Tämä menee jo naurettavaksi, olen aina tiennyt pienistä persoonallisista poikkeuksista mutta monen vuoden lääkärillä ja psykologilla ravaaminen on antanut minulle seuraavat diagnoosit: F32.2 Vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita, F60.3 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, F60.1 Eristäytyvä persoonallisuus, F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus, F60.5 Vaativa persoonallisuus, F60.6 Estynyt persoonallisuus... Useat käyttäytymistavat sotii toisiaan vastaan
se tekee tästä sirkuksesta vielä monipuolisempaa :P Terapiasta ei ole minkäänlaista apua enkä luota lääkkeiden tehoonkaan.
Alkoholilla lääkitsen itseäni päivittäin vaikka tiedän senkin johtavan turmioon aikanaan. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, häpeäntunne lähes kadonnut, Unirytmi sotkee viimeisetkin mahdollisuudet edes yrittää töitä tai koulutusta,
kohta varmaan menetän kaikki kaveritkin kun päiväni koostuu
kaikesta perkeleen ruikuttamisesta. Itsemurhaa olen harkinnut jo vuosia ja olisin valmis sen toteuttamaankin mutta en haluaisi aiheuttaa sitä läheisilleni siispä rakkaat siskot ja veljet kun on näinkin pahassa psyykehelvetissä millä saada jotain apua tai järkeä tähän touhuun? Maailmanloppua odotellessa :)
se tekee tästä sirkuksesta vielä monipuolisempaa :P Terapiasta ei ole minkäänlaista apua enkä luota lääkkeiden tehoonkaan.
Alkoholilla lääkitsen itseäni päivittäin vaikka tiedän senkin johtavan turmioon aikanaan. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, häpeäntunne lähes kadonnut, Unirytmi sotkee viimeisetkin mahdollisuudet edes yrittää töitä tai koulutusta,
kohta varmaan menetän kaikki kaveritkin kun päiväni koostuu
kaikesta perkeleen ruikuttamisesta. Itsemurhaa olen harkinnut jo vuosia ja olisin valmis sen toteuttamaankin mutta en haluaisi aiheuttaa sitä läheisilleni siispä rakkaat siskot ja veljet kun on näinkin pahassa psyykehelvetissä millä saada jotain apua tai järkeä tähän touhuun? Maailmanloppua odotellessa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jaa-a, sanoisin että helvetin hyvä kysymys. Itse aika samoissa tunnelmissa, paitsi viinaakaan ei viitsi kovasti juoda, kun siitä tuska repeää krapuloiden myötä sitten vielä pahemmin. Omia diagnooseja en ole viitsinyt terapeutilta edes kysyä, mutta pelleilyltähän tuo alkaa vuosien myötä vähän vaikuttamaan, voinnin ja toimintakyvyn muuttuessa olemattoman vähän jos yhtään.
No, jäädään odottelemaan muiden vastauksia. Ei osaa paljoa nyt sanoa meikäläinen toiveikasta. Tänään mietin, että kulutetaan sitten aikaa sitä autuasta kuolemaa odotellessa miten sattuu, koska aivan samahan se kuitenkin on. Ei elämässä kuitenkaan ole oikeudenmukaisuutta eikä yleensäkään mitään hyviä asioita, jotka ulottuisivat kovin laajalle eivätkä perustuisi aina jonkun muun kärsimykselle... Mutta mikäs tässä on heiluessa, osana suurta vitsiä. Välillä kiristellään hampaita pahemmin välillä vähän pehmeämmin. Pahoittelen synkkyyttä, ei voi mitään.
Oikein mainiota tekstiä melkein kuin jatkoa minun stooriini. Tuolla kuolemaa odotellessa asenteella olen selvinnyt monista kivuliaista öistä ja päivistä nykyään
on vain sellanen probleema ettei mikään muu kuin alkoholi kiinnosta enkä jaksa päivästä toiseen viettää sitä kuusitoistatuntista pullo kädessä, eikä jaksaisi kyllä lompsakaan :/ Pari vuotta mennyt kuntoutustuella mutta jossain vaiheessa saan lisää stressiä jos lääkäri päättää lopettaa tuet ja pistää työkokeiluun, helppohan se lääkärin on viskoa potitlasta kun pientä sikaa todellisuudessa tekee tiukkaa heittää kuteetkin niskaan aamuisin. Ei pidä synkistellä liikaa mutta olisihan se varmaan kokemus olla päivän normaali ihminen normaaleilla haluilla =) Tai perkele jos eläisin nelikymppiseksi kuuluisin varmaan sinne massaan eli alkoholiongelma, kaljamaha, naama kun linnunpelätin, kaksi avioliittoa takana, pari muksua jotka eivät halua nähdä minua ja sitten istutaan terassilla aamusta iltaan valittaen paskasta elämästä, Kuulostaa niin humoristiselta etten haluaisi missata tuota ;)
Nämä ihmiset työllistyvät meidän onnettomuudellamme, mutta ihmisen sielunelämästä eivät ymmärrä yhtään enemmän kuin mekään. Vain pari kertaa elämässäni olen käynyt terapeutilla, ja se on riittänyt osoittamaan ettei näillä pelleillä ole mitään opetettavaa minulle itsestäni.
Olen 30-vuotias alkoholin suurkuluttaja, taipuvainen depressioihin, luonteeltani epäsosiaalinen, paitsi humalassa, jolloin käyttäydyn itse asiassa niin kuin normaali seurallinen ihminen, paitsi jos menee överiksi mikä toisaalta on jatkuva riski. En näe tilassani oikeastaan muita ongelmia kuin fyysisiä: kyllähän tämä jatkuva alkoholin käyttö epäsosiaalisuuden ja masennuksen poistamiseen jotain vaikuttaa sisuskaluihin vähitellen, aivoihin myös, vaikka päältäpäin ei näy muuta kuin jatkuva lievä punotus poskissa, joka ei laske "valkoisinakaan" päivinä joita on pakko pitää silloin kun työn puolesta on isompi urakka käsillä. Naissuhteet tulevat ja menevät, lapsia en varmaan koskaan hanki. Ehkä joku nainen voisi parantaa tästä irrallisuudesta mutta en sitä varsinaisesti toivo tai odota. Jokainen meistä tappaa itseään omalla tavallaan, tämä on minun.
Sanon nyt vaan sen, näin aamu-unettomana kuten niin usein, että psykologit ja psykoterapeutit ovat yhteiskunnan loisia ja turhakkeita, eikä heistä ole edes sitä apua mitä viinapullosta.