Tosi vaikeaa,ei ole päivääkään ettenkö kuulisi olevani juoppo,huora,tyhmä ja vanha akka (olen 39v nainen ja mieheni on 31v.)Jos naapurilla menee hyvin,se on minun vika kun elämämme on niin surkeaa,jos miehelläni ei ole kavereita niin se on minun vika,koska kukaan ei halua kaveerata mieheni kanssa koska hän on naimisissa kanssani ja kukaan ei halua olla juoppo naisen kanssa kaveri jne loputon lista ja mitä tulee minun kavereihini,ne kaikki ovat huoria,juoppoja jne Kun ystäväni tulee kylään(mielellään eivät tule) mieheni on niin ystävällinen ja kohtelias että se joka ei tietäisi häneen pimeästä puolesta voisi luulla että minä itse valehtelen,mutta kun ystäväni poistuu se alkaa..näitkö mikä huora se on,haluisi häntäkin,laittasit välit poikki tuommoiseen juoppoon jne-Miksi olen tässä ja nyt ja kestän,KOSKA pelkään,tosi paljon,minua on uhkailtua niin paljon,on henkistä väkivaltaa päivittäin niin paljon että itse menen toiminta kyvyttömäksi,on ollut fyysistä,mieheni on viettänyt muutamia öitä putkassa,nekin reissut oli minun vika jos vain olisin käyttäytynyt toisella tavalla niin kaikki olisi ollut hyvin,jos vain muuttuisin niin kaikki olisi hyvin ja jos aina ensimmäisen kohdistaisin huomioni mieheeni niin ei tulisi ongelmia..LOPUTONTA!!!
Elämää narsistin kanssa
surullinen..
473028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kamalaa!
Ymmärrän hyvin tuon pelkosi ja sen miten peloteltuna ja manipuloituna menee toimintakyvyttömäksi.
Niin kävi minullekin. Viimein sain ponnisteltua eroon. Niitä haavoja nuoleskelen nyt. Ja varmaan vielä kauan.
Kuitenkin olet itse ainoa, joka sinua voi tuossa tilanteessa auttaa. Tekemällä päätöksen jättää kiusaajasi. Ja hakemalla sitten tukea, lähestymiskieltoa, terapiaa ja lääkitystäkin jos on tarpeen, menemällä turvakotiin jos tarve vaatii jne.
Eropäätöksestä ei kannata kertoa narsistille, saattaa seota täysin ja käyttäytyä todella väkivaltaisesti, kannattaa vain tehdä päätös ja esim. hankkia asunto narsistilta salaa. Tuollaista neuvoa en antaisi kenellekään "normaalista" suhteesta eroavalle (no nyt tietysti narsistien "puolustajat" heti älähtävät, että eikö tuo ole ihan sairasta, muuttaa salaa) mutta erossa narsistista salaamalla muuttonsa saattaa pelastaa oman henkensä.
Taisi vastauksesi olla aito muutama luukuun ottaen :) Asiat on vaikeita,askeleen ottaminen eteenpäin tosi tosi vaikeaa,pelko!-Ja kuten aikasemmin jotakuta kiinnosti alkoholin käyttö(minun) eli viimeksi nautittu pari kk sitten ja mieheni tosi tosi harvoin.
Lisään tähän vielä, että erosta ei kannata kertoa kenellekään väkivaltaiselle ja arvaamattomalle tyypille, he kaikkihan eivät ole narsisteja, mutta kaikilla saattaa olla sama kilahdustaipumus.
On turvallisinta muuttaa niin, ettei toinen tiedä sitä, semmoisesta suhteesta, missä on jo ollut vaarassa.
Mutta on toinenkin asia, mistä muistuttaisin tässä. Vaikeneminen ei ole kultaa. Tämäkin nainen kertoo, miten kukaan ei tiedä. Niin, hiljaisuus on se, mikä mahdollistaa teot, antaa niille siunauksen. Yksi vahvimmista aseista, mitä ihmisellä on, on ääni ja puhe.
Minä lähdin kotoa niin narsisti äitini selvitti osoitteen ja uuden puhelinnumeron. Että ei siinä paljon omaa henkeään pelastanut, vaikka en lähtöni jälkeen hänelle kuulumisistani puhunut.
Älä huoli äiti, vihainen olen edelleen mitkä jäljet minuun jätit!!
oon kans miettiny, et mikä saa tyypit jäämään itselleen epäterveiltä näyttäviin suhteisiin? Jonkinlainen tilaus tolle miehelle sulla on.. . ehkä se on saanut sut uskoon, et sä et saa mistään parempaa, yhtä nuorta, menestyvää ja suosittua tms. tyyppiä?
Ehkä se on siinä oikeassa? Mutta onko hän sen arvoinen. Ilmeisesti toistaiseksi on ollut? Jotenkin tuo suhde on palvellut sinua.. millä tavalla, se sinun on itse yritettävä tunnistaa.
Täs' siul' vähän pohdittavaa.
itselleen epäterveeseen suhteeseen narsistin taito manipuloida ja vaikuttaa uhriinsa niin voimakkaasti. Saavat alussa lumottua uhrinsa niin että ihan älykkäiden ja järkevien ihmisten järki ei toimi, alussa tajuaa vaan että "kaikki ei ole ihan ok" mutta narsistin/psykopaatin vaikutus on valtava. Sitä ei pysty tajuamaan edes sellainen joka ei ole uhriksi joutunut.
Itse uskon myös, että suhteeseen narsistin kanssa jäävät pidemmäksi aikaa ne, jotka kärsivät läheisriippuvaisuudesta ja ovat jotenkin liiankin empaattisia ja joiden kuva kaikista toisista ihmisistä on liiankin luottavainen, joiden on vaikea uskoa, että maailmassa on myös pahaa toisille haluavia ihmisiä. Ehkä myös sellaiset ihmiset jotka näkevät parisuhteen "liian" romanttisten silmälasien läpi... Ehkä ihmiset jotka eivät ole läheisriippuvaisia yms pystyvät eroamaan narsistista nopeammin, mutta luuulen myös että vaikka ei olisikaan läheisriippuvainen voi joutua narsistin uhriksi.
oli mielestäni erittäin yksipuolisesti kerrottu. Tuntuu kuin uhri olisi uhri ihan joka asiassa (nyt en puolustele tätä miestä). Tuli vain mieleen, ettet kertonut esim. sitä, minkä verran oikeasti käytät alkoholia. Eli onko miehesi ihan väärässä sanoessaan sinua juopoksi... Joskus on niinkin, että juoppo on juoppo. Ja paskamainen puoliso on hyvä syy juomiselle...
Ajattelin kysyä alko-asiaa sinulta, kun et itse kertonut sitä. Kerroit vain sen, mitä miehesi sinulle ja sinusta sanoo.
kun utelet vain alkoholin käytöstä,jos se jotenkin sinua helpottaa niin olen viimeksi käynyt ulkona alkoholia nauttimassa toukokuussa,ei kiinnosta juhlinta kun henkinen puoli on kokonaan maassa eli olipas sulla kysely mutta voit tietysti kuulua siihen joukkoon kuka ivailee oikeille asioille ja oikeille ihmisille täällä!
Tuossa alkoholikysymyksessäkin näkyy ihmisten tietämättömyys narsistin toiminnasta, ihminen joka ei ole asiaa omakohtaisesti kokenut ajattelee automaattisesti, että kun toinen väittää alkoholistiksi, niin silloin asiassa pitää olla jotain perääkin, kun toinen väittää huoraksi, niin asiassa pitää olla jotain perääkin. (ja tämä EI nyt tarkoita sellaista yleistystä, ettei KUKAAN narsistin uhri voisi olla alkoholisti)
Ja narsistiin pätee sellainenkin, että vaikka sanotaan, että kukaan ei riitele yksin, niin kyllä narsisti riitelee!
Mutta totuus on, että narsisti pystyy syyttämään toista alkoholistiksi vaikkei toinen todellakaan olisi, narsisti pystyy syyttämään huoraksi vaikka toinen peloissaan kulkisi lopulta laput silmillä eikä uskaltaisi edes katsoa muita miehiä/naisia päin jne.
Ja se mikä tuntuu olevan kovin yleistä, narsisti hyvin mielellään syyttää (ja levittää juttua tuttuvapiirissä) uhriaan mielenvikaiseksi kun on omalla toiminnallaan saanut ennen henkisesti ihan tasapainossa olleen henkilön henkisen tasapainon järkkymään!
kerroit vain tyyliin "minua" ja "minulle". Et kertonut sitä, että käytätkö alkoa tai et. No, nyt sen itse kerroit, ettet juuri käytä ja kiitos vastauksestasi. Yritän vain nähdä tilanteen kokonaisuutena.
Oliko sinusta outoa, että joku kysyy sinulta asiaa, ihan vain tiedon halusta? Että, kun kumppanisi ei koskaan kysy sinulta mitään, niin koet kaikki kysymykset syyllistävinä????
Muuten, mitä hyödyttää jäädä uhrin osaan leikkimään marttyyria? Tahdotkosinä täältä päänsilityksiä, että "noin hyvä ihminen"...
Olisiko aika alkaa olla terveellä tavalla itsekkäämpi ja alkaa ajatella "minä olen, minä ajattelen, minä tahdon..." Niin kauan kuin ajattelet itseäsi objektina "minua minulle", et pääse eteenpäin. Silloin annat kumppanisi määritellä sinut. Tai tämän palstan kirjoittajat tai joku muu ulkopuolinen kuin sinä. Ota oma elämä haltuusi. Sen voi aloittaa turvallisesti vaikka tällä palstalla. Ainakaan minun ei ole tarkoitus sinua satuttaa kysymyksilläni. Miksi loukkaantua ihan yksinkertaisesta kysymyksestä?
moni uhri täällä kirjoittaa, että jos ei tee, niinkuin toinen haluaa, tulee ongelmia. Millasessa maailmassa elätte. Kaikille ihmisille tulee ongelmia...
Tämä kirjoitus ei myöskään ole kenenkään syyllistäminen. Koetan vain realistisesti nähdä asiaa.
Minun mielestäni myös se, että käydään keskustelua siitä, kumpi on syyllinen uhri vai tekijä ei johda mihinkään. Kukaan ei muutu, niin kauan kun voi pistää ongelmat jonkun toisen niskaan. Jos tarkasteli ongelmaa ja nostaisi kissan pöydälle omalla kohdallaan, saisi ehkä oman elämänsä parempaan suuntaan.
Näen siinä mielessä narsistin, että "uhrin" samanlaisina, että kumpikaan ei tahdo tehdä työtä muuttuakseen itse, vaan molemmat odottavat toisen muuttuvan mieleisekseen.
Muutamaa juttua kirjoituksessasi jäin pohtimaan. "jos ei tee, niinkuin toinen haluaa, tulee ongelmia... Kaikille ihmisille tulee ongelmia..." Tottakai tulee, muttei mitään ylitsepääsemätöntä, lisäksi asioiden mittasuhteet ovat normaalissa parisuhteessa hieman erilaisia. Asiat, joista riita kehkeytyy, ovat yhdentekeviä ja mitättömiä, eikä niihin edes ole sitä "oikeaa" vaihtoehtoa tarjolla, vaan valitessaan niin tai näin tekee joka tapauksessa väärin. Esimerkkejä: "normisuhteessa" voidaan huomauttaa toiselle, että minusta tuntuu ikävältä kun jätät kahvikuppisi pöytään, voisitko viedä sen heti tiskiin?" Asiasta vaihdetaan pari sanaa, se ei vaivaa sen jälkeen enempää, siirrytään muihin asioihin. "Sairaassa" suhteessa kuppi voidaan heittää seinään, toinen osapuoli aloittaa mykkäkoulun tai huutamisen kupin vuoksi, palaa asiaan vielä iltasella, kenties seuraavana päivänä, ottaa asian esille kumppanin ystävien kanssa tyyliin"meillä ei koskaan siivota, aina jää kahvikupitkin pöytään". Seurauksena kumppani muuttaa käyttäytymistään voidakseen miellyttää; vie kahvikupit aina heti tiskiin, mutta tämäkään ei ole hyvä, sillä juuri tällä kertaa kahvikupin olisi toivottu jäävän pöytään, eikä sitä nyt ole missään! Oikeaa tapaa toimia ei siis edes anneta. En tiedä oliko esimerkkini tarpeeksi selventävä.
Toinen esimerkki: kumppani murjottaa työpäivän jälkeen ja toinen tarjoaa lohdutusta ja empatiaa. Vastauksena ärjymistä, koska toinen haluaakin nyt olla rauhassa omissa ajatuksissaan. Seuraavalla kerralla vastaavassa tapauksessa toinen osapuoli jättää tätä tilaa kumppanilleen, tehden kuitenkin tiettäväksi, että on käytettävissä jos tämä niin haluaa. Tämä vaihtoehto ei nyt tällä kertaa olekkaan se oikea tapa toimia: kumppani olisi kaivannut lohdutusta, seurauksena väärästä toimintamallista huutoa, kiroamista, syytöksiä välinpitämättömyydestä ja riita. Taas siis mahdotonta valita oikeaa toimintamallia. Keskustellen yritetään selvittää mitä toinen haluaa, jonkinlaiseen tulokseen päästään, mutta edelleen valitut toimintamallit ovat vääriä uusissa vastaavanlaisissa tilanteissa.
Ongelmahan on tämä: aluksi toinen yrittää miellyttää muuttamalla omaa toimintaansa, keskustellaan ja puhutaan, keskustelutasolla päästään yhteisymmärrykseen, mutta käytännössä se ei toimi koskaan, sillä on mahdotonta tietää toisen ajatuksia. Voihan sitä tietysti kysyä, aivan oikein; "mitä haluat minun nyt tekevän?" Vastaus tähän saattaa olla seuraavanlainen: " Kyllä sinun pitäisi se tietää jos kerran välität!" Eli mahdotonta.
Ainoa vaihtoehto on alistua, muuttaa omaa toimintaansa loputtomiin jos aikoo elää tällaisessa suhteessa. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin huomaa, että mikään ei riitä, joka tapauksessa valitsee väärin. Tämän vuoksi ehkä sinulle nyt tuli kuva näistä kirjoituksista, että
"kumpikaan ei tahdo tehdä työtä muuttuakseen itse, vaan molemmat odottavat toisen muuttuvan mieleisekseen."
"Uhri" syyttää jo valmiiksi itseään kaikesta, koska kuulee syytöksiä jatkuvasti: päivittäin, viikoittain, kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen. "Normisuhteessa" asiat ratkaistaankin juuri näin: "nostetaan kissa pöydälle", kuten kirjoitit. Miksi näin tapahtuu, miksi tätä katselee vuodesta toiseen? Suhteen alussa kumppani on usein hyvin hurmaava, tarjoaa huomionosoituksia mitä ihanimmilla tavoilla, kehuu, on kohtelias ja kaikin puolin rakastettava. Ei kai kukaan ketään turpaan lyö ensitreffeillä?
"Uhrille" on kuitenkin tärkeää tietää, ettei tapahtunut ole hänen syytään, että ei oikeastaan ole olemassa mitään mitä hän olisi voinut tehdä toisin, hän ei omilla valonnoillaan ole voinut vaikuttaa lopputulokseen.
Joo, kyllä olen elänyt tällaisen persoonan kanssa. En näe enää itseäni uhrina, vaan selviytyjänä. Täytyy pitää itsestään, jotta voisi jakaa rakkautta myös muille; lapselleen, läheisilleen, puolisolleen. Mutta sen huomaa siitä, että ympärillä ihmiset voivat hyvin "terveessä" suhteessa, eivät jatkuvasti pahoin. Omalla käytöksellä ei saa vahingoittaa muita, vaan tukea, kannustaa ja rakastaa. Kun asioihin saa tarpeeksi etäisyyttä, voi niitä tarkastella "realistisesti", tuskin silti koskaan täysin objektiivisesti. Jos tilanne on "päällä" ja ollaan "heräämässä todellisuuteen" eli mitta on ikäänkuin täynnä, tai erosta on vain vähän aikaa, voi tällaista realismia olla vaikea saavuttaa. Eikä sitä minun mielestäni pidä vaatiakkaan, minusta nuo tunteet kuuluvat osana prosessin läpikäymiseen, joka edesauttaa selviytymistä.
sen, kun kirjoitin, ettei kumpikaan tahdo muuttua.
En todellakaan tarkoittanut, että uhrin pitää alistua tms.
Tarkoitin isompaa muutosta. Siis hankkia oma kämppä ja saada itsensä sellaiseen tasapainoon, ettei "joudu" jollekin muulle uhriksi...
On muuten omakohtaista kokemusta sellaisesta suhteesta lähtemisestä. Kyllä siinä joutuio hakemaan lähestymiskieltoa jne... ja prosessi oli monimutkainen ja uuvuttava. Mutta, oli päättänyt luopua uhrin roolista ja taistella hyvän ja erilaisen tulevaisuuden puolesta. Olin erittäin masentunut siinä suhteessa ja tuli tunne, että elämäni on arvotonta ja itsemurha-ajatuksia alkoi tulla...
Sellaisten ajatusten yhteydessä ymmärsin osuuteni. En tiennyt tulevasta, mutta ajattelin lähteä suhteesta, ettei mikään voi olla musertavampaa kuin se, että itselleen rakas ihminen kiusaa ja sabotoi elämääni jatkuvasti.
Olisi ollut (ja oli) hyödytöntä miettiä tuon narsistin motivaatioita jne...
Minun piti huomata omat heikkouteni, eli sen, että en olisi ikinä onnellinen ja vapautunut oma itseni tuollaisessa suhteessa.... En todellakaan kehota keään alistumaan, vaan taistelemaan omasta elämästä ja sen laadusta. Joskus on vain yksinkertaisesti hyväksyttävä, että ainoa muutos on lähteä suhteesta.
Muuten, jätti se mun mies mut rauhaan, kun löysi uuden kiusattavan. Kolmen viikon onnen jälkeen he kihlautivat ja samana iltana mies pieksi hänet ensimmäisen kerran. Ikävää, että nainen joutui sellaista kokemaan, mutta ensimmäistä kertaa koin ylpeyttä itsestäni, että lähdin suhteesta...
Mies, eikä sen tavat muuttuisi, mutta itse olin muuttunut, eikä tarvinnut enää pelätä.
välillä erittäin napakasti tällä palstalla siitä, että uhri on itse vastuussa valinnoistaan. Juuri siksi sen olen tehnyt, että napakkuutta todella tarvitaan, silloin kun lähtee muuttumaan itselleen hyväksi. Astuminen tuntemattomaan tutusta ja "turvallisesta" alistettuna olosta vaatii napakkuutta. Sitä voi kehittää hetki hetkeltä, kun ei vain jaksa/halua enää samaa paskaa, mitä aiemmin on kokenut.
Napakkuudella olen estänyt myös muiden kävelemisen ylitseni. Sitä kautta itsetuntoni on kasvanut terveemmäksi.
Ja, en ole tullut kylmäksi ihmiskunnalle. Olen vain pitänyt poissa sellaiset tyypit, jotka yrittävät ohjailla elämääni mielistelemällä. Tai pelottelemalla. Kun se pelko ja mitätöinti on tullut niin juurta jaksin koettua, sitä karttaa kuin ruttoa.
Kyllä, tarvitsin todellakin ammattiapua selviytyäkseni kaikesta. Ja hyvä niin. Tänään olen varmasti monta kertaa onnellisempi kuin tuo mies, joka sitä hoitoa olisi mielestäni tarvinnut. Mutta, onneksi hänen ei ole pakko mennä hoitoon. Onhan hänelläkin oikeus valita se, elääkö hän kontrolloimisen tarpeen vankina vai haluaako siitä eroon. Minusta hän on valinnut osansa huonosti, mutta se ei ole enää minun ongelmani.
Ilman TUKIHENKILÖÄ en olisi selvinnyt järjissäni pois tuosta "avioliitosta". Miehellä oli toinen nainenkin kuvioissa, ja sen takia yritti jopa perhetuttua psygiatriakin kirjoittamaan lausunnon "et oon hullu ". Näin ei tietenkään käynyt, mut kuvastaa mitä on valmis tekemään murtaakseen toisen. Turvakotiinkin tuli kertomaan kuinka on hyvä, ja sai vielä houkutelluksi kotiin. Siinä tein elämäni virheen. Tuli tapon yritys, josta "hän " selvisi tietysti vakuuttavasti poliiseille puhumalla. Jne. Nyt kun tapauksesta on kulunut yli 20 vuotta, olen valmis myöntämään,et olisi pitänyt HETI kun näkee, et perhe-elämä ei luonnistu, lähteä eri osoitteeseen, olisin säästynyt niin paljolta . Henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä toipuminen vie aikaa, mut yhdenkin ystävän avulla siitä selviää.
Katsopa nyt ainakin sivuja www.naristienuhrientuki.info......... vaikka et pois pystyisikään heti lähtemään.
Paas kuitenkin harkiten, että jos tekisit elämänmuutoksen ja antaisit itsellesi terveen elämän mahdollisuuden.
Pahimmillaan narsisti (eli narsku) vie sinulta hengen, lievempää voisi olla henkinen ja fyysinen pahoipitely. Edellämainituilla sivuilla on paljon tietoa alan kirjallisuudesta, jota on nykyisin paljon myös suomeksi - ja tietysti englanniksi. Kysy kirjastonhoitajalta lisää.
Muuttoprojektiisi voisit saada apua kuntasi sosiaalipuolelta. He voivat järjestää sinulle, jos olet väkivallan uhri, oman vuokra-asunnon. Muutossa, saat apua jopa poliisilta,jos on väkivallan uhkaa. Helpoimmin tietysti muutto hoituu, kun poistut miehen ollessa työssä, matkoilla tms.
Poliisilta saat myös tarvittaessa lähestymiskiellon miehellesi pikana ja lääkärisltä todistuksen esimerkiksi pahoinpitelyistä.
Älä uskottele, että rakastat miestä tai mies Sinua. Se EI ole totta. Naristi EI rakasta, narsisti osaa vain manipuloida ja käyttää hyväkseen. Niin kauan kuin on hyväksikäytettävää.
Sanoit olevasi naimissa. Kehotan heti käynnistämään avioeron ja osituksen. Apua saat esimerkiksi kotiseutusi oikeusaputoimistosta ja vieläpä suhteellisen edullisesti. Katso yhteystiedot netistä.
Joten tartu toimeen ja hanki oikea elämä itsellesi. Kyllä sinä vielä terveenkin miehen löydät, niin ei tarvitse kiusata itseään loputtomasti nerskun kanssa.
Tsemppiä Sinulle !
Yksi pahoinpitely, jonka seurauksena minusta otettiin 4 röntgenkuvaa ja kaksi magneettikuvaa ja kuvista löytyi selviä vammoja ei anna perustetta lähestymiskiellolle. Pahonpitelyjä oli ollut ennenkin, mutta mikäli olisin sanonut niin lääkärille, lääkäri olisi itse vienyt asian poliisille ja miehelle määrätyt sakot olisin maksanut minä uhri! Tämän pahimman pahoinpitelyn jälkeen lähdin ja hain lähestymiskieltoa, en saanut. Huoltajuus käsittelyssä hakemani lähestymiskielto kääntyi minua vastaan, koska sillä "yritin erottaa isän lopullisesti lapsesta". Lisäksi estin Itäksekuksen sosiaalityöntekijöiden ohjeiden mukaisesti isää tapaamasta lasta, jonka isä avioeron yhteydessä myös pahoinpiteli. Sillä seurauksella, että Itäkeskuksen johtava sosiaalityöntejijä tuli oikeuteen todistamaan, että lapsen asuessa luonani tapaamisoikeudet eivät tule toteutumaan, koska minä "kuvittelen rakastavan hellän" isän pahoinpitelevän lasta. Lapsen isä kylläkin myöhemmin tuomittiin lapselle aiheuttamistaan vammoista, mutta lapsen yksinhuoltajuuden ex-mieheni sai!
Nyt yritän vain kovettaa itseni olemaan ajattelematta lapseni kohtaloa.
Jos lähdet, lähde salaa. Varmista myös, että voit kadota vähintään kahdeksi vuodeksi. Äläkä missään tapauksessa luota ainakaan Helsingin Itäkeskuksen sosiaalityöntekijöihin. Jos sinulle käy hyvä mäihä, sossut voivat tulla sinun puolellesi, mutta pahimassa tapauksessa sossut kertovat oikeudessa sinun olevan mielisairas ja sinun käyttäytyvän sosiaalitoimistossa käydessäsi "viime aikoina arvaamattoman aggressiivisesti", vaikkeit olisi edes käynyt koko toimistossa vuoteen.
Jarrutappas vähän. Että annoit pahoinpitelyjen olla, koska pelkäsit miehesi saavan sakkoja, jotka sinä joutuisit maksamaan.
Äläpä nyt viitsi selitellä moista puppua. Sakot on aina henkilökohtaisia. Kyllä sinä itse olet tuossa vaiheessa valinnut miehesi suojelemisen.
Täältä saa lukea mitä ihmeellisempiä kokemuksia, joissa "uhri" ei ole pystynyt tekemään mitään...
lääkärillä on täysi vaitiolovelvollisuus, eikä hän mene kertoilemaan poliiseille mitään ilman suostumustasi (jos olet siis täysi-ikäinen).
Sinä tunnut ajattelevan kaikki asiat sillä tavalla, että muut ovat syyllisiä. Jopa lääkärisikin...
Huijaa itseäsi, mutta meitä on täällä sellaisiakin, joihin nuo selitykset eivät uppoa.
diagnosoinut hänet narsistiksi?
Enemmän vaikuttaa sille, että sinä haluat olla narsistin "uhri".
Näissä jutuissa häiritsee myös se, että kukaan ei ikinä kerro mitään omista tekemisistään ja sanomisistaan.
Parisuhde on vuorovaikustusta, jota ei kannata alkaa perkaamaan vain toisen osapuolen puheitten perusteella.
Sinun mieletäsi kaikki syy on miehessäsi - ja hän väittää se syy on sinussa, mitä eroa teissä olikaan?
Suoraan sanoen vituttaa tuollainen asenne!
Miksi peräät diagnoosia koska tiedät ihan hyvin (tottakai tiedät, kun tunnut tietävän kaiken muunkin) että narsistia ei saa edes menemään diagnosoitavaksi?
Osoittaa suurta tietämättömyyttä, jos väittää että narsistin uhri HALUAA olla narsistin uhri! Mistä hemmetistä sinä niin päättelet? Tunnetko jotenkin ketjun aloittajan, että katsot, että sinulla on oikeus sanoa noin? Nautitko siitä että voit olla ilkeä?
NARSISTIN KANSSA PARISUHDE EI OLE VUOROVAIKUTUSTA, KOSKA NARSISTI EI PYSTY EDES VUOROVAIKTUTUKSEEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No, eipä tietenkään kannattaisi suuttua tuollaisia typeristä kommenteista kuin tuo "kuka onkaan", se on ihan turhaa energian tuhlausta!
Mistä lähtien terveeseen parisuhteeseen on kuulunut nimitykset huora tänne jne vois jatkaa loputtomiin jne ja mikä on minun osa,SE ETTÄ JUST MINÄ SATUN OLEMAAN SIINÄ,se voisit olla sinä tai ihan kuka tahansa kohteena joka elää hänen kanssa!Kerro minulle mitä sinä haluisit tietää minun tekemisistä-mitä minä voisin sanoa miehelle joka sekä henkisesti että fyysisesti pelottaa jo minua,olen hiljaa-AINA,Mikä ajoi tähän tilanteeseen-voi olla että mieheni on jo lapsuudesta saakka saanut omalta isältään tosi vääristyneen kuvan miten naista alistetaan
mistä asti terve ihminen hakee puolisolleen narsistidiagnoosia nettipalstalta?
Et sinä siinä sattumalta ole. Olet halunnut siihen etkä ole halunnut lähteä pois. Haluat jatkaa keskinäistä sairasta valtapeliänne, jonka yksi osa on narsistiksi leimaaminen.
Sillä taas ei ole vitunkaan väliä mikä miehesi on muka ajanut mihinkin. Mutta sillä on että mikset lähde pois jos et halua siellä olla!
Kuka onkaan.? minusta tuo viesti ei ole asiallinen tälle palstalle.Oon eka kertaa täällä
,että huorittelun yms. kuuntelemisessa voisi olla kuka tahansa meistä. Nyt aliarvioit meitä muita. Useimmat meistä ei viitsitä jäädä kuuntelemaan tuollaista, vaan marssii heti ulos suhteesta, kun tuollainen kohtelu alkaa.
Tämän Kuka:n tietämys narsista, eli psykopaatista on tosiaan "hebreaa", olen myös ollut tällaisen psykopaatin uhri, joskin pari-kolme vuotta on siitä aikaa, kun sain luovuttaa hänet uudelle "uhrille" onneksi... Tänä keväänä sain myös tuntea tyhmyyteni, että en ilmoittanut hänestä viranomaisille, sillä hän hakkasi aina mennen tullen, uhkasi puukolla, kirveellä, kuristi, särki huonekaluja ja niillä uhkasi lyödä. Niin...kävin mammografiassa ja toisessa rinnasani löydettiin joku nappula, tutkittiin ja tutkittiin, ja lopulta leikattiin, ja tulosta jouduin odottamaan yli kaksi kuukautta. Onnen hetken sain tuntea, kun kirurgi ilmoitti, että se ei ollut syöpä, vaan kovettuma....Näistä hakkauksista, sillä ei mistään muusta se ei voi olla johtuvaa... Juoppo olin myös, vaikka yksi siideripullo Juhannuksena, oli hänelle liikaa, koska hän oli itse "juonut hermonsa", silloin kaikki jotka juovat pullon olutta jms, ovat JUOPPOJA.
Että uskokaa hyvät ihmiset, minkälaisia tyyppejä liikkuu, KENTIES lähellännekin, näyttävät ystävällisiltä ja uskottavilta, mutta VAROKAA, ja uskokaa, ei kukaan tällaisia keksi päässään.
narsistin kanssa. Oma isäni oli/on tällainen. Laitoin häneen välit poikki, kun muutin kotoa pois. Ja äitini otti eron hänestä. Tosin joutui aikansa "pakoilemaan" isääni.
Äitini sai olla fyysisesti rauhassa, mutta minä sain kaiken sen väkivallan. Usein miettinyt ja itkenyt miksi äitini käänsi vaan selkänsä koko touhulle. Kun olen yrittänyt kysyä asiasta, vastaus on, että ei halua keskustella asiasta.
Ja miksi aikuinen narsisti ottaa uhrikseen oman lapsensa? Miksi ei löydy minkäänlaisia vanhemman vaistoa, halua olla hyvä lapselleen? En saanut rauhassa kehittyä oman arvon tuntevaksi naiseksi, vaan olen aikuisiällä joutunut "korjaamaan" itseäni.
Olin syyllinen aivan kaikkeen. Kerran isäni löi päänsä, niin sekin oli minun vikani. Koko ikäni kuulin olevani nauta, lehmä, tyhmä, häiriintynyt. Kaikki mitä tein oli väärin tai typerää. Myös rintojeni kasvua pilkkasi.
Äitini oli syyllinen hänen harrastustensa päättymiseen, vaikka itse mokaili.
Isäni oli kerran putkassa meidän turvaksemme, mutta sekin oli meidän vikamme. Hänhän ei koskaan tehnyt mitään väärää. Kaikki muut olivat syyllisiä. Ja hänellä oli ihmeellisiä suuruuskuvitelmia itsestään. Esim. liikenteessä hänen ei tarvinnut noudattaa sääntöjä, aina muissa autoilijoissa oli vika. Jos joutui punaisiin valoihin, raivosi. Ja poliisit muka pelkäsivät häntä.
Aika mielipuolista.
Sinä ap, pelasta itsesi ja lapsesi, koska asiat eivät koskaan parane. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa, siksi hänelle on aivan turha yrittää puhua asioista. Esim. kysyin isältäni, miksi oli väkivaltainen minua kohtaan. Sanoi ettei mielestään ole koskaan tehnyt mitään väärää, ja jos muka tekikin, niin vika oli minussa, koska ärsytin häntä. Miten niin ärsytin? Olin aina omassa huoneessani, kun isäni oli kotona.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Teille jotka kommentoitte asiallisesti,tässä menen pikku askelilla eteenpäin ja meillä ei ole lapsia,olemme lapseton pariskunta ja eikä tule,asiat rullaa eteenpäin...hiljaa hyvää tulee ja voimia kaikille myös, jotka elävät samanlaisessa tilaanteessa.
kyllä se siitä!
asiallisesti? Nekö, jotka vastasivat kuten halusit, vai jokin muu kriteeri? Mikä?
Miten ilkeitä ja sairaita narsistiksi ilmoittautuneet kirjoittajat ovatkaan.
Ei pidä sekoittaa totuudentoitottajia ja narsisteja. Niitäkin nimittäin täällä on.. siis totuudentoitottajia. Ja ne on aina kusessa. Ja napit vastakkain niiden kanssa, jotka haluavat jatkaa fantasiamaailmassaan oloa.
Eli minusta näyttää siltä, että heijastat omaa ilkeyttäsi kommentteihin, jotka eivät sovi maailmankuvaasi. Tunnistatko piirteen itsessäsi?
olisi kiva vaihtaa ajatuksia,ihmisen kanssa joka on käynyt läpi ja päässyt irti,itselläni tule oleman tosi kova matka edessä,itselläni on sivustoja täällä joten kasvottomana en kirjoittele, mutta ilmoittele jos haluat kirjoitella
Sillä, että olisi kiva kirjoitella?
En voi laittaa tähän sähköpostiosoitettani, koska siinä on koko nimeni. Mutta jos haluat, niin voit kirjautua Narsistien Uhrien Tuki ry:n sivuille (jonka kesätauko on nyt päättynyt) ja kirjoittaa sinne niin siellä voi lähetellä yksityisviestejä nimimerkin suojissa. Ja kirjoittaa muutenkin palstalle, siellä saa paljon asiallisempaa tukea kuin täällä monilta.
Minusta tuntuu että tällä palstalla narsistin uhri on todella suojaton ja pahoittaa vaan mielensä, koska MUN MIELESTÄ itse narsistit hyökkää kimppuun. Ja sitten muuten vaan asiasta tietämättömät.
Huomasin ihan saman,että vastaat takaisin niin lyödään tekstillä ja siinä huomaa kirjoittajan oman tiettämättömyyden kun ei tiedä mitä on elää narsistin kanssa JA SINULLE EPÄILIJÄ TIEDOKSI,hänelle on ihan tehty arvio,hän on käynyt HOITOKESKUSTELUISSA,mutta todennetu ne omasta mielestään turhaksi ..siinä pientä valaisua "tietäjälle"ja voin todeta sinulle myös että olet todellä tietämätön ihminen sairaudesta nimeltä narsisti ja siitä mitä se tekee lähimmäisille ihmisille
Ei näytä hyvältä keskustelu.Asiallisia keskustelijoita surullinen ja pppp, _ ja nainen joka oli Tuki-hklö:n avulla päässyt narsistista eroon.
Ei todellakaan kannata jatkaa tämän kaltaisessa keskustelupiirissä,jossa ei tule kuulluksi ja näkyväksi- Siinä vain rikkoo itseään Lisää.
Toisekseen on vaarallista avata haavojaan tällaisessa ilmapiirissä-
joten minäkin poistun.
Siellä ei ole selkeitä rajoja, vaan kaikki ihanan, merkityksettömän liukuvaa ja värähtelee iankaikkisesti....................
pikkuhiljaa irrottautumassa vai katsotko päivä kerrallaan tätä parisuhdetta?
Okei, sä sanot että pelkäät, tarkalleen ottaen mitä sä pelkäät? Niin, siis listaa mitä sä oikein pelkäät? Kun et voi lähteä. Sua uhkaillaan nyt jo, sua kohdellaan kun paskaa nyt jo, suhun on kohdistunut väkivaltaa nyt jo, joten minkä sä niinkun pelkäät alkavan sillä että lähdet?
Etkä sä voi muuttaa? Etkö sä saa töitä? Eikö sulla ole sukulaisia tai ystäviä jotka auttaa sua?
Minkähän asian sä pelkäät muuttuvan huonommaksi jos lähdet?
Ois todella mielenkiintoista senkin takia, että kun ihan näin itse kusipäät jättäneenä olen laskenut, että mä pärjään yksin paremmin, mä en kuuntele mitään uhkailuja enkä paskaa joltain, ja jos se uhkaa tappaa itsensä, niin oma on elämänsä ja jos mut, niin tappashan se joka tapauksessa, eikä sellanen elämä nyt muutenkaan mitään elämää ole, että vaikka mä oisin huora ja juoppo ja kusipää, vaikka mä oikeasti oisinkin, niin silti mä ite lasken, että huorilla ja juopoilla ja kusipäilläkin on ihmisoikeudet ja niin myös mulla, jokatapauksessa. Joten ratkaisu on plussat ja miinukset laskulla aika helppoa tehdä.
Joten kerropa nyt sitten mitä sä pelkäät ja mitä sun miehes antaa sulle sellasta mitä et voi saada muualta, paremmalta tai jopa yksinäs helpommin?
Koska jos sä et siitä kerran muuta ja lähde, niin se on vähän että voi,voi, ei sua siitä kukaan raahatakaan pois voi, enkä usko, että miehes lähtee ilmaisesta hoivakodista minnekään. Tuskin se siitä muuttuukaan eikä se oikein kuulosta järkipuhe-ihmiseltäkään. Että mitä sä sitten haluaisit tehdä? Tai mitä sä odotat, jos toi jatkuu? Mitä sä haluat saada?
Kirjoitan ensimmäistä kertaa, ja voitte olla varma että kirj.virh.tulee.Voin hyvin kuvitella vaikka olen mies kuinka turvatonta elämä voi olla NARSISTIN kanssa.Se on yhtä helvettiä ,ja kysyisin neuvoa kuinka saan loppumaan naristinaisen hyökkäykset uuden elämän aloittajalle.En ollut kuin puolivuotta ja olisin mennyt vaikka naimisiin hänen kanssan,mutta hän ei voinut luopua vapaudestaan ,vaikka hän koki sen ensimmäisen kerran kanssani,en juo ja olen KAURIS. Mutta nyt kun mitenkään en saa omaa elämää jatkaa,kun hän (yhtäkkiä humasi mitenkä hyvin asiat todella oli)tekee hyökkäyksiä elämääni.Uskomattomia juttuja ja saa AINA ympäristön tajuamaan ettei parempaa olekkaan kuin hän.APUA
Lähtöpäätöksen tekeminen vie oman aikansa. Aikani luin Tommy Hellsteniä ja "miksi makaat lattialla, jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi"-tyyppisiä juttuja. Mietin, että kohta kaveritkin kyllästyvät vuosia kestävään ruikutukseen, jos mitään konkreettista ei tapahdu (eivät kyllästyneet, mutta itsestä tuntui siltä). Tiedostin enenevissä määrin, että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Minun itse on tehtävä päätöksiä ja otettava tämä vastuu. Olen myös ikäni kuunnellut äitini katkeruutta, kuinka on ollut huonossa liitossa meidän lasten takia. Päätin, että jäinpä liittoon tai en, niin lasteni niskaan en aikuisten vastuuta tule kaatamaan. Me käytiin kaikenmaailman parisuhdeterapiat ja ajattelin, että ei vaan olla nähty riittävästi vaivaa. Lisäksi mua mietitytti avioliittolupaus ja "kaikki se kärsii"- tyyppiset Raamatun lauseet. Ja ennenkaikkea lasten kodin rikkoutuminen, mutta tajusin kyllä, että tämä avioliitto antaa lapsille järkyttävän esimerkin parisuhteesta. Jossain vaiheessa mietitytti myös taloudellisesti selviäminen lasten kanssa. Mutta lopulta onnistuin eroamaan. Kylläkin ihan pohjamutien kautta. Uupumuksen ja masennuksen myötä, olin niin väsynyt, että ajattelin jatkuvasti ajamista moottoritiellä kallioseinämään, että pääsisin jonnekin lepäämään. Nykyäänkin mua ärsyttää aika paljon, kun varsikin nuoremmilta, ei koskaan aviossa olleilta tai muutenkaan missään pidemmässä parisuhteessa olleilta, kuulee juttuja, "ett kauhee ku ihmiset eroaa nykyään niin helposti, sitt ku mä meen naimisiin, niin se on kyllä ikuista". Ihmiset muka menee naimisiin ja eroaa niin kevyin syin. Joo, kyllä Siperia opettaa. Löytyy niitäkin, jotka ovat pohtineet pitkään ja hartaasti, niin naimisiinmenoa kuin eroakin. Omasta puolestani voin sanoa, että eroa harkitsin aivan turhan pitkään. Päätöksen olisi voinut tehdä jo aikoja aikoja sitten. Tai sitten vaan tarvitsin sen ajan. Sitä, mikä mun ongelma on, että oon yleensä moiseen isoegoiseen mieheen haksahtanut, täytyy mun yhä miettiä. Joskus kun mies määräili kaikesta, ajattelin, että ehkä se on vastuunpakoilua osaltani. Pystyin sanomaan, että no voi kun toi taas halus näin. Uhri-sanasta en oikein pidä. Minä olen itse vastuussa omasta elämästäni. Vaikka mua on koko mun elämäni kuvattu sanalla kiltti, niin kiltti.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?valikko=3&alasivu=210
lisään vielä tämän linkin. Sieltä löytyi mielestäni psykoterapeutti Jyrki Pekolan oikein hyvä artikkeli, jossa pohdittiin eropäätöksen tekemistä. Mulla pyörii vieläkin huonoina päivinä mielessä "en selviä, en selviä, en selviä". Olen vasta toipumassa. Ex on saanut moukaroitua itsetunnon. Olen hidas, laiska, saamaton ja syyllinen. Huono ihminen. Mutta eteenpäin yritellään :-)
Hei!
Seurustelin narssissi miehen kanssa 1,5 vuotta ja vasta vuoden jälkeen hänessä alkoi ilmetä narsisti puolia,joita itse en pitkään aikaan tajunut,vaikka kaikki hyvät
ystäväni yrittivätkin aukoa silmiäni.Suhteen aikana narsissi exsäni petti minua,käytti henkistä ja suheemme lopussa myös fyysistäkin väkivaltaa,yritti rikkoa minun ja hyvän ystäväni välit,koska ei pitäny ystävästäni,hakkui ja sai itsetuntoni alas,alisti,eikä kunnioittanu lainkaan.Valitettavasti minulla meni puoli vuotta ennen kuin silmäni aukesivat ja huomasin kuinka petollisen miehen kanssa seurustelin.Jätettyäni hänet tunsin kuin pystyisin taas hengittämään paremmin.
Nyt olen ollut melkein vuoden yksin,enkä ole pitäny narsissi exsääni mitään yhteyttä,hän kyllä haluaisi,muttta minä en pysty antamaan hänelle anteeksi eikä minulla ole mitään kiinnostusta olla hänen kanssaan tekemisissä,elämäni on paljon parempi näin :)
että hän vain yksinkertaisesti vihasi sinua?
http://hikipedia.info/wiki/Narsismi
vähemmän riippuvainen kuin vaimonsa. Tuolla energiamäärällä luulisi pystyvän irrottautumaan suhteesta, jos se ei miellytä.
Joskus on ollut monipuolisempaa keskustelua täällä kuin nykyisin.
jos on pervo ja tykää lukea valittavan uhrin valituksia