Tumma uloste lapsella

Joo, somaattisella puolella ottivat ainakin verinäytteitä, pään MRI:n, EEG:n ja selkäydinpunktiokin tehtiin.
Siinä vaiheessa, kun ei löydetty noissa testeissä mitään, niin päättivät, että siirretään psykiatriselle puolelle, koska tilanne oli ollut niin kaoottinen ja perheellämme on vanhaa traumataustaa (mutta tämä kylläkin tapahtunut paljon ennen lapsen syntymää).

Tuossa vaiheessa kysyin, että "no entäs se vatsa sitten", niin sain vain vastaukseksi, että ei nuo lapsen oireet siitä johdu. Lapsella kun oli myös sitä psyykkistä oireilua (joka kyllä varsinaisesti alkoi rajumpana vasta sairaalassa, mikä tietysti tulkittiin ainoastaan sellaiseksi, että vasta uudessa ympäristössä vanhat traumat pääsee nousemaan esille...ihmettelen vaan edelleen, että mitkä traumat).
Tällä hetkellä kyllä vaikuttaa vahvasti siltä, että fyysinen vaikuttaa erittäin paljon psyykkiseen, eikä toisinpäin!.
Tuolta somaattiselta puolelta lähtiessä sanottiin vaan, että vatsa voidaan tutkia sitten "joskus myöhemmin".

No, tuolla psykiatrian osastolla vaadin heti lähetteen vatsatutkimuksiin ja eka lääkäri lupas sen hoitaakin. Kysyi, että haluanko sen tämän tutkimusjakson aikana ja sanoin, että tietysti haluan.
Hän sanoi, että aika on tilattu ja ajankohdasta tulee tieto myöhemmin.

No, sitten tämä lääkäri lähti lomille ja kuvioihin tuli mukaan toiset lääkärit, kesälomien takia. Nyt heitä on ollut jo n. 5-6 ja kaikilla vähän omat näkemyksensä (on erittäin ärsyttävää tällainen pompottelu ihmiseltä toiselle!).
Kun olen tässä myöhemmin tiedustellut näitä vatsatutkimuksia, niin vastaus on ollut oudon välttelevä ja aina on painotettu vain sitä, että eiväthän lapsen oireet nyt vatsasta johdu.

No, vaikka mukana oliskin jotain psyykkistäkin oireilua, niin kyllähän tuo vatsakin pitäis toki tutkia, jos sekin kuitenkin on oireillut ja sukutaustaa on näinkin paljon kuin meillä. Pitäis kyllä ehdottomasti sulkea tietyt asiat pois, mutta tosiasiahan on, että psyykenpotilaiden on usein vaikea saada somaattisen puolen hoitoa, kun oireita vaan vähätellään ja yritetään keksiä niille muita selityksiä.
Että voi pyhä yksinkertaisuus!

Lisäksi tässä on vaarana tällä psykiatrisella puolella myös se, että ei aleta muutenkaan kokonaisvaltaisesti hoitaa itse lasta, vaan aletaankin ylihoitaa perhettä ja lapsen yksilöllinen tehokas hoito jää lopulta jonnekin taka-alalle. Laitoshoidosta tms. ei ole useinkaan pidemmän päälle mitään hyötyä, vaan hoidon pitäisi suuntautua ennemminkin yksilöterapioihin.
Nyt tuntuu siltä, että pitävät häntä ikäänkuin "varmuuden vuoksi" siellä osastolla "säilytyksessä". Eihän siellä mitään varsinaista "hoitoa" saa, perushoito ainoastaan, tarkkailevat vain loputtomiin.
Yhtään kunnon yhtenevää diagnoosia en ole kuitenkaan vielä missään paperilla nähnyt, mulle ei ole edes annettu mitään papereita, pyynnöistäni huolimatta. Ei kerrottu selkeästi edes sitä, mitä ovat siellä tutkineet ja mitä mahdollisesti vielä hakevat.
Somaattisen puolen koetuloksia olen pyytänyt noin sata kertaa nähtäväksi, mutta jostain syystä eivät anna niitä (joku "tekninen ongelma" kuulemma, helpompi on kuulemma luovuttaa ne sitten vasta nippuna joskus hamassa tulevaisuudessa...).
Olis vaan kiva tietää mitä verikokeitakin siellä on ylipäätänsä otettu, mutta aina kun olen kysynyt, niin kukaan ei tiedä mistään mitään (vaikka tuloksien pitäis varmaan näkyä koneella). Mulle sanotaan vaan, että "ethän kuitenkaan ymmärrä niistä yhtikäs mitään" (voi luoja!).

Tämä kaikki alkaa tuntua jo ihan mielipuoliselta.
En ole voinut viedä lasta yksityiselle, kun rahat on olleet kaikkien sairaalalaskujen ja 200 kilsan päivittäisen matkustamisen (julkisilla kulkuneuvoilla) takia tässä kuussa ihan finito. Apua ei käytännössä ole yhteiskunnalta herunut. Kela maksaa kaikki matkakorvaukset kuukauden viiveellä jne.
Eikä lasta tuolta osastolta ole ulos mukaani edes päästetty.
Toisten vanhemmat ovat saaneet käydä lastensa kanssa kaupungilla, mutta en minä.

Seuraavaksi täytyy kait ottaa yhteys potilasasiamieheen, jos asiat ei millään etene ja alkaa mennä ihan väärään suuntaan.