänen omalla vastuulleen, kun kukaan ei (toivottavasti) ole häntä paapomassa .
mutta sehän ei enää kuulukaan sinulle mitenkään.
tsemppiä ja vauhtia asioihin, jotka sinun on tehtävä.
parempi elämä (ja varmaan mieskin) odottaa.
Tiedän tarkalleen mitä käyt läpi tällä hetkellä, omasta kokemuksesta. Enkä kenellekkään toivoisi kaikkia niitä tunteita, huolta, epätoivoa, tuskaa, jota toinen voi välinpitämättömyyttään toiselle aiheuttaa..
Olen itse eronnut n. 4kk sitten alkoholistista, ja tuo sinun ensimmäinen viesti kuulosti niin tutulta, liian tutulta.
Seurustelimme n. kolme vuotta, olimme jopa kihloissa ja koko sen ajan sama kaava toisti itseään. Juomiseen löytyi aina syy, oli se sitten juhlimiseen, v****tukseen, masennukseen, surullisuuteen, tylsyyteen, mihin tahansa, aina löytyy syy. Sitten anottiin anteeksi polvillaan ja silmät kyynelissä. Sitten vaihtelevalla menestyksellä oli juomatta yhdestä viikosta pariin kuukauteen. Hyviäkin kausia oli, jolloin nautin hänen seurastaan mielettömästi, hänessä oli paljon hyviä puolia, mutta alkoholi ja juominen sorti kaiken.. hyvillä puolilla ei lopulta enää ollut arvoa.
Myös minä toivon, että arvostaisit itseäsi, ja päättäisit lähteä, koska et ole sen arvoinen. Itselleni päätöksen hetki tuli samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä kerroit olevasi; mies oli kadonnut kuin tuhkatuuleen, (oli alunperin sovittu, että hän hakee minut töistä ja käydään kaupassa, häntä ei vaan koskaan näkynyt), en kuullut hänestä varmaan n. kuuteen päivään mitään, en tiennyt oliko hän hengissä vai ei. Tiesin että palkkapäivä oli juuri ollut, joten rahaa kyllä riittäisi, ainakin hetken, ja kaikki laskuthan oli tietenkin maksamatta, ja minähän ne sitten maksoin. Mitta tuli täyteen, jos hän pystyi olemaan niin välinpitämätön, ettei ymmärtäisi kuinka suunnatonta huolta hänestä kannoin, niin hän ei ole minun arvoinen. En halua että ihminen, joka "rakastaa" minua, ylipäätään kykenee kohtelemaan minua niin.
Tein vaikean päätöksen. Nyt riitti, minä lähden, ja tällä kertaa anteeksi pyynnöt ja raitistumislupaukset eivät auttaisi, nyt ne kaikki lupaukset oli nähty, ja kaikki uudet alut annettu. Erosta on nyt tosiaan n. 4kk, ja vaikeaa on edelleen, koska suhde ei loppunut rakkauden puutteeseen, vaan alkoholismiin. Joka ikinen päivä vielä mietin häntä ja jopa kannan huolta, mutta tiedän ettei paluuta entiseen ole, vaikka minussa on semmosta äitihahmon vikaa, kun kannan huolta ja säälin häntä vieläkin. Osa minusta haluaisi vain tehdä hänet onnelliseksi, mutta tiedän ettei se enää ole mahdollista; hän saattaisi olla vuodenkin juomatta, ja silti odottaisin aina sitä kertaa kun hän retkahtaisi, sillä niin pirullinen sairaus se on. Enkä pysty itse elämään niin, tai halua odottaa niin kauan, että luottaus saataisiin takaisin, sillä myös minä, kuten sinäkin, haluan perheen, enkä voisi ikinä hankkia lasta hänen kaltaisen ihmisen kanssa, johon en voi luottaa yhtään!Hän on ollut ja on edelleen erittäin kiinni ja riippuvainen minusta, sillä myöskään hänellä ei ole kavereita tai ystäviä, tai edes perhettä. Minä olin hänelle kaikki.. (kuulostaa todella itserakkaalta, mutta niin se on..), joten tämä on ollut melkoista taistelua myös itseni ja tahtoni kanssa. Mielialat vaihtelee, toisinaan haluan olla hänelle ystävällinen ja ymmärtäväinen, toisinaan olen raivon partaalla, mutta päätös on tehty ja se pitää, vaikka sitä täytyy välillä muistuttaa myös itselleen.
Jos/mikäli haluat tai susta tuntuu että tartteis saada jutella niin kerro ihmeessä, luulen että siitäkin saattaa olla apua, meille molemmille.. Oikein paljon voimia ja jaksamista!
Kiitos kaikille vielä viisaista sanoista. Ja kiitos sinulle tosiaankin vertaistuesta.
Siinä kävi niin, että mies tuli takaisin 4 päivän päästä, ehdin käydä jo poliisin juttusilla. En tiedä olisiko lähtenyt samantien, mutta löytäjä oli isänsä. Meni lääkäriin, sai b-vitamiiniruiskeen, tabletteja. Seuraavana aamuna viikon ajan avokatkaisuun A-klinikalle.. Poltti tupakkaa enemmän ja useammin kuin koskaan ennen, oli tosi hermostunut. Mietin kaikkia päiviä mitä keksisi rauhoittavaa, ajetiin meren äärelle, pelattiin korttia..no viikolla olin töissä, koulussa. Hän teki puutarhahommia, näpertelyä, kävi siskon miehelläni rakennuksilla. Mutta hänestä paistoi hermostuneisuus ja ilon puute. Meni 2 viikkoa 2 päivää..Meidän piti lähteä parturiin yhdessä töiden jälkeen. Kun tulin kotiin, huomasin,että tietty takki puuttuu naulakosta (ristin sen ryyppytakiksi) ja miestä ei näkynyt, Puhelin kotona, viestiä ei missään. Lähdin siis yksin. Nutturakampaus seuraavana päivänä oleviin sukulaiseni häihin. Hänen piti lähteä myös. Mies ei tullut yöksi, häissä tunteet nousi pintaan...toisten iloitessa rakkauttaan. Ei tullut seuraavaksikaan yöksi eikä seuraavaksi.. Sitten soitti iltapäivällä maanantaina, eilen töihin, että ei tästä meidän jutusta nyt tule mitään... on löytänyt toisen.. Sekosin täysin, siis toinen nainen kuvioissa! vArmaan kauniinpi ja laihempi ja li...nuorempi. Ja sain tivattua että nainen oli ollut kuvioissa silloin myös 4 vrk poissa ollessaan, ei minkään uuden tuttavuuden (miehen)sohvalla kuten sanoi mulle ja isälleen.. Mulle vielä kertoi uudemman kerran kun otin asian puheeksi, että kyllähän juoppo toisen juopon tunnistaa ja eivät olleet vaihtaneet numeroita... Kun ajattelin, tuleeko tästä nyt sitten uusi ryyppykaveri.
Eli oli siis tuon reilu 2 viikkoa syyllisyyden tunnossa ainakin.. En ole saanut selville oliko ollut jo aiemmin2.7. yön poissa ollessaan siellä (sanoi, ettei ollut missään...)
Viime yö meni miettiessä. Törkeätä että 8 vuoden jälkeen soittaa ja pistää poikki. Oli jättänyt paitansa pesuun, vaihtanut sen ja hakenut puhelimensa. Kaiketi ottaa vip luottoa...? Paita tuoksahti naisen parfyymillä.
Eli siis hän teki eropäätöksen minun puolestani. Pahalta tuntuu vain, että siihen liittyy 8 uskollisen vuoden jälkeen toinen nainen. MUTTA olin pakannut muutamia hänen vaatteitaan valmiiksi hänen reppuunsa ja laatikkoon ja jättänyt käytävälle kotiin sisälle siis. Ei ollut huomannut niitä. Olin kypsytellyt kanssa päätöksen että TÖRKEÄÄ että häipyy päiviksi, että heti toistamiseen teki sen taas, että ei enää.
Mulla on onneksi hyvä tukiverkosto...olen saanut paljon kannustusta..
Ennen tuota 1.pitkää katoamista sanoin, ettei voida asua saman katon alla - ei jaksa töitä+iltakoulua jos ei nuku.. Ehkä hän oli ottanut silloin kiinni tilaisuudesta jos joku pimatsu oli tullut juttelemaan ja etsinyt majapaikkaa. Itse hän on niin syrjäänvetäytyvä, että aloite on 100% sti tullut naisen suunnalta.
Olo oon kuitenkin tyhjä, pettynyt, koti vilisee asioita jotka muistuttavat hänen olemassaolostaan. Neuvot (ei saa lutrata..) on päähän taottu...Yrtin eilen soittaa...laitoin lopulta viestiä ihmetellen julmuuttaan, sanoin, että tuskin kertoi suhteestaan naiselle...ja toivoin että soittaa, ni sovitaan päivä kun nähdään ja sovitaan käytännön asiosta. Hänellä on vielä avain. En pidä siitä, että vaikka tavarat ovatkin siellä, että hän hiippailee päivisin siellä... Ero sattuu näin monen vuoden jälkeen VAIKKA suhde ei olekaan ollut viime aikoina kuin tuskaa...
voimia sinne!!!
Vastailin tuolla aiemmin sinulle nimimerkillä saman kokenut ja voin nyt ihan heti alkuun sanoa, että olen kokenut myös nämä juonenkäänteet ex-mieheni kanssa. Ihan ensimmäiseksi pidä mielessä se tosiasia, että alkoholistille ei juomisvaiheessa merkitse kukaan tai mikään yhtään mitään. Sinun tunteillasi, toiveillasi tai arjen normaaleilla velvoitteilla ei ole hänelle mitään väliä. Ymmärrätkö? Ei mitään. Millaista elämää sellaisen ihmisen kanssa muka voi elää? Valheellista, pelon täyteistä, ahdistavaa ja kuluttavaa. Sinä saat nyt sanoa hyvästit kaikelle sille. Sinun ei tarvitse enää ikinä jäädä arvojärjestyksessä toiseksi kemikaalille, joka aiheuttaa sekavuutta ja tasapainohäiriöitä. Sinun ei tarvitse hävetä, hätäillä, valvoa öitä tai pettyä kerta toisensa jälkeen kun sovitut asiat perutaan tai unohdetaan. Mies teki sinulle suuren palveluksen poistumalla elämästäsi. Sitä toista naista ei kannata edes ajatella. Jos hän on alkoholisti itsekin, niin he eivät ole suhteessa toisiinsa vaan käyttämäänsä päihteeseen. Jos hän taas ei ole alkoholisti, häntä pitää vain sääliä, koska hänelle on tapahtumassa se, mitä ei kenellekään ihmiselle soisi: joutuminen suhteeseen juovan alkoholistin kanssa.
Pettymys, suru ja viha kuuluvat eroon aina, mutta nyt sinä et ole todellisuudessa menettänyt, vaan saanut. Aluksi tuntuu tyhjältä, mutta lupaan, että se vapauden tunne ja mielenrauhan määrä, joka sinua odottaa, on sen arvoista. Voimia ja jaksamista!
ps. Jos et saa avaimia pois itse antamassasi aikataulussa, vaihda lukot.
nyt olet entinen epätoivoinen :) hienoa sulle. katse eteenpäin.
En usko että selviän yksin jäämisestä ihan helposti. Olen kuitenkin pois kotoota aika paljon, nytkin tulin vasta kotiin ystävältäni. Ahdisti ihan hirveästi astua tänne tyhjään pimeään kämppään. Kaiken lisäksi olin unohtanut aamulla parvekkeen ovenkin auki... Mies oli kova huolehtimaan noista. Tarkasti kaikki aina moneen kertaan. On niin oksettava olo olla vain yksin tällähetkellä. Siksi oli pakko avata kone ja syöksyä tänne keskusteluihin, jonne voi purkaa tuntojaan. Tosi henkireikä. Ennen kirjoitin päiväkirjaan kun oli huonoja päiviä, mutta siellä ei kukaan kommentoi..
alistuin myös soittamaan hänelle äsken. No, äänettömällä puhelin oli sen ottaessaan ja näin on varmaan ollutkin, olis vaan huomenna aikaa saada avain..
Paskaa kun tulee mieleen vuoroin hyviä hetkiä ja hyviä juttuja hänestä, niitä jota jää kaipaamaan (kun oli selvänä) ja sitten taas tulee mielikuvat siitä toisen naisen kainalossa olosta, änkyräkännissä kotiin ryömimisestä ja joka aamuisita "lähden vähän happihyppelylle"-sanoista..
Kai mä vähän läheisriippuvainen olen.. ja tyytynyt aika vähään.
En tiedä pitäisikö olla nyt näkemättä häntä pitkään aikaan. Lukkojen vaihto joo... mutta lomautuksia tulossa, ei raaski.
Kiirehtivät A-klinikallakin hänen hoitoon pääsemistä, mutta ilmeiseti oli niin kovat jonot ettei pääse nopeasti. Oli itse vielä 2,5 viikkoa sitten halukas itse menemään katkaisuun päihdeklinikalle, mutta kun kaikki päätökset menee lääkärin kautta. Nyt kun ajattelen, eihän se olis tätä pettämiseen auttanut mitään.. Ne 5 kk raittiutta oli oikeasti tosi kivoja. Hän huolehti ruokakustannuksista, kävi työvoimapoliittista opiskelua, päivärytmi tallessa.. Mutta kun kaikki sitten romahtaa hetkessä.. Tuuriakin hällä on ollut varmaan matkassa, kun ei ole tarvinnut koskaan maksaa täyttä vuokraa, asuinkuluja meidänkään aikana, oli niin paljon työttömänä ja hulluna vuotena kun tienasi hyvin, tuhlasi ne myös heti juomiseen. Kyllä olis tarjonnut mulle baarissa vaikka kuinka monta siideriä (kun vielä kävin baareissa) vaikka olisin tarvinnut ne rahana. TAi jos olis joskus edes saanut synttäri tai joululahjan...
Mulle on kehittynyt kyllä tosi viha viinaa kohtaan. Ei ole pariin vuoteen tehnyt vetää kännejä. Se on pilannut niin ison osan elämääni.
Anteeksi kun höpöttelen niitä näitä.. Pelottaa mennä nukkumaan, viime yö meni vähän väliä heräillessä ja asioita miettiessä.. Tsemppiä muillekin samassa tilanteessa oleville!
Lainatakseni sinua "suhde ei loppunut rakkauden puutteeseen, vaan alkoholismiin"
Mä rakastin ja yritin ymmärtää. Ja kyllä hänelle olin myös tärkeä. Sanoi ettei koskaan halua mulle pahaa, selvin päin ollessaan pahoitteli käytöstään.
"Joka ikinen päivä vielä mietin häntä ja jopa kannan huolta, mutta tiedän ettei paluuta entiseen ole, vaikka minussa on semmosta äitihahmon vikaa, kun kannan huolta ja säälin häntä vieläkin. Osa minusta haluaisi vain tehdä hänet onnelliseksi, mutta tiedän ettei se enää ole mahdollista; hän saattaisi olla vuodenkin juomatta, ja silti odottaisin aina sitä kertaa kun hän retkahtaisi, sillä niin pirullinen sairaus se on. "
Mulla on kova hoivaamisvietti ollut aina (Rapu) ja mietin nytkin että miten hän voi..Mä olen nähnyt vain max 6 kk raittiutta viime vuonna, myös keväällä ja nyt 5 kk.. En mä voi jäädä enää odottamaan. Perheen hankinta on nytkin jo aika epätodennäköistä.. Ellei sitten löydä mukavaa yh isää, tai toivoa että tulisi nopeasti raskaaksi (39 v...)
Jaa..pitäiskö mennä sänkyyn makamaan ja yrittämään saada unta.. Taitaa loppuviikko olla aika tuskaista hereillä pysymisessä.. Halauksia!