Olen todella paljon seuraillut näitä kirjoituksia puolesta ja vastaan liittyen adhd-lapsen lääkitsemiseen. Aluksi olin sitä mieltä että EI ikinä tuollasia lääkkeitä meidän pojalle! Sieen puhuin ammattilaisten kanssa ja mieli muuttuikin pikkasen , mutta vain hetkeksi....
Koulun alettua voi tulla meidän perheeseen se tilanne jossa ehdottavat pojalle lääkitystä. Ja minua epäilyttää ja PELOTTAA suunnattomasti koko asia:(
En halua lapsestani mitään zombieta joka ei tunne mitään tai sitä että hänen ns. oma persoonallisuus muuttuu täysin!!
En tiedä mitä tehdä jos koulussa haluavat että lääkitys aloitetaan??
Mua pelottaa aloittaa pojan lääkitys!!!
ihan sekaisin...
9
1528
Vastaukset
- omaa kokemusta
eivät ne lääkkeet pojastasi mitään zombieta tee. Suomessa pelätään aivan
turhaan näitä lääkkeitä, joita muualla syödään ilman pelkoja.
Pojasta ei tule zombie, vaan hän rauhoittuu sen verran, että voi ottaa koulussa opetusta vastaan. Näin hän saa itsestään positiivisen kuvan, kun hän pystyy opiskelemaan kuten muutkin. Kaverisuhteisiin lääkitys vaikuttaa myös positiivisesti. Liian raisua poikaa nimittäin aletaan usein syrjiä, kukaan ei halua olla huonosti käyttäytyvän kaveri. Paitsi ehkä joku toinen lapsi, jolla on ongelmia. Huono seura lisää poikasi ongelmia ja vaikeuksia koulussa.
Jos lapsi saa sellaisen kuvan, ettei pärjää koulussa ja häntä jatkuvasti rangaistaan aikaansaannoksistaan, koulusta muodotuu negatiivienen kuva, joka heijastuu usein koko kouluaikaan. Lääkityksen avulla mahdollistat lapselle samat valmiudet oppia ja tuntea onnistumisen iloa.
Se, että lapsesi sotkee asiansa jo pienenä ja jää lopulta yhteiskunnan ulkopuolelle, ei kai voi kenenkään tavoite. Jos lapsellasi olisi diabeete olisit huono äiti jos et lääkitsisi lastasi. Nyt kuvittelet selvästikin olevasti huono äiti, jos lääkitset lastasi! Kannattaa ottaa lääketieteellinen apu vastaan, ei niitä pillereitä ole turhaan kehitelty.
Jäin ihmettelemään, että kuinka sinulla on jotain sellaista tietoa asiasta, jota ammattilaisilla ei ole?
T. tyytyväinen lääkityn äiti- kuulun itse samaan ryhmä
Ja kun katselee niitä lääkkeen sivuvaikutuslistoja, niin kyllä vaan ne psykoosit ja muut tunnustaa ihan ammattilaisetkin, itseäni tosin ihmetyttää niiden väitetty harvinaisuus. Mutta lohduksi aloittajalle. Meillä pidettiin alkuun yli 6 kk:n lääkkeetön jakso, jonka jälkeen concerta korvattiin equasymillä. Vaikka onkin sama vaikuttava aine, ei ole psyykkiset oireet tulleet esille, eikä muutakaan valittamista. Koulussa kuitenkin lähes yhtä hyvä vaste havaittu. Ja kotona ollaan valmiita sietämään hajamielisyyttäkin. Eli pilleri otetaan vain kouluaamuina, ja hyvin on mennyt. Concertaa ei enää ikinä, lapseni persoonallisuus muuttui ihan oikeasti.
- hieman...
kuulun itse samaan ryhmä kirjoitti:
Ja kun katselee niitä lääkkeen sivuvaikutuslistoja, niin kyllä vaan ne psykoosit ja muut tunnustaa ihan ammattilaisetkin, itseäni tosin ihmetyttää niiden väitetty harvinaisuus. Mutta lohduksi aloittajalle. Meillä pidettiin alkuun yli 6 kk:n lääkkeetön jakso, jonka jälkeen concerta korvattiin equasymillä. Vaikka onkin sama vaikuttava aine, ei ole psyykkiset oireet tulleet esille, eikä muutakaan valittamista. Koulussa kuitenkin lähes yhtä hyvä vaste havaittu. Ja kotona ollaan valmiita sietämään hajamielisyyttäkin. Eli pilleri otetaan vain kouluaamuina, ja hyvin on mennyt. Concertaa ei enää ikinä, lapseni persoonallisuus muuttui ihan oikeasti.
Buranalla vasta sivuoireita onkin, kukaan ei edes ajattele niitä sitä syödessään. Joku on mennyt siitäkin psykoosiin. Lääkeselosteissa on mainittava kaikki mahdollinen. Kaikki sivuoireet eivät suinkaan tule kaikille, suurin osa säilyy täysin oireitta. Moni lääke jää ottamatta ja moni lääke lopetetaan turhaan, kun käyttäjä tai omainen provosoituu lukiessaan käyttöohjeita.
Onneksi on muitakin lääkkeitä kuin Concerta. Kaikki ei sovi kaikille. - edellinen
hieman... kirjoitti:
Buranalla vasta sivuoireita onkin, kukaan ei edes ajattele niitä sitä syödessään. Joku on mennyt siitäkin psykoosiin. Lääkeselosteissa on mainittava kaikki mahdollinen. Kaikki sivuoireet eivät suinkaan tule kaikille, suurin osa säilyy täysin oireitta. Moni lääke jää ottamatta ja moni lääke lopetetaan turhaan, kun käyttäjä tai omainen provosoituu lukiessaan käyttöohjeita.
Onneksi on muitakin lääkkeitä kuin Concerta. Kaikki ei sovi kaikille.Nykyään jopa neurologitkin varoittelevat oireista, Ja erittäin yleisiä on agressiivisuuden ja masentuneisuuden/alakuloisuuden lisääntyminen. Tila voi kehittyä hyvinkin salakavalasti, mutta noin viikko lääkityksen lopettamisen jälkeen lapsi nauroi ensimmäisen kerran oikein iloisesti pitkään. Itse lääkitys aiheutti enemmä sosiaalisia ongelmia kuin lääkkeettömyys. Jopa opettaja tunnusti asian lopulta, että lääkityksen tauolle jättäminen oli ainoa oikea ratkaisu, vaikkakin koulusa tuli toisenlaisia ongelmia. Ainakin meidän lapsi muistutti lähinnä jotain psykopaattia. Mutta toistan edelleen, että Equasym on toiminut. Vaikkakin on ihan sama vaikuttava aine kuin concertassa. On vain lyhyempi vaikutteinen, ja pienempi annostus riittää samaan vasteeseen nimenomaan siellä missä sitä eniten tarvitaan, eli koulussa.
Nykyään meillä on iloinen pojanvesseli, jonka itsetuntokin alkaa palailemaan. Lapsi ei silloin tajunnut itse tilaansa, onneksi me tausimme, ja saimme tukea päätökselle myöskin asiantuntijoilta. Koululle se oli alkuun kauhistus. Mutta opettajakin näki muutoksen, ja lopulta oli myös samaa mieltä.
Näistä pitää varoittaa, että ihmiset tajuaisivat tarkkailla lapsiaan. Concertan se ohjeistuskin on muuten päivitetty, tuossa uudemmassa on jo mainittu noita oireita myös. Aiemmin niitä ei ollut, vertasin ihan itse tuossa taannoin, kun tuttavan lapsi aloitti concertan käytön.
Joillekin concerta käy, joidenkin tilanne pahenee vain sillä. Siksipä ihmisten pitääkin tietää. Ja hyvin usea Concertaa käyttäneiden lasten vanhempi on puhunut samaa. Ja ihmetellyt. Aikaisemmin oireilu liitettiin herkästi muihin ongelmiin, nykyään jo avoimemmin nimenomaan lääkitykseen.
Eli, lääkkeitä on monia. Turvallisia niistä ei ole yksikään. Mutta toisille toimii toinen, toisille toinen. Kokeiltava on, jos vaan uskaltaa ;) - lääkkeitä mutta
edellinen kirjoitti:
Nykyään jopa neurologitkin varoittelevat oireista, Ja erittäin yleisiä on agressiivisuuden ja masentuneisuuden/alakuloisuuden lisääntyminen. Tila voi kehittyä hyvinkin salakavalasti, mutta noin viikko lääkityksen lopettamisen jälkeen lapsi nauroi ensimmäisen kerran oikein iloisesti pitkään. Itse lääkitys aiheutti enemmä sosiaalisia ongelmia kuin lääkkeettömyys. Jopa opettaja tunnusti asian lopulta, että lääkityksen tauolle jättäminen oli ainoa oikea ratkaisu, vaikkakin koulusa tuli toisenlaisia ongelmia. Ainakin meidän lapsi muistutti lähinnä jotain psykopaattia. Mutta toistan edelleen, että Equasym on toiminut. Vaikkakin on ihan sama vaikuttava aine kuin concertassa. On vain lyhyempi vaikutteinen, ja pienempi annostus riittää samaan vasteeseen nimenomaan siellä missä sitä eniten tarvitaan, eli koulussa.
Nykyään meillä on iloinen pojanvesseli, jonka itsetuntokin alkaa palailemaan. Lapsi ei silloin tajunnut itse tilaansa, onneksi me tausimme, ja saimme tukea päätökselle myöskin asiantuntijoilta. Koululle se oli alkuun kauhistus. Mutta opettajakin näki muutoksen, ja lopulta oli myös samaa mieltä.
Näistä pitää varoittaa, että ihmiset tajuaisivat tarkkailla lapsiaan. Concertan se ohjeistuskin on muuten päivitetty, tuossa uudemmassa on jo mainittu noita oireita myös. Aiemmin niitä ei ollut, vertasin ihan itse tuossa taannoin, kun tuttavan lapsi aloitti concertan käytön.
Joillekin concerta käy, joidenkin tilanne pahenee vain sillä. Siksipä ihmisten pitääkin tietää. Ja hyvin usea Concertaa käyttäneiden lasten vanhempi on puhunut samaa. Ja ihmetellyt. Aikaisemmin oireilu liitettiin herkästi muihin ongelmiin, nykyään jo avoimemmin nimenomaan lääkitykseen.
Eli, lääkkeitä on monia. Turvallisia niistä ei ole yksikään. Mutta toisille toimii toinen, toisille toinen. Kokeiltava on, jos vaan uskaltaa ;)oikku esimerkki silti.
Sain lääkkeen verenpaineeseen. Otin 1 pilleri aamuisin. Noin kuukausi lääkkeen aloittamisen jälkeen, ihmettelin itsekseni, miten minusta on tullut "kummallinen".
Unohtelin sanoja. Tuo tuo no se...mikä tuo nyt on...tietokone...ai niin Ovi!
Hitsi, en muistanut tavallisia sanoja välillä.
Menin lääkäriin, jossa lääke vaihdettiin toiseen, samanniminen lääke, mutta siitä puuttui jokin ainesosa, joka aiheutti tuon muistamattomuuden>minulle!
Eli haen sitä että kaikki lääkkeet ei käy kaikille ja ne voi vaihtaa.
Itse olet lapsesi paras asiantuntija ja huomaat, jos muutokset ovat liikaa lapselle. Sitten menette lääkäriin ja vaihdatte lääkkeen.
Pidä kirjaa, merkkaa ylös mieleialanvaihtelut ja muu käyttäytyminen, onko unelias, villiintyykö enemmän jne.
Ei lääkitys mitään rakettitiedettä ole! Vaihtaa saa minkä kerkeää! EI lääkärikään kaikkea tiedä, mikä käy yhdelle, eikä välttämättä käy toiselle! - aloittajaa?!
edellinen kirjoitti:
Nykyään jopa neurologitkin varoittelevat oireista, Ja erittäin yleisiä on agressiivisuuden ja masentuneisuuden/alakuloisuuden lisääntyminen. Tila voi kehittyä hyvinkin salakavalasti, mutta noin viikko lääkityksen lopettamisen jälkeen lapsi nauroi ensimmäisen kerran oikein iloisesti pitkään. Itse lääkitys aiheutti enemmä sosiaalisia ongelmia kuin lääkkeettömyys. Jopa opettaja tunnusti asian lopulta, että lääkityksen tauolle jättäminen oli ainoa oikea ratkaisu, vaikkakin koulusa tuli toisenlaisia ongelmia. Ainakin meidän lapsi muistutti lähinnä jotain psykopaattia. Mutta toistan edelleen, että Equasym on toiminut. Vaikkakin on ihan sama vaikuttava aine kuin concertassa. On vain lyhyempi vaikutteinen, ja pienempi annostus riittää samaan vasteeseen nimenomaan siellä missä sitä eniten tarvitaan, eli koulussa.
Nykyään meillä on iloinen pojanvesseli, jonka itsetuntokin alkaa palailemaan. Lapsi ei silloin tajunnut itse tilaansa, onneksi me tausimme, ja saimme tukea päätökselle myöskin asiantuntijoilta. Koululle se oli alkuun kauhistus. Mutta opettajakin näki muutoksen, ja lopulta oli myös samaa mieltä.
Näistä pitää varoittaa, että ihmiset tajuaisivat tarkkailla lapsiaan. Concertan se ohjeistuskin on muuten päivitetty, tuossa uudemmassa on jo mainittu noita oireita myös. Aiemmin niitä ei ollut, vertasin ihan itse tuossa taannoin, kun tuttavan lapsi aloitti concertan käytön.
Joillekin concerta käy, joidenkin tilanne pahenee vain sillä. Siksipä ihmisten pitääkin tietää. Ja hyvin usea Concertaa käyttäneiden lasten vanhempi on puhunut samaa. Ja ihmetellyt. Aikaisemmin oireilu liitettiin herkästi muihin ongelmiin, nykyään jo avoimemmin nimenomaan lääkitykseen.
Eli, lääkkeitä on monia. Turvallisia niistä ei ole yksikään. Mutta toisille toimii toinen, toisille toinen. Kokeiltava on, jos vaan uskaltaa ;)"Turvallisia niistä ei ole yksikään"
No aivan varmasti on. Vaarallisia ne eivät voi olla, muuten niillä ei olisi myyntilupaa.
Turha pelotella ihmisiä, varsinkaan kun et ole ammatti-ihminen. Otatko vastuun, että aloittaja, joka vaikuttaa hyvin epävarmalta, ei anna lapselleen lääkettä sinun takiasi?
Lääkkeen voi aina lopettaa ja sen voi vaihtaa, mutta entäs, jos lapsen elämä menee pilalle, kun hän ei saa koskaan edes kokeilla lääkettä? Puhuit oman lapsesi kohdalla tärkeää asiaa, itsetunnon palautumisesta lääkkeen myötä. Entäpäs jo itsetunto menetetään jo aikaisessa vaiheessa kokonaan, kun lääkettä ei aloiteta peloitetun vanhemman takia.
Kuten edellinen tuossa totesi, kokeilemalla löydetään hyvin usein jokaiselle sopiva lääke. - finpietu
kuulun itse samaan ryhmä kirjoitti:
Ja kun katselee niitä lääkkeen sivuvaikutuslistoja, niin kyllä vaan ne psykoosit ja muut tunnustaa ihan ammattilaisetkin, itseäni tosin ihmetyttää niiden väitetty harvinaisuus. Mutta lohduksi aloittajalle. Meillä pidettiin alkuun yli 6 kk:n lääkkeetön jakso, jonka jälkeen concerta korvattiin equasymillä. Vaikka onkin sama vaikuttava aine, ei ole psyykkiset oireet tulleet esille, eikä muutakaan valittamista. Koulussa kuitenkin lähes yhtä hyvä vaste havaittu. Ja kotona ollaan valmiita sietämään hajamielisyyttäkin. Eli pilleri otetaan vain kouluaamuina, ja hyvin on mennyt. Concertaa ei enää ikinä, lapseni persoonallisuus muuttui ihan oikeasti.
meillä oli myös pojalla reilun vuoden concerta käytössä.aluksi sopi suht hyvin,paitsi ruoka ei maistunut,uni ei tullut.sitten tuli sivuoireita muitakin.tic oireita.jännittyneisyyttä,itkuisuutta,harhoja.siihen loppui sen lääkkeen käyttö.nyt on aloitettu equasymillä,pienimmällä annostuksella.ei mitään sivuvaikutuksia.lapsi oma itsensä,pystyy vaan paremmin asioista suoriutumaan.olen kans sitä mieltä,että concerta muutti todellakin persoonallisuutta liikaa.ei se ole tämän lääkityksen tarkoitus todellakaan.
- Lääkityn äiti
finpietu kirjoitti:
meillä oli myös pojalla reilun vuoden concerta käytössä.aluksi sopi suht hyvin,paitsi ruoka ei maistunut,uni ei tullut.sitten tuli sivuoireita muitakin.tic oireita.jännittyneisyyttä,itkuisuutta,harhoja.siihen loppui sen lääkkeen käyttö.nyt on aloitettu equasymillä,pienimmällä annostuksella.ei mitään sivuvaikutuksia.lapsi oma itsensä,pystyy vaan paremmin asioista suoriutumaan.olen kans sitä mieltä,että concerta muutti todellakin persoonallisuutta liikaa.ei se ole tämän lääkityksen tarkoitus todellakaan.
Itseäni mietityttää tuo concertan vaihto equasymiin, lääkkeessähän ei muuta eroa, kuin jokin sidosaine. Sama vaikuttava aine.. ainakin pakkausselosteen mukaan.
Meillä meinaan pojalle ei concertasta juuri apua ole ollut, ja sivuvaikutukset kuitenkin laajoja. Esim. ruokahaluttomuus, laihtuminen, jatkuva ripuli, unettomuus, ärtyneisyys, agressiivisuus ja päänsäryt näköhäiriöt.
Nyt lääkäri halusi vaihtaa equasymiin, mutta lueskelin netistä pakkausselosteita, eikä itse lääkeaineella siis olekkaan mitään eroa??? Sama lääke eri muodossa (näin sanoivat apteekissakin kun soitin) vaikutusaika on vain eri, siis lääkkeen liukeneminen elimistöön???)
Itseäni arveluttaa tämä vaihdos, ja odotettavissa ei siis kaiketi ole sivuoireiden loppuminen? Vai miten muilla? Muista lääkkeistä lääkäri ei edes alkanut neuvottelemaan.
- Adhd-ihminen
Eksyin Perhe-sivuille sattumalta etsiessäni ihan toista keskustelupalstaa ja yllätyin iloisesti tästä aiheesta, koska itse adhd-aikuisena olen kovasti "luomuhoidon" kannalla toivoen lasten lääkityksen lisäksi saavan myös muita hallintamenetelmiä oireyhtymänsä kanssa elämiseen.
Lääkkeiden puolesta en ota kantaa, koska siihen liittyvää viestiketjussa on riittävästi ja lääkkeitäkin tarvitaan. Paras neuvoja siinä asiassa on aina oireyhtymiin erikoistunut lääkäri tai neuropsykologi, joista jompikumpi pystyy lasta tarkkailemalla ja vanhempia haastattelemalla arvioimaan oireyhtymän laadun. Yksilöstähän on oireyhtymässäkin aina kyse ja toinen voi olla yhdessä raisu ja kolmas levoton ihan muussa. Adhd ei ole ihan niin selvä "sairaus" kuin vaikkapa tulehtunut hammas, jota voi lääkkeen avulla helpottaa.
Luomuhoidolla tarkoitan yhteistyötä koulun, naapureiden, sukulaisten ja ystävien kanssa. Adhd-lapsen kasvattaminen voi olla raskasta ja sen vuoksi asiantuntijoiden lisäksi rehellistä maalaisjärkeä voi jakaa lähipiirissään niin paljon kuin sielu jaksaa. Oireyhtymästä ei tarvitse julkista tehdä, mutta naapurille voi antaa luvan kieltää lastaan tekemästä typeryyksiä. Adhd kun on jatkuvaa rajojen kokeilua; muistan sen itsekin.
Päinvastoin kuin uskotaan adhd:ssa rauhallinen liikunta on enemmän avuksi kuin kiihdyttää lapsi energisen ulkoilun kautta entistä rauhattomammaksi. Moni lapsi riehuu tietysti luonnostaan, mutta muistan jo lapsuudesta miten äitini soitti rauhallista musiikkia ja leikimme sen tahdissa peikkoja sunmuuta metsän mönkijöitä ryömimällä pitkin kodin lattioita. Ei sen tarvitse kestää kuin jonkun minuutin. En minäkään enempää jaksanut, mutta vaikutus oli ennen unia rentouttavampi kuin pomppiminen pitkin seiniä.
Omalla kohdallani aikuisten läsnäolo koulutehtävien äärellä oli välttämätöntä. Minut pakotettiin oppimaan aakkoset ja siinä sallittiin kaikki psykologisetkin uhkauskeinot, mutta tiukat ehdot motivoivat enemmän kuin neuvonpito mihin suostuisin.
Sitä, mitä en saisi ehdottaa ja on osin lain vastaistakin, mutta adhd ymmärtää asiat usein voimallisesti kehonsa kautta. En tiedä saako kukaan enää ottaa lastaan tiukasti käsivarresta kiinni, asettua lapsen silmien tasalle ja toistaa asiansa niin, että lapsi reagoi? Muistan itse menneeni välillä niin ylikierroksilla, etten olisi pysähtynyt kovinkaan helposti jos joku ei olisi minua kiinni kaapannut. Silloin lasta oli vielä luvallista vähän puristaa ja tukistaa ja adhd:na vain tiedän sen olleen keino, jolla rekisteröin ympäristöni paremmin. Ehkä lääke korvaa nyt saman asian, mutta adhd:na epävarmuus kasvaa myös siinäkin kun ei saa suoraa ja selkeää palautetta omasta käytöksestään. Minä en aikuisenakaan edelleenkään tiedä, milloin jotakin asiaa ei saa sanoa töksäyttää, mutta olen hyvin helpottunut jos joku älyää reagoida heti ja todeta, että tuo loukkasi.
Ilman muuta maailma muuttuu ja adhd:t sen mukana, mutta lääkkeillä meitä ei toiseksi ihmiseksi kuitenkaan korjata. Lääke ei ole ratkaisu itsensä tuntemiseen ja oireyhtymänsä totaaliseen hallintaan. Oireyhtymää kannattaa opiskella ja seurata, missä se on pahimmillaan ja missä parhaimmillaan. Adhd on myös lahja sen kääntyessä kantajansa voimaksi ja eduksi. Meistä ei tule helposti sohvaperunoita ja moni meistä on toiminnan ihmisiä, jotka pelastavat ihmisiä onnettomuuksissa (vaatii nopeaa reaktiokykyä sekä useamman asian tekemistä samaan aikaan), kiipeämme korkeimmalle vuorelle (emme pelkää) ja keksimme uusia ideoita (saman toistaminen kyllästyttää), joita muut vain vikisten sivusta seuraavat. Mitä vanhemmaksi tulemme sen hauskemmaksi elämä muuttuu, koska pysymme muita nuorekkaimpina ja keksimme lapsellisia tempauksia. Mutta tietysti se vaatii sen, että vanhempamme ja muu lähipiirimme näkevät mahdollisuutemme ja ehtivät antamaan läsnäoloaan ja aikaansa.
Toivotan ap:lle onnea erinomaisen lapsensa kasvatuksessa ja ole joskus mukana lapsesi rajuudessa, niin näet että karusellia voi joskus pyörittää riskeittä kovallakin vauhdilla. Adhd-lapsen vanhempana vaaditaan rohkeutta olla välittämättä yleisistä sovinnaisuussäännöistä, koska ihan kaikkea adhd:kaan ei aina tee täysin väärin. Joskus lapsen reaktio voi rajuudestaan huolimatta olla tervettäkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162178Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842128- 1011397
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101316Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841217Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249896Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854